 |
| Valoa kohti |
- Syön-kaikkea-paitsi-ruokaa -vaihe. Suusta on kaivettu muun muassa Macin laturi (seinässä kiinni toki), kuusenkäpy, metri narua, kourallinen pölyä ja (omaa) kakkaa. Jep. Vaipasta tipahtanut kikkare oli kersan mielestä vastustamaton. Tämä välikohtaus asettaa hyvin erikoiseen valoon sen, että kana-couscous -aterialla yökitään.
- Haluan-olla-sukaton -vaihe. Onneksi on kevät jo näin pitkällä. Pikku nudisti vihaa sukkien lisäksi pukemista, vaippaa, hihoja, lapasia ja pipoa. Kun näet kauppakeskuksen lattialla vauvan vaatekappaleen, tiedä, että kyseessä ei välttämättä ole keskinkertainen mutsi vaan vaiheessa oleva ipana.
- Kops-byää aka motorinen horrorvaihe. Stabiilivauvasta tulee mobiilivauva - pinniksessä, sylissä, syöttötuolissa ja vaunuissa. Seisomaan on noustava, vaikka taidot riittävät hikisesti vasta istumiseen. Kun seisominen on hallinnassa, irroitetaan käsi, sitten molemmat kädet, horjutaan ja muksahdellaan. Sitten kun juuri ja juuri pysytään seisaallaan, aletaan ottaa askeleita, horjutaan ja kaatuillaan lisää, välillä on vastaanottajana pehmeä matto, välillä pöydän kulma. On aika vaikea uskoa neuvolantätiä, joka vakuuttaa että lapsi ei tee mitään mihin ei ole valmis.
Onneksi isin hoitovuoro alkaa kesän jälkeen.
Voi kääk! Mä olin jo unohtanut tuohon liikkeelle lähtöön liittyvät vaiheet (poika on jo 2 v.). Meillä mies oli kotona kun poika oli 1v -1v 4 kk, joten mulla jäi näkemättä suurin osa niistä kävelyn opetteluun liittyvistä muksahduksista. Jälkeenpäin olen sitten kuullut mieheltä, että täällä muksahteltiin ja löytiin päätä jokaiseen mahdolliseen ja mahdottomaan paikkaan. Onneksi mitään vakavampaa ei tapahtunut! Joten kaippa niitten on vaan pakko mennä (ja kovaa), vaikkei taidot vanhemman mielestä ihan vielä riittäiskään.
VastaaPoistaOlen tullut siihen tulokseen, että kersojen päät on tehty kumista ja selkäranka nuoresta pajusta. Tuurilla mennään. :)
PoistaOnnea on :)
VastaaPoistaon. :)
Poista"On aika vaikea uskoa neuvolantätiä, joka vakuuttaa että lapsi ei tee mitään mihin ei ole valmis." Meidän neuvolantäti sanoi, että: "Luonto on muuten suunnitellut lapsen kehittymisen loogisesti, mutta se, että liikkeelle lähdetään ennen kun äly on kehittynyt, on pikkasen mennyt pieleen." Hyvin sanottu mielestäni :)
VastaaPoistaTeidän neuvolantäti on selkeästi samoilla linjoilla mun kanssa. :D
PoistaGo neuvolantäti =)
PoistaKyllä taas osuit niin ytimiin tuossa yllä: Kops-byään seurauksena natiaisella semmoinen mustella otsikossa, ettei äiti tiedä, kehtaako lähteä asunnosta ulos ollenkaan. Haluan-olla-sukaton on toki ymmärrettävä: kitka on kohdallaan eikä vaippa rajoita liikettä haarovälissä. Pääsee paremmin kops-byää-moodiin.
VastaaPoistaKatselin juuri esikoisen kuvia samalta ikäkaudelta: otsassa on pienen perunan kokoinen kuhmu. Hyvä teoria sukattomuudesta! ;)
PoistaMeillä on juuri nyt mobiilivauva. Olen vähän pettynyt; itse otin muksuna mieluummin kyydin, ja uskoin (perusteetta), että tytärkin ymmärtäisi näin toimia. Odotan innolla, että se pikku hiljaa hoksaa myös, miten tukea vasten kiivetään ALAS - siis muuten kuin karjumalla nostopalvelua paikalle.
VastaaPoistaMeillä vaihtuu hoitovuoro jo kahden vkon päästä. Olen täysin valmis (ja valmiiksi täysin rikki - miksi tää on niin kaksijakoista?)
Toi on ärsyttävä vaihe, oletan että yöllä sama meininki? :) Mut se isän ja tyttären yhteinen aika on niin arvokasta että mä en edes ole kovin skitsofrenisessä tilassa tulevasta erosta.
PoistaHei Katja! Ihan näin alkuun haluaisin sanoa, että olen kohtuullisen uusi blogisi seuraaja ja olen kirjaimellisesti KOUKUSSA!! (koukussa siitäkin huolimatta, ettei omia mukuloita vielä ole, mutta vauvakuume on kova :D) Tyylisi kirjoittaa ja tuoda asioita esille on ihanan rempseä, juuri sellaista huumoria josta itsekin tykkään.
VastaaPoistaItselläni oli taaperoikäisenä myös tämä en-halua-vaatteita-vaihe, joka sattui olemaan myös pikkuveljelläni ja suurin piirtein vielä samoihin aikoihin. Tämä näkyy mm. siinä, että tuosta ajasta otetuista valokuvista lähes kaikissa esiinnymme veljeni kanssa nakupelleinä. Muistossa on erityisesti joulun aikaan otettu kuva, jossa joko minä tai veljeni makaa vatsallaan joulukuusen alla paljas pylly näkyvillä. Oletan, että tämä oli vanhempieni mielestä erittäin huvittava näky... Onneksi osaan myös itse nauraa tälle asialle. :D
Haha, kauan eläköön lapsuuden valokuvat! Ja tervetuloa mukaan, kiva että kommentoit! :)
PoistaOi, tätä työssäolon autuutta! Olin jo unohtanut nuo vaiheet -meillä tosin ei irrotettu lattialistoja mutta seinään on aikoinaan piirretty. :)
VastaaPoistaMua ei saisi enää kotiin lasten kanssa jäämään. Olin kaikenkaikkiaan 5vuotta kotona ja se oli ihan riittävästi. Meillä oli ihan tietoinen valinta, että olin kotona kunnes kuopuskin täytti sen 3v. Mutta voi luoja, miten olen kaivannut tätä aikuisten ihmisten seuraa muuallakin kuin MLL:n kerhoissa yms.
Mukavaa viikonloppua!
No joo, sä olet kyllä leiviskäsi hoitanut! Mulle riittää tää vuosi vaikka en tällä kertaa olekaan yhtä vittuuntunut. ;)
PoistaTuo sukaton vaihe jatkuu joillakin hyvinkin pitkään. Katselen tuota nyt 10v, joka ensimmäiseksi kotiin tultuaan riisuu sukat ja päällipaidan. Housut jo onneksi pysyvät jalassa :-)
VastaaPoistaSaija
No tosiaan, pääasia et housut on jalassa. :)
PoistaMä oon kohta 30 ja sukattomuus jatkuu edelleen! :D On ihan luonnoton fiilis pitää sisätiloissa sukkia. Sukkahousuja en sentään ota pois jos sellaiset olen jalkaani laittanut.
PoistaJuu, ja koko ajan tulee uusia uniikkeja vaiheita, joissa ei meinaa perässä pysyä. Ei se "kehitys" tuohon pikkulapsiaikaan lopu. Mun muksut 16 & 19 v ;).
VastaaPoista- Elma -
Ei pysähdy ei. Vuoden mutsi -kirjassa totean sen loppuvan vasta kun muksut saa omia muksuja jolloin heidän vaiheensa muuttuvat toissijaisiksi. :)
PoistaMun mantrani näinä äitiyden kymmenenä vuotena on ollut: "Se on vaan vaihe, se menee ohi."
VastaaPoistaJos jotain olen oppinut, niin sen että lapsilla on aina joku vaihe menossa. Välillä haastavampi, välillä helpompi.
Sari
.. ja tuolla mantralla pääsee aika pitkälle. :)
PoistaMacin laturin imeskely tuli meillä kalliiksi. Uusi piuha tilaukseen vaan, koska magneettipää meni lopulta rikki. En jaksanut kieltää tarpeeksi. Kallis hinta kirpaisi niin paljon, että tätä virhettä ei pääse enää tapahtumaan!
VastaaPoistaKaisa
Sama homma meillä ja samalla, kun laturi meni paskaksi, niin se rikkoi myös akun. Nyt on jo toinen samassa iässä ja kas kummaa macin laturi menossa paskaksi, vaikka tätä ei pitänyt enää tapahtua :D
PoistaEn tajua miksi laturit ei voisi olla sellaisia ohuempia ja koneeseen integroituja!
Poistajoo, esikoisen kohdalla sitä vielä etsi jotain järkevää syytä syömättömyydelle ym. mutta nyt toisen kohdalla on helpompi myöntää, että on vain jokin vaihe ja juuri kun itse olet sopeutunut tähän vaiheeseen, niin se muuttuu. meillä lapset 3v8kk ja 11kk ja mahassa kolmas tulossa.
VastaaPoistaJoo, järkeistäminen on turha. Lapset edustavat sumeaa logiikkaa. ;)
PoistaTäällä myös mäkin laturi maistuu. Ekasta imeskelystä olin saaha sydärin, koska seinässähän se oli kiinni ja tais vähän sattua huudosta päätellen. Muksu ei kuitenkaan näytä oppineen, vaan kuola valuen lähestyy heti lattialle jäänyttä laturia..
VastaaPoistaJoo, kyllä tääkin sai jonkinlaisen tällin. Mutta tosiaan, ei mitään oppinut, tietenkään.
Poista"...palkinnoksi voi syödä karkuun rynnivän hämähäkin" :D
VastaaPoistaVoi kun meidänkin lapset keksisivät tuon, sehän on ilmaista proteiinia lapsille ja meidän vanhassa talossa nuo liianmonijalkaiset elukat on ehtymätön luonnonvara. Harmi vaan, että melkein 3-, 5- ja 7-vuotiaat on jo paljon estyneempiä ja nirsompia!
No älä! Innolla odotan miten kastareita kohdellaan...
PoistaJuurikin sain tuomion iphonen huollosta... Kosteusvaurio ei mee takuun piikkiin, korjaus kolmesataa?!?!? Meniskö lapsivakuutukseen? 1,5 v poika tekee poskihampaita ja kuolaa kuin boxeri kesähelteellä. Ei siis ole puhelinta syönyt, ihan vaan sillä pelannut ja videopuhelua soitellut :) .
VastaaPoistaKolmesataa..?! En tiedä mitä kyseinen fööni maksaa mutta hiukan kirpaisee.
PoistaMun Nokialaistani söi aikoinaan 10kk ikäinen kuolahirmu. Huollossa hymyiltiin kun kysyttäessä kastuiko puhelin suolaveteen vai hanaveteen vastasin että vain kuolaan.
PoistaKorjaus meni työnantajan piikkiin mutta luuri ei toiminut kuin pari kuukautta korjauksen jälkeen.
Joo, hämpit ja madot kelpaa, salaatti ei. Se on vissiin liian helppo, kun se ei yritä karkuun.
VastaaPoistaPitäs varmaan sitoa salaatti kiinni johonkin radio-ohjattavaan?? Tänään se muuten söi hiekkalaatikossa kasvaneen vaahterantaimen, ehkä sekin lasketaan salaatiksi.
PoistaLapseni täytyy olla jotenkin omituinen, koska meillä tuota kops-byää-vaihetta ei tullut ollenkaan. Kaikki siitä kovasti puhuivat, että odota vaan... Odottelen edelleen ja lapsi on jo kaksivuotias. Tosin tyyppi lähti niin myöhään kävelemään, että sen ikäisenä olikin jo syytä osata homma taidokkaasti, että sai ikätoverit kiinni :) Onneksi sentään laturit on herkkua olleet täälläkin, että voin huokaista helpotuksesta ja todeta, että lapseni on ehkä kuitenkin ihan normaali...
VastaaPoistaMeidänkin tyttöset on ollu tosi varovaisia taaperoina,kops-vaihe tuli vasta myöhemmin ja vain keskimmäiselle koikkaloikalle jonka ajatukset menee nopeammin kuin kroppa ehtii reagoida.On tikattu päänuppia,hierottu kipeää niskaa,laitettu kylmiä kääreitä nenään,jalkaan,polveen..viimeksi kysyin lääkäriltä saataisko me kanta-asiakaskortin terveyskeskukseen ;D Lääkäri lohduttikin että saan olla ylpeä ettei meidän tenavat oo sohvaperunoita..:D (voin toki kertoa että paljoo se ei oo kyl mua lohduttanu,tukassaki näkyy jo harmaita suortuvia joita käyn parturissa värjäyttämässä kun en oo iältäni viel 40:kään...XP)
VastaaPoistaMeillä ei onneks oo laturit maistuneet, mutta 1-vuotias lapsenlapsi työnsi kielensä tietokoneeni usb-aukkoon, jolloin kone hetken mietittyään ilmoitti että uusi laite löytynyt...tosin eipä se sitten kuitenkaan toiminut, olispa vaan ollut kiva tietää minkälaisen oli löytänyt....
VastaaPoistaHauskasti kirjoitettua tekstiä ja niin totta:)Voi kun jaksais yhtä huumorilla arjessa näitten 5 kanssa. 10 vuotta kotona tekee tehtävänsä. Toki jokaisen välissä pieni pätkä töissäkin. Mutta kyllä odotan kovasti nuorimman kasvua ja oikeasti työelämään pääsyä. Toisaalta en päivääkään vaihtaisi pois! Ja mikä rikkaus seurata jokaisen muksun eri vaiheessa olevaa kehitystä. Jotkut vaiheet vain ovat vaiheita kohta ei jaksais aina uudestaan ja taas uudestaan. Kerta riittäisi;) Välillä tulee niitäkin hetkiä, et jokaisella muksulla on vaikea ja haastava vaihe menossa. Silloin miettii et mita ihmettä sitä on tullut tehtyä..ja miten vasta hengissä selviää.
VastaaPoista