 |
| Kuuntelisitko näiden naisten hyvinvointipodcastia? KUVA: Satu Rämö |
Syntymäpäiväni lähestyy. Täytän komeat 45 vuotta ja sehän tarkoittaa inhorealistisesti sitä, että minulla on todennäköisesti takanani enemmän vuosia kuin edessä. Olen vähintäänkin elämän puolivälissä. Se on outo ajatus.
Olen monen kanssaikääntyjän kanssa jutellut nelikymppisenä heräävästä kuolemanpelosta. Miksi se iskee juuri nyt? Veikkaan, että koska on aikaa. Juuri tässä vaiheessa tapahtumahorisontissa siintävät jo vähän vähemmän kuormittavat ajat ja on mahdollista ajatella vaihteeksi itseään intensiivisen hoivajakson jälkeen. Samalla omat vanhemmat alkavat olla siinä iässä, että ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat ongelmat konkretisoituvat. Silloin helposti hiipii takaraivoon ajatus elämän rajallisuudesta. Milloin minä kuolen? Miten minä kuolen?
Ikinä ei tiedä, milloin täältä tulee lähtö – sen tajusin konkreettisesti kun molemmat vanhempani poistuivat vähän yllättäen, toinen jopa alle kuusikymppisenä. Minulla on kuitenkin syytä optimismiin: en ole koskaan polttanut tupakkaa, minulla ei ole mitään perussairautta ja koen olevani järjissäni. Enkä ole edes huonossa kunnossa, vaikka olenkin vähän paksu.
Mutta pistäähän se mietityttämään, mitä tällä toisella puolikkaalla on edessä – parempia vai huonompia aikoja. Olen kolmenkympin jälkeen tuunannut elämäntapojani monta piirua parempaan suuntaan, mutta mistä tiedän, toimivatko ne? Miten säilytän tämän hyvän terveyteni? Mitä vaihdevuodet tarkoittavat? Mihin asioihin voin vaikuttaa? Ja miten keski-ikäisen ajatukset saisi käännettyä siihen, miten minä elän hyvän elämän?
 |
| Ten year challenge: tilanne nykyään paljon parempi. |
Kun juttelimme tästä Satun kanssa viime keväänä, huomasimme että tästähän voisi puhua pitempäänkin. Ja se taas tarkoittaa sitä, että aihe vaatii podcast-sarjan! Tuumasta toimeen: Mittarit punaisella -sarjan äänitykset alkavat jo ensi viikolla, joten kauaa ei tarvitse vastauksia odottaa!
Meillä molemmilla hyvinvointi on muutaman olennaisen tekijän menettämisen kautta löydetty yhtälö. Ja lisäksi olemme sitä mieltä, että oma intuitio on hiton huono ohjeistaja. Tätä mieltä on myös aivotutkija (juttu valitettavasti maksumuurin takana): itseään ei kannata ihan joka asiassa kuunnella vaan sparrailla asioita erilaisten mieluummin mittareiden kautta ja asiantuntijoiden kanssa. Tunnepuolella on tapana keulia ja rymistellä omia menojaan ja järki jää huutamaan perään. Siksi kai ihmiset juovat hopeavettä ja tunkevat vaginaansa ampiaispesiä. Älkää te tehkö niin vaan kuunnelkaa mieluummin vaikka meidän podcastia!
Jotta emme pälättäisi vain itsestämme, jokaiseen jaksoon liittyy jonkinlainen lukijakysymys, jossa kartoitetaan näkemystänne käsiteltävään aiheeseen. Luemme luonnollisesti valikoituja kommentteja ääneen ja yritämme saada asiantuntijalta vastauksen yleisimpiin kysymyksiin. Tässä vaiheessa saa vielä myös toivoa aiheita!
Aloitamme sarjan ikääntymisellä, joten muitta mutkitta ensimmäinen kysymys: Oletko kokenut kuolemanpelkoa? Missä ja milloin huomasit sen olemassaolon ensimmäisen kerran? Saa vastata juuri niin laveasti kuin haluaa!
