Yleisön pyynnöstä keräsin tähän postaukseen omia ja muiden joululahjavinkkejä vuosien varrelta ja muutaman ihkauudenkin.
1. Sopikaa, että ette vaihda lahjoja.
Ei mitään on normaalille aikuiselle ihan okei. Toki voitte myös sopia, että annatte toisillenne nepalilaisen tytön koulupäivän.
Aineettomia lahjoja on listannut oikein urakalla HSY. Olen huomannut, että erityisesti moni mies on tällaisesta sopimuksesta, joka ei edellytä hikisissä tavarataloissa ramppaamista, pelkästään helpottunut.
2. Jos kuitenkin haluat ostaa lahjan, osta tarpeellinen lahja.
Pätee myös aineettomiin lahjoihin. Sain itse kerran mustan muovikuution, jota heittämällä sai näkyviin jonkun turhanpäväisen sananlaskun. Haavat eivät vieläkään ole ihan arpeutuneet.
Treehuggerilla oli hyvät lahjaideaslaidit monelle eri kohderyhmälle, mutta tässä vielä muutama suht varma:
- Käyttökosmetiikka toimii aina: voit joko ottaa selvää, mitä tuotteita saaja käyttää (kurkkaa kylppärin kaappiin) tai olla kurkkaamatta, jolloin hän pääsee kokeilemaan jotain uutta. Ota kuitenkin huomioon mahdolliset allergiat ja hajusteyliherkkyydet!
- Ruoka on tervetullutta! Hilloa, sinappia, joululimppua, kuivattuja marjoja/sieniä/omenoita, leivonnaisia, mehua, suklaata, hunajamanteleita etc, kivaan purkkiin pakattuna nautiskeluohjeen kera. Odotan itse eniten anopin sinappilohipurkkia, jota lapan leivän päälle voikkarifiestassa kinkun sijaan.
- Hyvinvointilahja innostaa huolehtimaan itsestään. Aika monella meistä lojuu kaapin tai kellarikomeron perukoilla käyttämätöntä tavaraa, ja valitettavan usein nämä ovat urheilutarvikkeita. Hyvinvointilahjan idea on saada tavara käyttöön ja aineeton yhdistettyä aineeseen.
- Kirja on kestosuosikki, joka kestää myös kierrätystä: omasta hyllystäsi osaat valita saajalle sopivan opuksen. Kirjoita (lyijykynällä) mukaan lämmin omistuskirjoitus, oma arviosi kirjasta tai vinkki, missä kirjasta voi nautiskella. Velvoita kaveri antamaan kirja ensi jouluna eteenpäin!
- Hemmottelu ei ole koskaan out. Vie ystävä viihtymään. Valitse tämäkin palvelu saajan mukaan: mitä hän arvostaa? Hierojaa, hyvää ruokaa, musiikkielämystä, taidenäyttelyä, kauneus- tai rentoutushoitoa tai leffaan? Ps. Ovela huomaa, että tästä saa samalla lahjan itselleen..
- Ihan jokainen tarvitsee lomaa! Vie siippasi lähilomalle: kylpylään, tunturiin, laivalle, saaristoon tai maatilamatkalle. Lisää matkavinkkejä Nopsalta.
- Pankkiautomaatista saat lahjan vielä aattonakin. Seteli on brutaali, mutta käytännöllinen lahja, joka saa ainakin suvun teinit kiitollisiksi. Voit kysyä myös vanhemmilta, onko ipanoilla rahastoa jotain erityistarkoitusta varten.
- Arpa tai lottokuponki on lahjoista jännittävin. Velvoita kaveri tarjoamaan edes glögit jos hänelle napsahtaa pääpotti.
- Lupaa ladata arvoa matkakorttiin.
3. Säästä lapsetkin krääsältä.
Lapsille harvemmin menee läpi täysi lahjattomuus, mutta tarpeellisia lahjoja nekin haluavat. Tarpeellisuudesta voi ja pitää tietysti vetää oman linjansa vanhemman oikeudella.
Jos ostat lahjaksi lelun, valitse tuote, joka ei hajoa kahden päivän leikin jälkeen ja maadu tuhat vuotta, tai
Lelulandian lahjakortti. Itse aion pitäytyä tänäkin vuonna klassikoissa, joita voi kierrättää: palapelit, kirjat, duplot / legot, leluastiat ja -ruoat, naamiais- ja rooliasut, soittimet, harrastusvälineet ja urheilutarvikkeet ovat pop.
4. Jos olet kätevä ihminen, tee lahja itse tai opeta jotain.
Osaatko tehdä tai opettaa jotain: maalausta, laatoitusta, aidan rakentamista, poraamista, nappien ompelua ja vaatteidenkorjausta, puutarhan kevätkunnostusta (pätee myös parvekekukkiin!), fillarihuoltoa tai lastenhoitoa? Lahjakas tekee itse taulun, korun tai vaikka saippuaa (tosin nyt taitaa jo olla liian myöhäistä). Käsityöihminen kutoo lahjaksi lapaset, kaulaliinan, olkapäänlämmittimen tai ne villasukat, jotka on keski-ikäisen mielestä ihan loistavat.
Käsien mukana menee nimittäin rakkautta, kuten
Anu Harkki kerran totesi.
5. Jos et keksi mitään, kysy ihan reilusti.
Joulupukkia ei ole yli kymmenvuotiaille olemassa, joten lahjoista voi puhua ihan avoimesti.
Lisää vinkkejä saa laittaa tulemaan!
Tää on nyt vähän tällanen ikävähkö vinkki, mutta mä tykkään tehdä lahjoja itse myös siksi, että siinä säästää rahaa. Koska mulla sitä ei hirveästi ole. 100g lankakerä maksaa kaupassa noin about 4-5€. Jos sillä rahalla yrittää antamiskelpoista lahjaa ostaa, niin vastaanottajasta ei liene kivaa tajuta, että ihan viis euroa on laitettu menemään. Mutta jos sillä rahalla ostaa sen lankakerän, niin siitähän saa neulottua jo esim. sukat tai lapaset, joka tuntuu heti paljon kivemmalta ja hienommalta lahjalta saada.
VastaaPoistaKohtaan 1. listastasi haluaisin esittää sen ikuisuuskysymyksen: MITEN se lahjojen vaihtamatta jättäminen sovitaan niin, että niitä ei sitten oikeasti myöskään vaihdeta?!! Omassa suvussani tietyt sukulaiset kiertävät tätä niin, että kun tulevat pitkän matkan päästä joulun viettoon, he tuovat ihan järkyttävän määrän tavaraa "tuliaisina"... Ja samalla sitten hokevat että joojoo-sovittiinhan-me-ettei-vaihdeta-lahjoja-einääoolahjoja.
Komppi tälle! Voi kuulostaa kliseiseltä, mutta itse tehtyä antava antaa myös aikaansa, ja se on aika luksusta nykymaailmassa.
PoistaAnonyymi, tämä on yksi lempiaiheistani: miten kieltäytyä lahjasta. Jos suorapuheisuus ei ole vaihtoehto niin tässä astetta ovelampi keino: soita sille pahimmalle tyypille ennen joulua ja valita jostain toisesta sukulaisesta, joka aina tuo kauheasti ei-toivottua roinaa vaikka on sovittu että ei tuoda. Samassa yhetydessä voi todeta että onhan se kiva jotain ruokaa/kukkia/viinipullo (tms) saada tuliaisiksi mutta turhaan kamaan olet täysin kyllästynyt. :D
PoistaEllen, siitä juuri tuolla linkin takan kirjoitin. :)
Tiedän erään joka uskoi joulupukkiin vielä kymmenenvuotiaana, harvinaista, mutta kannattaa tarkistaa vanhemmilta ennen kuin aukaisee suunsa väärään aikaan :)
VastaaPoistaOkei. Joulupukin olemassaolo tosin saattaa kuulua tuossa iässä siihen sarjaan asioita, jotka olisi jo ihan hyvä tietää. :D
PoistaKOkemukseni mukaan joulupukkiin uskominen on todella häilyväistä ja "ei niin rationaalista" tuossa 8-10 v iässä. Jossain vaiheessa lapset vielä haluaa uskoa, vaikkei ihan oikeasti uskokaan joulupukkiin.
PoistaEn ole omien lasten kanssa mennyt asian oikeaa laitaa kertomaan, jossain vaiheessa lapset ei vaan sitten enää oikeasti usko joulupukkiin.
Meillä 9-vuotias uskoo vielä ihan täysillä, vaikka toisaalta on jo ymmärtänyt, että aikuiset ja lapset ostaa/tekee toisilleen lahjoja. Taitaa olla viimeisiä jouluja kun näin on... Joulupukkikin on vielä ainakin tänä vuonna tilattu tulemaan aattona, likeä sekin viimeinen vuosi?
Isosiskot on onneksi meillä niin fiksuja, etteivät ole menneet pikkusiskon uskoa torppaamaan.
Kantsii joo seurailla omaa lastaan, että mitä se joulupukista ajattelee. Muistan omasta lapsuudesta miten vanhemmat ja sukulaiset oli ihan vakuuttuneita että uskon vielä joulupukkiin, ja aattona tuntui hirveän kiusalliselta yrittää esittää etten tunnistanut pukkina vierailevaa sukulaista... Eli jos näyttää että 5v. on tiedostanut asioiden oikean laidan, niin älkää pitäkö enää väkisin kiinni mistään lapsenusko-kuvitelmista :D
Poistamä oon ollut positiivisesti hämmästynyt, kun sukulaislapset, 10 ja 11v, uskovat vielä lähes täysin joulupukkiin. olen sitä mieltä, että kavereidenkin täytyy uskoa, koska tuossa iässä joulua hössötetään jo kovasti kavereidenkin kesken. ja kyse on ihan helsinkiläisistä lähiölapsista. musta se on oikeestaan ihan huippua, kun aina niin kovasti puhutaan siitä kuinka lapsuus vaan lyhenee ja lyhenee. -miuku
PoistaRokkimamma sen sanoi. Luulempa että minunkin tuntemani 10-vuotias uskoi joulupukkiin omalla tavallaan, tiesi hänkin sen että ainakin osa lahjoista tulee tutuilta, ystäviltä ja vanhemmilta. En ole koskaan sen tarkemmin häntä asiasta "kuulustellut". Tosin hän halusi joulupukin vierailevan kotonaan vielä senkin jälkeen kun asia oli hänelle koko kokonaisuudessaan selvinnyt ja miksipä ei olisi joulupukki tullut, onhan satu joulupukista ihan kaunis. Tänä päivänä tuo tuntemani 10-vuotias on todella fiksu kympinoppilas josta ei kyllä silloinen "kypsymättömyys" näy millään tavalla. Jokainen lapsihan kehittyy eri tahtiin ja maalla missä tämäkin lapsi kasvoi lapset saavat onneksi olla lapsia paljon pidempään kuin kaupungissa.
PoistaMinä sen sijaan en osaa kirjoittaa, mutta enpä jaksa puhelimella i palata enää kirjoitusvirheitä korjaamaan kun ei tämä kommenttikenttä toimi uhan niin kuin pitäisi :)
Joo varmasti halu uskoa on suurempi kuin itse usko. Pointtini oli, että esiteineistä lähtien on jo mahdollista ymmärtää että osa lahjoista tulee muualta kuin korvatunturilta jolloin voi itse kysyä.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKannattaa perustaa oma kauppa ja antaa lahjaksi kaikki mikä jäi yli joulumyynnistä. Samalla voittaa itselleen 3 vk joululoman kun ei tarvitse pitää joulunjälkeistä alea. Samalla välttyy myös suututtamasta kanta-asiakkaita jotka saleen vetäisi nakin memään kun sen saman korvakoruparin olisi saanut päivä jouluaaton jälkeen puoleen hintaan. Näin kauppiaan näkökulmasta :D
VastaaPoistaLoistoidea! Tosin tähän saattaa tulla kiire! ;)
PoistaAiemmassa postauksessa mainittu valmis Middag-ruokakassi lahjakorttina: ei ole turha, ei mene roskiin ja kaikki arvostavat.
VastaaPoistaHelpotusta kiireisen perheen ja äidin arkeen - priceless :)
No itse ainakin arvostaisin kovasti! :)
PoistaPakko protestoida tota kosmetiikkaehdotusta. Jos saan vielä yhdenkin kerran äidiltä ryppy- ja silmänympärysvoiteita kuusen alle niin räjähdän!
VastaaPoistaNiin, siksi laitoinkin "suht varma". :) Käyttökosmetiikka eli arkiset tuotteet kuten käsi- ja suihkusaippuat on suht varmoja, ryppyvoide ei.
PoistaNe arkiset tuotteetkin toimii vaan, jos osaa ostaa oikeita tuotteita. Käytän vain ituhippien palasaippuoita, joten iho on tottunut helliin aineisiin ja palmolivet saa aikaan kamalan kutituksen. eli ei kiitos, en halua kokeilla uusia tuotteita! En ostaisi kenellekään tästä syystä kosmetiikkaa. En edes tiskiainetta tai muuta, monilla on niin tarkat omat mieltymykset.
PoistaUskoisin että olet turvassa palmolive-lahjoilta. :D
PoistaVessapaperia, sitä tarttee kaikki. Ja hammasharjoja perheen vesoille, koska niiden vaihtoväli voi venyä huomaamatta liian pitkäksi.
VastaaPoistaVessapaperistahan sais vielä oivan ohjelmnumeron, kun kaikki ihmettelee, et kuka on ollut niin kiltti, että saa kaikkein isoimman paketin :D
PoistaHyviä vinkkejä, tackar igen! Itse pyrin siihen, että lahjat on joko varmasti sellaista, mistä vastaanottaja tykkää tai tarvii, tai sit sellasia, mitkä ei jää nurkkiin pyörimään. Kahvi, kukat, syötävät, kylppärijutut yms yleensä toimii. Jos joku onkin tietämättäni yliherkkä esim jollekin saippualle, niin voihan sen aina antaa eteenpäin.
t. toinen keskivertomamma
Vessapaperi on aivan huippu! "Haluttiin antaa jotain tarpeellista." :DD
PoistaKiitos Katja, sain Nopsan sivulta idean miehen lahjaan. Hemmottelukierros kaupungilla se on :)
VastaaPoistaHienoa!
PoistaMenen tässä sen verran vastavirtaan, että mun mielestä liian arkiset lahjat on ankeita. Mieluummin sitten ei mitään kuin matkakortti. Suosin lahjoja, joita saaja tarvitsee, mutta niin, että niissä tulee ripaus luksusta jota itselleen ei ehkä raaskisi ostaa tai tulisi mieleen. Eli jos vaikka tyyppi tarvitsee kattilan niin hommaan erityisen kauniin kattilan.
VastaaPoistaTarpeellisen määritelmään liittyy juuri se toisen tunteminen. Henkilökohtaiset mieltymykset vaihtelevat ja kuulut eri kohderyhmään kuin minä - as simple as that. Mä en kaipaa sitä (usein ylihintaista) luksusta vaan ihan vain sen kattilan. :)
PoistaKomppaan Lottaa. Olen myös tottunut siihen, että joululahjan idea on olla jotain, mitä saaja haluaa, mutta ei ehkä raaski tai muuten vaan tule koskaan hankkineeksi. Mitkä asiat sitten kenelläkin osuu siihen kategoriaan vaihtelee tosi paljon.
PoistaAina ei tarvii olla rahastakaan kiinni, vaan voi vaikka tehdä lahjaksi jotain, mitä saaja kaipaa, mutta ei itse osaa tai voi tehdä. Olen itse esim. leiponut pikkuleipiä lahjaksi ja tehnyt mummolle lahjaksi jouluruokia, joiden kaupan hyllyltä tulevista versioista se ei tykkää, mutta joita se ei enää jakssa itse ryhtyä tekemään.
En mielestäni väittänyt, että se on rahasta kiinni vaan totesin tämän Lotalle, joka viittasi tuohon "raaskimiseen". Varsinkin nuo itsetehdyt lahjat ovat juuri sitä luksusta mitä minä arvostan (ja joita tuolla suosittelin), koska mulla on varaa ostaa just ne tuotteet, jotka haluan.
PoistaAnteeksi, muotoilin kommenttini huonosti. Halusin tuoda esiin, että minustakin se joululahjan "juttu" on se, ettei täytetä vain minimivaatimusta (vaikkapa anneta kattilaa toivoneelle kattilaa) vaan nähdään se pieni ekstravaiva että löydetään vaikka vähän kivempi kattila tai ehkä vähän laadukkaampi kuin minkä toivoja itse raaskisi hankkia. Jos antaa tasan sellaisen käyttöesineen, jonka se toivoja olisi itsekin ostanut, niin menee vähän hupi koko touhusta.
PoistaRahasta puhuin vain, koska itse viittasit "usein ylihintaiseen luksukseen" ja halusin sanoa, ettei se että joku on luksusta tarkoita sen olleen kallista. Vaikka sen kattilan kohdalla luksusta voi olla se, että lahjan antaja löytää oikeasti kivan näköisen kattilan eikä osta ensimmäistä käteen osuvaa, vaikka ne maksaisivat tasan saman verran. Raaskiminen ei myöskään aina tarkoita ettei olisi varaa ko. asiaan, vaan ettei pysty perustelemaan itselleen sellaisen rahasumman laittamista tiettyyn asiaan. Esim. mun mutsi ei vieläkään osta omalla rahalla itselleen juttuja, koska se on niin tottunut ajattelemaan, että raha menee lasten hankintoihin ensin. Me lapset ei ees asuta enää himassa ja tää on sikälikin ihan älytön ajatusmalli, mut sellanen se vaan on. Joten me sit ostetaan sille joululahjaksi niitä juttuja, joista se tykkää, mutta joita se ei itse saa ostetuksi. Kaikilla on asioita, jotka ois kivoja, mutta joita ei itse osta koska ne on "hömppää", johon ei "pitäis" laittaa rahaa. Sellaset on parhaita joululahjoja.
Meillä on tässä ajattelutapaero: puhun kohderyhmän eli saajan - en antajan - tarpeista. Ymmärrän siis kyllä, että haluatte nähdä vaivaa, mutta edelleen korostan, että minä en saajana esimerkiksi osaa arvosta sitä vaivaa (ellei se ole itsetehtyä). Päinvastoin: se, että joku etsimällä etsisi mulle jotain kaunista kattilaa on mun näkökulmasta turhaa, koska haluan sen mallin, jonka valmistajalla on kunnon ympäristövaatmukset. :) Luonnollisesti vaivaa kannattaa nähdä jos saaja on ihminen, joka arvostaa sitä "hömppää". Tarpeellisten lahjojen antaminen on vaikeaa ja siksi koko lahjomisen voi jättää omaan arvoonsa.
PoistaMä taas en ymmärrä, miksi pitäisi vaihtaa lahjoja ollenkaan, jos se on jotain täysin geneeristä, jonka ruokakauppareissulla vaan poimii ohimennen mukaansa. Mitä järkeä tuollaista tavaraa on kääriä kaikenmaailman lahjapapereihin ja kärrätä paikasta toiseen, kun vaihtoehto on, että kukin voi ostaa omat kattilansa juuri silloin ja sellaisena kun haluaa? Ymmärrän sen tätä kirjoituksen punaista lankaa eli "jos nyt jotain on ihan pakko ostaa" vastaan, mutta mun mielestä asian voisi sitten jättää siihen, että päätetään, ettei osteta mitään tai ostetaan niitä palveluita, herkkuja tai muuta kulutustavaraa.
PoistaTarkennuksena vielä, etten suinkaan tarkoittanut tällä ripauksella luksusta sitä, että kaiken pitäisi olla jotain italialaista huippudesigniä tai ylipäätään edes kallista. Ja kalliiden juttujen pitää sitten olla sellaisia, jotka kestävät aikaa ja kulutusta. Kirppiksiltäkin voi tehdä ihania, persoonallisia löytöjä. Myös suomalaisia käsityöläisiä tai vaikka maailmankauppoja on kiva tukea, jos sieltä löytyy jotain tarpeellista ja saajan persoonaan sopivaa.
Sehän oli juuri vinkkini numero yksi! :) Pidän todellakin koko lahjojen antamista aivan liian isoksi paisuneena juttuna, jossa pitäisi ottaa järki käteen. Ruokakaupasta roudattu suklaalevy on ihan riittävä lahja jos ei muuta keksi. Tässä lahjavinkkailussakin on selvä ristiriita: jos ei yhtään tiedä, mistä toinen tykkää, lahjominen on teennäistä. Toki jokainen saa ostaa ihan juuri sellaisia lahjoja kuin haluaa antaa, mutta ei kannata automaattisesti pitää omaa mielihyvää saajan mielihyvänä.
PoistaJa lahjapapereissakin suosin paperikasseja ilman teippejä niin saa käytettyä biojätteen kierrätyksessä. :D
Mä olisin ennemmin saamatta lahjoja, joita hankkiessa ei selvästi ole joko kuunneltu tai ajateltu mun mieltymyksiä yhtään, vaan on hankittu jotain vain koska jotain kuuluu hankkia. Vaikka se oliskin jotain herkkuja. Ajatus on tärkein. Jos lahjassa ei ole ideaa, se on parempi jättää ostamatta tai tekemättä ja ennen kaikkea antamatta.
PoistaHyviä vinkkejä! Muualta varastetun idean pohjalta näpertelin ekologisia pakkauksia, käy kurkkaamaassa. :) Onpahan jotain itse tehtyä, vaikka suurin osa lahjoista onkin kaupasta.
VastaaPoistaOmien lasten kummit ja mummot tykkää kovasti muksujen kuvista. Ifolorin kalenteri on jo useamman vuoden kuulunut joulupakettiin. Mieluinen saajalle, ja jossain vaiheessa sen voi nakata keräykseen (kunhan rassaa metallikierteen pois).
Hienot on pussit! :) Ja mikä hienointa, noita voi käyttää itse uudelleen.
PoistaPeriaatteessa kyllä. Käytännössä voi käydä niin, että ne joulun jälkeen laitetaan siihen tosi loogiseen paikkaan, mistä niitä ei varmasti ensi jouluna löydä. :D
PoistaNormiaikuisella on joulu joka päivä, koska voi ostaa itselleen mitä haluaa. Lapsille joulu (lue:lahjat) on tärkeä, koska niillä ei yleensä ole rahaa vyöryttää mihin vain satunnaiseen himotteluun.
VastaaPoistaRahanpuute pänni myös toisin päin - muistan kyllä, mten mielelläni olisin pentuna halunnut ostaa kaikille ihmisille lahjoja, ja en tietenkään voinut, koska ei pennulla mitään rahaa ole.
Hyvin laitettu. Olen hemmetin tyytyväinen siihen, että voin ostaa omat kattilani.
PoistaJos ei ole kätevä ihminen/kätevyys ei ei ehdi kukkaan ajanpuutteen vuoksi, niin käsin rakkaudella tehtyjä tuotteita on mahdollista myös ostaa. Suomen käsityöyrittäjien facebook sivulla on joulukalenteri, jossa joka päivä esitellään ihminen tuotteidensa takaa. https://www.facebook.com/Suomenky
VastaaPoistaKiva kalnteri! Onko teillä myyjäisiä joulun alla?
PoistaEksyinpä tätä postausta tänään lukemaan jonkun linkin kautta ja mieleeni tuli vain tuosta kirjalahjasta, että omistuskirjoituksen (jota ei ehkä "raaski" pyyhkiä pois tai josta jää painaumia kirjaan) sijasta sujauttaisi kannen alle kauniin (itsetehdyn?) kortin, johon kirjoittaa toivotuksensa yms... sitten se kaunis kortti jäisi halutessaan muistoksi viemättä paljon tilaa tai heittää sen pois joka ei halua säilyttää...
VastaaPoista