Pääsin sairaalassa kipsaajalle, ensimmäistä kertaa elämässäni. Kiinnostava ammatti, jolle on olemassa oma tutkinto! Tyyppi muotoili minulle sormeen sopivan tuen odottaessa ja samalla kävimme keskustelua kipseistä.
Näin kipsaushuoneessa kummallisia puulevyjä ja uunin ja uteliaana kysyin niiden tarkoitusperää. Kuulin, että ne ovat puukipsejä. Ja mikä hienointa, myrkytön ja ekologinen Woodcast on suomalaisen Onbone Oy:n keksintö. Levyt on tehty FSC-sertifioidusta haaparouheesta (ja se tosiaan tuoksuu puulle!) ja biohajoavasta, elintarvikelaatuisesta muovista.
Lasta valmistetaan niin, että levyä lämmitetään hetki pienessä uunissa, jolloin materiaali pehmenee. Sen jälkeen lasta on muotoiltavissa tuettavaan kohtaan. Jäähtyessään siitä tulee kovaa. Materiaalia käytetään myös futiksen säärisuojiksi.
Kipsaaja oli treenannut tekemällä jämäpaloista ruusuja! |
Minulla ei ole ikinä ollut perinteistä kipsiä, mutta olen ymmärtänyt, että se on painava, kuuma ja hikoiluttava. Woodcastiin tulee muotoiltaessa pieniä rakoja, mikä tekee kipsistä hengittävän ja ilmavan. Tuskin tämänkään pitäminen herkkua on mutta ehkä vähän vähemmän epämiellyttävää.
Tälle tuotteelle on myös globaalit markkinat. En ollut tullut ajatelleeksi, että kipsituen työstämiseen tarvitaan vettä ja kumihanskoja ja perinteiset kipsausmateriaalit ovat kierrätykseen kelpaamatonta ongelmajätettä. Tämä on esimerkiksi kehitysmaaoloissa mahdoton yhtälö. Osa kipsausmateriaaleista myös sisältää isosyanaattia, joka vaatii suojautumista niin potilaalta kuin kipsaajaltakin sekä kohdeimurin. Tuli heti mieleen, että en ainakaan sellaista kipsiä haluaisi moneksi viikoksi iholleni asentaa.
Ja mikä tärkeintä: näitäkin lastoja saa eri väreissä. Tuo turkoosi on ainakin superhieno.
Näköjään aina oppii uutta. Siis sen lisäksi, että jatkossa mieluummin talutan pyörää jalkakäytävällä kuin ajan ratikkakiskoilla.