 |
| Ennen oli hiukset, tissit ja vyötärö. |
Ennen halusin ostaa vaaleanharmaan silkkimaton.
Nykyään on tärkeintä, että kaikki kodin tekstiilit voi pestä kuudessakympissä ja täishampoolla eikä taikataikina tartu kuituihin.
Ennen kuvittelin, että lasagne ja pasta bolognese tehdään about samoista aineksista.
Nykyään tiedän, että ne ovat aivan eri asia. Toista voi syödä ja toista ei.
Ennen harrastin seinäkiipeilyä, sukellusta ja tunturivaelluksia.
Nykyään harrastan pikkuskidien yleisurheilutreenien katselua.
Ennen kuvittelin, että fiksuin tapa kävellä on siirtää jalkoja vuorotellen säännöllisesti eteenpäin.
Nykyään tiedän, että ihan yhtä hyvin edetä voi myös siirtämällä jalkoja taaksepäin ja sivulle, kaksi senttiä kerrallaan, pomppien tai jopa peruuttaen.
Ennen kavereita ärsytti se, jos olin myöhässä etkoilta.
Nykyään kavereita ärsyttää, jos tartutan korvamadoksi Ryhmä Haun tunnarin.
Ennen kuvittelin, että lapset opettelevat vieraita kieliä peruskoulun kolmannelta luokalta lähtien.
Nykyään tiedän, että jo kolmevuotias voi ilmoittaa puhuvansa tästä lähtien vain ranskaa ja ihan ilman vaivalloista opettelua.
Ennen tiesin, että puuro alentaa kolesterolia.
Nykyään tiedän, että puurosta voisi rakentaa taloja. Sen verran kovaa tavaraa se on kuivuessaan.
Jos ennen heräsin yöllä säpsähtäen, painajainen koski virhettä tuntilaskutuksessa.
Jos nykyään säpsähädän yöllä hereille, painajainen koskee sitä, että huomenna on luistelua.
Ennen suhteeni hiljaisuuteen oli selkeä. Olin yksin kotona.
Nykyään hiljaisuus merkitsee joko sitä, että
a) joku syö sohvan takana perusvoidetta suoraan purkista tai
b) sitä että olen töissä.
Ennen otin gaalassa kuvia miesnäyttelijöistä kuten Antti Reini.
Nykyään otan gaalassa kuvan miesnäyttelijöistä kuten Visa ja Turska.
Ennen pahinta, mitä matkalla olisi voinut tapahtua, oli oman matkalaukun häviäminen.
Nykyään pahinta, mitä matkalla voi tapahtua, on Tyypin ja Peppujässikän häviäminen.
Oppia ikä kaikki. Jatkakaa toki listaa!
Petri Nygård ennen oli ennen.. varmaan ainut biisi siltä missä ei huudeta v***t***uuu.. :) hyviä ennen nyt mietintöjä.
VastaaPoistaTuntematon artisti mulle mutta hyvä biisi, epäilemättä. :)
PoistaOsu ja uppos! Ehkä yllättävintä tässä on tuo lasagne/pasta bolognese. Miten se voikin olla että ei ole ennen tajunnut että tosiaan vain toista niistä voi syödä?!
VastaaPoistaNiin totta :)
PoistaEn voi käsittää. Eikä auta sekään että tyyppi on koko tuotantoprosessin ajan mukana ja näkee ihan omin silmin mitä sinne menee. H U O H.
PoistaMä en nyt jotenkin tajunnut tätä? Miten niin ei voi syödä??
PoistaT:Johanna
Siis lapsi nyt on vaan päättänyt että toinen on pahaa. Tai epäilyttävää. Terveisin itsekin nirso lapsi.
PoistaSiis kiitti korvamadosta. Nyt on hyvä vetäytyä yöpuulle Ryhmä Haun siivittämänä. Ja siis 6 vuotta sitten en olisi ymmärtänyt tästä blogikirjotuksesta yhtään mitään. :-)
VastaaPoistaHahaha, hyvä pointti!
PoistaEnnen kuvittelin, että karmeaa on se, että kämppäkaveri oksentaa matolleen. Nyt ymmärrän, että pahempaa on oman lapsen oksentaminen sänkyynsä.
VastaaPoistaEnnen kuvittelin, että noloa on se, että koirankarvoja on minun paidassani. Nyt ymmärrän, että nolompaa on koko eilisen päivän ruokalista parhaimmassa villaneuleessani.
Ennen kuvittelin, että synnytys on "harmoninen, luonnollinen ja ihana kokemus". No, en tosiaankaan enää!
<3
Poista:D! Mahtavia! Minulla soi nyt Lapinlahdenlinnut päässä... Btw Ryhmä Hau on kyllä melkoinen suosikkiohjelma meillä :D.
VastaaPoistaYksi Ryhmä Haun jäsenistä on *samananniminen* kuin Snadi lempinimeltään. Joten pakkohan sitä on katsoa.
PoistaEnnen luulin, että lempiruoka/vaate/väri/kengät/lelu on sitä pitkiä aikoja tai jopa ainiaan. Nyt tiedän, että tämän päivän lempi pusero voi huomenna olla kiristävä, puristava, ruma ja muutenkin maailman inhottavin. Vastaavasti eilinen herkkuruoka onkin seuraavalla kerralla niin kamalaa, ettei sitä voi yökkimättä edes nuuhkaista.
VastaaPoistaEnnen kuvittelin, että vain laulut jäävät soimaan päähän. Nyt tiedän,että sadut tekevät saman. Vaikka koko perhe tahtomattaan osaa jo ulkoa "Tulukset"-sadun, viisivuotiaan yö ei tule ilman, että talossa kaikaa "Maantietä pitkin kulki sotamies yks, kaks, yks, kaks..."
Komppaan erityisesti tuota herkkuruoka-aspektia! Voi kun näitä oppisi jotenkin ennustamaan?
PoistaOi kyllä. Ja myös tuota satujen ulkolukua - varsinkin kun Snadi haluaa aina yhtä ja samaa kirjaa pari kk putkeen. X/
PoistaIsäni ei ikinä unohda kertoa lasten syömisestä puhuttaessa tarinaa, kun ilmoitin kotona rakastavani maksalaatikkoa ja söinkin sitä kerran. Sitten isäni osti sitä varuiksi monta pakettia, ja kas, en syönyt sitä enää ollenkaan :D
PoistaEnnen luulin tekeväni isonkin urotyön, jos nousin sängystä ylös viikonloppuna ennen yhdeksää.
VastaaPoistaNyt tiedän, että on standardi nousta seiskaan mennessä - ilman herätyskelloa - arjet ja pyhät, satoi tai paistoi.
Ennen luulin, että suuria kriisejä ovat mm. nälänhätä ja puhtaan veden puute.
Nyt tiedän, että vääränlainen lusikka ruokapöydässä tai vahingossa spagetin sekaan sekoitettu kastike ovat eräiden mielestä tuhat kertaa karmeampia kohtaloita.
Ennen luulin, että max 20min keskeyttämätön keskittyminen yhteen asiaan on lyhytpinnaisuutta.
Nyt tiedän, että se on autuasta ja _todella_ pitkä aika - niin lapsen kuin vanhemmankin toteuttamana.
Onhan näitä, oi aikoja oi tapoja. ;)
PS. "On tehty taas ... täyden kympin työ ... ja nyt pentujoukko leikiksi lyö!" Vaihtelu virkistää. ;D (Miten tuokin voi jäädä korvamadoksi, vaikkei koko ohjelmaa itse edes aktiivisesti katso, vaan touhuaa kaikkea muuta vieressä?)
Oi, hyvä lisäyksiä! Erityisen totta, että ennen minäkin luulin loman tarkoittavan lomaa. :D
PoistaNauroin ääneen tuolle perusvoiteelle suoraan purkista.. niin totta! Hiljaisuus kotona ei koskaan lupaile mitään positiivista, vaikka hiljaisuus itsesän olisi kovin positiivinen ja kaivattu asia.
VastaaPoistaHiljaisuus tarkoittaa hyvin usein jotain vaikeaa sotkua. :O
PoistaTai sitten sitä, että kersa yrittää survoa autonavaimia pistorasiaan. Kuten eilen... huhhuh! Onneksi oli huono sihti ja nopea äiti!
PoistaVaikka omia lapsia ei ole (vielä), niin koiranpentu ja kaninpoikanen muuttivat aika lailla elämää etenkin kun tulivat talouteen samaa aikaa :D. Ennen ajattelin, että valkoinen matto eteisaulassa on nätti ja valon tuntua lisäävä, nykyään eteinen on valoisa ihan ilman mattoa. Ennen lauantai tarkoitti pitkään nukkumista, nykyään herätään kasilta, sängyn vieressä tuijottavaan katseeseen. Ennen yöt oli rauhallisia ja hiljaisia, nykyään ne on kanin mielestä parasta partyaikaa. Ennen oli myös puhdas ja hiekaton koti, nykyään eteisessä voi pahimpaa kura-aikaa rakentaa pieniä hiekkalinnoja. Toisaalta ennen ei kukaan tullut ovelle vastaan aina hyvällä tuulella, nykyään tulee :D
VastaaPoistaAh, lemmikit voivat olla myös loputon lähde uusien asioiden oppimiseen. :)
PoistaEnnen olisin tiennyt mikä tuo Ryhmä Hau biisi on.... nyt en enää ole kartalla lastenohjelmista ja niiden tunnareista (lapset 18,15 ja 11v)... ;)
VastaaPoistaSen sijaan nuorten muoti-ilmiöistä olen (yritän olla) kartalla.
Saako kysyä, miten pysyt muoti-ilmiöistä kartalla? Mä koen itseni välillä aika tyhmäksi jo ekaluokkalaisen kanssa.
PoistaNo en kai aina kartalla olekaan... ;)
PoistaJuttelemalla lasten ja niiden kavereiden kanssa... ei kai siinä muuta keinoa ole. Aika usein kyllä uusia juttuja tulee "puun takaa".
Tosin onneksi omat lapset ei ihan kaikkiin muotivillityksiin lähde ainakaan aina mukaan.
Visa ja Turska _vartaloineen_! Hämmentävää & jotenkin syntistä! En meinaa pystyä katsomaan tuota kuvaa kuin salaa sormien välistä.
VastaaPoistaAlakouluikäisten esiteinien äitinä on muuten unohtanut moneen kertaan, että on ylipäätään ollut joku "ennen". Komeron hämäristä tulee välillä kaivettua esiin joitakin arkistoituja vaatteita, jotka ovat selvästi olleet tärkeitä jollekin aivan eri tyypille jollain ihan eri aikakaudella. Kohta koettaa se aika, kun sitä tuijottaa hämmentyneenä brion junaradan kappaleita ja yrittää muistaa, mitä ne ovat. Ai, leluja?
Eikö! Ja että ne oli sillai ihan normaaleja miesihmisiä.
PoistaJee, Visa ja Turska! Eskarilaisemme kanssa tuijotimme kuvaa hämmennyksen ollessa lähes käsinkosketeltavissa. Sitten hän puki sen sanoiksi: "Miksi ne on niin pitkiä?"
PoistaT:Johanna
Visa ja Turska <3
PoistaOlipas osuva teksti! En ole ennen kommentoinut vaikka kauan olenkin lukenut blogiasi. Kiitos virtuaalisesta vertaistuesta.. :) Löysin blogisi esikoista odottaessani ja jäin heti koukkuun!
VastaaPoistaJa se tunnari... :)
"Ryhmä Hau, Ryhmä Hau auttaa siellä täällä, Ryhmä Hau, Ryhmä Hau on jälleen vauhti päällä...!
3,5 vuotias ei muuta telkusta katsoisikaan, jos saisi itse päättää. Mikähän siinä niin kiehtookin.
Kiva että kommentoit! Ryhmä Hau menee meilläkin ihan Dinojunan ja Oktonauttien kanssa samaan suosikkikategoriaan, jota voi katsoa vaikka tunteja putkeen.
PoistaMeilläkin paremmin tunnetaan Visa ja Turska kuin joku Antti Reini. Jälkimmäinen on kategoriassa Never heard.
VastaaPoistaEnnen yökötti jo ajatus vatsataudista. Nykyisin tiedän, miltä tuntuu pikkuihmisen oksennus suoraan kaula-aukosta sisään. Ja siitä selviää huutamatta ja kirkumatta ja lohduttaen oksentavaa lasta.
Ennen luulin, että kammoksun ampiaisia sisällä. Nykyään rauhoittelen lapsia ja nappailen ampiaisia ties mihin purkkiin tuosta vain.
Ennen luulin, että minulla on omassa kodissa yksityisyyttä ja omaa tilaa. Nykyisin yksityisyyttä saa vain lasten mentyä nukkumaan. Tai yksityisyyttä saadakseen on poistuttava kotoa.
Ennen hiljaisuus kotona oli tavallista. Jossain vaiheessa niin harvinaista, että se tarkoitti joko sairautta, jonkin kielletyn tekemistä tai sitä, että lapset ovat muualla. Nykyisin (lapset 7v ja 11v) meillä taas joskus voi olla aika hiljaistakin. Hetken. Ja kaikki tekevät ihan järkeviä asioita.
Onhan näitä.
Meillä lapset syövät nykyisin jo lasagnea, eivät ole syöneet suinkaan aina.
Tuohon oksentamiseen sain ihan crash-kurssin superpuklaavan esikoisen kanssa, voi taivas.
PoistaJa olisipa hienoa jos joku lapsi joskus pystyisi kertomaan MIKÄ siinä lasagnessa oikein on vikana. :D
Lapsena inhosin ja inhoan edelleen sitä valkokastiketta. Lasagne (vai onko se nyt sitten lasagnette) toimii jos siinä on vaan perushommat ja maustettu tomaattikastike
PoistaHeh, joo mulla on ihan sama juttu, se valkokastike (bechamel?) on se inhokki. En kyllä tiedä, mistä se johtuu kun eihän siinä paljon makua edes ole.
PoistaKiitos aamun nauruista... hiljaisuuden yhtäläisyysmerkki siihen että joku voitelee kookosöljyllä kylppärin lattiaa kun on TOTTA.
VastaaPoistaMy pleasure. :) Mut miten se kookoksen haju lähti ikinä???
PoistaAjan kanssa, ajan kanssa... muisto tosin on edelleen vahva ja väkevä :)
PoistaEnnen luulin, että yhdeksältä herääminen vapaapäivänä on aikaisin. Nykyään tiedän että olen se joka sai nukkua pitkään.
VastaaPoistaJuu, ysi on aika jees. aamu-unisten kersojen kanssa on nähty myös uskomattomia kympin suorituksia.
PoistaMä oon aina luullut, että kaikki lapset tykkää lasagnesta! Itse en vielä aikuisenakaan siitä välitä, mutta spaghetti bolognese on herkkua. Limaista pastalevyä, yök. :D
VastaaPoistaKiva postaus ja olen blogisi ahkera lukija muutenkin, vaikkakin ihan eri elämäntilanteessa :) Olet muuten aivan mahtava otsikkogeneraattori, fiilistelen joitain otsikoitasi vielä pitkien aikojen jälkeenkin :D
VastaaPoistaMutta varsinaisena tarkoituksenanihan oli kehua tuota kuvaa, näytät ihan hemmetin hyvältä (ei sillä ettet näyttäisi nykyäänkin, mutta tuo on ihan superhot!). Onko kuvasta tasankymmenen vuotta aikaa?
Onpas hauskoja hoksauksia!
VastaaPoistaEnnen yksin syöty lounas oli ikävä ja surullinen asia.
Nyt yksin syöty lounas on piristävä miniloma. Koska taas uudelleen!
Ja hiljaisuus kotona on kyllä vaarallista!
Ennen hämähäkit, toukat ja sudenkorennot oli pelottavia.
VastaaPoistaNyt hämähäkit on iiihania, toukat on uiiiikunsöpöjä, ja sudenkorennot on kauniita, kauniita pieniä. Ja kyllä, niitä todellakin voi pitää kädessään.
Ennen oli aikaa. Nykyään ei ole.
VastaaPoistaLuin pitkät pätkät blogitekstejäsi, huisin hyviä tekstejä ja kivaa luettavaa! Ilahduttavaa äiti- ja perheasiaa, mutta selkeästi "urallisen" ihmisen kirjoittamana - monesti tuntuu siltä, että äiti- ja perheblogit ovat kotiäitien tuotoksia ja niistä on vähän vaikea itse innostua, kun oma elämä on nimenomaan sitä molempien töiden ja lasten yhteensovittamista. Itse myös olen kiinnostunut politiikasta, se on kuitenkin luonnollinen osa työtäni :)
VastaaPoista