24.5.2015

Muotinurkka: pillifarkut vs. Karjalan männyt

Ladies. On ensimmäisen muotinurkan aika! On kolme asiaa, mistä ihmisen pitää päästä eroon, jos mielii ikinä tuntea pukeutumisesta muuta kuin häpeää. Ensimmäinen osa käsittelee vartalotraumoja.

Ja niitähän riittää, enemmän tai vähemmän naurettavia. Jaan omani.


Länsimainen kauneusihanne on (tavallaan onneksi) sen verran tavoittamattomissani, etten varsinaisesti katso olevani skabassa mukana. Sehän ei tietenkään tarkoita, etteikö jotain muutoksia kroppaansa toivoisi.

Yksi on ylitse muiden.

Olin aivan kauhuissani, kun kuulin kymmenisen vuotta sitten pillifarkkujen paluusta. Mieleni syövereistä nousi muisto teinivuosilta. Olin noin kolmentoista ja parikymmentä kiloa kevyempi kuin nyt, kun ystäväni ihmetteli, että miten jonkun ihmisen pohkeet voivat olla yhtä paksut kuin reidet.

Minulla vaihtolistan kärjessä ovatkin jalat. Lyhyet sääret. Paksut pohkeet. Tukkireidet. Hirveät karmeat suomalaisugrilaisen pönäkät Karjalan männyt.

Tilanne ei ole parantunut vuosien myötä. Mitkään saappaat eivät sovi, pohjepituinen hame on niin kauhea, että ihan ihan naurattaa ja leggingsien saumoista jää jäljet säären sisäsivuun. Luonnollisesti en koskaan käytä lyhyttä hametta tai shortseja.

Pillifarkkujen myötä oli pakko hyväksyä tosiasiat.

1. Mikään mahti maailmassa ei saa minua pitämään näitä mötiköitä kauniina, mutta tällaisista palikoista minut nyt vain on kasattu.
2. Vaikka itse olen tätä mieltä, kukaan muu ei uhraa asialle ajatustakaan.

Pillifarkut tarjosivat protestin itseäni vastaan. Muistan ikuisesti ensimmäisen parin, jonka kiskoin jalkaan. Välttelin peiliin katsomista pitkään, mutta hiljalleen totuin.

Joten kiitos, pillit. Joudun edelleen käymään pieniä henkisiä taisteluita hameiden ja leggareiden kanssa, mutta niiden osuus pukeutumisessa on lisääntynyt siitä pyöreästä nollasta. Ja hei, tällä menolla olen jo kasikymppisenä aivan vapautunut!

Ensin ajattelin että en mitenkään voi laittaa jalkaan optista harhaa. Sitten laitoin.
No, nyt sitten kun olen tottunut näihin makkarankuoriin, onkin muotilehtien mukaan aika siirtyä levenevien lahkeiden aikakaudelle. Ei kyllä pysty.

Story of my life.

35 kommenttia:

  1. Pillifarkut on yllättävän mukavat! En paljon muita käytäkään. Erityisen kivat ne on lyhyinä nilkkapituisina - jotenkin karjalan mäntykin näyttää sirommalta, kun nilkka on paljas :)

    Mut mun uusi suosikki housurintamalla on kyllä 'jogger' - siisti housun ja verkkarin risteytys toimii arjessa, ja sehän se tärkeintä onkin.

    -Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että mä en ole ainoa joka on mielessään ajatellut paljaan nilkan antavan siron vaikutelman, vaikka reidet on kuin broilerin koivet :) Kiitos Niina vertaistuesta! Hanna

      Poista
    2. Mukavat ne on kyllä, ei lepata lahkeet fillaroidessakaan. :D Ja onneksi nämä nilkka paljaana ajat ovat kohta ovella!

      Poista
  2. Kyseenalaistan housutyylin vaihtamisen muodin mukaan, oli se sitten pilleistä leveisiin tai toisinpäin.

    Nimim. Vieläkään ei pillifarkkuja, vaikka ajatus ei enää niin inhotakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan! En missään vaiheessa lähtenyt siihen touhuun mukaan. Anteeksi vaan nyt kaikki naiset, mutta en ole vielä nähnyt montaakaan yli 13-vuotiasta, jolle oikeasti sopisi pillifarkut JA converset yhtä aikaa. Kankku saa optisen harhan vuoksi monta lisäsenttiä pillien myötä. Uskon vartalotyyppiseen pukeutumiseen muodista riippumatta. Itsetunto pysyy kohtuullisena kun käyttää housumalleja, jotka sopii omalle kankulle.

      Poista
    2. Ymmärrän. Mä sinnittelin aika pitkään trendiä vastaan mutta kun *ihan* kaikilla alkoi olla niin en enää kehdannut olla ainoa ja toivon että jossain vaiheessa palaamme pohkeen muodon peittävään formaattiin.

      Poista
  3. Moi! Gaborin saappaat XL-varrella on paksupohkeisen pelastus. Suosittelen kokeilemaan. Lesti on mukava ja saapas kestävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki, kiitos! Mutta sepä lesti onkin sitten toinen ongelma. Mulle ei mene melkein mitkään kengät, koska räpylä levisi entisestään raskauksien takia. Eikä tosiaan palautunut. >__<

      Poista
    2. Tunnistan tään! Mulle sopii tasan kolmet kengät: Hai-kumisaappaat, Karhun lenkkarit ja espanjalaisen Nagore-merkin erittäin leveälestiset saapikkaat.

      Poista
  4. Hihii, mullon sama! Kestän jo suht hyvin olemattoman rintavarustuksen ja räystäsperän, mutta nuo paksut ja lyhyet sääret närästää vielä joskus juhlamekkokautena :D Mutta pillifarkut täälläkin käytössä, tosin mitään vaaleita sävyjä ei pysty, muuten sana "persjalkainen" saa lihallisen muodon :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä lähdin tänä keväänä jo vaaleisiinkin sävyihin vaikka tarvitsin kyllä terapiaa ostoksen jälkeen! Progress!

      Poista
  5. Ja vielä lisäyksenä edelliseen, leveät lahkeet korkojen kanssa on ihan jees. Saa lisää pituutta heti...

    VastaaPoista
  6. Mä en kyllä näe mitään Karjalan mäntyjä, vaan aikuisen naisen muodokkaat jalat. Just hyvät noin :)

    -NiinaS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluisin tietty sellaiset ei yhtään muodokkaat mutta näillä mennään. :D

      Poista
    2. Musta myös erittäin hyvin muodostuneet jalat. t. tikkujalkainen (ikinä ei oo hyvä)

      Poista
  7. Luulin aluksi että eka kuva on skidistä, eli nou hätä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin! Siun jaloissa oo mitään vikaa.

      Poista
    2. Itsellänikin on trauma jaloista, mutta syystä (näin varmaan kaikilla omasta näkövinkkelistä). Kuvasi sai minut vain hymähtämään - mikä rimppakinttu! Olisipa minulla tuollaiset! Kaikki on niin kovin suhteellista :D. (Joo, ja pärjään näillä omillanikin, ostin kesäksi sairaan korkeat korot). Minähän siis AION laittaa hameen!

      Poista
    3. Eihän niissä tietenkään mitään vikaa olekaan, paitsi paksuus. :D Ja kaikki on tosiaan suhteellista mutta eihän tämä kroppakritiikki rationaalista olekaan.

      Skidillä on muuten isänsä suvun rimpat, kun taas Snadin kanssa olemme kuin samasta männystä veistetyt. Huvittavaa miten voimmekin olla niin eri geeneistä kootut!

      Poista
  8. Edes ne isoimmat saappaat ei mahdu kaikille. Vaikka eräässä liikkeessä suureen ääneen mainostettiin niiden xl-vartisten saappaiden mahtuvan vaikka norsulle... Ei sit mahtunut �� Mutta pillifarkut on ihanat paksuista pohkeista huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kamala! Mä toivoisin että kenkiä olis vähän samalla tavalla merkattu kuin housuja slim fit jne ettei tarvitsisi aina tuhlata aikaa niihin joissa ei ole mitään toivoa.

      Poista
  9. Hui, mahtaakohan yksikään suomalaismies olla yhtä julma itseään kohtaan.. Naisia kohtaan toki ovat mutta itsekritiikki miehiltä puuttuu.

    Juu, minäkin ajattelen, että edes ole koko skabassa ikinä ollutkaan ja iän myötä en enää todellakaan ole, mutta sepä ei estä suomi-miestä (ja naista) arvostelemasta meikäläisen ulkonäköä.

    Itse en ole tyytymätön ulkonäkööni, mutta muut ovat. Se osoitetaan tirskumalla, osoittelemalla, tuijottelemalla - häpeilemättä. Ja näin toimivat AIKUISET ihmiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikuisuus ei valitettavasti ole mikään synonyymi sille että henkilö hallitsisi normaalit käytöstavat. :( En ymmärrä miksi ulkomuoto kuuluisi yhtään kenellekään muulle kuin ihmiselle itselleen.

      Poista
  10. Nahkasaappaitten varsia voi suutarilla venytyttää. Vähän varren leikkauksesta ja vuorista tms. riippuen voidaan saada ympärysmittaa jopa 10 cm lisää.

    Itselläni on niin ikään pohkeitten paikalla kelopölkyt, vaikka jaloilla pituutta sentään on. Kammosin pitkään ajatusta pillifarkuista, mutta niissäkin on onneksi eroja. Ei kannata sovittaa sitä teineille tehtyä skinny-mallia, tulee vaan paha mieli. Muuten vähän väljemmän yläosan kanssa kapeat farkut voivat näyttää todella hyvältä. Olisin halunnut ostaa Anniina Nurmen farkut, mutta eivät pohkeet mahtuneet lahkeisiin. Ruotsalaiselta kotimyyntifirmalta Me&I:lta löytyi kuitenkin passeli malli.

    Jatkan tätä jalkalinjaa kirjoittamalla kengistä: suomalaisten naisten kengänkoko on kasvanut samalla, kun keskipituus on kasvanut, mutta yhä edelleen kauniita kenkiä myydän lähinnä pienijalkaisille. Oma kengänkokoni on 41, joten sentään voin käydä tavallisissa kenkäkaupoissa, mutta turhan usein kivojen mallien koot saattavat loppua 40:een. Tai niitä isompia kokoja ostetaan vain se yksi pari, joka menee heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, matalalle leikattu skinny -malli on juuri se malli, jonka kanssa ei päästä siihen perustavoitteeseen: perse ei saa näkyä.

      Kenkäongelmiin olenkin ottanut jo kantaa, sopivan leveitä kenkiä kun ei löydy mistään. Mutta ehkä päivitän tilanteen siltäkin osin!

      Poista
  11. Toivon, että pillifarkkumuoti menisi pian ohi. Itselläni on kampurajalan takia toinen sääri tikku ja toinen tukki, ja lisäksi kampurajalassa varsin massiiviset mittojen mukaan tehdyt ortopediset jalkineet, joten pillifarkut eivät todellakaan tule kysymykseen. On vaikeaa löytää fiksuja bootleg-malleja, jotka eivät näytä mummohousuilta. Kun tähän syntymälahjaan lisätään vielä raskausbonuksina mojovat suonikohjut sen tukin puolella, niin shortseissa esiinnyn ainoastaan hellekelillä urheillessa tai omalla takapihalla.

    Mitään erityistä kompleksia minulla ei enää teini-iän jälkeen ole jaloistani ollut. Joskus opiskeluaikana pidin välillä jopa minimekkoja, mutta sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että parempi pitää kintut piilossa, jotta ihmiset kiinnittävät ensin huomiota siihen mitä sanon ja osaan, eivätkä epämuodostuneeseen jalkaan (vrt. huomiota herättävän avarat kaula-aukot tms., joita ei bisnespukeutumisessa suositella). Minullakin nimittäin on kokemusta yhden aiemman anonyymin mainitsemasta tuijottelusta ja huomauttelusta, eikä tosiaankaan ainoastaan lasten suusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sulla on kyllä haastava tilanne. Ei ole varmaan ihan halvat nuo kengätkään. Mun nähdäkseni ongelma on siinä että muoti on niin mustavalkoista - kun joku asia on muotia niin kaikki muu on out. Eli mummoa.

      Poista
  12. Täällä toinen Karjalan Mäntyjen ulkoiluttaja. Ymmärrän täysin nämä tekstissä kuvatut tunteet ja huokailen aina itsekin legginsien saumojen jättämille painaumille. Meni noin 26 vuotta, ennen kuin uskalsin käyttää shortseja ilman mustia "hoikentavia" sukkahousuja. Viimeiset pari vuotta olen treenannut suhteellisen aktiivisesti kuntosalilla, mikä on osaltaan lopullisesti tehnyt näistä jaloista melkoiset tukit. Ja kyllä, ne ovat ihan oikeasti isot jalat, eivätkä mitkään muka-isot.

    Lopulta totesin, että tein mitä hyvänsä, on tämä muoto minussa, eikä lähde. Se oli ensimmäinen askel.

    Sitten aloin huomata muitakin asioita.

    Eräs mies kehui reisiäni ja pohkeitani. Siis KEHUI niitä. Makasi fuckfestin jälkeen tuossa levitetyllä sohvalla ja sanoi, että nämä on aika kivat, ja kosketteli niitä.

    Kaverini, jonka jalat ovat ihanat suorat pienet patongit, sanoi, että minulla on kauneimmat lihaksikkaat pohkeet mitä hän on nähnyt. Hän kertoi inhoavansa omia suoria ohuita pitkuloitaan. Saappaat menevät jalkaansa, mutta töröttävät puolityhjinä.

    Sitten kerran kuntosalilla katsoin itseäni peilistä anteeksiantamattomissa treenitrikoissa ja totesin, että näissähän on muotoa hei.

    Ja nyt ollaan siinä pisteessä, että uskallan todeta, että nämä jalat ovat yksi parhaista asioista minussa, ja huolimatta kaikista maailman selluliiteistä ja sössönsööstä ja Pohjois-Amerikan levyisistä reisistä, aion ottaa tuohon vasempaan ranskanleipämuhkulaani tatskan ihan vaan kertomaan, miten hemmetin hienot jalat mulla on.

    Joten sanon nyt, ihan tosissani, että heitetään vaan roskikseen ne länsimaisen kauneusihanteen muovaamat jalkaskabat, meillä on omamme. Kuten myös patonkitytöillä. Ja kaikilla muillakin tytöillä.

    VastaaPoista
  13. 184 cm pitkänä olen kiittänyt pillihousukautta, koska se tarkoittaa sitä että saan edes suunnilleen sopivan mittaisia farkkuja kohtalaisen helposti. Kun niiden ei kuulukaan olla maahan asti. Arvatkaa miten typerältä näyttää leveälahkeiset farkut jotka on 5cm liian lyhyet. Eli traumansa kullakin, kiva kun muoti vaihtuu niin kaikki vuorollaan saa kärsiä ��

    VastaaPoista
  14. Kuulostaapa tutulta! Itse oon kummiski oppinut sietämään omia paksuja pohkeitani ja nykyisin pukeudun enimmäkseen mekkoihin. Oikea helmapituus ja korkkarit: siedettävä lopputulos. Ja kuvien perusteella sun pohkeet ei oo kyl yhtään paksut! Kyse on kummiski aina kokonaisuudesta. Tuskin juuri muut kuin me itse irrottaa niitä pohkeita kontekstistaan. :)

    VastaaPoista
  15. Lihaksikkaat jalathan on nyt muotia... ainakin nuorten parissa on kuntosalibuumi (myös tytöillä) ja lihaksia "rakennetaan" oikein tosissaan.

    Oma 18 v tyttöni juuri kiroili että pitäs saada pohkeisiin lisää muotoa... johon sanoin että noi on ihan upeat tollasenaan... reidet kuulemma kasvaa hänellä treenaamisen myötä mutta pohkeet ei. Yksilöllistä tämäkin lihasmassan kasvu ja eri kropan osiin.

    Mä olen kyllä aina tykännyt pillifarkuista... vaikka pohkeet ja jalat on samaa kaliiperia kuin kuvissa. Leveälahkeisia housuja en voi sietää...=)
    Kultaisella 80 luvulla mulla oli sellaset pillifarkut joita ei saanut päälle/pois avaamatta pohkeissa olevia vetoketjuja. Vetoketjut oli tietty muodikkaasti neonväriset... ja asuun kuului farkkutakki hupulla jossa myös neonväriset somisteet, pokkaa on ollut pukeutumisessa silloin.=)

    VastaaPoista
  16. Kenkävalmistajien kumma käsitys on, että jos jalka on iso, kasvaa myös pohkeen ympärys. Mulla on 40-41 koon jalka ja hoikat pohkeet, mistä seuraa se, että suurin osa kivoista saappaista näyttää ja tuntuu kumppareilta.

    VastaaPoista
  17. Jalat on täälläkin se suurin (kroppa)ongelma. Ajatuksesta saappaista olen jo luopunut, mutta omaan silmään pillifarkkuihin verhotut pölkyt näyttää jopa vähän paremmilta kuin normifarkkuihin sullotut. Hetki kyllä meni tottuessa. Leveäjalkaisena olisin kyllä kiitollinen vinkeistä/postauksesta, josta saisi tietoa, mistä ihmeestä löytäisi kenkiä näille räpylöille! Varsinkin kesän kynnyksellä kenkäahdistus kasvaa, kun pitäis jotain kesäkenkiä etsiä....... ögh.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...