Soitto Koti-insinöörille vahvistaa epäilyt: pyörä on volvon takaluukussa Helsingissä. Kiroan. On siis pakko mennä jalan ja ottaa rattaat, joten minunkin fillarini jää kotiin. Jos haluamme myöhästyä maltillisesti, on pakko myös juosta. Päätän minimoida vinkumisen, joten pakkaan molemmat kersat rattaisiin ja toivon, että runko jaksaa päiväkodille asti. En ehdi enää vaihtaa omia pyöräilykamoja pois. Vaihtovaatereppu on otettava selkään.
Hölkkään rattaiden kanssa sata metriä. Tajuan kuopuksen hoitokassin jääneen pihalle kaikessa hässäkässä. Parkkeeraan kersat puskan juureen, käsken pysymään paikallaan kaksi minuuttia ja juoksen tukka putkella takaisin kotiin reppu selässä.
Kun lapset on kiikutettu sisätiloihin, lähden kohti bussipysäkkiä. Muistan, että bussikortissa ei ole pennin jeniä. Juoksen vajaan kilometrin matkan Tapiolaan etsimään pankkiautomaattia (huom. vaihtokamat edelleen repussa). Bussipysäkillä hiki valuu. Näytän eksyneeltä tunturioppaalta.
Katson kelloa. Huomaan, että sykemittari on mennyt päälle. Taulussa on 25 minuuttia treeniä keskisykkeellä 135, kaloreita on palanut yli 200.
Ei huono. Miten tämä merkitään Heia Heiaan?
Minullakin kovimmat kalorinkulutuslukemat kellotettaisiin varmaan näiden äitipäälähtöjen "huu-ups, mitä kello on" "apua, missä mun avaimet on"-tyyppisten ylimääräisten sakkokierrosten jälkeen.
VastaaPoistaHeia Heiasta en tiedä hölkäsenpöläystä, mutta ajattelin mainita, että kuvassa esiintyvä peli on aivan huippu!
VastaaPoistaMe pelataan sitä aikuisten kesken, kun lapset on menneet nukkumaan ;)
Nadalnaa kompaten, luin kyllä tekstin, mutta katseenvangitsijana toimi tuo peli. Ipana pelaa sitä aina kuntoutumisviikolla ja on siinä älyhyvä. Mistähän moisen saisi ostettua? Mikä on heia heia?
VastaaPoistaKyllä! Niin tuttua säntäilyä aamuisin. Ärsärihiki on pahin olemassa oleva hiki ja se vain lisää ärsäriä.
VastaaPoistaVieläkin muistan esikoisen tarhan aloituksen neljä vuotta sitten tammikuussa. Lunta oli tullut noin 20 senttiä, olen ulko-ovella rattaiden kanssa ja totean että en ikinä saa työnnettyä ipanaa rattailla hoitoon. Palataan viemään rattaat pois ja haetaan pulkka. Kun päästään roskakatoksen kulmalle eli noin 25 metrin päähän, ipana on kaatunut pulkasta naamalleen hankeen jo kolme kertaa ja palataan palauttamaan pulkka ja hakemaan rattaat.
"Hieman" hikisen ja vähintäänkin luonnetta kasvattavan matkan jälkeen saan lapsen hoitoon ja pääsen bussiin.
Bussissa istun hikisenä ja tärisevänä mietin että tätäkö tää jumalauta nyt on???
Mutta ehkä nää aamut joskus helpottaa.. Nykyään eskarilainen kävelee reippaasti, arvoisa Herra2vee on se jonka kanssa neuvotellaan rakentavassa hengessä että onko hyvä hänen kävellä aamulla itse vai pitäisikö istua kuitenkin rattaissa.
Puuh.
Joo hiki tulee kun pitäisi lähteä ja ehtiä lapsen kanssa. Peli on Eläinpyramidi ja sitä saa lautapeliliikkeiden lisäksi vaikka tavarataloista. On hyvä! http://www.lautapeliopas.fi/peliarvostelut/elainpyramidi-tier-auf-tier/ Heia heia on sosiaalisen median kuntosovellus, jossa voi jakaa urheilusuorituksia.
VastaaPoistakuulostaa niin tutulta, ja meillä on vasta päiväkotiin tutustuminen menossa! Jostain pitäisi ensi viikosta alkaen nipistää vielä tunti tästä aamuhässäkästä, jos meinaan olla ajoissa (ikinä) töissä..
VastaaPoistaJa kiitos sinulle Katja tästä ihanasta blogista, näitä juttuja on aina ilo lukea ja todeta, että on meitä muitakin joille sattuu ja tapahtuu.
Meillä töissäkäyvillä miehillä on niin vaikeeta, niin vaikeeta, kun vaimoke hoitaa kotona muksua niin ei tämmöisiäkään hyötykalorikulutuksia saa irti vaan pitää ihan tarkoituksenmukaisesti koittaa tappaa ylämääräisistä croissanteista kerätyt kalorit.
VastaaPoistaHeiaheiaan nimellä roudaus *tietää*
VastaaPoistaToi on niin v*ttumaista, kun huomaa että autossa on jotain mitä siellä ei sillä hetkellä pitäisi olla. Ja että se auto on aika kaukana siitä paikasta, missä sitä puuttuvaa asiaa tarvittaisiin. Harmittaa kyllä sitä kuskiakin. Ainakin, jos on pakko kääntyä takaisin. Siis ihan pakko.
VastaaPoistaOlen kuullut fiksuista ihmisistä, jotka miettivät aamukuviot illalla ennen nukkumaan menoa valmiiksi ja kokoavat kamat valmiusasentoon jo valmiiksi. Miksiköhän mä etsin aina kuumeisesti mm. avaimia?
Niin tuttua kaikki hässäkkä ja säätö :) Pakko sanoa että sulla on paras blogi ikinä! Nyt mä olen kahlannut kaikki postaukset täältä ja Vuoden mutsin puolelta, mitäs sitten luetaan? Perhe on jo vakuuttunut että puhelin on kasvanut kiinni äidin käteen :D Tää blogi olis ollut niin paikallaan jo 16 v sitten- ja 2003 ja 2005 ja 2006 ja 2008... Apua kuin pelottavalta ton täytyykään näyttää muista kun itteekin hirvittää! Mutta, erinäisistä syistä johtuen tähän on tultu, hengissä ollaan, avioliitto vasta natisee liitoksissaan ja vanhin lähti jo kotoa. Helpottaa... Ja vauvoja voi jo ihailla turvallisesti, mitään ei ole enää tehtävissä, vaiks millanen vauvakuume iskisi...
VastaaPoistaApua, nauran ääneen! :D Sä oot selviytyjä!
VastaaPoistaMä niin inhoan HeiaHeiaa, joka lähettelee mulle nyt jatkuvasti sähköpostia: "Hei X, emme ole kuulleet sinusta pitkään aikaan, toivottavasti kaikki on hyvin" tai jotain vastaavaa... :-D
VastaaPoistaMutta tsempit sulle. Mä harjoittelen just (onneksi vielä äitiyslomalla) aamuja kahden lapsen kanssa ja kylmä hiki nousee otsalle jos alan liikaa miettiä, että näiden kanssa pitäisi joskus olla ulkona ja menossa silleen, että oltais aamukahdeksaltakin jossain perillä.
Been there done that.... =)
VastaaPoistaOnneks nykyään on helpompaa, kun lapset menee itse bussilla kouluun.
Tuli ihan mieleen se ainoa aamu kuukaudessa, kun kotiäidillä eli minulla oli tärkeä meno jonnekin heti aamusta. No, sen ainoan kerran en herää, kun miehen herätyskello soi. Sen ainoan kerran kuussa myös lapset ovat hyväunisia ja joudun herättämään heidät.
VastaaPoistaAamupalaksi palat banaania ja kaakaota, leivät kassiin pillimehujen seuraksi ja ilmoitus, että oikean aamupalan saatte sitten paikassa X.
Hirveä häslinki pukemisessa, vaatteet on eri puolilla taloa ja kengät siellä takaovella tietenkin. Pienempää väsyttää ja kiukuttaa ja isompaa muuten vaan kiukuttaa. Äitiä väsyttää, nälättää ja kiukuttaa. Kun lopulta pääsen ulos ovesta tajuan, että rattaat ei olleet eteisessä (ilmankos siinä olikin tilaa kaikkien kolmen kiukutella) vaan rattaat - ne ainoat koska yhdistelmät juuri viime viikolla haikeudella myytiin - ovat autossa. Ja auto on miehen matkassa sillä ainoalla työreissulla koko vuotena.
Voi kilin kettu.
Lapset pulkkaan, reppu (jota tyylisyistä aina välttelen viimeiseen asti) selkään ja menoksi. Kyllä muuten kaloreita paloi, mutta luonnollisesti korjasin sen aamupalalla Arnoldissa sen ainoan menon jälkeen.
Tuttua. Ympärivuotisena pyöräilijänä ja lapsen päivähoitokuljettajana lohduttaudun ajatuksella, että vitutus polttaa kaloreita. Auttaa etenkin ylämäessä ja lumisohjossa. Ja saahan siitä myös samaistuttavaa kirjallista materiaalia. :)
VastaaPoistaTuli niin mieleen iteltä yks aamu, useampi vuosi sitten, kun kans vein lapsia kouluun autolla, tai piti viedä... eli viimetingassa tietysti lähtö, koska hyvin ehtii autolla. Lapset autoon, omat kamat takaluukkuun (laukku ja tietsikkakassi) ja sitten itse autoon ja auto ei sano mitään... ei yhtään mitään! Ei muuta kun äkkiä kaikki ulos autosta ja puoliravia lasten koululle 1,5 kilsan matka, yhden lapsista koko ajan kysellessä et myöhästytääks me? No ei ainakaan paljoo... Ja sit vielä piti etsiä se bussipysäkki itselle ja sopiva bussi (tulee sen verran harvoin liikuttua bussilla että ei ihan sujuvasti onnistu yleensäkään). Oli pikkasen hiki ja tuskanen olo kun pääsin töihin. Ja hankin muuten tietsikalle repun tämän reissun jälkeen....
VastaaPoista