 |
| Kengät oikeissa jaloissa. Okei, yökkärin kanssa, mutta silti. |
Höh. Isossa kuvassa on aika yhdentekevää onnistuuko yhdellä jalalla hyppiminen neljävuotiaana vai ei. Näin vanhemman näkökulmasta lapsi nimittäin oppii paljon muita, mullistavia taitoja, joiden saavuttamisesta kannattaa kilistää skumpat.
Jos siis pinsettiote ei lämmitä niin tiedä, että jonain päivänä...
- saat nukkua keskeytyksettä läpi yön. Ipana löytää tutin, vetää peiton päälleen ja nostaa pudonneen unikaverin ilman apuasi (paitsi jos on painajaisvaihe, jotain jännää seuraavana päivänä, nuhaa tai noroa) eikä sinun tarvitse aamuyöllä vastailla 20 minuutin välein kysymykseen "joko yö on jo ohi?".
- viimeinen vaippa on vaihdettu. Ei enää vaippapakettien raahaamista tai kestojen pyykkäämistä! Itsenäinen, onnistunut yöpissallakäynti (incl. housujen laskeminen alas ennen toimitusta) on toinen shampanjapullon poksautuksen paikka. Patjan muovisuojusta ei kuitenkaan kannata poistaa heti ekan onnistumisen jälkeen. Se on manaamista.
- syöt lämmintä ruokaa samaan aikaan kuin muutkin. Kenenkään ruokaa ei tarvitse muussata ja puhallella ja lappaa lusikalla suuhun. Jatko-osassa kaikille on katettu posliinilautaset, juomalasit ja lusikat, joissa ei ole muumeja. Ruokalaputkin voit säästää omaa vanhainkotikeikkaasi varten.
- ipana tekee sinulle voikkarin. Sinä istut aamupalapöydässä ja luet lehteä ja keittiössä valmistuu ihan pätevä voileipä. Tunne on sanoinkuvaamaton.
- aikataulua eivät määrittele päiväunet. Voitte tehdä mitä vain, mihin aikaan vain. Kaikki pysyvät päiväsaikaan hereillä ja hyväntuulisina - ellet sitten itse ole nokosten tarpeessa.
- ipana pukee itse. Ainakin kolmen normaalin kehotuksen ja yksien kilarien jälkeen. Kengät menevät oikeisiin jalkoihin, pikkarit eivät unohdu ja paidan niskalappu on sekä sisä- että selkäpuolella. Ja peukalo löytää lapasesta oikean paikan ilman apua.
- habituksestasi ei näe kymmenen metrin säteelle, että olet perheellinen. Farkunpolvesi eivät ole puhki, olkapäällä ei ole puuroa. Käsilaukustasi ei palaverissa putoile vaippoja etkä kirjoita memoa pinkillä Ice Age 2 kynällä. Ja kun päiväkoti-työpaikka -ralli päättyy, aamulla on aikaa käyttää omien vaatteiden valitsemiseen ja hiusten kampaamiseen enemmän kuin minuutti.
- kehtaat antaa kyydin autollasi. Ei tarvitse irroittaa lastenistuimia ja raivata tilaa kirjojen ja pehmolelujen väliin. Autossa ei enää haise laatta, liiskaantunut maissinaksu ja kumimattoon kuivunut pillimehu.
Itse odotankin eniten sitä, että lastenvaateproikkari pääsee ansaitulle eläkkeelle.
Nää on kyllä juhlahetkiä. Mä uskon vakaasti, että meidän viimeinen vaippa pilkottaa jo pussista.
VastaaPoistaMutta ymmärsinpä juuri, että mun vanhemmilla saattoikin olla ihan oma lehmä ojassa, kun ne antoi mulle 11-vuotiaana lapsilisät käytettäväksi omiin vaatteisiini ja muihin menoihini. Tähän asti mä olin kuvitellut, että ne vain halusi auttaa mua itsenäistymään - no, siis sitä juuri, mutta ei ehkä vain mun itseni takia. ;)
Onnea vaipattomuusvaiheesta! Heh, voihan sun vanhemmilla olla eri vaikuttimet - mä olen itse vaan ihan kyllästynyt senttishowhun!
PoistaMinulle yksi isoimmista juhlahetkistä oli se, kun päästiin käymään keskustassa bussilla ILMAN lastenvaunuja tai -rattaita. Kyllä siitä ilosta bussilipun hinnan maksaa!
VastaaPoistaTähän kevääseen osui se juhlahetki, kun nuorempi lapsi jaksaa aamulla kävellä omin jaloin päiväkotiin ja iltapäivällä kotiin niin, etteivät mene hermot. Vaihdoin heti auton bussiin.
Joo, se on aika hauskaa, varsinkin kun ei hermo mene siihen mateluun. ;)
PoistaHuh! Olipa pätevä ja tosi kirjoitus :)....kunnes unontaa ne vaikeudet ja alkaa miettiä että "Kyllähän tähän vielä yksi mahtuisi" ja "Miksei, niin ovat ihania" ja koko souvi alkaa alusta :)
VastaaPoistaMä en kuulu tohon naisryhmään. Ja vaikka kuuluisinkin niin miehellä muisti pelaa. ;)
Poistamua itketti ja nauratti samaan aikaan, hyvin koottu taas kerran! meillä ei vielä toteudu mikään mainitsemistasi, mutta uusia taitoja, joista iloita, karttuu kyllä päivittäin. ja joskus vuosien päässä sitten häämöttää se oma aika ja lasten tekemät voileivät.:)
VastaaPoista-miuku
Ilon aiheita saattaa tulla kyllä yllättävänkin nopeasti: ainakin meidät yllätti iloisesti kuopus, joka on halunnut syödä omatoimisesti jo vuoden ikäisestä. Ei olla estelty vaikka sotkua syntyykin!
PoistaIhana! Nauruitkut täälläkin :D
VastaaPoistaKaikkea tuota odotellessa...vielä aika monta vuotta.
Kyllä se siitä. :) Ja tästä listauksesta siis puuttuivat sellaiset vielä meilläkin horisontissa siintävät jutut kuten itsenäinen nukkumaanmeno!
PoistaEhkä eniten odotan tota itsenäistä vessakäyntiä yöllä. Viisivuotias on niin pöpperöissä keskellä yötä ettei kykene kuin huutamaan, ja hänet pitää usein väkisin kantaa pöntölle. Sitä en todellakaan jää kaipaamaan.
VastaaPoistaOu nou, ymmärrän että ei jää ikävä. O_o Skidiltä toi on jostain syystä sujunut jo monta vuotta, saas nähdä onko samanlainen tuuri kuopuksen kanssa.
PoistaMerkkipaalu tämäkin: vesseli potkuttelee mahassa siihen malliin, että varmasti tietää sen olevan hengissä ja hyvässä voinnissa :-) Ei tarvi odottaa seuraavaa neuvolakäyntiä kuullakseen siellä sykkeitä, vaan voi ottaa vähän rennommin. Seuraavia paaluja odotellessa :-)
VastaaPoistaSatu T
Oma sykekin pysyy hyvissä lukemissa kun aamuyöstä valvoo potkujen tahtiin. ;)
PoistaSiitä tietää, että on itsekin vielä hengissä..? ;-)
PoistaSatu T
Hah, mainio! Mä odotan sitä, että lapsi oppisi harjaamaan hampaat itse. Mä niin en jaksa(isi) sitä päivittäistä taistelua asiasta. Siksipä "unohdan" välillä harjata hampaat aamulla. Illalla homman hoitaa mies. No, jos mä pääsisin syksyllä töihin niin saisin jätettyä nää aamuhommatkin miehelle. Hähää!
VastaaPoistaMä olen niin onnellinen kun lapsi pistää housut, paidat ja sukat itse päälleen, että ei paljon haittaa vaikka ne ovat 99 %:sti väärin päin päällä ja sukissakin aina kantapää kohti taivasta. Vaippa-asiassa olen alkanut elää toivossa, että tämä nuorempi juniori ei olisi tullut isoon veljeensä vaan oppisi jo siinä 2-vuotissynttäreiden korvilla kuivaksi. Näin ollen mun tarvitsisi vaihdella vaippoja enää reilu vuosi. Tuntuu ihan taivaalliselta!!
Vaunuista luopumista myös odotellessa. Meillä asuu eteisessä yhden lapsen mentävät yhdistelmävaunut ja olkkarissa leveät tuplarattaat. Ja muu lattiapinta-ala on täytetty pyykinkuivatustelineillä. Vapaat aukot ovatkin sitten legojen peitossa. Jos vaan sinnittelisi näissä neliöissä ohi vaunuiän ja kestovaippojen kuivattelun, niin sittenhän meillä varmaan yhtäkkiä olisikin ihan tosi riittävästi tilaa... Ai mut sitten lapset onkin jo niin isoja, että halunnevat omat huoneet...
Jaan tämän hammashoitolan lopettamistoiveen. Toistaiseksi se oma jälki vain on niin surkeaa, että pakko jynssätä. Koti-insinööri toivoo syvästi vaipoista luopumista ens kesänä, mutta tällä hetkellä ei kyllä pottaharjoitukset ihan tue tätä toivoa...
PoistaNäitä merkkipaaluja odotellessa!
VastaaPoistaTsemppiä odotteluun! :)
PoistaOih! kuinka ihanasti sanottu--ja totta joka sana! se tunne kun viimeinenkin saatellaan eskariin ja sulla on 4 TUNTIA aikaa,jota sanovat omaksi! sitten typerä äiti käyttää sitä esim.siivoamiseen,mutta hyvin pian opin, että leffamaailma on nyt MINUN. Tietty tämä ei auta niitä joilla 8-16 työ,mutta näin vuorotyöläinen sai arkivapaista toooosi vapaita. Mutta vaunuista ja rattaista luopuminen, ja myös kaupan autokärryistä! oli aivan mahtavaa! Sitten huomasi olevansa yksin kaupassa ja makkarahyllyllä "hyssyttelevänsä",heijaavansa eestaas, ruokaostoksia kauppakärryissä...
VastaaPoistaOn varmasti hieno tunne! Tänään just mietittiin lapsiperhematkustamista, että kuinka nopeasti sekin muuttuu ihan miellyttäväksi kun voi edellyttää että kaikki kävelevät itse ja kantavat vähintään omat käsimatkatavaransa. :)
PoistaAh, odotan tota, että housujen polvet ei kulu tai vaan sitä, että vaatteet on puhtaat vielä siinä vaiheessa, kun aamulla lähtiessäsi laitat oven kiinni.
VastaaPoistaJep. :)
PoistaMun mielestä ehdottomasti paras ja eniten iloa ja elämälaatua lisännyt merkkipaalu oli, kun lapsia alkoi voida jättää keskenään kotiin. Aloitettiin lyhyillä lähikaupassa juoksuilla kun muksut oli 5v ja 8v. Aluksi laitoin aina leffan pyörimään tms. etteivät tappelisi. Siitä se sitten lähti, nykyään voi lähteä miehen kanssa kahdestaan lenkille tai tekemään isot ruokaostokset, ollaan siis aina kännykän päässä ja ajallisesti lyhyen matkan päässä. Joskus karkaan kirjastoon ja kahville, vaikka mies ei ole kotona. Lasten kanssa on kiva olla ja viettää aikaa, mutta on ihanaa kun tietää, että jos maito vaikka loppuu voi kipaista uuden ilman järkyttävää tappelua leikin keskeytymisestä ja vaatteiden pukemisesta. :)
VastaaPoistaTotta! Tästä en uskalla vielä haaveilla, mutta uskon että helpottaa. Kyllä nämäkin jo hetkeksi voi jättää Pikku kakkosen ääreen, kun vanhemmalla alkaa olla jo aika paljon järkeä päässä, ainakin roskiskeikan ajaksi. :)
PoistaYksi merkkipaalu vielä: istuvat autossa tavallisissa turvavöissä, jotka saavat ihan itse auki.
VastaaPoistaJa toinen: kun ei tarvitse lapsilukkoja autossa eikä siksi tarvitse avata nuorelle majesteetille auton ovea.
Ja vielä: kun lapsi saa oman puhelimen eikä enää tarvitse toimia oman lapsensa sihteerinä (järjestellä tapaamisia kaverien kanssa, yms).
Komppaan Riittaa! Ja kun isompi saattaa pienempää kouluun, kyyditsee mopoautollaan nuorempia sisaruksiaan harrasteisiin :-)
PoistaSaija
Loistavaa tekstiä, jälleen kerran :)
VastaaPoistaMä odottelen sitä, että aamut sujuis ilman jatkuvaa patistelua (nyt pissalle, nyt harjatkaa hiukset, onko reppu pakattu, onko sitä onko tätä..) ja sitä että joskus kerkeis oman naamansa ja tukkansa laittaa kunnolla, ilman jatkuvaa kiirettä ja kahden tytön vahtimista... Vaan silloin saattaa oma naama olla sen näköinen ettei siihen enää mikään laittaminen auta?