Tiedät syöneesi jätskin, mutta et muista siitä mitään ja nyt kädessä on pelkkä tikku

Meille tuli Skidin kanssa riita. Hän ei millään uskonut, että Leonardo di Caprio ei ole minua nuorempi. Vasta Wikipedia-tarkistuksen jälkeen Skidi suostui uskomaan, että olemme Leon kanssa lähes tismalleen samanikäisiä, mutta hän totesi nyrpeänä, että mies kyllä näyttää minua nuoremmalta. Mistä sain tietysti toisen slaagin.

EIHÄN NÄYTÄ!

Yllätyin vähän itsekin tästä selkäydinreaktiostani. Mitä väliä sillä on, vaikka näyttäisikin? Minunhan pitäisi osoittaa 13-vuotiaalle, ettei vanheneminen ei ole mikään sota epäluonnollista prosessia vastaan, vaikka kosmetiikkateollisuus niin väittääkin. En ole koskaan ollut kovin ulkonäkökeskeinen ihminen enkä ole koskaan nähnyt mitään mieltä osallistua rypyttömyyskilpailuun, jossa näennäisesti voittavat vain ne, joilla on varaa upottaa tuhansia euroja erilaisiin pistoksiin, täyteaineisiin ja operaatioihin.

Mutta jotain nappeja tämä ikääntyminen selvästi painelee. Väitän, etten pelkää vanhenemista, mutta en toisaalta halua ajatella koko asiaa. Koska minun ei tarvitse! Vaikka munasarjat eivät enää olekaan täydessä tikissä, nukun hyvin, minulla ei ole yhtä ainutta harmaata hiusta ("Vähän sad, että sä olet etsinyt niitä"), leposykkeeni on ei-kuntourheilijaksi alhainen enkä tarvitse mitään lääkkeitä. Lisäksi olen kolmekymppiseen minääni verrattuna elämäntavoiltani pyhäkoulun opettaja!

Ongelmani ei ole se, että näytän ikäiseltäni, vaan se, että todellisuuskäsitykseni jätättää. Tässä iässä on jo huomannut, että elämällä on kummallinen taipumus sulaa sormiin. Yhtenä päivänä olet nuori ja notkea ja seuraavan päivänä putsaat puutarhamyymälässä monitehoja, että näkisit, minkä värisen pionin ostaisit. Tästä tulee säännöllisiä muistutuksia.

Kun muistelen kymmenen vuoden takaisia asioita, kuvittelen niiden sijoittuvan 90-luvulle. Samasta syystä on vaikea uskoa että olen tuntenut joitakin ystäviäni yli 30 vuotta.

Facebookissa mainostetaan lähinnä eläkesijoituksia ja vakavan sairauden vakuutuksia.

Nelli Matula syntyi kaksi vuotta ylioppilaskirjoitusteni jälkeen.

Huomaan ajattelevani tennistunnin jälkeen, että jes, en tälläkään kertaa loukkaantunut.

Ostan varmuuden vuoksi anti age -kasvorasvaa, vaikka tiedän, että auringon välttely nuorempana olisi ollut tärkeämpää. Mutta kun se juna vähän niin kuin meni jo.

Lisäksi ärsyttää enenevissä määrin se (epäilemättä parikymppisen graafikon) piirtämä kuva, jossa ihmisen elämänkaari esitetään järjestyksessä vauva – taapero –  kouluikäinen – teini – aikuinen –  rollaattorikypsä kaljupää. Onhan siinä nyt neljä vuosikymmentä erilaista aikuisuuttakin olemassa, sille ei vain ole mitään tunnistettavaa muotoa!

Niin. Äitini totesi kerran järkyttyneenä, että hänen ikäistään ihmistä oli kutsuttu paikallislehdessä vanhukseksi. Hänen määritelmänsä vanhuksesta oli ilmeisesti kolminumeroinen. Ikäkriisit kai ratkeavat niin, että tulee oikeita ongelmia, tai sitten keski-ikäisyyden maali siirtyy vaivihkaa kymmenellä vuodella eteenpäin.

Teini-ikäisen luonnonkosmetiikkavalinnat – 5 hyvää perustuotetta

Kun teini-ikä lähestyy, alkaa aivoissa ja hormonierityksessä tapahtua kaikenlaisia muutoksia. Muutos näkyy iholla: hikeä pukkaa, naama kiiltää ja näppyilee ja hiukset rasvoittuvat. Ensimmäinen finni aiheuttaa vähän hämmennystä tai jopa järkytystä, jos se juhlii nenässä juuri ennen koulukuvaa.

Muistan, kuinka yläasteikäisenä lätkin mutsin kaapista naamaani kaikenlaisia jyrkän tuoksuisia kreemejä tai shoppasin alelaareista mitä tahansa halpistuotteita. En paljon raaka-aineita syynännyt eikä silloin luonnonkosmetiikkaa edes ollut olemassa. Jännä, että finnit eivät rauhoittuneet. Nykyään kosmetiikan käyttöön pätee sama sääntö kuin kaikkeen muuhunkin: vähemmän ja laadukkaampaa – ja tätä samaa konseptia yritän siirtää Skidillekin. Sillä on väliä mitä ihoonsa hieroo, erityisesti jos haluaa välttää kosmetiikassaan vaikkapa muovia, kakkaa ja vesikelloja aiheuttavia säilöntäaineita.

Koska Natural Goodsilla on paraikaa ystävämyynti, ajattelin koota yhteen, millainen on Skidin perussetti. Affi-linkit on merkitty tähdellä.


SUIHKUUN

Hyviä suihkugeelejä on luonnonkosmetiikkasarjoissa vaikka kuinka! Kesähelteillä oli kiva käyttää tätä aloeta ja kurkkua sisältävää viileän raikasta Santen Hydro -suihkusaippuaa*, joka toimii jäähdytykseen myös raivourheilun jälkeen. Rakastan myös tätä Patykan Raisin perle-suihkusaippuaa*, jossa on paras tuoksu ikinä.


KAINALOON

Tämä muutos tuntuu tapahtuvan aivan yön yli: eräänä aamuna vain huomaat, että kas, lapsesi hiki on alkanut haista, eikä edes kovin vienosti. Toistaiseksi olemme pärjänneet hyvin Mádaran pionintuoksuisella, rauhoittavalla deodorantilla*, joka on pitänyt hyvin eikä ole ärsyttänyt ihoa. Minulle ei tehoa riittävän hyvin yksikään luonnonkosmetiikan tuote, mutta tämä Ohm Collectionin jauhemainen deodorantti* on ollut hyvä hamekeleillä, kun hikoilua esiintyy kaikenlaisissa mestoissa: talkkimaista tuotetta voi levittää vaikka reisien sisäpintaan.

KASVOILLE

Erityisiä puhdistustarpeita ei nuorella iholla oikeastaan ole, jos ei käytä meikkiä. Meillä on molemmilla oma konjac sponge -puhdistussieni*, jota voi käyttää putsarin kanssa tai ilman. Sieni on kuivana kova käppyrä, mutta vedessä se pehmenee. Se hieroo ja kuorii ihoa kevyesti ja irrottaa epäpuhtaudet ilman putsaria.

Mádaran Nokkonen* on lasten suosikkivoide, edelleen. Tämä kevyt ja helppo kosteuttaja sopii niin käsille kuin kasvoillekin, niin talvella kuin auringonoton jälkeen ja tällä voidellaan myös korppuihoisen atoopikon taipeita.


FINNEIHIN

Parasta finnihoitoa on a) suklaan välttäminen (huvittavaa että saamme molemmat suklaasta välittömän rangaistuksen naamaan) ja b) teini-ikäisen säännöllinen ruokinta, jolloin kaikenlainen väli- ja hätänapostelu pysyy kurissa. Täsmähoitona käytämme molemmat Luén finnivoidetta. En juuri koskaan saa finnejä, mutta silloin kun saan ne ovat isosti esillä ja tämä kuivattaa satunnaiset paukamat pois.

Pistemäisissä kriisitilanteissa on käytössä Earth Mineralsin Concealer peiteväri*. Mineraalimeikkien katsotaan sopivan hyvin erityisesti herkkäihoisille, sillä esimerkiksi vaippaihottuman hoidosta tutulla sinkillä on tasapainottava, tulehduksia ehkäisevä ja ihoa hoitava vaikutus.


HIUKSILLE

Kun hiuspohja alkaa rasvoittua, hiuksia täytyy alkaa pestä useammin kuin kerran viikossa. Tiukempi pesutahti edellyttää hellävaraisia ja mietoja tuotteita, jotta hiuspohja ei kuivu ja hermostu entisestään. Shampoista suosimme herkkäihoisten tuotteita ja koska kylppärissämme on rajatusti tilaa, koko perheelle toimiva shampoo on plussaa. Käytössä on Laveran Sensitive-sarjan shampoo ja hoitoaine sekä Santen appelsiini-kookosshampoo*. Skidin kuivaan luonnonkiharaan tukkaan sopii kosteuttava mango-aloe-hoitoaine*.

Ps. Jos kaipaat kylpykokemukseesi pientä luksusta, kannattaa tutustua Rahuan hiustenhoitotuotteisiin – ei alessa, mutta kannattaa testata vaikka näitä kahta matkakokoisia pakkausta Classic-shampoota* ja tuuheuttavaa hoitoainetta*. I-ha-nat!

Koko perheen luonnonkosmetiikkaa + ALEKOODI

Tämän luonnonkosmetiikan kanssa on vähän sama juttu kuin siinä härkisbolognesessa. Ajattelin, että tokihan kaikki ovat jo löytäneet omat suosikkinsa luonnonkosmetiikan valikoimista. Mutta kun eivät ole. Joka kerta kun kaivan saunaillassa putelini ja purkkini esiin, moni tulee hypistelemään ja kyselemään suosituksia. Ajattelin siis koota yhteen postaukseen kaikki ne tuotteet, joita käytämme säännöllisesti.

Koska perheessä on kaksi atoopikkoa ja kaksi muuten vain korppuihoa, yleisessä käytössä olevien tuotteiden täytyy olla aika hoitavia. Lisäksi arvostan mietoja tuoksuja ja käytännöllisiä purkkeja, jotka saa helposti käytettyä loppuun ilman moukaria. Jos siis nämä muuttujat natsaavat, niin tässäpä olisi lista käyttöön hyviksi havaituista tuotteista.

Huom! Tein luonnonkosmetiikan verkkokauppa Biodellyn kanssa diilin: avainsanalla KATJA saatte 15% alennuksen ostoksista huhtikuun loppuun asti. Kauppaan vievät linkit ovat affiliate-linkkejä, mikä tarkoittaa, että jos päädyt ostamaan tuotteen, saan siitä verotettavaa tuloa.

1. SHAMPOO + HOITOAINE

Hiustenpesutahti on hieman kiihtynyt (kerran viikossa ei riitä enää Snadillekaan), joten Laveran Sensitive -sarja on ollut hyvä löytö. Mantelimaitoa ja aloe veraa sisältävä shampoo on osoittautunut riittävän hellävaraiseksi herkästi kutiavalle päänahalle. Minä ja Skidi emme normaalisti tarvitse hoitoainetta, jos vesi on yhtä pehmeää kuin meillä kotona, mutta Snadin sähköiseen tukkaan sarjan voidemaista hoitoainetta tarvitaan talviaikaan.

2. SUIHKUGEELI

Vartalopesuaineissa on valtavasti valinnavaraa, joten jokaiselle löytyy satavarmasti jotakin. Olen itse mieltynyt paksuihin, voidemaisiin ja vaahtoamattomiin pesuvoiteisiin (palasaippuat eivät jotenkin toimi yhtään ja nesteet ovat usein turhan luiruja) ja näissä saa myös olla pirtsakka tuoksu. Tällä yhtälöllä Santen mandariinintuoksuinen voide pitää johtopaikkaa. Skidi taas tykkää Avrilin aprikoosisuihkugeelistä ja Snadille on aivan sama. Yleensä hänen iholleen riittääkin vielä pelkkä vesi. Ukko on digannut tästä Kaerelin geelistä.




3. IHON KOSTEUTUS 

Tässä sarjassa on monta suosikkituotetta, mutta kaksi merkkiä on jäänyt aktiivikäyttöön: luonnonkosmetiikan Volvoksi luonnehtimani Mádara ja sitten uusi tuttavuus, täysin suomalainen Mia Höytö Cosmetics. Myös Patyka on suosikkini (tällä hetkellä Biodellyssä alessa sekin!), mutta vähän tyyris arkikäyttöön.

Koko perheen tuubeihin kuuluvat Mádaran Nokkonen (olen kirjoittanut tuotteesta tarkemmin täällä) ja paksumpi Pihlaja ja ne vuorottelevat vuodenaikojen mukaan: kesällä kevyempää, talvella paksumpaa. Isosta vartalonrasvaukseen tarkoitetusta nokkostuubista annostellaan kosteutusta karheumiin ja kutiaviin taipeisiin.

Oikein pahoilla pakkaskeleillä, kun ipanoiden naamat menevät patapadaksi, laitan leukaan ja poskipäihin "ruusutököttiä" eli Alteya Organicsin ihmevoidetta, jota voi käyttää myös käsiin ja jalkoihin (ja Satu diggasi tästä myös!). Itse lutraan kylmällä ilmalla vielä kasvoöljyillä (niistä juttua täällä), viimeisimpänä suosikkina on miedon hintaiset Pihlaja Dropsit. Ja sitten vielä yöksi Mia Höytön paksua Unelmaa niin johan pysyy naama paikoillaan.

Mádaran Smart-silmänympärysvoide on suhteellisen uusi tuote kylppärin hyllyllä. Silmänympäryksille näyttää nimittäin tässä iässä tapahtuvan jotain erikoisrusinoitumista.




4. SELVITYSSUIHKE 

Jos teillä asuu pitkätukkaisia takkupäitä, tämä raikkaan kirsikantuoksuinen Uniquen hiuksiin jätettävä hoitoaine on ehkä hyvä investointi. Vähentää ulvontaa harjauksen yhteydessä merkittävästi. Snadi tosin leikkasi lyhyet hiukset ja lakkasi selvittämästä mitään, mutta tämä toimii myös koululaisen uintikertojen yhteydessä, kun tukka pitää saada pukkarissa nopeasti kuosiin.

5. HIUSMUOTOILU

Tämä on toistaiseksi otsikko, jossa mielestäni tavistuotteet voittavat vielä luonnonkosmetiikan toimivuudessa. Olen testannut lähinnä suolasuihketta (kutittaa päänahkaa) ja erilaisia vahoja (en tarvitse lyhyeen liukkaaseen tukkaani muuta), mutta en ole vielä löytänyt suurta suosikkiani. Snadin vaaleaa ja lyhyttä tukkaa pidän kuosissa Less is Moren honey waxilla, mutta itselleni se on liian "harmaa". Testaan seuraavaksi tätä Rahuan hiusvahaa, ja raportoin siitä erikseen!

6. MEIKINPOISTO

Testasin vuosien mittaan valehtelematta kymmentä meikinpoistoainetta kunnes viime syksynä löysin voittajan: maitomainen Mia Höytön Sievä on täysin ylivoimainen tuote. Silkkisen sileä, kosteuttava tuote poistaa meikin nopeasti ja perusteellisesti. En välttämättä tarvitse tämän jälkeen edes kasvovettä (tiedän tiedän, pitäisi käyttää että voiteet imeytyvät paremmin), mutta jos aamulla kaipaan freesausta, Mádaran Micellar Waterilla pyyhkäisen kevyesti.

7. KUORINTA / NAAMIO

Olen siitä onnekas, että minulla on hyvä iho, joka ei varsinaisesti kaipaa erikoistoimenpiteitä. Niitä harvinaisia hetkiä varten, kun a) on aikaa ja b) voin käyttää sen ihonhoitoon, teen kuorinnan hellävaraisella ja maitomaisella Mádaran Scrubilla. Naamioita en jotenkin osaa käyttää. Mádaran Detox-naamio pistää kyllä ihon punoittamaan, mutta on minulle ehkä turhankin tehokas.

Kropalle käytän silloin tällöin Laveran vartalokuorintaa, joka jättää ihon pehmeäksi mutta ei kuivan pölyäväksi.

Ja huom! Luonnonkosmetiikan kuorintatuotteissa ei sitten ole mitään ällöä mikromuovia. Kuorintafanaatikoille suosittelenkin markettikaman heivaamista heti.

8. AURINKOVOIDE

Kesä mökillä Suomen saaristossa on siitä kiva, että mitään aurinkosuojaa ei hirveästi tarvitse normaalioloissa käyttää, etenkin jos päässä on hattu, nenällä lasit ja päällä se kevyttoppatakki. Mutta reissussa käytän itselleni tätä Algamariksen kätevää suihketta, jossa on mieto tuoksu, tehokas suoja ja hyvä, helposti imeytyvä koostumus - ei siis muumi-ihoa enää, jee! Herkästi kärähtäville lapsille (Skidi ei käytännössä rusketu laisinkaan) käytän Acorellen viittäkymppiä (huom! Tuotetta voivat käyttää myös kuusivuotiaat vaikka siinä lukee "vauvoille").

9. KÄSIVOIDE

Kädet ovat muuttuneet iän myötä ohueksi pergamentiksi ja pesen niitä norofobiassani useamman kerran päivässä, joten tarvitsen paksun mutta hyvin imeytyvän voiteen. Parhaaksi kassissa kulkevaksi apuriksi on jäänyt Avrilin paksuhko voide, joka ei tahmaa näppistä eikä jätä ihoa nihkeäksi.

10. DEODORANTTI

On hyvin yksilöllistä, mikä tuoksu omalle iholle sopii ja miten paljon hikoilee, joten luonnonkosmetiikan deodorantit voivat olla joillekin liian kevyitä. Megahikoilijana käytän itse luonnonkosmetiikan dödöjä vain tilanteissa, joissa akuuttia käryhäpeää ei ole. Stickeistä suosikkini on Ben et Annan pink grapefruit -dödö ja puuterimaisista, sormin levitettävistä Ohm Collectionin Gardenia. Talkkimainen dödö pitää kyllä helposti kotitoimistopäivän verran. Näitä kevyempiä tuotteita voi myös ujuttaa esiteineille sitten kun tarvetta alkaa olla.

Huh! Unohdinko jotain? Kysy! Tai kerro oma vinkkisi kun en minäkään ole ihan kaikkea ehtinyt kokeilla. Biodellyn omistaja Tanja Kipinoinen on muuten ihan älyttömän hyvä neuvomaan kaikissa mieltymyskysymyksissä ja hän lupasi neuvoa, jos tarvetta on. Antakaa siis palaa!

Lyhyttukkainen tyttö on edelleen tyttö

Snadi nykäisi ennen joulua itselleen lyhyen tukan. Muuten hyvin epäherkkää mimmiä on siunattu päänahalla, joka ilmeisesti aistii avaruuden värähtelytkin. Snadi kyllästyi harjaamiseen lopullisesti erään pihkaan liittyneen operaation jälkeen ja ilmoitti että nyt lähtee, vielä lyhyemmäksi kuin ensimmäisellä kerralla.

- Mä oon upee!, hän huusi kun nousi kampaajan tuolista. Kampaaja oli sitä mieltä, että näin tyytyväistä asiakasta ei oltu vähään aikaan salongissa nähty.

No sitten alkoi arki. Eräänä iltana Snadi yllättäen ilmoitti, että haluaakin kasvattaa taas pitkän tukan. Kun ihmettelin äkillistä mielenmuutosta ja kysyin syytä, leuka alkoi vähän väpättää.

- Koska mä näytän pojalta.

Argh. Arvasin heti, ettei tämä ollut oma mielipide vaan jonkun muun. Olin oikeassa. Lisäksi kommentoijia ei ollut yksi vaan useita. Lyhyttukkainen pikkutyttö on ilmeisesti edelleen harvinaisuus.

Piti käyttää yksi ilta siihen, että katseltiin kuvia kaikenlaisista naisista. Hollywood-tähtiä ja astrofyysikkoja. Urheilijoita ja poliitikkoja. Aktivisteja ja taiteilijoita. Kaikenkokoisia, -näköisiä ja -muotoisia ihmisiä, jotka olivat ihan sinut oman sukupuolensa kanssa, vaikka toiset olivat meikanneet tuntikaupalla ja toiset taas tuskin vilkaiseet peiliin aamulla. Ei se identiteetti asu tukassa vaan kaikessa mitä on ja tyyli on sellainen asia, joka kannattaa valita oman maun mukaan, ei toisten.

Mietimme myös, mitä tällaiseen pyytämättä ja yllätyksenä saatuun palautteeseen voisi vastata. Tulimme siihen tulokseen, että "Etkö tosiaan ole ikinä lyhyttukkaista tyttöä nähnyt?" on ehkä paras, koska ehkä se johtuu siitä. Voisihan sitä sivaltaa takaisin vähän kovemminkin mutta miksi turhaan.

Lapset ovat lapsia. Eivät ne osaa suodattaa sanomisiaan ellei niitä varta vasten opeta, että sanat satuttavat. Vanhempien tehtävä on kertoa, millä tavalla toisten ulkonäköä kannattaa kommentoida (nyrkkisääntönä että jos ei ole jotain kivaa sanottavaa niin kommentointi ei ole pakollista) ja näyttää siinä itse hyvää esimerkkejä.

Valitettavasti joillain aikuisillakin on tässä oppimista. Sosiaalinen pelisilmä voi olla vähän heikko, kielenkäyttö omassa perheessä ollut toisia mollaavaa tai sitten on vain oikeutuksen tunne päässyt niskan päälle.

Jos siis jonkun mielestä vaikkapa missit ovat rumia lehmiä niin ehkei kannata katsoa missikisoja.
Tai jos naapurin täti on läski niin mitäpä se oikeastaan kenellekään kuuluu.
Ja jos vammainen ei saa pakattua riittävän nopeasti ostoksia kassahihnalta niin kannattaako tuhahdella takana yhtään.

Ei kannata. Jos mielipidettäsi ei kysytä, sitä ei ehkä kaivata.

Tässäkin keississä sitten erottuivat ystävät. Oli ihana kuulla, että parhaalta kaverilta oli tullut juuri se oikea kannustus: "Sun tukka on sun tukka ja toi sopii just sulle." Snif.

Korosta, peitä ja unhoita

Meikkasin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Snadin nimiäisiin. Tulin operaatiosta todella pahalle tuulelle. Sen lisäksi että nykyään pitää ottaa jokaisesta purkista ja käyttää telaa siveltimen sijaan, huomasin muun muassa, että ripseni ovat ilmeisesti pudonneet. Lancomea sai sutia kerrosta kerroksen perään mutta tuuheaa saati maagista ei lopputuloksesta tullut millään. Kulmakarvat sen sijaan ovat täysin villiintyneet. Lisäksi haalistuva rusketus paljasti epämiellyttävän totuuden ihon todellisesta värikimarasta.

Ikäkriisin sijaan alkoi pänniä. Hyväksyn, että peiliin katsominen alkaa näillä aamuilla olla vähän tuskaisaa. Sille nyt ei voi mitään. Mutta se, että kaikissa meikkausoppaissa ja mainoksissa hymistellään, että ehostamisessa pitää keskittyä virheiden peittämisen sijasta hyvien puolien korostamiseen, on paskapuhetta. Mitä muuta ripsarilla tehdään kuin kätketään liian lyhyet ja vaaleat silmäripset?! Mikä meikkivoiteen tarkoitus on, jos ei mustien silmänalusten, punaisten finnien, maksaläiskien ja muiden sateenkaaren ilmiöiden peittäminen naamasta?! Ja mitä mun pitäis korostaa? Ehkä ohimoita. Myönnetään nyt vaan hitto vie, että geeniarvonnan päävoitto jäi tulematta (tai se on jo tuhlattu) ja tehdään mitä voidaan tappioiden minimoimiseksi. Ei siinä ole mitään väärää.

Skidi kuitenkin innostui pärstästäni vilpittömästi: "Äiti on leikkinyt taas kauneutta!" Totuus. Hyvähän se on noilla ripsillä huudella. Palataan asiaan kolmenkymmenen vuoden päästä.