Laitoin älysormuksen hommiin tammikuun lopussa ja nyt yhteiseloa on jatkunut sen verran pitkään, että voin jakaa muutaman huomion sen käytöstä. Pidän Ouraa vasemmassa keskisormessa, koska siinä se on vähiten "tiellä". Se on käytännössä yhtä paksu kuin teräksinen vihkisormukseni, joten totuin siihen nopeasti. Sitä ladataan langattomasti tuollaisessa kuvan telineessä ja akku kestää noin viikon.
Noin yleishuomiona Oura todellakin on tarkin laite, mitä olen mukanani kantanut! Oura laskee yön perusteella jokaiselle päivälle nk. Readiness-lukeman, joka käytännössä kertoo, miten olet palautunut edellisestä päivästä = miten hyvässä hapessa otat tulevan päivän vastaan. Se kerää ensimmäiset käyttöviikot perusdataa ja alkaa sitten kertoa omia näkemyksiään.
Vähän itsellenikin yllätyksenä erityisen mielenkiintoista tietoa olen saanut unen kannalta. Oura siis seuraa unenaikaista fysiologiaa monella eri tavalla: sykettä ja sykevälivaihtelua (en ollut koskaan kuullutkaan siitä), lämpötilaa, hengitystiheyttä ja unen syvyyttä.
Ajattelin aikaisemmin, että kaikki unimittarit ovat ihan yhtä tyhjän kanssa: totta kai nyt jokainen aamulla tietää, onko nukkunut hyvin vai huonosti, mutta olen nyt tarkistanut mielipidettäni. Tämä Ouran tarjoama tarkempi raportti on nimittäin herättänyt pohtimaan, mitä huonosti nukkuminen oikein tarkoittaa. Miksi tunnen itseni joinain aamuina väsyneeksi, vaikka olen nukkunut ihan saman verran kuin edellisenä yönä?
 |
| Yritin ottaa kuvaa sormuksen sisällä olevista nypyköistä, ehkä ne vähän näkyvät. |
Vastaus ei olekaan keski-ikä. Huonoon uneeni liittyvät leposyke ja syvän unen määrä.
Leposykkeen näkökulmasta hyvän yön käyrä näyttää riippumatolta: syke lähtee unen aikana hiljalleen laskemaan, saavuttaa alhaisimman pisteensä (minulla n. 46 lyöntiä minuutissa) yön keskivaiheilla ja lähtee siitä sitten hiljalleen nousemaan. Vaikka en kärsi juuri koskaan nukahtamisvaikeuksista, saatan joskus – yllättävää kyllä – mennä liian väsyneenä nukkumaan. Silloin syke ei laske alle viidenkympin kuin vasta juuri ennen heräämistä, mikä on kropan heräämisen kannalta vaikea tilanne. Sen lisäksi, että unenpöpperössä törmäilen seiniin, aiheutan siis sydämelleni ylitöitä!
Toinen perhanan sykekatastrofi on alkoholi. Olen jo aikaisemminkin todennut, että lasku parista viinilasillisesta vain pahenee iän myötä. Havainto on ihan oikea: syke ei parin lasin jälkeen laske alle 50 koko yönä. Alkoholi myös piristää kroppaani pitkäksi aikaa eteenpäin, mikä on vähän huono kun olen aivan riittävän iltavirkku jo muutenkin.
Syvän unen määrä on jokseenkin mysteeri. Luulin, että sitä olisi koko uniajasta suurin osa, mutta ei. Toisaalta sellaisenakin yönä, jolloin en ole omasta mielestäni nukkunut "yhtään", olen saanut vajaan tunnin syvää unta, mutta en juuri muuta. Tarvitsen ilmeisesti useamman (3-4 kpl) syklin, jossa kevyestä unesta pudotaan syvään, tunteakseni itseni virkeäksi. Toisaalta esimerkiksi menkkoja edeltävänä yönä syvän unen määrä romahtaa pahimmillaan puoleen normaalimäärästä ja sen kyllä huomaa. Tämä voi johtua aistimuskynnystä ylittämättömästä kivusta (näin myös sen, mitä tapahtuu korkealle sykkeelle kun ottaa kipulääkkeen!) tai sitten interstellaarisesta perhosefektistä, kuka tietää.
Iltavirkkuudesta Oura ei rankaise, vaikka sitä pelkäsin. Sovellus alkoi aika nopeasti muistuttelemaan vuorokausirytmin mukaisesta, optimaalisesta nukkumaanmenoajasta: minun kannattaa ummistaa silmät aikaisintaan yhdeltätoista mutta ennen puoli yhtä. Tämän toki tiesin kokemuksen perusteella itsekin, mutta nyt tottelen.
Ainoa asia, missä laite stiplaa (ja tätä ei mikään muukaan koje ei saa oikein), on se, että luen sängyssä. Oura luuli aluksi, että en saa unta tai nukun levottomasti vaikka kyseessä oli vain Ferranten Napoli-sarja. Ouran android-sovellukseen on vasta tulossa mahdollisuus korjata nukkumaanmenoaika manuaalisesti, omenapuolella tämä jo löytyy. Yksi käyttöhack on se, että a) vaihtaa sormuksen siihen käteen, joka kääntää sivuja ja b) päivittää datan vielä lukemisen päätteeksi, jolloin sovellus paremmin ymmärtää, etten ollut nukkumassa.
 |
| Ylemmässä kuvaajassa näkyy viime yöni univaiheet: vaaleat palkit ovat REM-unta, keskimmäiset kevyttä unta ja tummat syvää unta. Alemmassa taas on riippumaton muotoinen sykekäyrä. |
Vaikka Ouran saitilta löytyy paljon taustainformaatiosta, tämänkin datan kanssa jää vähän yksin, ellei ole hyvää sparrailukaveria. Toisaalta omatoimisalapoliisia tämä kyllä viehättää: omia lukemiaan voi tarkastella ja vertailla netin yli tarjoiltavassa käyttöliittymässä, jossa voit katsoa mitkä käyrät kulkevat eri ja mitkä samaa latua. Syy- ja seuraussuhteita voi sitten testailla vaikka sen iltaviinin muodossa.
Oura on siis pätevä mutsi. Se kehottaa menemään nukkumaan ja kertoo, kuinka paljon askelia puuttuu. Se paheksuu liian kovaa treenaamista ja pyytää ottamaan menkkaränkkäpäivinä rennosti. Ei valittamista! Jatkan harjoituksia ja palaan, kunhan saan selvitettyä, mikä ihme treeneissäni on vikana.
Ps. Tutkijat kaipaavat tärkeää tietoa siitä, millaisessa vuorokausirytmissä me suomalaiset elämme ja toisaalta haluaisimme elää. Jeesaa tutkijoita ja käy vastaamassa tähän kyselyyn Yle Akuutin sivuilla!
