Seuraavana iltana löysin konvehdin käärepaperin Skidin huoneesta. Outoa, koska Skidi oli yökylässä. Eikä hän pöllisi konvehteja.
Päätin tiedustella Snadilta, kuinka se oli sinne joutunut.
- Löysin Skidin sängystä tällaisen konvehtipaperin. Tiedätkö mitään tästä?
- (hykertelyä) Tiedän! Minä jätin sen sinne.
- Ahaa. No tuota, milloin tämä on syöty?
- Ihan äsken.
- Okei. Otitko tämän siis vaikka nimenomaisesti kielsin?
- Kyllä. Otin vaikka kielsit. Otin ihan salaa!
- Miksi?
- Tuli kauhea karkkihimo!
- No kiva, että olet rehellinen, mutta...
- Niitä on lisää. (juoksee hakemaan tuolilta toisen ja tyynynsä alta kolmannen tyhjän käärepaperin.)
- Jestas, oliko tässä nyt kaikki?
- Ei. Otin niitä myös varastoon! (hakee lelukorista vielä kaksi syömätöntä konvehtia)
Ok. Jäin pitkästä aikaa sanattomaksi. Muutama tunne ryöppysi pintaan.
1. Ylpeys. Täysin häpeämätöntä toimintaa. Miten voin haukkua jonkun, joka käyttäytyy kuten itse haluaisi mutta ei kehtaa?
2. Kauhu. Olen jotenkin kasvattanut tällaisen psykopaatti-oravan.
3. Epätoivo. Millainen rangaistus tästä pitäisi antaa?
4. Tyytyväisyys. Eipä se ainakaan pelkää kertoa totuutta.
5. Varmuus. En aio koskaan ryhtyä Snadin rikoskumppaniksi. Vasikka.
Mä muistan elävästi yhden sokeripalajemman vaatekaapissa, niitä oli melkein paketillinen. Ja kun äiti nosti vieraille dominokeksit pöytään, se joutui nostamaan ne äkkiä takaisin kaappiin huomattuaan, että joku oli nuollut niistä kaikista täytteet pois. Mitään en ikinä myöntänyt. Onkohan se jotenkin ikäjuttu, pidän itseäni nykyään tosi rehellisenä (ja varastelemattoman) ihmisenä? Mitään rangaistustakaan ei tullut, että sekään ei ole syynä tapojen parannukseen.
VastaaPoista:'D Mutsi yritti kerran tarjota vieraille suklaata mutta kas: kaapissa olikin pelkät huolellisesti levyn muotoon taitellut tyhjät paperit.
PoistaMuistaakseni kävin myös äidin karkkipurkilla (miksi ihmeessä hän edes sellaista piti jos ei itse syönyt yhtään!?) ihan teiniksi asti. Salaa. Sitten menin töihin ja rupesin omavaraiseksi.
Tämä dialogi sai minut kyllä nauramaan (sisäisesti, en naura ääneen blogikirjoituksille). Täysin elokuvakäsikirjoituskamaa! Ihana lapsi! Täysin moraalitonta ja psykopaattista tosiaan kun ei edes osannut katua! Mutta vakavasti sanottuna: lapsella on myös ihana äiti jolle kaiken tämän rikollisen toiminnan voi onnellisena kertoa.
VastaaPoista:) Ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa. Mutta kiinnostaisi tietää milloin jonkinlainen oikeustaju alkaa kehittyä. Kun Skidillä se on ollut tyyliin aina. Mikä helvetti tämä toista painosta vaivaa.
Poista:D mahtava!
VastaaPoistaEn suosittele rangaistusta, oma on mahansa :) Mutta sen selitys MIKSI et halunnut että niitä otetaan olisi (vielä (toisen? kolmannen? neljännen?) kerran) paikallaan ja sitten yhteistuumin konvehdit pois.
....
Argh. Onko musta tosiaan tullut äiti, joka jakelee kasvatusneuvoja internetissä *facepalm*
Postaan tän nyt silti, koska oot järkevä tyyppi, osaat ottaa asiat oikeassa kontekstissaan, etkä varmaan ala vihata mua vaikka lankesinkin ;)
Ja todellakin kudos tyypille rohkeudesta ja rehellisyydestä!
PoistaHaha! Tokihan nämä herkkusäännöt on meidän perheessä tiedossa. :) Osa vaan ei piittaa niistä koska himo.
PoistaRehellisyydestä on paha asettaa rangaistuksia. Sen sijaan olis ehkä hyvä keskustella siitä miksi kielsit niitä konvehteja syömästä...
VastaaPoistaNo niinpä, mutta kyllä meillä on ihan selkeät herkkusäännöt. Häntä ei vain nyt hotsittanut totella.
PoistaMutta eikö sitä aikuisetkin aina välillä riko niitä ihan selkeitä sääntöjä?
PoistaLöysin lapsen(silloin 4,5v) sängystä karkkipapereita ja kun kysyin että miksiköhän tuolla tämmösiä papereita? "Kun miun kielen teki mieli ja hampaatkin halus(suklaata)" Oli niin hyvä selitys ettei voinut olla edes kovin vihainen :)
VastaaPoistaHahah!
PoistaMä mietin kanssa et miksi pitäisi rankaista ? Siis ei tietenkään saa syyttää toista omista tekemisistään ja laittaa niitä siskon tekemiksi, mutta itselläni on yksi 3,5 wee poika, joka koko ajan tekee kaikkea mitä olen kieltänyt. Uhkailu, kiristys, lahjonta auttaa toisinaan, mutta nyt poika on jo niin fiksu että uhkailee takaisin. Kai mä oon sitten epäonnistunut tässäkin. Että vuoden mutsi täällä taas.
VastaaPoistaTämähän on ihan perhekohtaista. Meillä saa kyllä rangaistuksen tottelemattomuudesta (etenkin kieltojen ihan tahallisesta rikkomisesta) poikkeuksetta, mutta toki taso vaihtelee. Uhkailusta joutuu pikapassilla omaan huoneeseen, sitä en siedä yhtään.
PoistaMua jäi kiinnostamaan että onko sulla erilaisia uhkailukategorioita vai meneekö kaikki samaan. Meillä 3,5v saattaa uhkailla mua (jos kiellän jotain ja häntä kovasti harmittaa) että "sitten en enää leiki sun kanssa". Tästä mä en rankaise, vaan koitan enempi tehdä selväksi ettei mun tarkoituskaan oo aina olla kiva leikkikaveri vaan se joka pitää kiinni tietyistä rajoista. Toki esim väkivallalla uhkailu on ihan tabu, niin eleissä kuin sanoissakin, ja johtaa vähintään vakavaan keskusteluun.
PoistaMutta ehkä kokonaiskuvakin muuttuu kun lapsi kasvaa?
Mä olen itse vähän sitä mieltä, että 4-vuotiaalla ei yleensä ole sellaista itsekuria, ettei tilaisuus tekisi ns. varasta. Meillä on yksi heinis -11 ja helmi -10. Molemmat syövät karkkia, jos se esillä on, riippumatta kiellosta. Pelkkä kielto ei auta. Pitää rajata.
VastaaPoistaItselläni olisi kielto auttanut, koska 1. Pelkäsin aikuisia ja 2. En pitänyt karkista.
Hmm. Lisään vielä jotain. Minusta tuntuu myös, että nuorempi meidän tytöistä ei nolostelisi vaan aika iloisesti voisi myöntääkin tehneensä väärin. Isompi taas osaa jo arvata, miten äidillä menes hermo (!) ja hän osaa ainakin suunnitella, että yrittää salata. Keinot omaan tavoitteeseen pääsemiseksi ovat jo kehittyneemmät. 4vee on enemmän hetken hömppä.
VastaaPoistaAika pitkään lapset ei tee siksi, koska "aikuinen suuttuisi" (tai pettyisi) tai "se on kiellettyä". Tai "aikuinen on iloinen, jos tottelen". Moraalin kehittyminen on pitkä projekti...
Hetken hömppä! :) Joo, tämän kokemuksen jälkeen olen kyllä entistä tarkkaavaisempi Snadin suhteen. Jännä seurata näkeekö se rehellisyyden tämän jälkeen kannattavaksi.
PoistaMeillä oli kerran jostain syystä nachokippo makkarissa yöpöydällä, en muista miksi. Tyttö 3,5v meni nukkumaan meidän sänkyyn ja vilkaisin jossain kohtaa, että juu hiljaista on. Vähän ajan päästä menin laittamaan puhtaita vaatteit kaappiin ja yhtäkkiä selän takaa kuului rousk :D peiton alla oli lapsi maissinachoineen. Kysäisin että mikäs homma tämä on niin kuulemma "iltapalalta jäi vähän nälkä, anteeks". No eipä siinä sitten mitään. Tuumasin vain että ei ole tapana syödä hampaidenpesun jälkeen mitään.
VastaaPoistaEih, nukkuva rouskuttaja!
PoistaMeillä on edelleenkin tytön kanssa samaa ongelmaa, ja tyyppi on kymmenen. Eikä ongelma jää vaan tälle tasolle. Ehdottomasti rangaistus, koska teoriassahan tuo on "varastamista". Kiittelisin kyllä kovasti rehellisyydestä, ja mainitsisin ehkä myös että rangaistus tulee lievempänä, koska oli rehellinen. Me ollaan nyt pari vuotta opeteltu sitä rehellisyyttä, nykyisin se jo pelittää vähän vähemmällä lypsämisellä. Enää pitäisi päästä eroon siitä varastamisesta (määrittelen varastamiseksi, jos ottaa toisen omaa ilman lupaa: ja kaikki meidän kaapissa olevat herkuthan on siis mun 😉). Meillä on niin, että varastamisesta tulee rangaistus ja jos myös valehtelee, ettei ole ottanut niin siitä toinen rankku). Ja seuraavasta tilanteesta soitan perheneuvolaan, koska 10v oikeustaju pitäisi olla jo kehittynyt.
VastaaPoistaOh noes - onko teillä karkkipäivä käytössä? Kuten tuolla jo tunnustin, me käytiin kyllä veljen kanssa herkkuvarastolla mutta ei me kumpikaan pidetty sitä mitenkään isona juttuna. Mutsi harvemmin huomasi.
PoistaHaha, aivan loistavaa! Itsekin olen lapsena varastanut karkkia kotona (en koskaan kaupasta tai muualta) ja teininä alkoholia. Mutta nyt aikuisena ehkä jopa ylikorostunut moraali kaiken toisen omaan kajoamisen suhteen. Siskoni varasti kerran kaupasta karkkia, mutta ihan kunnollinen perheenäiti hänestäkin kasvoi eikä varastellut sen jälkeen. Eli en olis kovin huolissani. =D
VastaaPoistaEnsin mietit mistä rankaiset. Karkinsyönnistä, "rikoksen" lavastamisesta vai jostakin muusta. Sitten juttelet tenavan kanssa siitä ja pyritte pääsemään yhteisymmärrykseen siitä, että mikä se rangaistava teko oli (myönnetään, tämä on vaikea kohta). Lopuksi laitat lapsen miettimään itse mikä olisi sopiva rangaistus. Hyväksyy rangaistuksen paremmin, kun itse miettinyt tekoa ja siitä tulevaa seurausta. Alkuun voi joutua säätämään sitä rankkua, mutta lapset on hyviä keksimään rangaistuksia, kun sitä vähän harjoittelee ;)
VastaaPoista