Mitä tänään puettaisiin?

Kun olin au pairina Lontoossa, ihmettelin, miksi lapsiperheen eteisessä ei ollut isoa vaatekaappia, vaan pelkkä säälittävä pystynaulakko. Missä hemmetissä ulkovaatteita säilytettiin? Perheen äiti katsoi minua kuin mielipuolista. Kyllähän nyt yhdellä poplarilla ja villaulsterilla ulkona pärjää.

Noh, sinä talvena elohopea painui tasan kerran nollan alle. Ja silloin oli kansallinen hätätila ja jengi hamstrasi öljyä, lääkkeitä ja elintarvikkeita.

Tästä näkökulmasta suomalaisen lapsiperheen joka-aamuinen eteisarvonta, mitä tänään päälle puettaisiin, saattaa olla vieras ilmiö. Teinkin vertaistueksi yleishyödyllisen listauksen, josta näkee, mitä eri kuukaudet näillä leveysasteilla pukemisstrategisesti oikein tarkoittavat.

Aluspaita, leggarit, lämpöhousut, pitkähihainen, paksumpi villapuku, fleece ja toppahaalari. Silti aivan jäässä.

1. Tammikuu

Se tyyppi, joka väittää, että lapsille riittää kolme kerrosta, ei takuulla asu Berliiniä pohjoisempana. Tai sitten hän pitää ääreisverenkiertoa turhakkeena. Vaikka pukisit ipanalle päälle kaiken mitä kaapista löytyy, vähintään silmämunat jäätyvät kuoppiinsa ja räkä nenään. Lisäksi michelin-kersa on yli 20 cm hangessa kohtuullisen liikuntakyvytön. Nobel sille, joka kehittää toppahanskojen peukaloon sähkölämmityksen.

2. Helmikuu

Katso tammikuu. Helmikuu on tilastollisesti vuoden kylmin kuukausi, mutta tässä kuussa iskee kirottu sosiaalinen paine tervehenkiseen ulkoiluun, kiitos laskiaisen ja hiihtoloman. Tämän kuun tärkein hankinta onkin liput muutama tuhat kilometriä etelämmäs. Myös erilaiset huovat, lämpöpullot ja puhaltimet, joilla elvytetään kevättalven pakastamia ruumiinosia, ovat tarpeen.

3. Maaliskuu

Kyseessä on ensimmäinen kevätkuukausi, mutta jostain syystä valkoista paskaa sataa taivaalta enemmän kuin koskaan. Koska aurinko kuitenkin lämmittää, lätäköitä, loskaa ja puroja on joka puolella - ja sula vesi vaikuttaa alle 150 senttisiin ihmisiin magneetin lailla. Tässä kuussa lapsi pitää pukea kuin tammikuussa, mutta päällystää kumilla, muovilla ja neopreenilla lätäkköuintikisoja varten. Tätä kuuta varten on myös kehitetty talvikumisaappaat.

Kuva otettu huhtikuun alussa. Ulkona pärjäsi hupparissa.

4. Huhtikuu

Kevät etenee, mutta vuorokauden lämpötilojen vaihtelu voi olla 30 astetta ja tilanne voi vaihtua yhden pilven ansiosta vartissa suuntaan tai toiseen. Vettä voi sataa missä olomuodossa tahansa, voi tuulla suoraan pohjoisnavalta - tai olla täydellinen keskikesän helle. Ei voi tietää. Tässä kuussa olet tuomittu epäonnistumaan, teit mitä tahansa. Lapsellasi on aina kylmä tai hiki, parhaimmassa tapauksessa molemmat yhtä aikaa. Jos sataa lunta ja sen jälkeen paistaa, kersat sokeutuvat ilman kunnon aurinkolaseja.

5. Toukokuu

Varaudu edelleen pahimpaan. Lumet ovat sulaneet ja aurinko paistaa korkealta, mutta se ei tarkoita, että talvi olisi väistynyt. Kypärämyssystä voi luopua, mutta välikausihaalari ja ohuempi kerrasto kannattaa pitää naulakossa, ettei puiston penkillä istuskellessa iske virtsatietulehdus. Voit mahdollisesti vaihtaa tumput sormikkaisiin, vuorilliset kurahanskat vuorettomiin ja talvikumisaappaat tavallisiin. Ei kannata lopettaa d-vitamiinia.

Kuva otettu juhannuksena. Hanskoja ei laitettu joten näpit olivat aivan jäässä.

6. Kesäkuu

Kyseessä on "kesä" vain teoriamielessä - leggingsien päälle vedetään edelleen ulkohousut. Suomen neljä vuodenaikaa tarkoittaakin sitä, että yhdessä kuukaudessa voit kokea ne kaikki ja se on yleensä kesäkuu. Joskus onkin vaikea erottaa joulun säätä juhannuksesta. Onneksi päivälämpötila sentään pysyttelee enimmäkseen nollan yläpuolella, joten pelkällä välikausihaalarilla pärjää. In Finland we have this thing called kesäpipo ja kevyttoppatakki.

7. Heinäkuu

Heinäkuussa alkaa 60 päivän ajanjakso, jolloin vuorettomille vaatteille, shortseille, hellehatuille ja lippiksille, lyhyille hameille ja mekoille sekä hihattomille paidoille saattaa olla käyttöä. Muista kuitenkin aurinkorasva, sheidit, hyttysmyrkky ja laastarit. Lapsesi iho on aistinut aurinkoa ja ulkoilmaa viimeksi 300 päivää sitten.

8. Elokuu 

Tässä kuussa pukeutumista määrittävä tunnetila on hankintapaniikki. Elokuussa pitäisi siirtyä normiarkeen kesän rötväyksen jälkeen, mutta kersojen vaatteille on tapahtunut jotain. Lapset ovat mystisesti kasvaneet 10 senttiä niin että sisätossut ratkeilevat saumoista ja farkut ovat muuttuneet capreiksi. Kouluun mennään elastaania sisältävissä verkkareissa. Kannattaa myös ennakoida ja tarkistaa kumisaapas-, kuravaate- ja villapukutilanne.

Kuva otettu marraskuun puolivälissä. Aivan liikaa päällä.

9. Syyskuu

Tässä kuussa tulee se päivä, jolloin huomaat olevasi jumissa kesässä: jätät päiväkodin pihalle sen ainoan lapsen, jolla ei ole bränikkä välikausihaalari ja sormikkaat päällä. Ohuessa farkkutakissa ja balleriinoissa hypotermia iskee taaperoon vartissa ja saat ystävällisen palautteen päiväkodin henkilökunnalta. Nyt on myös aika ruveta metsästämään seuraavan koon toppavaatetta.

10. Lokakuu

Säätyyppi vastaa huhtikuuta. Se, että katsot aamulla lämpömittaria, sadetutkaa ja tuulensuntaa, ei auta. Ainoa järkevä valinta on pakata mukaan ihan kaikki varusteet päiväkotirepun räjähtämisen uhalla. Tässä kuussa toivot kiihkeästi, että lapsi kasvaisi pian aikuiseksi ja vastaisi ihan itse vaatevalinnoistaan.

11. Marraskuu

Loppusyksystä maailma muuttuu hiljalleen nestemäiseksi: löysäksi mudaksi, maatuvien lehtien suljunmuljuksi ja kuravelliksi. Eteisessä on enemmän hiekkaa kuin Kalaharissa paitsi jos vahingossa tulee metri lunta. Tässä kuussa haastavinta on päättää, kuinka monta kertaa kehtaat olla pesemättä välikausihaalarin, jotta goretex-pinta ei liikaa kuluisi. Muista kuorruttaa lapsi erilaisilla heijastintuotteilla.

Uutena vuotena pari vuotta sitten tarkeni välikausihaalarissa ja ohuissa lapasissa.

12. Joulukuu

Eteläisen Suomen joulukuu saa ihmettelemään, miksi me persjalkaiset emme ole kehittäneet bioluminenssia samaan tapaan kuin syvänmeren kalat. Vaihda viimeistään nyt paksumpaan haalariin, jonka vesipilariarvo on tapissa. Ei siksi, että sitä vielä lämpötilojen puolesta tarvittaisiin, mutta hiekkalaatikolla noin kuukaudessa paskaksi kieritty välikausihaalari alkaa vedellä viimeisiään.

Ja näin on eteisen kaappi taas elänyt yhden vuoden kierron. Eläköön kaikki lastenvaateprojektipäälliköt!

Kiitos rehellisyydestä - kai

Rasia suklaakonvehteja oli jäänyt avonaisena pöytään synttärijuhlien jälkeen.

Seuraavana iltana löysin konvehdin käärepaperin Skidin huoneesta. Outoa, koska Skidi oli yökylässä. Eikä hän pöllisi konvehteja.

Päätin tiedustella Snadilta, kuinka se oli sinne joutunut.

- Löysin Skidin sängystä tällaisen konvehtipaperin. Tiedätkö mitään tästä?
- (hykertelyä) Tiedän! Minä jätin sen sinne.
- Ahaa. No tuota, milloin tämä on syöty?
- Ihan äsken.
- Okei. Otitko tämän siis vaikka nimenomaisesti kielsin?
- Kyllä. Otin vaikka kielsit. Otin ihan salaa!
- Miksi?
- Tuli kauhea karkkihimo!
- No kiva, että olet rehellinen, mutta...
- Niitä on lisää. (juoksee hakemaan tuolilta toisen ja tyynynsä alta kolmannen tyhjän käärepaperin.)
- Jestas, oliko tässä nyt kaikki?
- Ei. Otin niitä myös varastoon! (hakee lelukorista vielä kaksi syömätöntä konvehtia)

Ok. Jäin pitkästä aikaa sanattomaksi. Muutama tunne ryöppysi pintaan.

1. Ylpeys. Täysin häpeämätöntä toimintaa. Miten voin haukkua jonkun, joka käyttäytyy kuten itse haluaisi mutta ei kehtaa?
2. Kauhu. Olen jotenkin kasvattanut tällaisen psykopaatti-oravan.
3. Epätoivo. Millainen rangaistus tästä pitäisi antaa?
4. Tyytyväisyys. Eipä se ainakaan pelkää kertoa totuutta.
5. Varmuus. En aio koskaan ryhtyä Snadin rikoskumppaniksi. Vasikka.

Oppia ikä kaikki

Tiedättekö sen tunteen, kun kesken vasukeskustelun huomaa, että kohteena voisit olla sinä itse?

Että kun lastenhoitaja kysyy, että puhuuko Snadi kotonakin kaikkien päälle, niin aloittaa siihen kesken lauseen, että joo kyllä puhuu päälle, mitään ei kuuntele loppuun, eikö olekin kamalaa.  Ja sitten tulee sellainen hiljainen hetki.

Ja sitten muutenkin.

"Jääkö hommat vähän kesken, jos jotain kivempaa on näköpiirissä?"
Jep. Myönnetään. Koti on täynnä kamaa, joka on matkalla jonnekin, koska siinä matkan varrella olen sitten huomannut jonkun muun kesken olevan asian ja ryhtynyt tekemään sitä.

"Menevätkö tavarat paikoilleen leikin jälkeen?"
No ei aina, mutta esimerkiksi työkalujen takaisinvieminen on henkisesti raskas prosessi, kun pitäisi vain keskittyä ihailemaan kätten jälkeä kun vihdoinkin sai jotain aikaan (kts. edellinen kohta). Voihan olla, että yksi poranterä on ollut yöpöydälläni siitä lähtien kun kiinnitin verhotangon elokuussa.

"Miten suhtautuu kritiikkiin?"
Huonosti. Vaikka on neljäkymmentä. On kehittynyt tässä kyllä! Ei enää paisko ovia (paljoa) eikä pidä kahden viikon mykkäkoulua vaan on oppinut jopa pyytämään anteeksi.

"Yhteisleikkien sujumisesta on sellainen havainto, että jos leikki ei suju mielen mukaan niin leikki jätetään kesken ja lähdetään tekemään jotain muuta."
Ai sellainen my way or highway? Kuulostaa kyllä ihan tuntemattomalta, seuraava kysymys.

"Laulaa mielellään, vaikka ei tiedä sanoja."
Toki! Tärkeintähän on vain mölistä mukana. Lukutaidossa on onneksi se hyvä puoli, että karaokessa näkee sanat ruudulta.

"Ei näytä tykkäävän palapeleistä tai kärsivällisyyttä vaativista tehtävistä."
Ei tod. Kuka nyt nysväämisestä tykkää??? Voin tähän väliin kertoa suhteestani krokettiin, shakkiin, tikanheittoon tai minigolfiin. Ja siitä kun maitopurkki ei auennut. Mieluummin voimalla ja tuurilla kuin taidolla ja tiedolla, hehe.

"Pystyykö istumaan pöydässä pelleilemättä?"
Harvemmin. Mutta olen oppinut tekemään sen niin, että maitolasi ei kaadu. Ja tässä iässä on se hyvä puoli, että vain puolet porukasta lähtee mukaan.

Auts. Lupaan jutella näistä kotona.

Muotinurkka: paniikkinappula sanoo bling

Gaalaa pukkaa! Olen ehdolla Blog Awards Finlandin perhekategoriassa (muotinurkasta huolimatta!) ja palkintojenjakojuhlallisuudet pidetään perjantaina.

Tässä vessassa oli myös bling-blingiä. Turisti näytti hyvin ankealta siellä.

Järjestäjätaholta tulleessa viestissä luvattiin ihan sivulauseessa "blogimaailman glamouria" ja "ennenäkemätöntä säihkettä".

Que?

Ja iik. Sormeni hakeutui välittömästi paniikkinappulalle.

Kutsussa luki jotain tummasta puvusta, mutta tosiaan: eihän siellä ole taatusti yhtä ainutta tummaa pukua tai peruskolttua. Kiitos muotibloggaajien blogigaalassa on asuvalinnat ihan nextillä levelillä - eli jengi to-del-la panostaa.

Koska tästä ei uusilla korviksilla selvitä, tein nopean kartoituksen siitä, mitä säkenöimisvaihtoehtoja on likinäköisellä tyylisilmällä ja keskivartalo-ongelmilla varustetulla mutsibloggaajalla, jonka ainoat väriläiskät ovat mustikkatahrat hupparissa.

Kersat osaa nää hommat.
Myös naamaan piirtäminen sujuu.

1. "Lapsi stailaa"
Ennakkoluulottoman edelläkävijän valinta on antaa kersan valita bilevaatteet. Päälle saattaa näet löytyä mitä tahansa Frozen-tossuista, hamahelmistä ja pääsiäisen trulliasuista - ja värien sinfonia sattuu taatusti verkkokalvoihin. Kaulaan vielä ruokalappu ja avot!

2. Pilailupuoti-look
En usko, että tässä voisi epäonnistua. Perinteisessä naamiais- ym. asuja ja asusteita kauppaavasta hassutteluliikkeestä saattaisi löytyä kivaa blingiä kuten Morticia-peruukki, Supermiehen satiiniviitta ja Ronald Reagan -naamari - what not! Kaiken kruunaa kaulaan ripustettu pierutyyny ja kutreille keikkumaan aseteltu tekoyrjö. Voilá!

3. Anttilan verho-osasto
Loihditaanpa kohtalokas, geometrinen look: neljä ja puoli metriä Vallilan uutuuskuosia ja muutama hakaneula. Liikkumisessa täytyy toki olla varovainen ettei käy vanhanaiksesti ja koko tooga purkaudu, kun joku vahingossa astuu laahukselle.

4. Gagan jalanjäljillä
Liidelistä sata pakettia pekonia ja pikaliimaa. Hiffaatte pointin. Loppuillasta voi olla vähän nihkeä tunnelma ja tarvitsen spriitä riisuutumiseen, mutta olen varmasti juhlien keskipiste.

5. Niksi-Pirkka-staili
Luovan kierrätyshenkinen ihminen löytää gaala-asun ainekset tietenkin kotoaan. Vessapaperi, vhs-kasetit, rikkinäiset sateenvarjot ja sukkahousut - juo pari geeteetä alle ja anna materiaalin viedä. Kukapa ei olisi joskus loihtinut lambista jotain päällepantavaa. Mutta sitten ei saa suihkuttaa shampanjaa tai tulee pikainen exit.

Valitsin kuitenkin nk. perunahämäyksen. Pyysin nimittäin bileisiin aveciksi Valeäidin, joka lupasi laittaa 180 senttisen vartensa jatkopaloiksi nutturan ja korkkarit. Ja hei: voin mennä sisään kenenkään huomamatta, koska kaikki huomio kiinnittyy ulkoiluttamaani Eiffel-torniin.

Bling-bling!

Kun luonto tuijottaa

Tiedättekö, minulla on usein sellainen tunne, että joku tuijottaa. Muutaman kerran olen saanutkin tuijottajan kiinni verekseltään.

Katsokaa vaikka itse.

1. Järkyttynyt voikukka

Se alkoi siitä kun kävelin mökillä postilaatikolle. Ojasta tuijotti tämä selvästi ulkoasustani kauhistunut kaljupää.

Anteeksi vaan! Mä olen mökillä, joten mulla on pieruverkkarit ja tukka pystyssä! Ja kato ittees. Sinuna en lähtis ekaa kiveä heittämään.

2. Känninen unikko-alien

Kerrankin istuin ihan muina naisina Ravintola Pukin edessä kunnes huomaan, että umpikänninen unikko-alien yritti lähestyä. Vähänkö säikähdin tätä tunkeilijaa!

En kyllä anna rahaa, viinaan menis sekin. Kokeile pummata serkultasi Haisulilta!

3. Terapian tarpeessa oleva puolukka

Lähimetsässä istahdin kannolle nauttimaan kesäauringosta, kun huomasin jalkojeni juuressa surullisen, koiramaisen ja hieman syyttävän katseen.

En mä tallannut sun päälle! Sun kuuppasi punottaa kuule jostain muusta syystä. Ei, en tiedä, jeesaako Ben Furman puolukan lehtiä. Ei, mulla ei ole sen numeroa.

4. Maaninen siirtonurmikko

Sitten yks päivä laitettiin vähän puutarhaa ja taas tunsin katseen selässäni. Siirtonurmikolla oli menossa maaninen vaihe! Tai sitten automatka oli ollut pomppuisa ja tullut vähän paha olo. 

Tietysti joku voi nyt väittää, että tässä on diagnoosina (pareidolian lisäksi) joku äitiyden aiheuttama posttraumaattinen järkytys, joka näyttäytyy siten, että ihminen syyllistyy ihan turhasta ja näkee vastuuta kaikkialla. Onneksi tämä kuvamateriaali on sentään aika yksiselitteisesti puolellani.

Ps. Tiedän että en ole tunteineni yksin. Suomen kaikki tuijotetut, liittykää yhteen!

Ennen oli ennen, nyt on nyt

Järjestelin vuosittaisen vanhenemiseni kunniaksi valokuvia kansioihin. Tuli mieleen, että elämä on monella tavalla aika erilaista kuin ennen. Tiedän todella paljon enemmän elämästä nykyään kuin 10 vuotta sitten.

Ennen oli hiukset, tissit ja vyötärö.

Kyse on pienistä asioista. Esimerkiksi.

Ennen halusin ostaa vaaleanharmaan silkkimaton.
Nykyään on tärkeintä, että kaikki kodin tekstiilit voi pestä kuudessakympissä ja täishampoolla eikä taikataikina tartu kuituihin.

Ennen kuvittelin, että lasagne ja pasta bolognese tehdään about samoista aineksista.
Nykyään tiedän, että ne ovat aivan eri asia. Toista voi syödä ja toista ei.

Ennen harrastin seinäkiipeilyä, sukellusta ja tunturivaelluksia.
Nykyään harrastan pikkuskidien yleisurheilutreenien katselua.

Ennen kuvittelin, että fiksuin tapa kävellä on siirtää jalkoja vuorotellen säännöllisesti eteenpäin.
Nykyään tiedän, että ihan yhtä hyvin edetä voi myös siirtämällä jalkoja taaksepäin ja sivulle, kaksi senttiä kerrallaan, pomppien tai jopa peruuttaen.

Ennen kavereita ärsytti se, jos olin myöhässä etkoilta.
Nykyään kavereita ärsyttää, jos tartutan korvamadoksi Ryhmä Haun tunnarin.

Ennen kuvittelin, että lapset opettelevat vieraita kieliä peruskoulun kolmannelta luokalta lähtien.
Nykyään tiedän, että jo kolmevuotias voi ilmoittaa puhuvansa tästä lähtien vain ranskaa ja ihan ilman vaivalloista opettelua.

Ennen tiesin, että puuro alentaa kolesterolia.
Nykyään tiedän, että puurosta voisi rakentaa taloja. Sen verran kovaa tavaraa se on kuivuessaan.

Jos ennen heräsin yöllä säpsähtäen, painajainen koski virhettä tuntilaskutuksessa.
Jos nykyään säpsähädän yöllä hereille, painajainen koskee sitä, että huomenna on luistelua.

Ennen suhteeni hiljaisuuteen oli selkeä. Olin yksin kotona.
Nykyään hiljaisuus merkitsee joko sitä, että
a) joku syö sohvan takana perusvoidetta suoraan purkista tai
b) sitä että olen töissä.

Ennen otin gaalassa kuvia miesnäyttelijöistä kuten Antti Reini.
Nykyään otan gaalassa kuvan miesnäyttelijöistä kuten Visa ja Turska.

Ennen pahinta, mitä matkalla olisi voinut tapahtua, oli oman matkalaukun häviäminen.
Nykyään pahinta, mitä matkalla voi tapahtua, on Tyypin ja Peppujässikän häviäminen.

Oppia ikä kaikki. Jatkakaa toki listaa!

Ratkaisu on korvapuustijoulutorttu

Joulutortut ovat sairaan hyviä, mutta niiden käyttöliittymä on heikko.

Tiedättehän, hilloklöntti keskellä on miljoona-asteinen ja sakarat kuivat (ja yleensä vähän palaneet). Syömisen jälkeen on pakko vaihtaa vaatteet sukkia myöten. Ja jos olemme ihan rehellisiä niin onhan se tekeminenkin vähän sellaista turhanaikaista näpertelyä. 

Mutta voin iloksenne kertoa, että tällä päivämäärällä asiaan on saatu kaivattu ratkaisu!

Saanko esitellä innovaationi: korvapuustijoulutorttu.

1. Otat valmiin voitaikinalevyn paketista.
2. Levität veitsellä luumuhillon tasaisesti levyn päälle.
3. Rullaat rullaksi.
4. Halkaiset rullan keskeltä puoliksi.
5. Uuniin vähän pitemmäksi aikaa kuin tavistorttu.

Ja niin on mehukas ja kompakti torttu eikä yhtään kuiva ja hilseilevä - ja sen voi syödä heti! Ei pala ylähuuleen rakkoa.

Kyllä ei tarvita jouluun muuta. Paitsi glögiä.

Ps. Nyt tiedän, miltä avokadopastan kehittäjistä tuntui. Tässä ihan liikuttuu.

Toimiiko kissaympyrä lapsiin?

Somessa on jaettu paljon videoita, joissa esitellään, kuinka katti menee aina lattialle rajatun ympyrän sisään. Vastaus otsikon kysymykseen on ei, mutta Project Mama -instituutin tutkimusten mukaan lapsilla on paljon samantyyppisiä maneereja lattialla olevia asioita kohtaan.

Tässä setä yrittää ottaa nokoset lattialla.

1. Laita lattialle käsilaukkusi. 
Ja katso: lapsi painelee hippulat vinkuen kassille! Käsilaukusta katoaa sadan prosentin varmuudella ainakin luottokortti, avaimet, puhelin ja kulkukortti. Myös muuttolaatikko toimii samaan tapaan: lapsi purkaa tarmokkaasti tavarat pois ja postittaa ne salaisiin paikkoihin eri puolille asuntoa.

2. Kaada lattialle mustikkakeittoa.
Tämä vetää erityisesti pieniä lapsia puoleensa magneetin lailla. Eipä aikaakaan kun jo tulevat pienet kädet lätkyttämään keittolätäkköä ja kehittämään siitä abstraktia lattiataidetta. Keitossa voi myös uittaa jalkojaan ja hiuksiaan. Rohkeimmat istuvat siihen.

3. Mene itse lattialle.
Lue lehteä, venyttele, tee vatsalihasjumppaa - pääasia, että yrität rentoutua. Kaikki välilevysi luiskahtavat paikoiltaan, kun kimppuusi käy kaikkien aikojen mahdollisuusikkunan riehannuttama taapero: aikuinen iskuetäisyydellä. Geronimo!

Kissaympyrä toimii myös toisinpäin. On nimittäin myös muutama lapsia voimakkaasti karkoittava esine. Kokeilepa laittaa lattialle nämä!

1. Lastentuoli. 
Lyhyelle ihmiselle täydellisesti suunniteltu lastentuoli on lapsen mielestä lapsille, jollaisena hän ei itseään pidä. Lapsi istuu mieluummin paljaalla lattialla (tai siinä mustikkakeitossa), pöydällä, hyllyssä tai naamasi päällä, mutta ei missään tapauksessa hänelle tarkoitetulla tuolilla.

2. Potta.
Tehoaa erityisesti vaippaikäisiin. Lapsen näkökulmasta potalla ei missään tapauksessa voi istuksia puolta sekuntia kauempaa. Saattaisi vaikka vahingossa lirahtaa hyvät pissat muualle kuin housuihin!

3. Parsakaali.
Parsakaalin voi oikeastaan laittaa minne vain, mistä haluaa pitää lapset poissa. Tuo pahinta mörökölliäkin pelottavampi kasvis on vaaninut pikkulapsia kautta aikojen sadististen aikuisten kasaamissa ruoka-annoksissa - ei ole mitään karmivampaa kuin tavata myrkynvihreä röpelösieni esimerkiksi sieltä käsilaukusta!

Kokeilkaa toki vapaasti! Ja jakakaa ehdottomasti omat lapsitemppunne - videon kera tai ilman!

Ikävä pikkuasia

Puhelin piippaa takin taskussa. Nousen pyörän selästä ja avaan tekstiviestin reissun päällä olevalta ukolta.

"Perillä ollaan. Ikävä pikkuasia. Ja vähän isompiakin. Soittele."

Jatkan polkemista aivot savuten. Kiva cliffhangeri! Mikähän ikävä juttu nyt on. Olenko mä tyrinyt jotain? Varmasti olen. Mitä?

Saakeli, se haluaa avioeron. Ei, ei sittenkään. Eihän se nyt ole kenenkään mielestä pikkuasia eikä edes vähän isompi. Eikä se nyt avaisi mitään parisuhdekeskustelua tekstarilla. Tämä on jotain muuta. Mutta MITÄ?

Hitto, olisko tää jotain lapsiin liittyvää. Oonko mä unohtanut jonkun lapsen jonnekin? Ei, ne on kyllä molemmat ihan ookoo.

Paitsi että. Meidän päiväkotipaikka on varmaan irtisanottu, koska mä en ole muistanut palauttaa jotain lappua! Uuh. Ei, kyllä sekin on aika helvetin iso asia ja tästäkin se olisi soittanut.

Pikkuasia? Vähän isompi? Mikä ihme nyt on yhtäaikaa iso ja pieni?! Mikä tässä elämässä ylipäätään on pikkuasia? Ja miksi sitä ei voi kirjoittaa suoraan viestiin?

Ehkä sen lompakko on viety ja joku on nyysinyt kaikki rahat yhteiseltä taloustililtä? Ei, sekin olisi iso asia, josta olisin kyllä ansainnut puhelun, vähintäänkin pankilta tai vakuutusyhtiöltä.

Joku rikos? Sakko? Ylinopeussakko? Jonka takia pitää perua reissu. Joo, varmasti se. Huh. Sehän se on. Ei avioero.

- Haloo, ei voi hei laittaa tollasia viestejä! Saitko sakot?
- ...Mmmitäh? Miksi oot noin hengästynyt?
- Pyysit soittamaan!
- Niin siis tarkoitin, että normaalisti soitellaan. Ei tässä nyt mikään kiire ole.
- Mutta mutta mikä se ikävä asia on?
- Niin mikä?
- Se pikkuasia! Ja vähän isompi!
- Nyt en kyllä yhtään ymmärrä mitä sä horiset, ootko juonut liikaa kahvia tänään?
- Ei kun se tekstari! Mitä ikäviä asioita sulla on? Kakista ulos!
- Niin siinä tekstarissa luki, että ikävä pikkuisia.

Nämä älypuhelimet. Fontti liian pienellä ja muutenkin älyttömiä.

Äitikin harrastaa

Kirjoittelin joku aika sitten lasten harrastuksista. Siis siitä, kuinka ne harrastavat kaikenlaista, vaikka niitä ei kyyditsisi mihinkään kerhoon. Olen huomannut itsekin harrastavani monia asioita, vaikka periaatteessa en harrastakaan mitään.

Juokse porosein!

Päiväkotitriathlon
Lähdet hakemaan ipanoita päivähoidosta. Pyöräiluosuus päättyy kahdeksan kilsan kohdalla kun takakumi puhkeaa, joten juoksutalutat loppumatkan. Saavut päiväkodin pihaan tummanpunaisena, solmuun menneen fillarin kanssa n. 16:59. Sitten uit hiessä loput 800 m kotiin.

Pikapyrähdykset
Juoksulajeja on muitakin. Tässä lajissa treenataan räjähtävää nopeutta yhdistettynä aistiherkkyyteen. Yläkerrasta kuuluva saksien klipsunta ("leikitäänkö kampaajaa?"), kolme vessanvetoa putkeen (putkimies tulee kalliiksi)  ja sohvan takaa kuuluva maiskutus edellyttävät ripeää toimintaa. Ja tietenkin kevätklassikko "Äiti, mulla on vähän paha olo..."

Mindfulness.
Missä mun pyöräilykypärä on? Onko Snadin villapuku pyykkikorissa? Pitikö päiväkotiin viedä rahaa tänään? Oliko aamun palaveri ysiltä vai kympiltä? Milloin kolumnin dedis on? Kuka soitti? Mitä kello on? Odotan sitä päivää, kun voin harrastaa mindemptynessiä. Nyt on vähän varattua.

Huonekalujen entisöinti
Olen erikoistunut tussi- ja kaurapuurotöihin. Osa projekteista on haastavampia kuin toiset, mutta kun sitkeästi hinkkaa, raaputtaa tai taltalla hakkaa niin kyllä se alkuperäinen kaluste sieltä esille tulee. Pintatyöt sitten vielä päälle.

Kahvakersa
Painot 12 ja 21 kg. Monipuolinen voimalaji, jossa nostellaan, kanniskellaan, raahataan, hyppyytetään, roikotetaan ja ojennetaan (rimpuilevaa) painoa kaikkiin ilmansuuntiin välilevy nitisten.

Mitäs te harrastatte?

Harha nimeltä kasvatusneuvo

Toinen lapsi on avannut silmäni parista asiasta.

Ensinnäkin olen tajunnut, että samasta geenivarastosta ja samoilla kurinpidollisilla reunaehdoilla voi kasvaa kaksi ihan erilaista ihmistä. Toiseksi olen havainnut, että koko vanhemmuuskokemukseni sanelee kersa. Kasvatuslogiikkani ei siis voi olla kovin vesitiivis.

Vääriä johtopäätöksiä valottaa pieni ajatusleikki.

1. Jos esikoinen olisi ainoa lapsi, uskoisin, että...

• lasten päiväunet ovat joku kiero salaliitto. Vauvana päikkärit kestävät 20 minuuttia ja kahden ikävuoden jälkeen ne loppuvat kokonaan.
• kaikki lapset jäävät huutamatta päivähoitoon. Selkeästi osoitus äärimmäisen hyvästä kiintymyssuhteesta.
• lapset alkavat puhua sujuvasti 1,5 vuotiaina, jos niille vain lukee riittävästi satuja.
• olen loistava pottakouluttaja. Vaippa vain otetaan kaksivuotiaalta pois ja pissit tulevat sen jälkeen pottaan - myös yöllä. Voilá!
• lapset voi hyvin ottaa kolmevuotiaina fine dining -paikkaan, koska olemme pitäneet niin hyvää kuria.
• jäähypenkki on ratkaisu kaikkeen huonoon käytökseen. Sitä ei tarvita kuin pari kertaa ja kas lapsi lopettaa turhan temppuilun.

2. Jos taas kuopus olisi ainoa lapsi, uskoisin, että...

• kaikkien kannattaa lukea vauvamanuaaleja. Lapset toimivat juuri kuten kirjoissa luvataan, esim. nukkuvat kolmen tunnin päiväunia.
• päivähoitoon totutteluun kannattaa varata puoli vuotta. Sen kun jaksaa, huuto alkaa olla enää satunnaista.
• ihmiset, jotka eivät käytä vauva-aikaa hyväkseen, ovat saamattomia. Tässähän voisi vaikka kirjoittaa kirjan! (Ja kirjoitinkin.)
• pottakoulutus kannattaa aloittaa vasta viisivuotiaana.
• lapselle voi syöttää kotiruokaa jo puolivuotiaana, sillä ne maistelevat mielellään uusia makuja, nauttivat ruuan rakeisuudesta ja niillä on hampaitakin jo aimo läjä.
• jäähypenkki on hyvin kyseenalainen rangaistusmetodi, koska kersa ehdottaa sitä itse ja ottaa siellä hyvällä mielellä päiväunet. Huutaminen toimii paremmin.

Huh. Onneksi se kolmas lapsi jää tekemättä. En varmaan uskaltaisi kirjoittaa tähän blogiin enää mitään.

Lapsi harrastaa

Oletko sinäkin joskus syyllistynyt siitä, että lapsellasi ei ole harrastuksia? Ette viihdy palloiluhallissa sen enempää kuin vauvauinnissa, muskarissa, kitaratunnilla tai baby-pilateksessakaan?

Ei hätää. Sehän ei nimittäin tarkoita, että lapsilta puuttuisi harrastuksia. Meidän perheen kersat treenaavat seuraavia lajeja:

Eteisvatulointi
Tämä pukeutumisen yhteydessä suoritettava talvilaji on perheemme lasten suosikkiharrastus ja ilmeisen yleinen ainakin Pohjoismaissa. Vatulointi on hyvin edullista, sillä välineet löytyvät omasta naulakosta. Tätä monipuolista lajia voi harrastaa ryhmävatulointina (eskarin eteisessä), sisarusten parivatulointina (omassa eteisessä) tai ihan yksilövatulointina vaikka kylässä. Yhteen suoritukseen menee mestarivatuloijalta noin 20 minuuttia. Vatulointiin voi yhdistää myös uhmazumbaa, jolloin ulkopuolisen on mahdotonta laittaa vatuloijalle edes pipoa päähän.

Koko perheen harrastuksena on pullanmussutus.

Tuolijooga
Tässä ruokapöydän tuolilla suoritetussa tasapainolajissa hakeudutaan haastaviin asanoihin. Laji on erityisen suosittua kuusivuotiaiden ikäryhmässä, mutta lajissa on mahdollisuus kehittyä ihan teini-ikään saakka. Pienet putoamiset, ruokien jäähtymiset, voit hihassa ja maitolasien kaatumiset eivät lannista guru-tason harrastajaa. Olympiatason tuolijoogaa näkee mm. lasten syntymäpäivillä, jolloin edes kakkupalalla ei voi hillitä innokkaimpia joogeja.

Huutolankutus
Oletko huomannut kaksivuotiaiden heittäytyvän joskus karjuen mitä kummallisimpiin paikkoihin pitkäkseen? He ovat aloittanut lankutuksen! Tämä aikuisten lajina läpimurtonsa tehnyt planking on levinnyt huutoversiona alle kouluikäisten keskuuteen. Huutolankuttaa voi missä ja milloin vain: kaupassa, bussipysäkillä tai vaikka omassa olohuoneessa. Itsekin tekisi mieli lähteä mukaan tähän harrastukseen, mutta aikuisen kannattaa kuitenkin seurata treenihetkeä vähän sivummalta.

Nenäjojo
Tämän harrastuksen lapsi voi aloittaa jo taaperoikäisenä, mutta nuorempanakin voi treenata. Yleisin aloitusajankohta on päiväkodin ensimmäinen hoitoviikko. Nenäjojoilu on monipuolinen joukkue- ja sinnikkyyslaji: tavoitteena on saada vihreä jojo pidettyä nenän alla mahdollisimman monta viikkoa.

Toki silloin tällöin harrastamme myös sisägeokätköilyä (hikinen laji, jossa piilotetaan äidin käsilaukusta lompakko, avaimet, puhelin ja kulkukortti ja sitten etsitään niitä koko perheen voimin), ammepainia (alkaa sillä, että toinen nappaa toisen kädestä kylpyankan) ja näytelmäkerhoa, jossa lapsi tulkitsee vanhemmille jonkun hatarasti tositapahtumiin perustuvan, sydäntäsärkevän tarinan, jonka varjolla vingutaan suklaarusinoita.

Että kyllä tässä on ihan riittävästi aktiviteettia ilman mitään muskareitakin. Mukavaa harrastussyksyä kaikille!

Aamuhässäkkäkalorit

On päiväkotiaamu. Seisomme pihalla valmiina lähtöön, minä ja kakarat, kaikilla kypärät päässä. Tuijotan pyöräkatosta. Skidin pyörää ei näy missään.

Soitto Koti-insinöörille vahvistaa epäilyt: pyörä on volvon takaluukussa Helsingissä. Kiroan. On siis pakko mennä jalan ja ottaa rattaat, joten minunkin fillarini jää kotiin. Jos haluamme myöhästyä maltillisesti, on pakko myös juosta. Päätän minimoida vinkumisen, joten pakkaan molemmat kersat rattaisiin ja toivon, että runko jaksaa päiväkodille asti. En ehdi enää vaihtaa omia pyöräilykamoja pois. Vaihtovaatereppu on otettava selkään.

Hölkkään rattaiden kanssa sata metriä. Tajuan kuopuksen hoitokassin jääneen pihalle kaikessa hässäkässä. Parkkeeraan kersat puskan juureen, käsken pysymään paikallaan kaksi minuuttia ja juoksen tukka putkella takaisin kotiin reppu selässä.

Kun lapset on kiikutettu sisätiloihin, lähden kohti bussipysäkkiä. Muistan, että bussikortissa ei ole pennin jeniä. Juoksen vajaan kilometrin matkan Tapiolaan etsimään pankkiautomaattia (huom. vaihtokamat edelleen repussa). Bussipysäkillä hiki valuu. Näytän eksyneeltä tunturioppaalta.

Katson kelloa. Huomaan, että sykemittari on mennyt päälle. Taulussa on 25 minuuttia treeniä keskisykkeellä 135, kaloreita on palanut yli 200.

Ei huono. Miten tämä merkitään Heia Heiaan?

Äiti neuvolassa

Varasin ipanoille neuvola-ajat. Esikoiselle kerta on viimeinen, sillä ensi vuonna tyyppi siirtyy kouluterveydenhoidon piiriin. Se on vähän sääli, sillä neuvolantätimme on oikein mukava tyyppi ja tuntee perheemme hyvin.

Tarkemmin ajatellen neuvolakäyntejä ei pitäisi lopettaa ollenkaan. Ihmisen kehityksen objektiivinen tarkasteleminen säännöllisin väliajoin jonkinlaisiin standardeihin nojaten olisi järkevää ihan joka ikäluokassa! Eivät kehityksen ongelmat lopu kuusivuotiaana, päinvastoin.

Mutta päänympäryksen mittauksesta pitäisi ehkä siirtyä enemmän pään sisäisen tilanteen kartoitukseen.

Hierojana Anni Stauffer / Organic Spirit. ( Kuva Dorit Salutskij)

Mielestäni aikuisneuvolalle olisi tilausta. Minulla ainakin olisi asioita selvitettävänä. Esimerkiksi, että milloin viimeistään on ihan pakko hankkia silmälasit, mihin vyötärö häipyi ja minkä ikäisenä pitää jo muistaa, että kaupat ovat kiinni äitienpäivänä.

Oman neuvolakortin juttuja olisi sitten kiva lukea.

Neljänkympin kynnyksellä oleva nainen, jolla on ripsiväriä alaluomella ja kiire töihin. Ei osaa yksiselitteisesti vastata, mitä tekee työkseen - lista viittaa maanisuuteen. Puhe sujuvaa, ajatus katkeilee. Normaalin rajoissa. 

Kehitys muuten ok. Uskoo olevansa hoikka, ei suostu puntarille. Pituus kuulemma yli 170 cm oikeanlaisilla kengillä. Hampaat ovat omat, samoin hiukset, muutamia harmaita näkyvissä (ei usko tätä). Silmäpussit medium+. Hartiat jumissa.

Uusia taitoja tullut tasaiseen tahtiin. Oppinut uusia sanoja kuten asukaspuisto ja välikausi. Uhmakohtauksia viikoittain, mistä syyttää kaikkia muita paitsi itseään. Väittää lisänneensä itsekritiikkiä. Väitettä on syytä epäillä.

Elämäntavat suurelta osin kunnossa. Tiedustelu arjen hallinnasta aiheuttaa hysteerisen naurukohtauksen. Väittää liikkuvansa ja että heiaheia ei ole ajan tasalla. On kuulemma joskus nukkunut paremminkin. Ei tupakoi, kertoo käyttävänsä punaviiniä kohtuudella. Hermostuneesta vastauksesta päätellen tästä pitää kysyä ensi vuonna uudelleen.

Mitäs teistä sanottaisiin?

Pissa Housunen

On ollut kiireinen kesäloma. Mutta yksi tarina elävästä elämästä tähän väliin.

Snadi on alkanut puhua (jatkuvaa pälpätystä, jonka katkaisee vain Pikku Kakkonen), mutta ulosanti on vielä vähän epäselvää. On vaikea sanoa, sanooko lapsi esimerkiksi anteeksi vai anna keksi. Emme ole antaneet sen häiritä. Koska muistaakseni yksi hyvä tapa kannustaa lasta puhumaan, on esittää, että ymmärtää, vaikka puheesta ei aivan saisikaan selvää.

Noh. Pari kuukautta sitten Snadi ilmoitti olevansa Pissa Housunen. Pissa Housunen lähinnä hoippui varpaillaan typerän näköisesti ja hoki aika vaikeaa. Nauroimme tietysti katketaksemme tälle sketsille koko perheen voimin.

Kunnes sitten Skidin synttäreillä oli prinsessailmapalloja. Snadi osoitti yhtä ilmapalloa ja totesi, että siinä Pissa Housunen.

Saakeli.

Pallossa oli Prinsessa Ruusunen.

Ipana oli esittänyt hienoa, korkokengillä kävelevää prinsessaa. Ja juu, onhan se nimi aika vaikea sanoa.

Lopetan puhumaan kannustamiseni tähän. Lienee parempi, että en traumatisoi lapsia (tahi itseäni) tämän enempää.

Vaikeita kysymyksiä

Täytän kuopuksen varhaiskasvatussuunnitelmaa. Kyseessä on lomake, joka täytetään päivähoitoa varten. Kysymyksiin vastaaminen on joka kerta hyvin, hyvin vaikeaa. Etenkin jos yrittää pitäytyä totuudessa.

Muutama esimerkki.

Mistä asioista lapsenne pitää? Mistä hän on kiinnostunut?

Läskistä (tarkoittaa jätskiä), soutuveneilystä ja kastemadoista. Uutena bravuurina takapuoleen puremisesta. Erittäin kiinnostunut läähättävien koirien kielistä. En ole pahoillani, jos saatte hänet pitämään jostain muusta.

Mistä asioista lapsenne ei pidä?

No tämä on helpompi. Viimeisen kuukauden ajan hän ei lähtökohtaisesti ole pitänyt mistään. Kieltämisestä tulee ns. paskahalvaus, samoin soutuveneilyn loppumisesta. Päivästä riippuen lapsi dislaikkaa myös kaikkia hoitotoimenpiteitä.

Miten lapsenne suhtautuu uusiin aikuisiin ja lapsiin?

Avoimen kiinnostuneesti. Luulen sen johtuvan siitä, että ipana haluaa selvittää voiko uutta henkilöä manipuloida tai muulla tavoin hyväksikäyttää esim. soutuveneilymielessä.

Mikä lastanne lohduttaa pahan mielen yllättäessä?

Tähän varmaankin kuuluisi vastata syli, mutta olen päivä päivältä varmempi, että oikeasti tyyppi tyyntyy siitä, että saa vain niistää jonkun paitaan.

Ruokailu

Syö itsenäisesti kaikkea voikukista ja saippuasta lattialle pudonneisiin ruoanmuruihin. Myös lusikalla syöminen onnistuu silloin kun minä en ole läsnä. Menee maapähkinästä punaiseksi.

Unen / levon tarve

Omasta mielestään ei tarvitse unta. Ei ole vielä koskaan nukkunut päiväunia sisällä. Toivotan onnea.

WC-käynnit

Teinä pitäisin wc:n oven visusti kiinni, ellei putkimies asu lähistöllä. Ps. Miksi muuten vesihanoissa ei ole lapsilukkoa?

Pukeutuminen

Kysykää mieluummin riisuuntumisesta, siinä pikku nudisti loistaa. Pukemisessa on ns. haasteita. Kuten, että ipana ei ole kovin kiinnostunut siitä, kenelle vaate oikeasti kuuluu ja missä järjestyksessä ne kannattaa pukea. Muuten sujuu.

Lapsen ajatuksia ja tunteita päivähoidosta

Hyvin vaikea sanoa. Kun yritin tiedustella asiaa, sain vastaukseksi "nätti käki". Tarkennusta ei tullut.

Vanhempien ajatuksia päivähoidosta

Olen hyvin iloinen, että olette olemassa!

Millä muilla tavoin kuvailisitte lastanne?

On hirveän vaikea kirjoittaa kaksivuotiaasta CV:tä. Muotoilisin kuvauksen ehkä näin: "aktiivinen, sosiaalinen ja suoraviivainen toiminnan ihminen, jonka itsesuojeluvaistossa kehitettävää. Potentiaalinen karkaaja ja ennakkoluuloton tiimipeluri, joka ei epäröi kampittaa isompiaan." Ps. Puhuu paljon mutta puuta heinää. Esim. Jos väittää, että "otaa rattattaa" niin se ei sitten pidä paikkaansa - emme ole antaneet hänen ratsastaa, vaikka joka kerta naapurin ponin nähdessään sitä ehdottaakin.

Minkälaisia asioita pidätte tärkeänä lapsenne kasvatuksessa?

Johdonmukaisuutta ja keskustelemista, ettei aina ei tarvitsisi turvautua uhkailuun, lahjontaan ja kiristykseen.

Miten käsittelette ristiriitatilanteita lapsenne kanssa.

Uhkaamalla, lahjomalla ja kiristämällä.

Mitä muuta haluatte tuoda esille? 

Kun kerroin, että kuopus on ryhmässä nimeltä Pillipiiparit, isosisko alkoi lallattaa pilkkalaulua Pyllypiipareista. Eipä muuta.

Unelmien takapiha

Päätin viime kesänä, että pusikko, jota kutsumme takapihaksi, pitäisi ottaa hyötykäyttöön. Tilasin ihan oikean pihasuunnittelijan tekemään laatoituksen ja kiveykset. Itse hoidin kaikki kasvit, koska siinä nyt ei tarvitse kuin vähän multaa, kastelukannun ja lapion. Remontti tehtiin elo-syyskuun vaihteessa, jolloin kasvit ehtisivät juurtua ennen pakkasia.

Tänä keväänä olenkin sitten odotellut, että unelmieni takapiha herää henkiin. Tässä kuvareportaasia unelmani toteutumisesta tällä päivämäärällä.

1. Aloitetaan koristeomenapuusta. Tämä puu on istutettu jo muutama vuosi sitten, mutta leikkasin sen sksyllä, jotta se tuuheutuisi. Hyvin meni!

Lopusta pitivät huolen nämä kaverit, jotka ovat syöneet puun kaljuksi ja paskoneet maan punaiseksi.

2. Sitten on tämä pieni havukasvi. Lakosi totaalisesti talven lumikuorman alla. Yritin tukea sitä kepeillä, mutta lopputulos näyttää siltä, että olen merkannut jonkun muinaisugrilaisen haudan tökkimällä maahan puolikuolleita kuusenoksia sikin sokin.

3. Pensasmustikka. En viime syksynä saanut kuin yhden mustikantaimen, joten kevään to-do -listallani oli kahden lisäpuskan hankinta, koska kasvi on ristipölytteinen. Tajusin hiukan liian myöhään, että kaverit olisi pitänyt hakea ennen kukintaa. Tässä nyt kuitenkin oli vielä kolmen marjan verran potentiaalia. Hillopurkit likoamaan!

4. Kukkaruukkumysteeri. Tähän istutin omasta mielestäni kaksi monivuotista kasvia, joissa oli violetit kukat. Mihin helvettiin ne häipyivät? Ja kuka perkele istutti sinne nämä sammalet, rikkaruohot ja yhden koivun? Taidan heittää sinne vain lisää koristekiviä, ne eivät ainakaan katoa talven aikana jäljettömiin.

5. Köynnöskuusama. Toisin kuin kuvittelin, kasvi ei kuollut 100 %:sti, vaan ainoastaan 98 %:sti. Merkittävä onnistuminen tässä sarjassa.

Unelmapihan viimeistelee parin viikon päästä alkava kattoremontti. Kun kämppä kääritään telineisiin ja muovipusseihin, ei onneksi tarvitse lepuuttaa silmää viihtyisällä takapihalla.

Mutta ihan itse tein!

Kasvamisen merkkipaaluja

Lasten kasvamista on ilo seurata. Kehitystä tarkkaillaan monenlaisten merkkipaalujen kautta. Joko se kannattelee päätään? Kääntyykö kyljelleen? Konttaako? Osaako sanoa ässän? Tunnistaako kanan? Onnistuuko kynäote?

Kengät oikeissa jaloissa. Okei, yökkärin kanssa, mutta silti.

Höh. Isossa kuvassa on aika yhdentekevää onnistuuko yhdellä jalalla hyppiminen neljävuotiaana vai ei. Näin vanhemman näkökulmasta lapsi nimittäin oppii paljon muita, mullistavia taitoja, joiden saavuttamisesta kannattaa kilistää skumpat.

Jos siis pinsettiote ei lämmitä niin tiedä, että jonain päivänä...

• saat nukkua keskeytyksettä läpi yön. Ipana löytää tutin, vetää peiton päälleen ja nostaa pudonneen unikaverin ilman apuasi (paitsi jos on painajaisvaihe, jotain jännää seuraavana päivänä, nuhaa tai noroa) eikä sinun tarvitse aamuyöllä vastailla 20 minuutin välein kysymykseen "joko yö on jo ohi?".
• viimeinen vaippa on vaihdettu. Ei enää vaippapakettien raahaamista tai kestojen pyykkäämistä! Itsenäinen, onnistunut yöpissallakäynti (incl. housujen laskeminen alas ennen toimitusta) on toinen shampanjapullon poksautuksen paikka. Patjan muovisuojusta ei kuitenkaan kannata poistaa heti ekan onnistumisen jälkeen. Se on manaamista.
• syöt lämmintä ruokaa samaan aikaan kuin muutkin. Kenenkään ruokaa ei tarvitse muussata ja puhallella ja lappaa lusikalla suuhun. Jatko-osassa kaikille on katettu posliinilautaset, juomalasit ja lusikat, joissa ei ole muumeja. Ruokalaputkin voit säästää omaa vanhainkotikeikkaasi varten.
• ipana tekee sinulle voikkarin. Sinä istut aamupalapöydässä ja luet lehteä ja keittiössä valmistuu ihan pätevä voileipä. Tunne on sanoinkuvaamaton.
• aikataulua eivät määrittele päiväunet. Voitte tehdä mitä vain, mihin aikaan vain. Kaikki pysyvät päiväsaikaan hereillä ja hyväntuulisina - ellet sitten itse ole nokosten tarpeessa.
• ipana pukee itse. Ainakin kolmen normaalin kehotuksen ja yksien kilarien jälkeen. Kengät menevät oikeisiin jalkoihin, pikkarit eivät unohdu ja paidan niskalappu on sekä sisä- että selkäpuolella. Ja peukalo löytää lapasesta oikean paikan ilman apua.
• habituksestasi ei näe kymmenen metrin säteelle, että olet perheellinen. Farkunpolvesi eivät ole puhki, olkapäällä ei ole puuroa. Käsilaukustasi ei palaverissa putoile vaippoja etkä kirjoita memoa pinkillä Ice Age 2 kynällä. Ja kun päiväkoti-työpaikka -ralli päättyy, aamulla on aikaa käyttää omien vaatteiden valitsemiseen ja hiusten kampaamiseen enemmän kuin minuutti.
• kehtaat antaa kyydin autollasi. Ei tarvitse irroittaa lastenistuimia ja raivata tilaa kirjojen ja pehmolelujen väliin. Autossa ei enää haise laatta, liiskaantunut maissinaksu ja kumimattoon kuivunut pillimehu.

Lista on pitkä ja voittoja tulee jopa viikoittain. Jonain kauniina päivänä lyhyet tyypit osaavat kävellä jalkakäytävällä, katsoa kelloa, leikata itse kyntensä, ajaa pyörällä ja uida. Eivätkä ne ole enää niin lyhyitäkään.

Itse odotankin eniten sitä, että lastenvaateproikkari pääsee ansaitulle eläkkeelle.

Kolme kertaa paavi

Katoliset ovat taas savuttaneet taivaalle uuden paavin. Lehdet ovat uutisoineet uudesta kirkollisesta johtajasta muodikkain etuliittein.

Kuva: Hugleikur Dagsson

Suosikkini on HS:n lanseeraama latinopaavi. Paaville, vaikka argentiinalainen onkin, sopii nimittäin harvinaisen huonosti latino-etuliite. Koska kiihkeän kuumaverinen, tumma paavi, joka filmaa futiskentällä ja notkuu italodiseen erikoistuneessa rantabaarissa kultaketjut heiluen, ei takuulla vilauttele rintakarvojaan panssarilasikopista.

Sitten Iltalehti huomautti, että kyseessä on myös yllätyspaavi. Ihan kuin ukki-ikäinen, konservatiiviseksi luonnehdittu Metusalem nyt olisi paaviksi oikeasti yllättävä valinta. Todellinen yllätys olisi ollut vaikka parikymppinen kehitysvammainen kiinalaisnainen.

Lisäksi valepaavi ehti jo huijata Twitterissä. Toivottavasti tämä henkilö saa jonkun sosiaalisen median kampanjapalkinnon. Jos saa twiitattua kymmenille tuhansille ihmiselle, että ”Vain kirkon pitää suojella näitä lapsia, halata heitä, hyväillä heitä, antaa heille lämpöä, antaa heille..eh eh #EiHomoAdoptiolle” on omalla tavallaan nero.

Vatikaanin kannattaisikin vaihtaa paavia paljon useammin, medianäkyvyys on nimittäin taattu. Odotankin, että joku tuotantoyhtiö keksii kaupallistaa brändin tv-ohjelmaksi. Kaikki ainekset ovat olemassa: jättäisitkö muka katsomatta paaviehdokkaiden talent shown, BB-talon tai amazing racen? Jään siis vielä odottamaan kohupaavia, BB-paavia ja kiinteistöpaavia.

Mutsin kaa -haaste

Sain haasteen. Valeäiti heitti Kumman kaa- tyyppisellä kysymyspatteristolla jo joku aika sitten. Nyt vastaan ja pistän jakoon omat kyssärit.

1. Synnytys vai 36 tunnin lento lapsi sylissä (kahdella vaihdolla)?

Synnytys, varsinkin jos kyseessä olisi kolmas lapsi. Lentomatkustaminen on kidutusta, johon ei saa edes epiduraalia.

2. Oksu+ripsa vai korvatulehduskierre?

Oksu. Siitä on jo sen verran kokemusta, että menee rutiinilla. Korvatulehduskierteessä on kahden vuoden univelan maku.

3. Yliväsyneen lapsen nukuttaminen vai syöttäminen?

Nukuttaminen. Syöttämisessä ei ole minkäänlaisia onnistumisen mahdollisuuksia.

4. Uhma vai eroahdistus?

Saakeli. Onko näillä jotain eroa? Ihan sama kunhan on korvatulpat.

5. Tahmascheissevaipan vaihto vai puurojen hinkkaaminen pöydästä?

Puuro. Meillä syödään puuroa aamuin illoin, joten hartiat on treenattu ja välineet kunnossa.

6. Puisto vai mielikuvitusteekutsut?

Puisto. Ihan mitä vaan kunhan ei tartte kyykkiä lattialla.

7. Hammas vai flunssa?

Flunssa. Siihen on lääkkeitä ja se kestää yleensä vain muutaman päivän.

8. Imetysliivit vai äitiyshousut?

Äitiyshousut. Niitä joutui pitämään vähemmän aikaa.

9. Univelka vai päänsärky?

Päänsärky. Lähtee puolessa tunnissa pillerillä. Ja lisäksi se aiheutuu yleensä ensimmäisestä.

10. 8 tunnin yöunet vai (hyvästä) ravintolaillallisesta alkanut bileilta ilman krapulaa?

Yöunet, ja vielä katkeamattomat 8 tunnin yöunet. Yöunet aina ja maailman tappiin asti.

11. Blogit vai Ilta-Sanomien viihdeuutiset?

Blogit. Totta kai. Mutta sitten täytyy hyväksyä, että ei ole ihan varma kuka helvetti on Justin Bieber.

Ja nyt sitten Project Maman laatimat tiukat Mutsin kaa -kysymykset:

1. Synnytys vai rintatulehdus? 
2. Aurinkolasit vessanpöntössä vai luottokortti jääkaapin alla?
3. Kersalle silmätulehdusvoide molempiin silmiin vai suppo keskellä yötä?
4. Lapsettoman ajan tissit vai vyötärö?
5. Juhana Vartiainen vai Jyri Häkämies?
6. Punkku loppu vai suklaa loppu?
7. Helteinen muumimaailma vai jäinen hiekkalaatikko?
8. Räkätahra mustassa neuletakissa vai kakkaa sormuksen alla?
9. Kunnon krapula vai noro?
10. Jaxuhalit vai plussatuulet?
11. Tunnin kuolapäikkärit vai ilmainen jalkahoito?

Haastettuina ovat hövelisti kaikki bloggaajat, jotka kokevat kuuluvansa mutsikohderyhmään. Tule laittamaan linkki tänne vastauksestasi! Ja jos blogi puuttuu, mutta kohderyhmä on oikea, voit vastata tähän alle.