 |
| Kuva: Flickr / net_efekt |
Kun päivitin toilailuistani facebookiin, sain välittömästi vertaistukea.
Yksi kertoi, että oli yrittänyt patistaa lasta ulos pukemisen jälkeen, ei halunnut mennä. Koska kengät puuttuivat.
Toinen oli huomannut, että bussikuski katsoo vinoon, jos töistä lähtiessä (klo 16 maissa) tervehtii sanomalla: "Huomenta!".
Pitkään kotiäitinä ollut joutuu tsemppaamaan, ettei änkeä ilman vaunuja bussin keskiovesta sisään.
Joku taas yrittää avata autonavaimella päiväkodin porttia. Tai unohtaa, että lapsen on hakenut hoidosta jo mummi, mihin hoitopaikan johtaja ei ole ollenkaan syyllinen.
Kuten olen jo aikaisemminkin todennut, on hirveän kiva, että en ole aivokirugi tai uutistenlukija. Ja jos joskus joudun aivokirurgille, aion tarkistaa, miten leikkaavan lääkärin lapset nukkuvat.
Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että duuniavaimet pitäisi sarjoittaa kotiavainten kanssa yleisavaimeksi, jotta ei tarvitsisi sitä oikeaa avainta pitkään nipusta arpoa. Samoin kulkuluvan ja bussikortin voisi mainiosti yhdistää, tuo meidän esmikko kun ei yhtään tajua päästää mua mihinkään kun sille bussikorttia vilauttaa! Lapseni olen onneksi jo saanut kaikesta huolimatta hengissä ja ilman näkyviä vaurioita kasvatettua kaikki täysi-ikäisiksi (jipii! hurraa! salto mortale ja kolme volttia!) joten valmistaudun toivottavasti tulevaan isoäitiyteen blogisi avulla...
VastaaPoistaLohduttaa, ettei kaikki dementiaoireet taidakaan olla pelkästään iästä riippuvaisia, montako % aivokapasiteetista sitä katosikaan per lapsi?
HannaHoo
PS. Ja joku voisi irrottaa sen ruman kuvan mun kylppärin peilistä...
Onnittelut hienosta suorituksesta! Ja ääni kulkuluvan ja bussikortin yhdistämiselle! Miksei vaan henkkarilla voi käyttää tilaamiaan palveluita / oikeuksia -> less is more.
PoistaTiedoksi vaan muille että kirjastokortilla ei voi maksaa ruokakaupassa. Mä olen niin sinnikäs että olen yrittänyt tehdä sitä kahdesti, nyt on vaan pakko uskoa että se ei käy... Hitsin tiukkapiposta sakkia! ;)
VastaaPoistaMä olen erotellut pankkikortit ja ei-maksukortit eri puolille lompakkoa! Mikä tarkoittaa sitä, että yritän lainata kirjastossa masterilla.
PoistaVoih. Jätin kerran kauppakassit auton taakse ja laitoin ensiksi vauvan autoon. Siitä sitten suoraan rattiin ja peruutus omien ostosten päälle. Ihan nätisti leviävät pitkin kaupan pihaa silläkin tavalla. Vain hitusen nolottaa rikkinäisiä siideritölkkejä kaivella risan kassin pohjalta.. (Ehdin ratissa ollessa jo harkita, että karauttaisin vain nopeasti pois paikalta ja jättäisin ostokset pitkin pihaa...) Toinen ikimuistettava keissi sattui huoltoasemalla, kun jätin sen lompakon sinne auton katolle tankkauksen ajaksi. Olin ollut jo tovin kotona, kun huomio kiinnittyi auton katolla näkyvään lompakkoon. Siinä se oli töröttänyt koko kotimatkan (25km ja 100km/h). Meinasi tulla hiki kun mietin mitä kaikkea kadonnut lompakko olisi vienyt mukanaan...
VastaaPoistaMyös bussissa on "kiva" noukkia ostoksia penkkien alta, kun istut siellä takaosassa kassi jaloissasi ja sitten kurvissa kassi kaatuu ja ostokset lähtevät vierimään kohti etuovea. "sori, mun raejuustot on sun jaloissa ja hei, saanks mä noi terveyssiteet sun kassin vierestä..." Myös pudonnut juomapullo vierii aika vauhdilla koko bussin läpi. Kokemusta on.
PoistaOi miten kivaa. Joku muukin on tehnyt tuon saman yliajon. Minulla vaan kävi niin, että laitoin vauvan autoon ja lähdin liikkeellle. Jouduin peruuttaessa kaasuttamaan vähän enemmän, mutta mitä sitä miettimään. Kotona ihmettelin tyhjää konttia, kunnnes vasta älysin, missä ostokset olivat. Ei auttanut kuin palata kaupalle tsekkaamaan tilanne. Jotkut ystävälliset olivat kiikuttamassa yliajettuja kasseja kauppaan, kun ajoin pihaan. Ilmoitin tyynesti kassien kuuluvan minulle. Ihmeen hyvin ostokset selvisivät yliajosta, vain yksi purkki oli saanut vähän kolhuja... Sattuu sitä.
Poista:D Oijoi! Mä käyn jalkaisin kaupassa, joten jos unohdan ostokset myyjä huutaa perään. :)
Poistaolen Pilamin aknssa täysin yhtä mieltä siitä että bussissa pitäisi olla jonkinlainen innovaatio kauppakassien kanssa matkustajille.
Joo-o. Täytyy allekirjoittaa. Kirjoitan graduani ja olen kotona tenavan kanssa. Siinä, missä jonkinlainen "tieteellinen" ajattelu onnistuu mallikkaasti, en oikein ole aina varma siitä, mikä viikonpäivä mahtaa olla meneillään. En usko kuntoutuvani koskaan enää työhönpaluukuntoon.
VastaaPoistaSe on jännä miten sitä kuitenkin on työkykyinen vaikka kaikki muu toiminta meneekin sekoiluksi!
Poistasamaistun tähän täysin, paljonkohan aivojen kuorikerroksesta on suoristunut tän kotonaolon aikana. 10 kk jatkuvassa univelassa niin sitä sanoo gradun korjauksesta kiinnostuneelle proffalle kaikenlaista. Nimimerkillä taisi jatko-opiskelijan status palaa..
PoistaTeelehdet kahvinkeittimessä, henkari välikausihaalarin sisällä kera lapsen, aamutossuissa ulko-ovella, raivokasta piippsusta väärälle autolle, ja moikkailua tuiki tuntemattomille..
VastaaPoistaArvostan.
PoistaTutulta kuulostaa. Itse mokailin menemällä salille vauvanhoitokassin kanssa. Ihme kun jäi jumpat väliin.
VastaaPoistaVaravaippa on kyllä kätsä jos lantionpohjanlihakset on huonossa hapessa synnytyksen jälkeen.
PoistaEi niitä lapsia välttämättä tartte olla, että sekoilee... Multa löytyy monesti terveyssiteet jääkaapista ja maitopurkki kylppäristä tai yritän maksaa plussakortilla s-ryhmän kaupassa jne...
VastaaPoistaMua huvittaa närkästyneet kassat, jos yrittää antaa väärää korttia. Ihan kun sitä koota ja ässää ei löytyis molempia lähes jokaiselta...
Poistat. toinen keskivertomamma
Tämä on kyllä totta. Olen ollut väsynyt myös ennen lapsia - ja aivan yhtä sekaisin.
PoistaOlen useamman kerran todennut, että raskaaksi tulemisen jälkeen elämä on yhtä selviytymistä tyhmyyskohtauksesta toiseen.. (lapsi nyt melkein 6kk)
VastaaPoistaTätä ilmiötä on tutkittu aivan liian vähän. Pitänee testamentata aivot tieteelle. Enpähän ole onneksi kuulemassa tuloksia.
Poistamä oon aina bussipysäkillä ilman rattaitakakin ihan stressissä, että mahdunkohan nyt kytiin, kun alkaa (yllättäen) olla jo kiirekin...huojennus on melkoinen kun olen joka kerta päässyt matkaan. :) oon kyllä sitä mieltä, että vanhemmuuden myötä monet taidot myös karttuvat, mutta ei kai kaikki asiat mitenkään voi samassa päässä pysyä?! tsemppiä meille kaikille toilailijoille, onneksi niitä parempiakin öitä sattuu aina välillä kohdalle! -miuku
VastaaPoistaMä vedin pohjat, kun jätin menin Prismaan ostoksille ja kiertelin oikein ajan kanssa, ehkä 45 minuuttia. Parkkihalliin tullessani ihmettelin, että mitävittua, auton takavalot palavat. No, olin jättänyt tyhjän auton tyhjäkäynnille kolmeksi vartiksi, ovet auki, avaimet virtalukkoon ja radion päälle. Olihan se tietty kätevä lähteä ajelemaan kotiin päin, kun istui vain alas ja alkoi peruuttelemaan parkista.
VastaaPoistaMä haluaisin nyt myöntää jonkun yleisen onnistumispalkinnon tälle.
PoistaJep, samaa mieltä! Tää on ihan paras :D Aika kiva, että auto oli vielä siellä. Luulis hävinneen suht nopeasti. Tai sitten kaikki luuli kyseessä olevan joku piilokamera...
PoistaKerrassaan hienoa!
PoistaHelsingissä kannataa sanoabussikuskille että "Helsinkiin", vaikka tarkoitin Hämeenlinnaa.. Pari kertaa oon myös aamulla löytänyt murot jääkaapista ja maidon kuivakaapista :D Ja ettinyt puhelinta/avaimia, vaikka ne on ollu mulla kädessä.
VastaaPoistaItse ulkoilin pienten lasten kanssa tuulipuvunhousut nurinperin. Pesulaput vilkkuen lykin vaunuja ja yritin pysyä taaperon perässä. Ymmärsi siinä varmaan naapurustokin, että lapset nukkuu heikomman puoleisesti... ;)
VastaaPoistaKoti-insinööri harrastaa tätä! aamulla kun pukeutuu piemässä niin sitten on palaverissa nuttu sekä nurinpäin että lappu edessä.
PoistaOnneksi sekoilu ei ole naisten yksinoikeus. Mä tiedän miehen, joka lähti lasten kanssa kauppakeskukseen. Lapset jäivät parkkihalliin odottamaan autoon, kun iskä kävi asioilla. Takaisin kotiin mies lähti bussilla, yksin, ja kotona vaimo ihmetteli, missä lapset ovat. On varmaan ollut vaimon ilme ns. priceless kun vastauksen kuuli:D
VastaaPoistaTosta varmaan tulee sellainen mukava tunnelma himaan useammaksi päiväksi. O_o
PoistaIhan vain tiedoksi, että kela-kortilla pystyy näppärästi lainaamaan kirjastosta kirjat automaatilla. Mutta lusikka ei puhdistu roskiksessa, jogurttipurkki kyllä tiskikoneessa...
VastaaPoistaLiian kauan kotiäitinä (en edes viitsi mainita montako kirjoitusvirhettä korjasin oikolukiessani... Ja varmaan vieläkin jäi muutama :D)
Aina välillä tulee tilanteita jolloin pitää mennä takaisin keittiöön katsomaan että mitäköhän mä oikein tein. :)
PoistaIhan huippu oli minusta erään isän saavutus. Perhe tuli kotiin myöhään illalla, joku lapsista oli nukahtanut autoon ja hänet jätettiin autoon nukkumaan siksi aikaa kun muu perhe kotiutui. Isä haki hetken kuluttua nukkuvan lapsen sisälle. Aamulla perheen äiti meni lehteä hakemaan ja ihmetteli kun auto oli käynnissä. Bensaa oli ollut tankissa riittävästi ja auto oli käynnissä pihassa koko yön =)
VastaaPoistaSeuraavana päivänä perhe lähti taas jonnekin ja hienoinen punoitus poskillaan luikkivat autoon tietäen naapurien katseet. Ajettuaan muutaman metrin huomasivat ulko-oven jääneen selälleen. Ei kun pakki päälle...
Uuh, nää luonto ja naapurit kiittää -mokat on onneks meiltä vielä kokematta.
PoistaMulla jäi koira kerran kaupan eteen. Huomasin kotona vasta. Olisin halunnut nähdä jostain kamerasta sen kostean ilmeen kun emäntä kävelee ohi...
VastaaPoistaMulla on jäänyt myös! Puoli matkassa ihmettelin että miksiköhän en ottanut koiraa mukaan... Myös fillarini olen jättänyt kaupan eteen ja kävellyt takaisin himaan.
PoistaJoo. Oon tekstannu, että puhelin on kadoksissa.
VastaaPoista:D
PoistaMun nuorimmainen oli itkuinen kahden vkon ikänen ja odoteltiin terkan tätiä kotikäynnille. Naapurin rouva oli käymässä päiväkahveella juuri ennen sitä ja pois lähtiessään yritti nätisti sanoa, että "hei pakko sanoo ennenku se terkka tulee, että sulla on paita nurinpäin!" ja olikohan vielä väärinpäinki, kyllä nolotti!
VastaaPoistaMulla on yleensä neuleissa starndardina puurotahra toisella olkapäällä. Sitähän ei tietenkään huomaa, kun päälle laittaa, vaan vasta palaverissa.
PoistaKurkku ei kuulu ruokailuvälinelaatikkoon,esikoinen kstsoi äitiä kuin idioottia kun hoputin lähtemään tarhaan pörrösukissa,kauppaan olin lähdössä -20c pakkasessa yöhousut ja aamutossut jalassa (yläkropassa oikeat vaatteet),tuttipulloon kaadoin kahvia (onneksi huomasin ajoissa) sekä etsin eilen kännykkää vaikka se oli farkkujen taskussa ja farkut jalassa.Hyvää joulunaikaa ja koitetaan olla unohtamatta ;)
VastaaPoistaMä yritin maksaa Prismassa joulun ruokaostokset purkkapussilla...
VastaaPoistanimim. Raskaana vko 39+2
Kyllä sitä muutkin on aivot narikassa töissä. Juuri yksi päivä yritin laskea keittiössä kahvipömpelistä kahvia mukin sijaan kännykkääni. Onneksi huomasin viime tingassa, ettei pöydältä lähtenytkään matkaan se rakas Barbababa-muki...
VastaaPoistaNo meillä on yhteisiä iloisia hetkiä lasten kanssa kun äiti sekoilee.. 3- ja 4-vuotiaat kikattavat kun äiti kaataa maitoa lasin sijasta lautaselle tmv. Näitä on PALJON, niin paljon että olen tainnut jo tottua tähän tilaan kun mun mielestä on ihan normaalia unohtaa lompakko kauppaan, maito pöydälle, laittaa leipä jääkaappiin, kahvit kiehumaan ilman poroja tai pannua, miettiä kaupan parkkiksella että "Mikähän näistä oli mun auto" (on helpottavaa kun on kaukosäätimellä toimiva keskuslukitus ;) )jne. Pienin on vasta viisiviikkoinen niin tätä samaa taitaa jatkua vielä muutama vuosi..... (Olen muuten tehnyt älykkyystestin ennen lapsia ja silloin kun mulla oli vauva ja 1-vuotias taapero tuloksen ero taisi olla kymmenen pointsin luokkaa, jos ei olis ollut enemmänkin... hmm...)
VastaaPoistaJokusia vuosia sitten mä istuin kesken väsyneen työpäivän yksin työmaaruokalassa lounaalla, ja oikein ilahtuneena mahdollisesta ruokaseurasta tervehdin reippaasti miestä, jonka kuvittelin olevan toisessa toimipisteessä työskentelevä etäisempi kollega. Koska tervehdykseni oli varsin reipas - voinemme luonnehtia jopa sanalla tuttavallinen - miehellä ei tainnut olla muuta vaihtoehtoa kuin istua viereeni tarjottimineen. Siinä vaiheessa tajusin, että mies oli Mikko Heikka. Siis Espoon hiippakunnan piispa. Jota en todellakaan tunne. Pisteet piispalle, lounas meni häpeästäni huolimatta (jota en käynyt tunnustamaan) varsin mukavasti jutustellen. Mutta mahtoi Heikka ihmetellä tuntemattoman naisen pontevuutta...
VastaaPoistaEnsimmäisen lapseni ollessa pieni,jätin ainakin 2 kertaa kauppaostokset hihnalle. Siis maksettuani ne kävelin ulos... Kaupna tädit olivat ystävällisesti pakanneet ne kasseihin ja nostaneet sivuunkun meninn hetken päästä hakemaan niitä. Ekalla kerralla pääsin kotiin asti ennen kuin huomasin asian, toisella kerralla kaupan tädit saivat minut kiinni kaupan ovella.
VastaaPoistaJa onhan noita kaikenlaisiamuitakin sattumuksia sattunut, lapsien unohtamista autoon, jokaon huomattu vasta työpaikan ovella jne.
Mulla ei ole edes lapsia, mutta silti oon kaupassa parikin kertaa kuullut kassaneidiltä huomion, ettei kirjastokortti ole maksuväline. Ja pari kertaa olen mielestäni purkanut kauppakassit ja mennyt päiväunille- ja huomannut parin tunnin päästä laittaneeni mäntysuovan ruokakaappiin ja jogurtit jättänyt kassiin.
VastaaPoista(Mitäköhän jos tässä saisi lapsia? Menisi pissalle rappukäytävään?)
T:Mira
Mä olen etsinyt kännykkääni, samalla siis puhuin siihen melkein itkin kaverille puhelimeen että nyt mä oon hukannu mun puhelimen et miten mä pärjään? Tongin vauvan koppaa ja kirosanojen saattelemana et ei ei se ei oo missää. Kaveri puhelimen toisessa päässä yrittää samaa aikaa huhuilla et heiii sä puhut siihen. No mä vaan tokasen et pakko lopettaa et soitan mun miehelle et puhelin on hukassa ettei ihmettele miksi en vastaa, ja lopetan puhelun. Samaan aikaan kun painelen miehen numeroa niin syttyy valo päässä ja tajuan että pitelen puhelintani kädessäni :D oi sitä onnea :D ja olin siis tapahtuma hetkellä bussipysäkillä muutaman muun ihmisen kanssa :D
VastaaPoista