Hedelmä? Ei kiitos.

Vaikka ravitsemustutkijat ovat napit vastakkain monesta asiasta, hedelmien kaikkivoipaisuuteen he uskovat. Hedelmät, nuo luonnon omat karkit, ovat avain laihuuteen, mieskuntoon, älykkyyteen, pitkään elämään ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Olenkin yrittänyt ystävystyä hedelmien kanssa, monta kertaa. Olen perehtynyt marketin hedelmävalikoimiin ja valinnut sekä luomua että tavanomaista. Olen kuorinut, pilkkonut ja maistellut.

Mutta sopua ei synny. Ai miksi? Tein nopean listan.

Ananas. Tämä vain hitusen koivuhalkoa maukkaampi hedelmä on siitä helppo jättää väliin, että a) niitä ei löydy ja b) kypsyyden toteaminen vaatii vähintään amk-tutkinnon. Ananaksen syöjän tunnistaa hampaanvälien ronkkimisesta. 

Appelsiini. Kuoreen puree vain viidakkoveitsi ja operaatioon menee vartti. Kun raatelu on ohi, kädessäsi on valkoinen löllöpallo ja sylissäsi mehut. Lohkojen irroitus siististi on mahdotonta, joten mehujärvi sylissäsi vain laajenee. Joissain appelsiineissa on vielä toisessa päässä "napa". Yh. Onko siinä ollut myös napatynkä??

Banaani. Tarjolla on yleensä vain ruskeapilkullisia tai vihreitä pötkylöitä, jotka maistuvat eri tavalla epämiellyttävälle. Pahimmillaan banaani on kuitenkin hedelmäsalaatissa, jossa se on imenyt kaiken sokerin ja kuorruttanut kaikki muutkin hedelmät muhjullaan. Liittyy läheisesti banaanikärpäseen.

Kiivi. Päästään ns. kiveshedelmien pariin. Oletteko koskaan kuulleet sanontaa, että onpa kiivinmakuinen? Ette ole. Koska kiivi ei maistu yhtään millekään! Vessapaperissa on enemmän makua kuin tässä karvapallossa. Plussaa siitä, että aika moni on tälle allerginen.

Kärsimyshedelmä. Kuuluu saman hedelmäryhmään kuin yllä. Puudelin pallin näköinen pallero sisältää limaa ja sairaasti siemeniä, jotka ovat tiukasti kiinni sisäpinnassa. Jää epäselväksi kummassa asiassa maku on. Kaapiminen muistuttaa jotain lääketieteellistä operaatiota.

Mandariinit. (incl. satsumat, klementiinit - mitä eroa näissä muka on?) Nämä ovat hedelmistä positiivisimpia: tulevat kätevissä pakkauksissa ja annospaloissa, mutta ne ovat hyvänmakuisia vain yhtenä päivänä vuodessa. Kun syö eltaantuneen mandariinin, voikin sitten odotella vuoden sitä seuraavaa hyvää hetkeä. 

Meloni. Vesimeloni on elefantin pään kokoinen ja -painoinen hedelmä, joka myydään yleensä lievästi muussaantuneina lohkoina. Ehkä siksi, että kodeissa ei välttämättä ole kaarisahaa viipalointiin. Vetiset, ylimakeat viipaleet ovat täynnä siemeniä, joita pitää syljeskellä joka suullisella pois. Tahroja ei saa pois millään. Plussaa siitä, että kamala maku muuttuu puuksi noin puolivälissä. Äitelä hunajameloni on TOP 1 inhokkini.

Omena. Omput ovat saavuttaneet salakavalasti maineen lääkärin karkoittajana, vaikka kaikki terveellinen matsku on yleensä poistettavassa kuoressa. Osa on haukatessa atomeiksi hajoavia jauhopalloja ja osa taas ylimakeita mehupommeja. Vain kirpeitä vihreitä pitäisi myydä. Yhteistä kaikille ulkomaisille lajikkeille on liukas kemikaalivoi, jota ei saa pestyä pois edes fairylla. Kauheimmillaan omena on tavallisessa salaatissa.

Päärynä. Liian makeuden lisäksi syöminen on vähintäänkin haastavaa. Jos ajattelit syödä päärynän duunissa, kannattaa varata tähän projektiin koko lounastunti: suojaa ensin työpöytä ja näppis muovipressulla, pue päällesi haalarit ja hanki suojalasit. Syömisen jälkeen käy pesemässä naama ja kädet kyynerpäitä myöten.

Rypäleet. Yhdessä ryppäässä on syöntikelpoisia nappuloita noin puolet. Elämyksen kruunaavat kitkerät siemensattumia, jotka poistavat takahampaiden paikat. Rypäleistä saa onneksi erittäin hyvää juomaa.

Käyttökelpoisin hedelmä onkin sitruuna. Sehän ei oikeastaan kaipaa muuta kuin lorauksen giniä ja vissyä.

Hotellihuoneen tyynyllä on marianne-karkki eikä ananas, ihan syystä.

Ps. Tuoreita hedelmiä ällömpiä ovat ainoastaan kuivatut hedelmät ja hedelmät ruoissa. Eräs lupaavasti alkanut parisuhde päättyi siihen, kun piilotin slaissin kinkku-banaani -pizzaa yucca-palmun juurelle.

Raskausviikot explained

Ystävä odottaa esikoistaan! Hän pyysi minua kertomaan, mitä milläkin raskausviikolla tapahtuu. No, raskaus on yksilöllinen ja yllätyksiä täynnä, mutta tässä yksi johdatus aiheeseen. Täydentäkää vapaasti.

Rv 40+1: 29.6.11 klo 5:25 Tullinpuomin Shellin edessä ei hymyilyttänyt.

1-2 Nämä eivät tiettykään ole raskausviikkoja, mutta ilmeisesti oletetaan, että kuukautisten alkamisajankohta on se ainoa päivämäärä, jonka nainen edellisestä kuusta muistaa.

3. Riekut bileissä aamukuuteen. 

4. Menkat. Huhuu? 

5. Koopeet vaihtuvat nyt oikeisiin raskausviikkoihin. Kusitikussa ei välttämättä näy vielä mitään. Se tikku mittaa hormonia, jota joko on tai ei ole. Heikkokin viiva on positiivinen tulos. Nimimerkki "Nyt tiedän".

6. Nuppineulanpään kokoinen solurykelmä aiheuttaa kestokrapulan. On jatkuvasti pissahätä, vilu, väsy ja oksu kurkussa. Pidä siinä sitten jostain foolihapon saannista huoli. Ja nyt kaduttaa ne bileetkin.

7. Ai niin, tissien tilalla on pinkeät kurpitsat, jotka on niin kipeet, että ei voi edes portaita kävellä normaalisti. 

8. Katkaravulta löytyy viimeistään sydänäänet. Kumppanikin ehkä tajuaa, että nyt on tullut sohittua oikeaan osoitteeseen ja siellä ihan oikeasti asuu joku. 

10. Ylänappi alkaa kiristää, vaikka ei todellakaan pitäisi.

11. Näillä main on mystinen niskapoimu-ultra, josta saat tulokseksi tilaston. Katkarapu on kehittynyt isopäiseksi alieniksi. Samalla otetaan hepatiitti-, hiv- ja kuppatestit, koska olet varmaankin seksihurjastellut viimeisen kuukauden aikana ihan kympillä.

12. Pahoinvointi laantuu (tai sitten ei). Nyt voit kertoa duunissakin -- ellei ne ole arvanneet jo kauan sitten, kun huutoyrjöät joka päivä ja kyselet lounasruokalassa, onko parmesaani pastöroidusta maidosta. 

13. Tervetuloa "seesteiseen keskiraskauteen". Kun darra hellittää, on elämäsi mahdollisuus käydä jumpassa. Salin peileistä tajuat, että et näytä hehkuvalta äidiltä vaan ainoastaan lihavalta.

14. Teoriassa voit nyt tuntea sikiön liikkeet. Todennäköisesti tunnet vain ummetuksen.

15. Jos olet toista kertaa raskaana, jengi alkaa kysellä, joko se äikkäri pian alkaa.

16. Hyvästele viimeisetkin normaalit housusi. Vastalahjaksi saat närästyksen.

20. Alat varmistua siitä, että osa ilmavaivoilta vaikuttavista tuntemuksista on niitä liikkeitä. 

21. Näillä main on rakenneultra. Onko sillä kaikki elimet, sormet ja selkäranka? Ja onks toi pippeli vai napanuora?

22. Hemoglobiini alkaa olla jo alamaissa, joten nyt sitten taas väsyttää ja pyörryttää. Ota rautaa, jos maha kestää.

23. Alat ymmärtää, mihin tarvitaan tukisukkahousuja.

24. Kukaan ei sanonut, että kengätkin lakkaavat mahtumasta jalkoihin.

25. Jos tykkäät tilastoista, niin viikolla 25 syntynyt lapsi jää todennäköisesti jo henkiin. 

26. Enää ani harva pystyy feikkaamaan, että activialla tää turvotus lähtee.

27. ... ja sitten on se toinen ryhmä, jolla jää ensimmäiset raskausvaatteetkin pieniksi.

28. Kohtu alkaa painaa keuhkoja, joten alkaa epäilyttää, että vauva tulee suusta ulos. Hengästyttää.

29. Sikiö treenaa jo keuhkojaan, jotta se voi parkua sulle sydämensä kyllyydestä. Jos olo ei ole riittävän outo niin odotapa fiilistä, kun hanurissasi on hikka.

30. Tästä alkaa aikakausi, jolloin lattialla on pirusti tavaraa, koska a) kaikki tippuu käsistä ja b) sieltä ei enää poimita kuin tärkeimmät. 

31. Nyt kersa alkaa vääntää itseään pää alaspäin, joten maha muuttaa muotoaan kesken palaverin. Hyvä puoli: se ei enää monota virtsarakkoon.

32. Napaan sattuu. Itse asiassa ihan kaikkia ala- ja keskivartalon mestoja vihloo.

33. Ei kannata yskiä tai aivastaa julkisesti. Otat riskin, että kuset housuun tai pieraiset.

34. Voipi olla, että vähän turvottaa. Jos sattuu olemaan helle, tutustut termiin "norsujalka".

35. Nyt viimeistään alkaa huonosti nukkuminen, joka kuulemma "valmistaa äitiyteen". Joitain se saattaa ihan vaan väsyttää.

36. Viimeinen kuukausi siihen teoreettiseen h-hetkeen. Onneksi nyt alkaa äikkäri! Ei siihen hentoon työtuoliin enää uskaltaisikaan istua.

37. Loputkin äitiysvaatteet jäävät pieneksi. Mitäpä tuosta, kun et oikein kykene enää pukeutumaankaan.

38. Kaapit on siivottu ja sairaalakassi pakattu, mutta nyt harjoitussupistuksetkin ovat lakanneet.

39. Joka jumalan ihminen kyselee "jokos olet poksahtanut?". 

40. Tuntuu kuin kävellessäkin istuisi.

41. Kätilökin alkaa kysellä että "jokos olet poksahtanut?".

42. Olet kokenut oikeusmurhan ja oikeutettu elämään pelkällä jäätelöllä ja suklaalla loppuajan. Mutta yleensä siinä vaiheessa kun alkaa tosissaan vituttaa, myös synnytys alkaa.

Tsemppiä kaikille, joilla on laskenta päällä!

Millainen jouluihminen olet?

Joulun alla on mainio hetki tarkastella ihmisyyttään. Joulu koskettaa nimittäin ihan jokaista jollain tavalla. Duunasin joulumielisen testi, joka paljastaa oletko täysiverinen jouluihminen, joka loihtii joulun koko suvulle vai onko joulu sinulle yksi pitkä sunnuntai? Tee testi niin tiedät!

1. Täydennä lause: joulu on
a) ...vuoden kohokohta! Olen suvun virallinen jouluproikkari ja perinnevastaava, joka aloittaa jouluun valmistautumisen jo tammikuussa. Joulu tehdään pitkän kaavan kautta: on tonttulakit, rosollit, laatikot ja olkipukit, kaiken pitää olla täydellistä viimeistä himmeliä myöten.
b) ...juhlapyhä johon liittyy vaihteleva määrä stressiä. To-do listani on pitkä ja vaativa mutta viimeistään aatonaattona hyväksyn, että kaapit pitää siivota vain, jos aikoo viettää joulun siellä.
c) ...lomaa! Napsautan duunissa out-of-officen päälle ja suuntaan kinkun kiilto silmissä valmiiseen pöytään.

2. Millainen on lahjapolitiikkasi?
a) Kirjoitan pitkin vuotta vihkooni lahjaideoita, jotta jouluna varmasti on jokaiselle toivottu paketti. Luonnollisesti myös villasukkatehdas on pyörinyt elokuusta lähtien ja purkki omatekemää viikunahilloa liikenee kuokkavieraallekin.
b) Lahjapolitiikkaani voi kuvata sanalla aattopaniikki. Onneksi Alkosta löytyy lahja melkein kaikille*.
c) Mutsille ostan ässäarvan kiskalta. Muut saavat nauttia mainosta seurastani.

3. Miten salonkikelpoisia pakettisi ovat? 
a) Rakastan paketointia! En ikinä käyttäisi kauppojen paketointipalveluita vaan pyöräytän itse lahjat persoonallisiin, uniikkeihin paketteihin ja kirjoitan mustekynällä jouluiset värssyt pakettikortteihin.
b) Osaan kihartaa lahjanarua ilman, että naru katkeaa enkä tarvitse ketään pitämään sormea solmukohdan päällä. Paketeissani ei ole repeämiä, teippisöhryjä ja veritahroja - paljoa.
c) Nitoja, sinitarra, muovipussit ja jeesusteippi - niistä se hyvä paketti syntyy.

4. Mikä on joulusi hartausaste?
a) Muistan joulun alkuperäisen sanoman ja pidän hiljentymistä osana joulun viettoa. Joulukirkko tai -hartaus on vankkumaton perinne.
b) Uskon enemmän joulupukkiin kuin Jeesukseen, mutta mieli läikähtää niin Lumiukosta kuin Turun joulurauhan julistuksestakin.
c) Joulussa on parasta Tapaninpäivä. Koska silloin voi lähteä kavereiden kanssa kreisebailaamaan!

5. Millainen on aattoaamun tunnelma?
a) Jouluaattona koti on valmis jouluun: huusholli tuoksuu kuuselta ja glögiltä, musiikkisoittimesta raikuvat joululaulut ja jääkaapissa on kolmen päivän ruoat kahdellekymmenelle hengelle. Tipe, tipe!
b) Huomaan, että leipomukseeni tulevia cashew-pähkinöitä olisi pitänyt liottaa yön yli ja joudun tyytymään kaupan versioon. Lisäksi olen piilottanut lasten lahjat niin hyvin, etten itsekään löydä niitä. Kersat myös pitävät huolen, että äänimaailma koostuu täpinöitsemisestä ja joulupukin kuumasta linjasta.
c) loistava! Luvassa on puolille päiville makoilua, lahjoja ja ruokaa. Taas jälkeen kerran saan minimipanoksella maksimihyödyn.

Eniten a-vastauksia: Olet piparintuoksuinen Joulun Henki, jolla on suora linja Korvatunturille. Ilman sinua aattona syödään makaronilaatikkoa ja piirileikit vedetään kaktuksen ympärillä.
Eniten b-vastauksia: Olet sydämeltäsi jouluihminen, mutta käytännössä aikataulusi sanelee myös joulukuussa työpaikka ja päivähoito. Tavoitteesi ovat joka joulu korkealla, mutta osaat antaa itsellesi jo armoa.
Eniten c-vastauksia: Olet todellisessa win-win tilanteessa (ja todennäköisesti alle 25-vuotias). Rentoilun ammattilaisena osaat kyllä arvostaa joulua ja otat siitä ilon irti niin kauan kuin mahdollista.

Riemullista, rauhallista ja nautinnollista joulua itse kullekin säädylle: jouluihmisille, juhannusihmisille, sinkuille ja perheellisille. Päivä pitenee jo!

Ps. Ei kannata yrittää aattona Alkoon eikä soittaa joulupäivänä vihaisena jakelupäivystykseen, kun aamun sanomalehteä ei näy.

Plussakortti ei käy oveen

Kuva: Flickr / net_efekt

Olin keskiviikkona hieman väsyneenä töissä. Yritin avata duunin ulko-ovea lompakossa olevalla bussikortilla. Kun pääsin työpöytäni ääreen, kävin täyttämässä vesipullon ja laitoin sen laukkuun - ilman korkkia. Lounastunnilla en tunnistanut pöytään istumaan tullutta toimitusjohtajaa.

Kun päivitin toilailuistani facebookiin, sain välittömästi vertaistukea.

Yksi kertoi, että oli yrittänyt patistaa lasta ulos pukemisen jälkeen, ei halunnut mennä. Koska kengät puuttuivat.

Toinen oli huomannut, että bussikuski katsoo vinoon, jos töistä lähtiessä (klo 16 maissa) tervehtii sanomalla: "Huomenta!".

 Pitkään kotiäitinä ollut joutuu tsemppaamaan, ettei änkeä ilman vaunuja bussin keskiovesta sisään.

Joku taas yrittää avata autonavaimella päiväkodin porttia. Tai unohtaa, että lapsen on hakenut hoidosta jo mummi, mihin hoitopaikan johtaja ei ole ollenkaan syyllinen.

Kuten olen jo aikaisemminkin todennut, on hirveän kiva, että en ole aivokirugi tai uutistenlukija. Ja jos joskus joudun aivokirurgille, aion tarkistaa, miten leikkaavan lääkärin lapset nukkuvat.

Sano rypyille ei

Kun esiinnyin ilman meikkiä, monet teistä kehuivat, että minulla on hyvä iho. Niin on - ja se on kuulkaa huolellisen työn tulos!

Nytpä jaan teille ihonhoitovinkkini.

1. Käy kosmetologilla. Kerran kolmessa vuodessa on aika hyvä tahti. Voit käydä useamminkin jos haluat, mukavaahan se on. Kampaajalla kannattaa kuitenkin käydä tiuhempaan: naamalla pysyy hymy kun nuttura on suorassa.
2. Tarkkaile ihosi vointia. Katso peiliin joka aamu. Jos näyttää pahalta, meikkaa ja katso sitten uudestaan. Jos tulos ei ole yhtään parempi, osta uusi ripsari ensi tilassa. 
3. Muista kosteutus. Etenkin, jos sinulla on kuiva, pintakuiva, rasvainen tai sekaiho. Laita nassuun ihan mitä tahansa tummelia, joka ei aiheuta lisää näppylöitä. Mitä halvempi hinta, sen vähemmän sinua on huijattu. Talvivaaran osakekin on parempi sijoitus kuin satasen maksava kultapölyä ja omenan kantasoluja sisältävä hydra-detoxsupermömmö.
4. Ennaltaehkäise ryppyjä. Jos haluat ehkäistä ryppyjä, stumppaa ja pidä kesällä hattua. Jos olet 70-luvun lapsi kuten minä, jolloin ns. pohjatyöt on jo tehty, sinulla on suurempiakin huolenaiheita kuin rypyt. Panosta mukavaan elämään, jolloin naamalla on ryppyjä lieventämässä tyytyväinen ilme.
5. Silmäpusseja ei tarvitse sietää. Vie kersat mummille ja nuku 10 h selälläsi. Vaihtoehtoisesti vie kersat mummille ja ota siippasi kanssa tukevat glögit. Sitten on siipallakin aamulla silmäpussit ja kontrasti on täten pienempi. 
6. Muista, että vain tämä kääretorttu ei mene viidessä vuodessa miksikään.

Kaunista joulukuuta sulle!

Ehdolla: Kyllä perhe on paras

Pikkubroidini soitti heti, kun vaalijulisteet ilmestyvät kaduille. Hänen mielestään en erottunut edukseni. Virneeni oli kuulemma vihreäksi turhan iloinen ja näytin undercover-kokoomuslaiselta. Hänen analyysinsä oli, että kampanjani menisi munille ja minua ei äänestäisi kukaan. Hän halusi avittaa kampanjaani parantelemalla kuvaa hiukan.

Täytyy sanoa, että nyt on kyllä punaviherhörhöbrändi paljon paremmin hallussa. Kolme-ysi-neljä on kettingeillä kiinni pihakuusessa ja olkapäällä on liito-oravan kakkaa valmiina heitettäväksi pahaa-aavistamattomalle rakennustyömaille. Kaulassani on ilmeisesti punkki, koska arvostan kaikkea elävää.

Lämmin kiitos vaan veljelle. Sydän.

Tämä on viimeinen ehdolla-postaukseni. Koska huomenna on h-hetki. Ja koska tämän kuvan myötä on kaikki tarpeellinen sanottu. Muistakaa äänestää!! Varsinkin mua.

Ehdolla: Äiti kampanjoi

Ehdokkailla alkaa olla kusiset paikat, kun vaaleihin on aikaa vajaa viikko. Puoluesihteeri tuuppaa inboksiini joka päivä statistiikkaa: mikä kunta johtaa kampanjatuntien määrässä, kuinka paljon on tunteja tehty suhteessa tavoitteeseen ja milloin kampanjakisa ratkeaa. Raportoinnilla halutaan kirittää ehdokkaita hommiin, vaaliteltalle kansan kanssa kahvittelemaan ja esitteitä jakamaan.

Helvata. Syyllistyin. Krääsätön kampanjani on kieltämättä vähän webbivetoinen. Kampanjabudjettini on nolla. Kaikki muut ovat päivystäneet esitteiden ja vaalilehtien kanssa kauppakeskuksissa ympäri Espoota, luukuttaneet niitä naapurustoon ja suoltaneet teemoistaan paikallislehtiin yleisönosastokirjoituksia. Minä jaoin äänioikeudettomille kersoille ilmapalloja Sellossa parin tunnin ajan. Ei taida tällä panoksella kampanjakisan voitto irrota.

Kun manasin asiaa kotona, sain kampanjalleni yllättävää vetoapua. Kersalla on nimittäin maaninen tuottelias piirtämiskausi ja hän lupasikin piirtää minulle esitteen, jota voisin näyttää ihmisille (en siis toki sitä pois voi antaa). Mitäs sanotte, tartunko tarjoukseen? Tässä pohdinnan tueksi sarjakuva nimeltään "Päivä Isin kanssa".

Perheessämme herätään aamuisin pirteinä. Huomatkaa Isin sympaattiset varpaat.

Tässä Isi kuhnii aamupalapöydässä. Täysi mysteeri mitä Skidillä on kädessä.
Ilmeisesti leluja kuten herkkutatti, nuoli ja tiiliskivi.

Isi hoputtaa ulos, mutta onneksi meillä lapset päättävät aikataulut.

Liikenneturvallisuus on ykkösasia. Pyöräilykypärä on Isin päässä.
Huomatkaa myös ydinvoiman piilomainonta.

Voin hyvin kuvitella, kuinka piirroksessa tulisivat esiin vihreät arvoni ja eettinen vakaumukseni. Esitteen näyttäminen myös antaisi minusta kuvan tarkan markan ihmisenä.

Voi tietenkin olla, että huoleni lasten tulevaisuudesta tulkittaisiin lähinnä henkilökohtaisiksi.

Äiti, mitä NOI on?

KUVA: Flickr / SCA

Yritin toimia mahdollisimman huomaamattomasti pehmopaperihyllyllä. Otin ensin käteeni valtavan vessapaperipakkauksen ja sen suojissa poimin mukaan paketin pikkuhousunsuojia.

Kersan haukansilmä spottasi kuitenkin uudenlaisen paketin korista.

- Äiti, mitä noi on?
(Huoh!)
- No, ne on.. siteitä. Katsopas, tuolla onkin...  pattereita, mennääs vilkaisemaan...
- Mitä niillä sidotaan?
- Ööö, ei mitään. Side on vähän huono sana. Ne on sellasia suojia, jotka laitetaan pikkareihin. Mutta nyt voitaiskin mennä etsimään...
- Miks? Pissaako aikuiset housuun?
 (Oi miksi en sanonut niitä vaikka vaan tulitikuiksi!)
- No ei, tai siis joo, mutta niihin on eri tuotteet ja se on vähän eri juttu... mut nyt meidän pitää mennä kassalle, joten...
- MIKSI SITTEN OSTAT SITEITÄ, ÄITI?
- Äh, kun naisilla on kuukautiset niin sillon näitä tarvitaan. Kerron sulle sitten kotona, jooko, tää on vähän monimutkaista.
- Mitkä on kuukautiset? Onko sulla kuukautiset?
- Älä huuda! Ja pliis, voitaisko nyt oikeesti puhua tästä kotona?!
- Onko sulla myös aurinkokautiset? Kakkaako aikuiset myös housuun? Miksei isi tarvitse siteitä? Ja mitä noi on noi tee-aa-äm-pee...
- No niin! Ne kuukautiset tarkoittaa, että äidin mahasta ei ole tulossa lisää siskoja, jotka repii sua fledasta ja pilaa sun leikit.
(Isi saakin sitten selittää magiikan, jolla siteet vaihtuu vauvaksi.) 
- Eihän toi ollut monimutkaista. Mä tykkään kuukautisesta.

Näkökulmakysymys. Kauppiaalle pitäisi laittaa viesti, että laittaa vaikka suklaarusinat välittömästi siihen terveyssidehyllyn viereen.

Tunnista hapan anonyymi!

Itku tulee ikävästä jutusta.

Kirjoittaminen on pääsääntöisesti kivaa. Olen kuitenkin huomannut yhden jos toisenkin tutun bloggaajan aina silloin tällöin avautuvan happamista kommentaattoreista.

Olen jakanut vertaistukea äideille jo monta vuotta. Nyt on aika jakaa sitä kanssabloggaajille. Tunnistatko siis seuraavat anonyymit, uniikit kävijät?

1. Anonyymi tuottaja
Tämä anonyymi pitää itseään blogin tuottajana, jolla on yksinoikeus päättää blogin temaattisesta linjanvedosta. Hän vetää marat vääristä aihevalinnoista ja vaatii kirjoittajalta ryhtiä. Tuohtumukseen riittää kirjablogin yksi vauva-aiheinen postaus, jossa kirjoittaja pahoittelee pientä synnytyksestä johtuvaa taukoa: "Siis mitä, onko tästä on tullut joku vitun vauvablogi!" Sisältömarailija myös pelottelee sillä, että ei kyllä enää ikinä lue tätä paskablogia. Joka on siis kerrassaan kaamea uhkaus. Kukapa haluaisi jäädä ilman tämän henkilön kommentteja!?

2. Virallinen valvoja
Tämä lähes joka alan asiantuntija ei missään tapauksessa halua olla kiinteä osa blogin lukijakuntaa vaan virallinen valvoja. Hän kommentoi vain, kun kirjoittaja on väärässä: "jalkapallossa ei tunneta erätaukoa vaan puoliaika". Asiavirheen merkitys on yleensä näkökulman kannalta olematon. Yleensä oikaiseva kommentti on kirjoitettu närkästyneeseen mutta isälliseen sävyyn, polveilevasti ja ilman lähdeviitteitä (vaihtoehtoisesti lähteet ovat 1800-luvulta). Valvovien anonyymien sarjaan kuuluvat myös erilaisista kirjoitusvirheistä järkyttyneet anonyymit.

3. Yhteiskuntakriitikko
Kiihkeällä ja yhteiskuntakriittisellä anonyymillä ei ole nykyajan kotkotuksista mitään hyvää sanottavaa. Lakto-ovo-veganismi! Elitismi! Ateismi! Pakolaiset! Hän halveksii sekä blogin kirjoittajaa että kaikkia lukijoita joko oikeistolaisen, keskustalaisen tai vasemmistolaisen näkökulman lietsomisesta, mutta suurimmat kilarinsa hän saa cityvihreistä. Hän peräänkuuluttaa suomalaisia, rehellisiä arvoja, mutta hänen viestinsä on yleensä käsittämätön tai tahattoman koominen, koska se on täynnä lyöntivirheitä, epäkurantteja solvauksia ja sivistyssanojen väärinkäyttöä: "Tämä kulttuurillinen monimuotisuus on straagisesti hapattanut koko suomen!!!11"

4. Virkamiesanonyymi
Tämä moitteetton ja siveä anonyymi ottaa asiat hyvin tosissaan. Hän paheksuu kovasti alatyyliä ja huumoria - varsinkin sarkasmia, mutta toisaalta myös hymiöitä - eikä todellakaan ymmärrä, miksi näistä asioista nyt pitää näin kovasti kohkata. "Asiat asioina, ei ole tarvetta kärjistää." Hän edustaa tietenkin itse ainoaa oikeaa puolueetonta näkökulmaa eli subjektiivista totuutta. Jos virkamiesanonyymin mielipiteen kyseenalaistaa, hän toteaa että jahas, tässä blogissa ei näköjään saa olla eri mieltä ja siirtyy murjotusmoodiin parin postauksen ajaksi.

5. Menkka-anonyymi
Tämä huomionkipeä anonyymi on vain pahalla tuulella. Yleensä hän tarttuu johonkin mitättömään detaljiin: "olen niin kyllästynyt siihen, että näissä sun ruoissa on aina vuohenjuustoa." Hän tajuaa kyllä itsekin viestinsä olevan täysin tarpeeton ja aiheuttavan lähinnä silmienpyörittelyä, mutta ei voi hillitä itseään. Pahinta on, jos hänen inputtinsa vaietaan kuoliaaksi. Silloin hän saattaa muuttua tuottaja-anonyymiksi (kts. kohta 1).

6. Sekonyymi
Tämä tyyppi halusi vain tulla kertomaan - vähän off-topic - että onhan kirjoittaja tietoinen hallituksen salaliitosta, jossa influenssarokotteeseen on piilotettu mikrosiru yksityisyydensuojan tuhoamiseksi. Tällaisen kommentin jälkeen blogin kirjoittaja toki toivoisi salaliiton olevan totta, jotta kaikki lääkityksensä unohtaneet avohoitopotilaat saataisiin helpommin jäljitettyä.

Kerro, jos tiedät lisää! Muotibloggaajilla on varmasti ihan erilaiset hapannaamat kuin mammablogissa.

Sitten lohdutuksen sana. Happamia anonyymeja tulee ja menee. Älä turhaan laimenna tyyliäsi tai ala kirjoittaa tylsästi, jotta vain kukaan ei loukkaantuisi: ammattimainen mielensäpahoittaja löytää kyllä hyvän huomenen toivotuksestakin jotain negatiivista.

Niin, ja muista, että kaikkien mielipide ei ole julkisen palstatilan arvoinen. Moderoi surutta bittiavaruuteen ne, joiden perimmäinen tarkoitus on vain päteä ja vittuilla. Olet sen niille hyville tyypeille velkaa.

Ps. Jotta virkamiesanonyymi ei pahastuisi, lisään, että minun blogissani on poikkeuksellisen paljon huumorintajuisia ja medialukutaitoisia anonyymejä, jotka vääntävät aiheesta kuin aiheesta intohimoisesti ilman tarvetta henkilökohtaiseen piikittelyyn tai jakavat oman kokemuksensa antaumuksella. Kiitos teille, olette huippuanonyymeja.

Tiede!

Suosittelen nyt yhtä facebook-ryhmää, joka saa minut hämmästymään, nauramaan tai hiljentymään melkein joka päivä.

I fucking love science. Sivulle postataan ällistyttävän hienoja kuvia universumista ja molekyyleistä, florasta ja faunasta. Väliin tuikataan ehtaa huumoria.

Tsekkaa jos et usko.

Olen työtön eli...

Olen päässyt tekemään omakohtaista tutkimusta työttömään suhtautumisesta. Olen löytänyt ainakin viisi arkkityyppiä, jotka kaikki reagoivat eri tavalla uutiseen siitä, että ihminen on työtön. Arkkityypit on otsikoitu sen mukaan, mitä tyyppi näyttää kuulevan, kun kerrot työttömyydestäsi.

A) "Perseessäni on valtava finni."
Tyyppi A järkyttyy suolapatsaaksi. Hän ei missään tapauksessa olisi halunnut tietää, että olet syrjäytymässä. Ilmeessä on hätäännystä höystettynä lievällä myötähäpeällä. Hän työntäisi sormet korviinsa ja lallattelisi pois paikalta jos kehtaisi. Ilmoitukseen hän vastaa kröhisemällä jotain "katos vaan" tyyppistä, vaihtaa nopeasti aihetta ja alkaa vältellä sinua.

B) "Kädettömänä ja jalattomana syntynyt lapseni kuoli käsivarsilleni."
Voivottelija B:n naama valahtaa pitkäksi. Hän ottaa osaa tilanteeseesi kuin olisit traagisesti menettänyt perheesi ja asuntosi maanvyöryssä. Hän empatiseeraa koko maailman puolesta. "Että sinulle piti käydä näin, noin hyvälle ihmiselle. Tämä maailma on mennyt ihan kamalaksi, mihinkään ei voi enää luottaa. Koita jaksaa, voimia!"

C) "Syön iltapalaksi puudeleita."
Tämä kriittinen tyyppi C ei oikein tunnu uskovan, että olet saanut kenkää. "Siis miten niin lopettivat projektin? Höpsis. Kai siellä nyt jotain sulle on?" Sitten hän juttelee tovin säästä ja saattaa vielä ohimennen kysäistä, että milloin sä olitkaan palaamassa äitiyslomalta takas töihin?

D) "Saat miljoonan, jos järkkäät mulle duunia."
Tämä D tyyppi ottaa ilmoituksesi henkilökohtaisena haasteena ja alkaa välittömästi soitella kavereilleen että olisiko Reiskan autokorjaamossa vielä se yksi konttoristin paikka vapaana. "On se. Kuule tässä on Reiskan numero, soitat sille ja sanot multa terkkuja niin saadaan sun elämä järjestykseen."

 E) "Sain kenkää"
Tämä E tyyppi kuuluu siihen viiteen prosenttiin, joka kuulee sen mitä sanot ja osaa ottaa asiat asioina. Hän suhtautuu ilmoitukseesi luontevasti ja tsemppaa. "Hei ikävä kuulla, sehän oli sulle mieluinen juttu. Ootko etsiskellyt jo jotain? Sano vaan, jos voin jotenkin auttaa."

Mä olin ennen tätä omakohtaista kokemusta toi A. Nyt mä ehkä pyrin siirtymään enemmän tohon D kategoriaan.

Ps. Työvoimatoimistossa yksi lukijani herkesi puhumaan minulle! Hän oli selkeästi tyyppiä E.

Kuva: Flickr / teacher dude's BBQ

Jos olisin yksivuotias

Olisi siistiä olla yksi. Ei mitään elämänkokemusta mutta helvetin hyvä itsetunto ja mielikuvitus ja paljon energiaa näiden kahden yhdistämiseen täydeksi toiminnaksi.

Katsokaas, jos olisin yksivuotias
... antaisin itselleni aplodit vähän väliä. Etenkin muutamasta horjuvasta askeleesta tai hyvin pinnistetystä kakasta.

... joku dorka nostaisi hymyillen tahallaan lattialle tiputtamani juomapullon. Useita kertoja putkeen.

... masun pullisteluani ihailtaisiin suureen ääneen.

... harrastaisin kiipeilyä (astianpesukoneeseen) ja gastronomiaa (imeskelen siellä likaisia haarukoita).

... voisin huoletta saada paskahalvauksen ihan mistä tahansa pikkuasiasta (esimerkiksi siitä, kun ulko-ovi suljetaan nenän edestä) eikä jengi ollenkaan paheksuisi vaan ainoastaan rauhoittelisi.

... kotityöt kuuluisivat muille. Vaikka olisinkin itse päristellyt mustikkapuurot pitkin syöttistä.

... itkuni olisi kuitattu maissinaksulla, rusinalla tai hassulla ilmeellä.

... päiväunieni onnistuminen olisi jonkun muun vastuulla ja koko perheen prioriteetti.

... perseelleen kaatuminen olisi suht kivutonta.

... voisin purra jengiä varpaaseen ilman seuraamuksia.

Toisaalta paskoisin myös housuuni, suustani kaivettaisiin sinne työntämäni asiat pois, imisin Nania rieslingin sijaan ja söisin melkein aina mikruokaa.

Ei helvetti, ei sittenkään. Olen mieluummin kolmekasi ja palkallisella kesälomalla.

Viimeinen vaihe

Lapsiperheessä eläminen on siitä hauskaa - tahi onnetonta -, että se asiaintila, mikä vallitsi kuukausi sitten ei koskaan enää palaa. Tulee uusia. Aina on menossa joku uniikki vaihe.

Valoa kohti

Vauvavuoden viimeiseltä kvartaalilta löytyvät tässä taloudessa seuraavat vaiheet.

• Syön-kaikkea-paitsi-ruokaa -vaihe. Suusta on kaivettu muun muassa Macin laturi (seinässä kiinni toki), kuusenkäpy, metri narua, kourallinen pölyä ja (omaa) kakkaa. Jep. Vaipasta tipahtanut kikkare oli kersan mielestä vastustamaton. Tämä välikohtaus asettaa hyvin erikoiseen valoon sen, että kana-couscous -aterialla yökitään.
• Haluan-olla-sukaton -vaihe. Onneksi on kevät jo näin pitkällä. Pikku nudisti vihaa sukkien lisäksi pukemista, vaippaa, hihoja, lapasia ja pipoa. Kun näet kauppakeskuksen lattialla vauvan vaatekappaleen, tiedä, että kyseessä ei välttämättä ole keskinkertainen mutsi vaan vaiheessa oleva ipana. 
• Kops-byää aka motorinen horrorvaihe. Stabiilivauvasta tulee mobiilivauva - pinniksessä, sylissä, syöttötuolissa ja vaunuissa. Seisomaan on noustava, vaikka taidot riittävät hikisesti vasta istumiseen. Kun seisominen on hallinnassa, irroitetaan käsi, sitten molemmat kädet, horjutaan ja muksahdellaan. Sitten kun juuri ja juuri pysytään seisaallaan, aletaan ottaa askeleita, horjutaan ja kaatuillaan lisää, välillä on vastaanottajana pehmeä matto, välillä pöydän kulma. On aika vaikea uskoa neuvolantätiä, joka vakuuttaa että lapsi ei tee mitään mihin ei ole valmis.

Tämä viimeinen neljännes - ja koko seuraava vuosi - onkin vanhempien kannalta sydäntä kylmäävää living on the edge -vaihetta. Jossain artikkelissa neuvottiin tekemään kodista taaperoturvallinen siten, että vanhemmat laskeutuvat kontilleen ja tarkastelevat asuntoa konttaajan näkökulmasta. Tässä on vain yksi mutta. Vauvalla on äärimmäisen hyvä itsetunto ja vielä parempi mielikuvitus. Sen SWOT-analyysissa on pelkkiä mahdollisuuksia ja vahvuuksia - en ikinä kykenisi keksimään samoja ideoita saati päättelyketjuja! Esimerkiksi, että jos siskon legolaatikosta pöllii yhden pitkän leegon ja työntää sen lattialistan väliin niin koko lista lähtee irti ja palkinnoksi voi syödä karkuun rynnivän hämähäkin.

Onneksi isin hoitovuoro alkaa kesän jälkeen.

Väriläiskätesti

Hitto, että tämä kuva otti pannuun. En ensin tajunnut ol-len-kaan, mitä kaverit hihkuvat. Miten niin, mitä nämä ovat. Muuta kuin legotorneja?! Musteläiskätestissä voi sentään käyttää mielikuvitustaan, mutta tämä ei auennut yhtään. Olin aivan varma, että äitiysloma on tuhonnut aivoni!

Kun seuraavan kerran avasin saman kuvan, tajusin yhtäkkiä ensimmäisen. Ja sitten toisen ja kolmannen. Ja loppujen lopuksi osasin ruveta etsimään vastausta väreistä niistä, jotka eivät avautuneet heti.

Tajuamatta jäi oikeasta sarakkeesta toiseksi alin ja alin. Help?

I am plastic, it's fantastic

Olen nyt hankkinut sen kirotun barbin. Asian ratkaisi Skidin eduksi se, että se söi vapaaehtoisesti parsakaalia. Se on todella motivoitunut (tai todella stressaantunut).

Barbimaailmaan perehtyminen oli hämmentävä kokemus. Löysin nukkeja Mona Lisasta Vapaudenpatsaaseen. Kallein näistä muovisista pulkannaruista maksoi 195 puntaa - keräilijät maksanevat harvinaisuuksista vieläkin enemmän. Barbeista on tehty erilaisia sarjoja: fashionistoista ja eri maiden naisfiguureista (en löytänyt Suomi-neitoa), muotisuunnittelijoiden stailaamiin sekä leffoista ja tv:stä tuttuihin hahmoihin. Löysin nuken jopa Dynastian Krystlestä ja Alexisista. Syvästi kasaria.

Teekutsuille tarvitaan luonnollisesti tiara.

I can be -barbien muovisilla pulkannaruilla taas on ammatti. Ammattien joukossa oli downshiftaukselle vivahtavien duunien kuten pannukakunpaistajan ja kissanhoitajan lisäksi myös ihan epäsovinnaisiakin vaihtoehtoja kuten kilpa-ajaja, tietokoneinsinööri ja uutisankkuri. Suosikkini oli arkkitehti-nukke, jonka olalla oli sinko. Tietoni korjattiin asiantuntevalta taholta piirustuskoteloksi.

Barbi ottaa ilon irti länsimaisesta yhteiskunnasta satiiriksi asti. Oletan, että kierrätysmuovista valmistettu hamppuhiuksinen ekobarbi on jo suunnittelijan pöydällä. Teemasta olisi nimittäin ammennettavissa vähintäänkin mediajulkisuutta. Lyhyttukkainen muutamalla lävistyksella varustettu kulutuskriittinen vegaanibarbie olisi I can be Feissari -barbin kaveri. Varusteina olisi videokamera yöllisiä sikatilareissuja varten, megafoni mielenosoituksiin ja lukollinen ketju, jolla voi kahlita itsensä ydinjätejunan kiskoille. Vaatteet luomupuuvillaa. Sponsored by Fjällräven.

Paketoin toisenkin barbin - itselleni. Pääsen leikkeihin mukaan varmistamaan että naiskuva ei lipsahda liian ohueksi.

Vinkit virkeän joulutunnelman luomiseen

Olen katatonisessa tilassa. Hämäräkytkimellä varustetut yövalot palavat päivälläkin. Lounaasta lähestyy lisää vesisateita ja kynttilät vain tuhoavat huoneilman. Snadin lanseeraama pullolakko pitää huolen, että pikkujoulutkin vedetään lyhyellä kaavalla. Viikon päästä olisi joulu, mutta kun ei huvita. Miten ihmeessä sitä piiskaisi itsensä tipe tipe -tunnelmaan?

Jos joululaulut, koristeet ja kynttilät eivät enää tehoa eikä d-vitamiinin annostusta voi enää lisätä ilman perheenjäsenten väliintuloa, on harhautettava itsensä juhlasesonkiin.

1. Marinoi itsesi jouluntuoksuiseksi. Laita keittiön ovi kiinni, jos mahdollista. Keitä kattilallinen glögiä, kuori mandariini (saa sen syödäkin) ja paista pipareita (valmistaikinasta). Avaa neilikkapurkin kansi ja laita lattialle havuja. Polta vielä päälle muutama tulitikku. Höyryhengittele joulua. Parin kolme lasia glögiä vielä päälle niin jo vain tontut kurkkivat ikkunasta.
2. Valkeaa joulua on vaikea lavastaa, mutta sulata pakastin. Kyllä siellä sen verran lunta ja jäätä on, että tunnelmaan pääsee.
3. Joulufiilikseen kuuluu pieni paniikin lietsonta. Katso sohvan alle, tee siipalle joulun to do -lista, soittele ihmisille salamyhkäisiä lahjapuheluita (etenkin niille, joille et ole aikeissakaan ostaa lahjaa) ja käy tavaratalossa tunnelmoimassa synamusiikista ja krääsäpaljoudesta. 
4. Vieraile jouluihmisiksi tunnustautuneilla kavereilla. Ei ehkä auta, mutta saat glögiä ja aika kuluu nopeammin.
5. Kokeile aivoja valaisevaa korvavaloa. Kaikki tietävät, että lumelääke toimii, mutta tiesittekö, että se toimii vaikka henkilö tietäisi ottavansa lumelääkettä.   

Jos mikään ei auta, tee oma kaamoskalenteri. Osta 20 levyä suklaata. Syö yksi levy joka päivä. Kun stashi on tyhjä, on tammikuu, jouluhelvetti ohi ja voit alkaa odottaa kevättä.

Takanaamaista menoa

Liipaten vähän tuota paljon kommentteja kerännyttä Valeäiti-postausta: Nyt on jaossa vuoden Trolli-Finlandia. Trollauksella siis tarkoitetaan muiden käyttäjien tahallista provosointia keskustelupalstoilla.

Ehdokkaat ovat kaikki ns. viihdyttäviä trolleja, joissa keskustelijat ovat kiitettävästi lähteneet mukaan juttuun.

Itse äänestän ehdottomasti Vauva.fin keskustelua "minkä ikäisenä olette kääntäneet lapsenne kasvot menosuuntaan?". Koko ketju on aivan helmi.

Käräytä valeäiti

Suomesta on paljastunut useampia valelääkäreitä, jotka tekevät lääkärin hommia vailla toimenkuvan vaatimaa pätevyyttä. Blogistinne saamien tietojen mukaan tämä huijaus ei rajoitu ainoastaan terveydenhoitoalan henkilöstöön. Suomessa on tiettävästi tavattu myös valeäitejä.

Näillä petollisilla huijareilla on kyllä lapsia, mutta he eivät missään tapauksessa täytä virallisia äitiysdirektiivejä. Valeäitiä on vaikea tunnistaa pelkän ulkomuodon perusteella. Tuntomerkkejä voit etsiä henkilön varusteista: rintareppu on selkein signaali, mutta vahvistuksen havainnolle saa kauppakassista: jos näet korviketta, kertakäyttövaippoja ja teollisesti valmistettuja soseita, olet todennäköisesti jäljillä. Tarkkaile myös valeäidiksi epäilemäsi henkilön käytöstä: onko hän toistuvasti hiekkalaatikolla ilman nenäliinoja? Turvautuuko hän julkisilla paikoilla maissinaksuihin ja rusinoihin? Oletko nähnyt hänet työelämässä ennen lapsen kolmea ikävuotta tai ulkona miehensä kanssa? Touché!

Valeäidistä voi tehdä ilmoituksen VaPalle*. VaPan anonyymien asiantuntijoiden kanssa on helppo ratkaista, onko kyseessä todella valeäiti. Jos päätät itse lähestyä valeäitiä, muista olla johdonmukainen: henkilö on yleensä harhainen, eikä aluksi ollenkaan ymmärrä mistä on kysymys. Tsemppiä käräytykseen!

* VauvaPalsta

Väsyneenä sattuu ja tapahtuu

Olemme olleet tällä viikolla hiukan täysin kukkarossa. Syinä nuo alla mainitsemani silmätulehdukset ja nuhat, joista on seurannut suhteellisen yöttömiä öitä.

Jonkinlainen väsymyksen multihuipentuma nähtiin eilen, kun koti-insinööri pläästi naamatauluunsa päänahkaa myöten jotain kaapista löytämäänsä voidetta. Voidetuubia vilkaistiin vasta, kun kuuppaa alkoi ilkeästi kihelmöidä. Voide oli Trombosolia. Sitä käytetään mm suonikohjuihin.

"Trombosol forte -emulsiovoidetta käytetään pinnallisten laskimotulehdusten, verenpurkaumien ja mustelmien sekä pinnallisten ruhjevammojen hoitoon. Sen toinen vaikuttava aine, hepariini, estää veren hyytymistä ja toinen, bentsyylinikotinaatti, laajentaa ihon pintaverisuonia ja edesauttaa täten hepariinin vaikutusta. Ilman lääkärin määäräystä emulsiovoidetta tulisi käyttää vain lyhytaikaisesti ja pienehköille ihoalueille."

Voitte kuvitella. Koti-insinööri näytti brittituristilta, joka oli viettänyt kuukauden riemuloman Kanarialla. Tai saunomisen MM-kisojen loppukilpailijalta.

Siippa kuitenkin lähti keikalle ihan normaalin näköisenä. Sen minkä suonikohjuvoide rikkoi, Bepanthen pelasti. Note to daddies: Älä mene äidin kylppärinkaapille luvatta.

Ps. Tähän saumaan kannattaa muistella oma bravuuriani: kaalikeittoa, johon sujautin soijarouheen sijaan kolme desiä pikakahvia, samanlaisissa purkeissa kun olivat. Tämä väsyneen laihduttajan unelma olisi kyllä pitänyt patentoida.

Ratkaisu päivähoito-ongelmaan

Lauantairutiineihini kuuluva YleLeaks otti osaa päivähoitokeskusteluun. Rakastan Mari Perankoskea.