Perussivistävä flunssa

Karseassa flunssassa on monia ikäviä piirteitä. Kivun, säryn ja vitutuksen lisäksi myös vanhemmuuteni, itsetuntoni ja mielenterveyteni ovat koetuksella.

1. Auktoriteetti menee äänen myötä.
Raivoaminen mykkänä on vaikea laji. Kersat eivät liikahdakaan, kun pyydän niitä Barry-White-kolmen-viikon-rännin-jälkeen -tyyppisellä bassolla syömään. Yhtälailla kurkusta purkautuva hiljainen pihinä siitä, että lelud pidää korjada laadikkood dällä sekuddilla aiheuttaa vastapuolessa lähinnä hihitystä.

2. Itsetunto kärsii.
Aivastelu ja keuhkoja repivä yskä paljastavat armottomasti, että lantionpohjanlihasten refleksit eivät ole niin briljantissa kunnossa kuin kuvittelin. Perkele.

3. Olen tulossa hulluksi
Näen harhoja. Koska eihän tässä nenäkannun käyttöohjeessa voi mitenkään lukea, että piristävää ja miellyttävää perussivistystä. Siinähän ei olisi mitään järkeä. Olen ilmeisesti luhistunut henkisesti ja valtuustopaineiden alla näen perussivistystä kaikkialla.