Kun äiti varpaan mursi

Tämä murtunut varvas on yksi halvatun riesa.

Sandaalit ja sukat. Ainoat jotka mahtuvat jalkaan.

Kaikki alkoi uimareissusta. Onnistuin sääreen kietoutuvia ahvenvitoja nyhtäessäni potkaisemaan itse itseäni varpaaseen. Illan mittaan varpaasta tuli sairaan kipeä, kuuma ja turvonnut enkä pystynyt varaamaan jalalle yhtään painoa. Jouduttuani konttaamaan aamupalalle, päätin testata, miten hyvinvointiyhteiskunta suhtautuu ulkopaikkakuntalaiseen mökkeilijään.

Ja hyvinhän se suhtautui. Löytyi lääkäri, löytyi röntgen ja löytyi diagnoosi: vasemman isovarpaan toisessa nivelessä on tarkkarajainen murtuma. Kepit, kolme viikkoa urheilukieltoa ja lepoa kinttu ylhäällä. Paranee parissa kuukaudessa entiselleen.

Pieni juttu, iso haitta. Mutta on tästä hyötyäkin (kuten melkein aina kaikesta paskasta on).

1. Kun äiti poistetaan käytöstä, lapset oppivat uusia taitoja. Skidi osaa nyt lisätä puita saunan kiukaaseen, pesee itse tukkansa ja pistää mökin wifin päälle. Nelivuotias availee ovia ja juoksee erilaisten kamojen perässä kuin kultainen noutaja. Ja huutaa kaupassa, että varokaa äiti tulee.

2. Pottuvarvas on nähdäkseni aivojen veroinen ruumiinosa. Kävelemisen lisäksi murtuneeseen varpaaseen sattuu kaikki, tiskaaminen, housujen pukeminen, pöydässä istuminen, leivän paahtaminen, kyykkiminen ja keinuminen. Perkele. Tietäkää, että isovarvasta pitää varjella henkensä uhalla! My precious.

3. Esteettömyysasioista ei nillitetä ihan suotta. On ihan selvää että saaristossa sijaitseva kallioinen ja mäkinen mökkitontti on kepeillä kävelyyn mahdollisimman epäsopiva. Mutta että kauppakeskuksestakin saadaan ihan helvetin sekava porras-hissi-liukuporras-viidakko on pelkästään huonoa suunnittelua. Pitäisikö jonkun arkkitehdinkin joskus kokeilla liikkumista vammautuneena?

4. Kenkä. Lääkäri käski käyttää kovapohjaisia kenkiä. Mitä ne sellaiset ovat? Puukkarit? Joku raksatöissä käytettävä turvakenkä? Hyvä idea kyllä sinänsä: jos olisi käyttänyt kyseistä kenkää myös uidessa, tätä vahinkoa ei olisi ikinä tapahtunut!

5. Mökissä on räjähdys. Se näkymätön työ muuttuu hiljalleen näkyväksi: siivoan nähtävästi päivän mittaan merkittävän määrän pikkujuttuja paikoilleen. Nyt kun en tee sitä, vaatteiden ja muun kaman juhlaliputus on mittava.

6. Ajattelin ensimmäistä kertaa asiaa nimeltä osteoporoosi. Koska eihän kukaan voi potkaista itseltään luuta rikki. Kun katsoin netistä, miten luutuminen tapahtuu, törmäsin tietoon että nainen menettää noin puolet luuston huippumassastaan 80 vuoden ikään mennessä. Oho. Pelkkää laihtumista tiedossa!

7.  Kepeilä kävely on sairaan hyvää hartiajumppaa. Hiki tulee ja lavat liikkuu. Syvät vatsatkin on oltava jäykkinä jos meinaa kinkata eteenpäin hallitusti, ilman että ajautuu siihen taaperoiden alamäkiongelmaan, jossa vauhti vain kiihtyy mutta jarruja ei ole.

8. Murphyn laki. Nyt kun pottua pitäisi erityisesti varoa, Skidi on tallannut sen päälle eilen kaksi kertaa ja Snadi tänään kerran. Lisäksi potkaisin sen itse saunan lauteeseen ja lopuksi vielä kainalosauva kaatui päälle. Hienoa. Juuri mitä lääkäri määräsi. Jos varpaat ovat tällaisessa pommituksessa ihan normaalielämässä, miksi enemmän ei ole varvasvammaisia, kysyn vaan.

9. Äiti ja lepo. Lääkäreiden pitäisi ymmärtää, että lapsiperheessä aikuisten "lepo" on aika näennäistä, ja keskittyä kertomaan, miten minimoidaan vahingot, jos ei kuitenkaan lepää.

10. Kesää ei voita mikään. Vaikka helteet häipyivät, sataa harva se tunti, riippumatossa ei saa hyvää asentoa ja liikun ketterästi kuin sahapukki, vituttaa yllättävän vähän. On tässä nyt valoa, tuoksuja, kukkia, mettisiä, grilli ja iloisia kersoja kuitenkin. Ja lupa passuuttaa.