Hedelmä? Ei kiitos.

Vaikka ravitsemustutkijat ovat napit vastakkain monesta asiasta, hedelmien kaikkivoipaisuuteen he uskovat. Hedelmät, nuo luonnon omat karkit, ovat avain laihuuteen, mieskuntoon, älykkyyteen, pitkään elämään ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Olenkin yrittänyt ystävystyä hedelmien kanssa, monta kertaa. Olen perehtynyt marketin hedelmävalikoimiin ja valinnut sekä luomua että tavanomaista. Olen kuorinut, pilkkonut ja maistellut.

Mutta sopua ei synny. Ai miksi? Tein nopean listan.

Ananas. Tämä vain hitusen koivuhalkoa maukkaampi hedelmä on siitä helppo jättää väliin, että a) niitä ei löydy ja b) kypsyyden toteaminen vaatii vähintään amk-tutkinnon. Ananaksen syöjän tunnistaa hampaanvälien ronkkimisesta. 

Appelsiini. Kuoreen puree vain viidakkoveitsi ja operaatioon menee vartti. Kun raatelu on ohi, kädessäsi on valkoinen löllöpallo ja sylissäsi mehut. Lohkojen irroitus siististi on mahdotonta, joten mehujärvi sylissäsi vain laajenee. Joissain appelsiineissa on vielä toisessa päässä "napa". Yh. Onko siinä ollut myös napatynkä??

Banaani. Tarjolla on yleensä vain ruskeapilkullisia tai vihreitä pötkylöitä, jotka maistuvat eri tavalla epämiellyttävälle. Pahimmillaan banaani on kuitenkin hedelmäsalaatissa, jossa se on imenyt kaiken sokerin ja kuorruttanut kaikki muutkin hedelmät muhjullaan. Liittyy läheisesti banaanikärpäseen.

Kiivi. Päästään ns. kiveshedelmien pariin. Oletteko koskaan kuulleet sanontaa, että onpa kiivinmakuinen? Ette ole. Koska kiivi ei maistu yhtään millekään! Vessapaperissa on enemmän makua kuin tässä karvapallossa. Plussaa siitä, että aika moni on tälle allerginen.

Kärsimyshedelmä. Kuuluu saman hedelmäryhmään kuin yllä. Puudelin pallin näköinen pallero sisältää limaa ja sairaasti siemeniä, jotka ovat tiukasti kiinni sisäpinnassa. Jää epäselväksi kummassa asiassa maku on. Kaapiminen muistuttaa jotain lääketieteellistä operaatiota.

Mandariinit. (incl. satsumat, klementiinit - mitä eroa näissä muka on?) Nämä ovat hedelmistä positiivisimpia: tulevat kätevissä pakkauksissa ja annospaloissa, mutta ne ovat hyvänmakuisia vain yhtenä päivänä vuodessa. Kun syö eltaantuneen mandariinin, voikin sitten odotella vuoden sitä seuraavaa hyvää hetkeä. 

Meloni. Vesimeloni on elefantin pään kokoinen ja -painoinen hedelmä, joka myydään yleensä lievästi muussaantuneina lohkoina. Ehkä siksi, että kodeissa ei välttämättä ole kaarisahaa viipalointiin. Vetiset, ylimakeat viipaleet ovat täynnä siemeniä, joita pitää syljeskellä joka suullisella pois. Tahroja ei saa pois millään. Plussaa siitä, että kamala maku muuttuu puuksi noin puolivälissä. Äitelä hunajameloni on TOP 1 inhokkini.

Omena. Omput ovat saavuttaneet salakavalasti maineen lääkärin karkoittajana, vaikka kaikki terveellinen matsku on yleensä poistettavassa kuoressa. Osa on haukatessa atomeiksi hajoavia jauhopalloja ja osa taas ylimakeita mehupommeja. Vain kirpeitä vihreitä pitäisi myydä. Yhteistä kaikille ulkomaisille lajikkeille on liukas kemikaalivoi, jota ei saa pestyä pois edes fairylla. Kauheimmillaan omena on tavallisessa salaatissa.

Päärynä. Liian makeuden lisäksi syöminen on vähintäänkin haastavaa. Jos ajattelit syödä päärynän duunissa, kannattaa varata tähän projektiin koko lounastunti: suojaa ensin työpöytä ja näppis muovipressulla, pue päällesi haalarit ja hanki suojalasit. Syömisen jälkeen käy pesemässä naama ja kädet kyynerpäitä myöten.

Rypäleet. Yhdessä ryppäässä on syöntikelpoisia nappuloita noin puolet. Elämyksen kruunaavat kitkerät siemensattumia, jotka poistavat takahampaiden paikat. Rypäleistä saa onneksi erittäin hyvää juomaa.

Käyttökelpoisin hedelmä onkin sitruuna. Sehän ei oikeastaan kaipaa muuta kuin lorauksen giniä ja vissyä.

Hotellihuoneen tyynyllä on marianne-karkki eikä ananas, ihan syystä.

Ps. Tuoreita hedelmiä ällömpiä ovat ainoastaan kuivatut hedelmät ja hedelmät ruoissa. Eräs lupaavasti alkanut parisuhde päättyi siihen, kun piilotin slaissin kinkku-banaani -pizzaa yucca-palmun juurelle.