 |
| Juokse porosein! |
Päiväkotitriathlon
Lähdet hakemaan ipanoita päivähoidosta. Pyöräiluosuus päättyy kahdeksan kilsan kohdalla kun takakumi puhkeaa, joten juoksutalutat loppumatkan. Saavut päiväkodin pihaan tummanpunaisena, solmuun menneen fillarin kanssa n. 16:59. Sitten uit hiessä loput 800 m kotiin.
Pikapyrähdykset
Juoksulajeja on muitakin. Tässä lajissa treenataan räjähtävää nopeutta yhdistettynä aistiherkkyyteen. Yläkerrasta kuuluva saksien klipsunta ("leikitäänkö kampaajaa?"), kolme vessanvetoa putkeen (putkimies tulee kalliiksi) ja sohvan takaa kuuluva maiskutus edellyttävät ripeää toimintaa. Ja tietenkin kevätklassikko "Äiti, mulla on vähän paha olo..."
Mindfulness.
Missä mun pyöräilykypärä on? Onko Snadin villapuku pyykkikorissa? Pitikö päiväkotiin viedä rahaa tänään? Oliko aamun palaveri ysiltä vai kympiltä? Milloin kolumnin dedis on? Kuka soitti? Mitä kello on? Odotan sitä päivää, kun voin harrastaa mindemptynessiä. Nyt on vähän varattua.
Huonekalujen entisöinti
Olen erikoistunut tussi- ja kaurapuurotöihin. Osa projekteista on haastavampia kuin toiset, mutta kun sitkeästi hinkkaa, raaputtaa tai taltalla hakkaa niin kyllä se alkuperäinen kaluste sieltä esille tulee. Pintatyöt sitten vielä päälle.
Kahvakersa
Painot 12 ja 21 kg. Monipuolinen voimalaji, jossa nostellaan, kanniskellaan, raahataan, hyppyytetään, roikotetaan ja ojennetaan (rimpuilevaa) painoa kaikkiin ilmansuuntiin välilevy nitisten.
Mitäs te harrastatte?
Toi kahvakersa oli hyvä! Esikoisella oli ikää puolitoista vuotta, kun piti muuttaa ja telkkariakin (kuvaputki) kantaa. Muistimme, että se on tosi painava. Nappasimme kiinni ja aloimme nostaa. Oli sitä lasta nostellessa vähän voimaa kertynyt: telkkari oli lentää ikkunasta pihalle.
VastaaPoistaHarrastan myös kahvakersaa 18kg kersalla. Näin keväällä siihen voi yhdistää vesijuoksua ("seis! Sulla ei oo saappaita!") ja tasapaino ja tarkkaavaisuustreeniä, sitä hyvää läsnäoloa ja hetkessä elämistä sekä nopeita spurtteja ("varo!! älä astu siihen vedessä leviävään koirankasaan"). Voimatreeniä saa myös raahata pentua ulos esim uimahallista, kun se heittäytyy veltoksi.
VastaaPoistaMuistan miten onnellinen olin nuorimmaisemme oppiessa pois tutista, tuttipullosta, vaipoista. Erityistä iloa tuotti kurahousukausien päättyminen.
VastaaPoistaEräänä aamuna taloon hankittua karvaista ja erittäin rapaista lenkkikaveria pestessäni äkkiä tajusin, että tämä kaveri on kurahousukaudessa kaiken ikää ja loppuun asti.
Jumankekka, pohdin. Miten tässä pääsi näin käymään??!!!
Harrastan siis aktiivisia kurahousukausia, karvakuulailua 15kg, milloin kuula roikkuu vanttuussa, milloin hihassa, milloin puntissa. Lisäksi harrastan vaihdevuosia, lantionpohjajumppaa sekä äänenavausta kera perheen teinin. En juurikaan kaipaa muita harrastuksia.
Mun lempilaji on nykyään suostuttelu. Hyvää treeniä toki politiikkaharrastusta ajatellen. Herra-kolme-vee on nyt jo niin iso ettei sitä enää jaksa raahata, varsinkin kun on kovaääninenkin.
VastaaPoistaVanhempi on tosin jo niin iso että mun päälajini on nykyään hämmästely: se leikkeli itse saksilla ton askartelujutun! Se teki lihapullia! Se siivosi pyytämättä koko lautapelin laatikkoon pikkuveljen kanssa! Tai tänään illalla: Mä sanoin että sammutan valot, ja se sanoi "mä hoidan alakerran!" juoksee portaat alas ja kun tajuan että sieltä kuuluu raahausääniä, se tuelekin jo ylös ja sanoo "sammutin keittiön pienetkin valot kun vein sinne oman tuolin. Ja laitoin sen takas paikalleen."
Haha, kahvakersa oli ihan paras :) Pyrähdykset tyyliin "Ei, älä nouse seisomaan syöttötuolissa" on tulleet tämän toisen kanssa tutuiksi, joku ihme vuorikiipeilijä kun on.
VastaaPoistaMinä harrastan pihalla sählyä ja jalkapalloa. Jälkimmäisessä en enää uskalla olla maalissa, kun 9v laukoo niin kovaa. Bravuurini on metrin ponnahduslaudalta hyppiminen niin, että vatsamakkarat vaan tutajaa. Lähes joka ilta harrastan ääneen lukemista. Lisäksi kertaan peruskoulun oppimäärää. Siinä se aika kuluu rattoisasti, kunto kohenee ja uusissa kaunokirjaimissa riittää hetkeksi haastetta ;)
VastaaPoistaMindemptyness! Huoh, sitä odotellessa =)
VastaaPoistamindemptynes, joka aamuinen harrastus. ensin mietitään kumpi puoli kuuluu ylöspäin. Sitten venyttelyt, koska yöllä on ollut käpertymis ja könötys treenit. joku on taas yöllä tullut vähän pahaa unta pakoon ja mulle on jäänyt nukkkumisen tilaa leveys suunnassa n. 20cm ja koska halusin myös hieman peittoa pituus sunnassa on käperryttävä noin metriseksi.
VastaaPoistaN.4 vuotta sitten olin ahkera elävän kapulan zumbaaja, kun lapseni ei milloinkaan nukahtanut ennen kuin sylissä hytkyttelyä oli tehty n.20min. Jos vauhti hidastui tai loppui liian aikaisin ääniefekti kertoi siitä, kapulan paino myös nousi koko ajan.
Nykyään erittän tuttua on kiipeily puuna seisominen, jossa siis luonnollisesti oltava erilaisia liikkuvia roikunta tukia, yhdistetty voimaharjoittelu ja tanssittaminen, kokeilkaa itse laittaa 2 n.14 kiloista lasta lantiollenne ja vetää hidasta valssia saati rokc´n rollia. Myös jalkakyykyt tulevat kuin itsestään kaiken päivän aikana lasten käsistä tipahdelleen keräämisessä kasaan. Juu ei tartte punttisalille mennä ;-)
Mä harrastan aktiivisesti mindemptynessiä oltuani kolme vuotta ja muutaman kuukauden yli nyt täyspäiväisenä kotiäitinä. Mitä sä teit eilen? ööö, en muista... varmaan söin puuroa. Kuka on Suomen presidentti? onko se tarja turunen... Bravuurina se, kun pitäis hakea kaupasta jotain, ja ostan kaikkea muuta paitsi sen mitä lähdin hakemaan. Tapahtuu säännöllisesti.
VastaaPoistaEsikoisen kanssa ehdoton kuntoilulaji oli pitkät kantoliina-zumba treenit yhdistettynä kotikaraokeen. Toisinaan epäilin lajin mielekkyyttä ja harkitsin ihan lajista luopumista kun personaltrainer antoi nihkeästi lupaa taukoihin ja ruokailun saattoi hänen mielestään toteuttaa treeniä lopettamatta. Onneksi tämä toinen malttaa treenata ihan ite sitterissä tai lattialla.
VastaaPoistaMä kyllä harrastan venyttelyä. Sellaista ääriasennoissa olemista. Hyvin tulee lihaksistoa venyteltyä, kun astuu legopalikan, värikynän, pikkuauton (you name it) päälle.
VastaaPoistaMindemptyness :D
VastaaPoistaKahvakersailua on tullut harrastettua jo useampi vuosi. Onneksi käsivoimat kasvaa samaa tahtia kuin kersatkin. Pienempi tosin alkaa tuntua sellaiselta harjoitusversiolta, kun on niin kevyt verrattuna isompaan ;)
VastaaPoistaMuita lajeja on lelukyykkä ja leluhyppely. Jälkimmäistä pääsee harrastamaan, jos edellinen on jäänyt välistä.
Bonuksena yllätyssprintti, jota viimeksi pääsi harrastamaan neuvolakäynnin yhteydessä: juniori keksi yhtäkkiä lähtiessä napata haalarin mytyssä syliinsä ja juosta kikattaen hammaslääkärikäytävää pitkin karkuun. Enpä ollut tiennytkään, että 2v voi juosta niin lujaa, että juoksua harrastava äitee sai tosissaan pinkoa perään... Ihan hyvä tietty, että oltiin sisätiloissa, eikä esim. autotien läheisyydessä.
Pikakävelyt: Eskarin ja työpaikan välinen matka on usein kävellen 12-14 minuttia (riippuen liikennevaloista ja liukkaudesta jne) ja sen joka ikinen päivä yrittää kiriä siihen 10 minuuttiin (koska aina tulee kiire). Tekniikkaa pitää vielä hioa. Onhan eskaria vielä n 3 kk jäljellä.
VastaaPoistaKahvakersailu on onneksi jäänyt vähemmälle kun tuo nuorimmainenkin on jo 6 v , mutta lelu- ja kaikenmaailman muunlainenkin hyppely korostuu nykyään kun kukaan ei jaksa siivota. Myös yöakrobatia kuten edellä kuvattiin on tuttua. Töissä tulee aktiivisesti venyteltyä , 163 cm ja palvelutiski + ylähyllyt on huono yhdistelmä kaupantädille. Mindemptynessiä odotellesssa:)
VastaaPoistaHauskoja :) - just vasta löysin blogisi tänään! Minulla on kaksi personal traineria. Talvikaudelta muistuu mieleen tehokkaat treenit, kun toinen PT on työnnettävänä vaunussa ja toinen huutaa pulkassa perässä: "Juokse, kovempaa!"
VastaaPoistaVaihdevuosianonyymi sielunsisar siellä <3
VastaaPoistaMeillä harrastetaan aktiivisesti KuoroKiljuntaa, paras hetki naapureiden kuulla sulosointuja on aamuisin: eskariin menevä kiljuu aamupalaa, imeväinen kiljuu tissiä ja mä luonnollisesti kiljun miehelle puhelimeen ja kiitän häntä lämpimästi keikkahommistansa, yleensä loppukin kuoro yhtyy tähän puhelimen välityksellä.
VastaaPoistaSamaa kiljuntaa harrastetaan myös monissa arkipäivän askareissa mutta myös muut edellämainitut lajit ovat tuttuja.
Mindfulness on hyvinkin tuttu, usein suihkussakin joutuu miettimään että pesinkö jo omat hiukset ja aamut usein alkaa kun eskarilainen kysyy mikä päivä tänään on? "ööö, en yhtään tiedä"
Mä olen saanut uusia kyldyyriharrastuksia.
VastaaPoistaLausunta
Kun lukee samaa satua sadatta kertaa, alkaa olla äänenpainot viimeisen päälle kohdillaan.
Säveltäminen, sanoittaminen ja sovittaminen
Tämä alkoi viattomasti yhden sävelen ja sanan biiseillä, kun minulta alettiin pyytää tuolilaulua, pöytälaulua jne. Nykyään irtoaa kuulkaas riimit ja kaikki, ihan improna!
Draama
Seurattavaa riittää sekä komedia- että tragediapuolella. Lapsi vajaa 3 v, ei tarvinne selittää enempää...