Oletko sinäkin tehnyt nämä 7 asiaa vanhempana väärin?

Rakastan tätä juttulajia yli kaiken! On äärimmäisen valaisevaa lukea siitä, mitä kaikkea sitä onkaan tehnyt tietämättään väärin koko elämänsä. Tämän vuoden juttujen perusteella väärin voi mm. herätä, venytellä, käydä suihkussa, pestä hampaat ja keittää kahvin. Hitto, ehdin olla väärässä sadassa asiassa ennen kuin pääsen ovesta ulos.

Jos jossain tulee koko ajan tehtyä asioita väärin niin vanhempana. Ajattelin tehdä listan erehdyksistä, joita ei enää tekemättömäksi saa.

1. Oletko antanut lapsille pillimehua? Se on ikävää ja väärin ja tätä tentataankin joka juuttaan kerta hammaslääkärillä. Kysyttäessä kannattaa tehdä oikein ja olla painottamatta, että pillimehu lopettaa mm. takapenkkitappelun, kassajonovinkumisen, terveyskeskusjonotusangstin ja akuutin retkiuuvahduksen. Glukoosifruktoosisiirapille voisi antaa rauhannobelin.

2. Näpräätkö älypuhelinta lasten seurassa? Ei hyvä, korppi tulee. Koita hoitaa jonotus neuvolan ajanvaraukseen, leirikoulusähköposti, aavee koon 33 kuomiin fb-kirppikseltä ja chatti urheiluseuran myyjäisten mokkapalatoimituksesta vaikkapa lounastauolla. Näin pysyt myös laihana tai saat samalla kätevästi poltettua suusi.

3.  Laitoitko lapsen päiväkotiin? Ei olisi kannattanut. Saat vain hoitajilta tietää, että se syö sittenkin ihan kaikkea mitä eteen laitetaan ja nukkuu parin tunnin päiväunet, vaikka se ei sinun kanssasi sitä suostunutkaan tekemään. Se oli sittenkin henkilökohtaista, grr.

4. Syödäänkö teillä valmisruokaa? Huonompi juttu. Ymmärräthän, että jokaisen lapsen kasvamiskokemukseen kuuluu oikeus sylkeä itse kasvattamasi luomupottumuussi takaisin lautaselle, koska koostumuksessa oli yksi yli millin halkaisijan pala.

5. Heittäydytkö tunteelliseksi päiväkodin eteisessä? Se vain pitkittää tilannetta. Ne tahattomasti pääsevät helpotuksen huokaisut ja riemunkiljahdukset on syytä jättää portin ulkopuolelle niin kohtaus on kaikille vähemmän kiusallinen.

6. Laitoitko lapsestasi kuvan nettiin? Kääk! Lapsesi ei tule pitämään siitä, että et tägännyt häntä ja käytit vanhanaikaisia häshtägejä ja noloja emojeita. Lapsella on oikeus päättää nikkinsä itse, vaikka olisit hänestä kuinka ylpeä.

7. Oletko näyttänyt lapsille huonoa esimerkkiä, kiroillut ja meuhkannut? Voi voi. Nyt nekin sitten tietävät kenelle soittaa, jos vappupallo-ostoksilla kusetetaan.

Onneksi osaan sentään viiniä juoda oikein! Tai kuka tietää, ehkä teen senkin väärin, mutta vahinko jäänee pieneksi. Muistakaahan pian mennä väärin nukkumaan!

Julkaisemattomien postausten anatomia

Ai että miten kuva liittyy? No en tiedä, mutta kyllä on koivua pahkalla paiskattu.

Minulta kysytään usein, miksi en julkaise blogissa joka päivä. Että olisi kiva kun kirjoittelisin useammin. Voin kertoa, että ei olisi kiva. Rauhallinen julkaisutahtini suojelee aivojanne sulamiselta.

Yksi tärkeimpiä sääntöjä kirjoittamisessa on, että pitää kirjoittaa. Suoltaa. Lyhyttä ja pitkää, asiasta ja asian vierestä ja editoida sitten jälkikäteen. Minäkin kirjoitan paljon enemmän kuin julkaisen. Tällä hetkellä luonnoskansiossa roikkuu yli sata tekstiä. Ne voi jakaa viiteen luokkaan.

1. Kilarit

Tämä kategoria käsittää otsasuoni tykyttäen ja alahuuli väpättäen kirjoitetut, noin 10000 merkin esseet, joissa käydään läpi paitsi maailman epäoikeudenmukaisuus myös kaikki surun portaat. Onneksi sisäinen somemanagerini ei anna julkaista näitä ennen kuin on kunnon yöunet takana, mistä olen seuraavana aamuna hyvin kiitollinen. Näistä saa todennäköisesti jalostettua jotain, kunhan dellii puolet, keskittyy ratkaisuihin ja poistaa itsesäälistä noin 80%.

2. WTAF

Tähän kategoriaan kuuluu läjä täysin sekavia horinoita jostain liinavaatekaapin ja kunnianhimon korrelaatiosta tai siitä, mitä kampaamon sähköinen ajanvaraus minulle merkitsee. Nämä typoja ja tarkoituksellisen omituisia sanavalintoja vilisevät syvälliset ajatelmat löytyvät useimmiten mobiililaitteesta, ja muistiinpanon aikaleima on yön pikkutunneilta. Yleensä säästän nämä luonnokset sellaiseen tilanteeseen, jossa haluan muistuttaa itselleni, että ajatuksenjuoksuni ei ole niin kirkasta kuin toivoisin.

3. Hyvää päivää kirvesvartta

Kun writersblock iskee, on kehiteltävä tikusta asiaa. Rivien välistä haisee paniikki. Tekstissä puhutaan jäniksistä, pakastealtaasta ja säästä. Kolmea virkettä pitemmälle niissä harvemmin päästään, onneksi. Siinä vaiheessa muistan, että olen loppuviimeksi sisältö- enkä sivulatausbisneksessä ja menen nukkumaan.

4. The most timanttinen otsikko

Olen siis keksinyt universumin vitsikkäimmän otsikon (tyylilajia John Lennonjohtotorni), ja tuntenut syvää hurmosta kielellisestä kikkailustani, mutta valitettavasti mitään järkevää sisältöä itse juttuun ei ole löytynyt. Raskasta. Näitä ei tietenkään voi ikinä delliä, koska nerokkuus.

5. Kompastun omiin ajatuksiini -postaus

Teksti alkaa ihan hyvin jollain kiinnostavalla anekdootilla joka petaa jotain uutta ja erikoista ajatusta, mutta tekstin puolivälissä tulee odottamaton käänne. Huonompaan. Koko näkökulma joko hajoaa tai kääntyy itseään vastaan. Näitä ei kannata delliä vaan odottaa sitä hetkeä, jolloin löydän näkökulmani uudelleen. Joskus siinä saattaa mennä monta vuotta. Joidenkin kirkastumista odotan edelleen.

Ettäs tiedätte. Onneksi 10 vuoden kokemuksella itsesensuuri toimii aika hyvin. Olette siis suht turvassa.

Eräskin raskausvaatepostaus

Historian siipien havinaa! Löysin digitaalista konmaritusta tehdessäni erään huutisilmoituksen, jota en siis ikinä laittanut tänne blogiin. Luulin sen kadonneen lopullisesti bittiavaruuteen, mutta ei! Muutama lukija on joskus sen perään kysellyt, joten laitetaanpa se sitten tännekin, talteen.

Muistan kirjoittaneeni tämän hyvin nopeasti ja sellaisessa erikoisessa mielentilassa, jossa oli mukana noin seitsemää eri tunnetta, voitonriemu nyt päällimmäisenä. Tästä on nyt kuusi vuotta. Tavallaan on ihan hyvä, etten ole enää tuossa moodissa. Elämä jatkui, vaikka se entinen koko jäikin haaveeksi.

Tää on sellaisen äipän vaatepaketti, joka ei halua teettää mahastaan kipsimuottia ja kuuluttaa koko maailmalle, että siittiö ja munasolu ovat kohdanneet. En keksi näistä kleedjuista mitään nasevia myyntisloganeita. "Korostaa upeasti raskausvatsaa". Niin vissiin. Ei raskausvatsaa voi korostaa upeasti, kun se pötsi itsessään on kaamea - ainakin mun oli. Nelihenkinen perhe ois mahtunu sen alle sateen suojaan.  

Sit joitain raskausvaatteitahan mainostetaan sellaisina, joita voi käyttää raskauden jälkeenkin. Ihanan ekologinen ajatus, mutta totuus on karu. Housujahan on ihan pakkokin käyttääkin vielä hetken raskauden jälkeen, kun pakki näyttää perunapussilta, mutta kyllä mä halusin omat housut jalkaan heti kun niihin mahduin. Raskausvaatteissa on nimittäin sellainen henkinen 20 kilon painolasti. En vain halua käyttää vaatteita, jotka menevät kun painan 90 kg. Ei. Enää. Koskaan. Ja sit jos pohditte, et miks joku diggaa näin julmetusti harmaasta niin tiedätte sit, kun painatte sen 90 kg. Ei tartte paljoo väreillä koreilla.

Mutta asiaan. Pakettiin (kuvalinkki tuolla alla) kuuluu:
- Musta pitkä trikoomekko: Ihan hirvee soputeltta, merkki joku "mama - enjoy your pregnancy" (tirsk…). Mutta mahduin siihen kertaalleen kaverin synttäreillä ja se riitti.
- Valkoinen Mamaliciousin rimpsumekko (L). Alushame messissä ni pikkarit ei näy. Muuten ihan kiva, mutta en koskaan tajunnut pitääkö toi joustovyötärö sijoittaa mahan alle, keskelle vai päälle. Ehkä alle. Jos puet päälle, saattaa käydä britneyt.
- Polarn o Pyretin musta lepakkotunika (L) ja leggarit (M)
Näissä voi leikkiä normaalia. Mutta eihän ne silti hämää ketään. Leggareissa vähän nukkaantumista havaittavissa, varsinkin hanurissa, mutta sillähän ei ole mitään väliä, kun leggareissa ei hanurin kuulu näkyä. Ja raskaana sitä (=hanurin näkymistä) kannattaa muutenkin välttää.
- V. pun Noppiesin t-paita (L). Väri sopii upeasti violetteihin raskausarpiin. Ja on siellä jotain kukkiakin. Tai perhosia. Who cares.
- Harmaa Mamaliciousin t-paita (XL). No niin, se on siis harmaa t-paita, jossa on joku kukkakuvio helmassa. Nuff said.
- Se toinen tummemman harmaa t-paita (Happy Mum, koko L). Tässä rätissä on kiva leikkaus miehustassa. Kiva ilman ironiaa, koska kannut on se ainoa asia, jota voi raskaana korostaa.
- Kolmas harmaa t-paita (Mamalicious L). Lyhyt lepakkohihaleikkaus ja joku kiristyshässäkkä daisojen alla. Toi kuvio on vissiin musteläiskätesti, jonka tarkoitus on harhauttaa jengiä pohtimaan jotain muuta kuin sitä, odotatko kaksosia.
- Ruutukuvioinen Espritin kauluspaita koko XL. Se toinen työasu, kun yhdistää sinisiin farkkuihin. Ne farkut mä jo lahjoitin yhdelle ystävättärelle.
- Pitsikietaisujuhlapaita merkkiä Tete a tete, koko S. Kaamee. Mut tän pointti onkin, et jengi näkee bileissä, että oot ihan tosissas yrittäny panostaa. Sympatiasta saatat nääs saada istumapaikan.
- Musta H&M lyhythihainen paitapusero, koko L. Rintatasku ja kaikkea, oi oi. Paidan hyvistä puolista voidaan mainita väri. Musta kiinteyttää. Tai hoikistaa. Tai sit ei.
- Mamaliciousin siniharmaa collegetakki (L). Tää on ehkä ton P.o.P-yhdistelmän jälkeen suosikkini. Tai vähiten inhokki.
- Kaksi menkkahaukan mama-malliston neuletta. Matsku jotain pölyämidiä. Valkoinen (M) ja harmaanruskea (L), jota varmaan kuuluu kutsua "nutriaksi". Miksiköhän beigeä ei kutsuta "ihmiseksi". Sitä voi miettiä.
- Musta trikooasia jostain paidan ja mekon välimaastosta (koko 40). Tää ei ees vissiin oo mikään äitiysvaate, mut toimii hyvin siinä vaiheessa, kun duunissa ei viel voi kertoa, mutta kuljet jo farkunnapit auki.
- Sitten on kahdet mustat työhousut ala H&M mama ja koossa M. Toisessa liituraitaa bisneswomanille, toisessa ei. Mut mustat housut on mustat housut ja sellaset on oltava paksuilijallakin.
- Myös kahdet menkkahaukan caprit löytyy. Niillähän nyt ei talvella tee mitään mut onneks paksuna ollaan se 9 kk eli jos oot just tikuttanu ni toivo lämmintä toukokuuta. Noi ns. violettiharmaat (mikä hemmetin väri toi ees on??) on aika väljät (L) ja noi vihreet (M) vähän paremmin istuvat. Jos nyt näin voi sanoa. Ei kyl voi.
- Sit ois kahdet farkut vielä. Noi Zaran siniset farkut (M) oli järkkypienet, menee ehkä just ekalla kuulla, kun et tiedä olevasi paksuna. Myös se joustava trikoo-osa puristi. Miten voi puristaa, en tajua. Raksin sen irti, ei kyl auttanut. MissyMomin mustat farkut (M) taas oli pehmeetä peruskauraa, lahkeet vähän levenee.
- Nii ja kolmet alkkarit olis myös ala Noppies Bodyfashion. Tekisi mieli tokaista notta fashion my ass, älä vaan ukolles näissä näyttäydy. Anyway, Jos on sun mielestä liian roisi ajatus pitää toisten alkkareita ni laita ihmeessä UFFiin. Tai anna mummolle. Puntilliset on L-XL ja tavikset M-L.
- Musta masuvyö kaupan päälle.
Nää kaikki kamat on siis L-kokoisella vaihtelevan ahkerassa käytössä olleita. Tsekkaa kuvat täältä. Mut onnea vaan raskaudesta. Meitsi suuntaa takas omaan kokoon, soromnoo.

Myydään lastenvaatteita, paljon merkkejä, löytöjä!

Se on taas aika perata lastenvaatevarastot, että millaista vaatetta sitä lapsrakkaiden päälle syksyn viileneviin iltoihin löytyykään ja mikä on jäänyt pieneksi. Noh, löytyi kaikenlaista kierrätettävää.

Myydään

- lämmin, oranssi merkkihaalari, nykyään tummanharmaa. Ollut yhden talven yhdellä lapsella. Näyttää siltä kuin olisi ollut koko päiväkotiryhmällä. Yritetty välttää pesemistä, mutta sitten luovutettu, sillä päiväkodin pihassa vesilätäkkö, jossa maattu haalarin kanssa marraskuusta huhtikuuhun. Pesty siis melkein joka päivä. Lahkeiden kumilenkeistä ei mitään tietoa.

- Pinkki sifonkinen juhlamekko, jossa käsihuivit ja laahus. Sopii kaikkiin tilanteisiin, jumppaan, metsäretkelle, pulkkamäkeen, ruohonleikkuuseen, sateeseen ja pakkaseen. Käytetty noin 400000h, jäi pieneksi jo kolme vuotta sitten. Aivan räjähtänyt, mutta se tuskin haittaa seuraavaakaan omistajaa, koska käsihuivit ja laahus.

- Noin kymmenet, lähes uudet leggingsit, eri värejä. Muodikkaasti kuluneita ja reikäisiä, ihania yksityiskohtia kuten kimalleliimaa, kultatussia ja pihkaa, sekä jänniä viiltoja. Paljon käyttöikää jäljellä, näissä kelpaa vielä vetää monet pannut skuutilla ja kiivetä mökömökö-puuhun, kun äiti pyytää käyttämään vesiliukoisia tusseja.

- Kerran käytetty untuvatakki, koska Kwistian sanoi, että jos on turkoosi takki niin ei voi muuttua lumitiikeriksi, vaikka oikeesti voi, mut sit se sanoi, että ainakin menettää kaikki voimat eikä voi puhua eläinten kieltä.

- Löytö! Kivat välikausikengät, joissa uniikki hiekkalähde. Olen ravistanut kengistä Saharan verran hiekkaa eikä loppua näy, joten ainoa looginen päätös on, että kenkä jollain tavalla teleporttaa kamaa sorakuopasta!

- Kaupan päälle käyttämätön koululaisen pipo. Ainoa huomautettava asia on neulokseen takertunut terottimen puru, koska pipoa on lähinnä säilötty repun pohjalla.

Hanskoja ei valitettavasti ole, koska ne on kaikki kylvetty lähimaastoon.

Nopeat kaupat ennen kuin nämäkin tuhoutuvat. Av = yv. Kersatalous.

Elämäni sisustustrendit

Nyt kun elämässä on taas enemmän aikaa, huomaan katselevani kämppää uusin silmin. Vähän sillä tavalla, että mitähän täällä on oikein 10 vuoden aikana tapahtunut. Kämpässä näyttäisi olevan kerrostumia eri sisustusvaiheiden ajalta.

Tämä on vaiheesta neljä.

1. TUPARIT/JATKOT/ETKOT!!!!! -vaihe on se kun muuttaa ensimmäiseen omaan kotiin eikä ole oikeastaan varaa ostaa mitään muuta kuin välttämättömin eli siideriä ja vessapaperia. Tärkein huonekalu on jääkaappi. Kaikki huonekalut ja tavarat saadaan lahjoituksina kotoa tai sukulaisilta tai dyykataan jätelavalta. Baarista pöllitään muovituoppi kaikkien niiden parittomien mukien seuraksi. Haarukoita on kaksi, pikkulusikoita yksi. Seinillä ei ole mitään koska 80-luvulta peräisin olevaa James Deanin julistetta ei saanut enää irti lapsuudenkodin seinään kivettyneestä sinitarrasta. Äidin antama kaktus kuolee.

2. Lipasto sun kalsareille -vaihe on se kun muutetaan yhteen jonkun kanssa. Mennään Ikeaan, ostetaan henkareita ja lipasto, erotaan kokoamisen aikana ja heitetään henkarit parvekkeelta alas, palataan kuitenkin aamulla yhteen ja päätetään, ettei mennä Ikeaan enää vaan kirppikselle. Paitsi seuraavana viikonloppuna kun pitäisi saada se paistinpannukin ja uusi viherkasvi.

3. Liivinsuojavaihe. Mahtuuko vaunut eteiseen, mihin laitetaan vaipat, saako pesukoneen päälle kuivausrummun ja onko pyllynpesupiste keittiössä vai kylppärissä? Tätä ajanjaksoa leimaa akuutti paniikki, lievä piimän tuoksu ja ympäri kämppää lumihiutalemaisesti ripotellut tissiläpät. Missään välissä ei ehdi erityisemmin ajatella, miltä hima näyttää, saati että ehtisi johonkin sisustuskauppaan, joten koti on täynnä kummallisia hätäratkaisuja ja väliaikaisvirityksiä. Verkkokalvoja särkee riemunkirjava vauvakama sitteristä imetystyynyyn. Viherkasvit kuolevat taas, mutta tällä kertaa kukaan ei huomaa.

4. Armageddon-vaihe. (Tähän vaiheeseen mahdollisesti yhdistyy uusi liivinsuojavaihe.) Mitään kallista tai laadukasta ei voi ostaa, koska kersat tuhoavat sen kuitenkin. Vaiheelle on ominaista erilaisten tahranpoisto- ja entisöintimenetelmien opettelu, porttien virittäminen, ylähyllyjen kuormittuminen, kulmien pehmustaminen ja lattialle syntyvät polut. Varastoon roudataan verhot ja kaikki arat tekstiilit, perintökalleudet, lasiesineet sekä kurkkuun mahtuvat pikkutavarat kuten sohvatyynyt. Luojan kiitos ei ole niitä viherkasveja syötäväksi.

5. Sedimenttivaihe. Kersoja ei enää himassa näy, joten nyt voisi vähän panostaa kotiinkin! Mutta kuka helvetti tämän sisustussinfonian oikein on suunnitellut? Ai niin, ei kukaan. Kodinlaittamisen (tai -laittamattomuuden) evoluution kaikista vaiheista löytyy muistoja, samoin kuin taaperon piilottamat autonavaimet, pädi ja sakset. Ruokapöytä näyttää siltä kuin joku olisi kuollut sen päälle, ja pöydän alla olleen maton voi viedä suoraan kaatopaikalle. Tämä vaihe alkaa arkeologisilla kaivauksilla ja päättyy siihen, että suurin osa kamasta lähtee eteenpäin, kotoaan muuttavalle kummitytölle. Päällimmäiseksi jää toivo: jos nyt sitten joku kasvi tai ylipäätään kaunis esine, jonka oikeasti haluaisi?

Mistähän sitä aloittaisi. Ehkä sieltä varastosta.

Viisi syytä rakastaa ARKEA

Useampi viikko yhteistä aikaa jälkikasvun kanssa jättää jälkensä. Kun tänään tulin toimistolle, sanoimme kollegan kanssa huomenta yhtä aikaa. Välitön reaktioni oli huutaa "Smurffi! Oma lukko, noiduttu." Ja hykerrellä tyytyväisenä omasta näpsäkkyydestäni.

Ei näin. On aika silittää kauluspaidat, laittaa kelloon herätys puoli kahdeksalta aamuyöstä ja syleillä arkea, sillä se tarkoittaa monia hienoja asioita ja elämänlaadun parantumista, monella tavalla.

1. Ruokahuolto helpottuu.

Neljä ateriaa päivässä. Neljä erikois-hiton-ateriaa päivässä. Yhdellä läjä allergioita, yksi haluaa annoksensa ilman värejä ja makuja, yksi yrittää noudattaa jonkinlaista FODMAPia ja yksi huutaa kasvisruokaa. Söimmekin todella paljon ulkona, joten olemme konkurssissa.  Arvostan ihan valtavasti sivistystoimen kasaamia lounaita ja välipaloja, tuntuu lomalta.

2. Liika vapaa-aika poistuu.

- Mihin mä voisin tänään mennä?
- Mene kouluun.

- Mulla ei oo mitään tekemistä.
- Tee läksyt.

3. Reissut on reissattu.

Koti vaihtuu taas basecampista kodiksi, jossa on tarjolla muutakin kuin homeista paahtoleipää. Lisäksi oma vapaa-aika ei tarkoita enää maanista pakpak-purkpurk-pyykpyyk-treeniä. Saa ihan hyvällä omatunnolla katsoa sohvalla yleisurheilua ja nauttia siitä, että hanasta tulee lämmintä vettä.

4. Unirytmi normalisoituu.

Perheen unirytmi keikahtaa viimeistään viimeisellä lomaviikolla kahdella tunnilla eteenpäin. Paluu normaaliin on tavallaan helpottavaa, sillä tuntuu hyvin erikoiselta vaatia kersaa menemään nukkumaan heti paikalla, koska minua väsyttää jo ihan perhanasti.

5. Rakkaus lisääntyy.

Perheenjäsenet ovat paljon rakkaampia, kun niitä ei tuijota joka sekunti. Ja jos kesälomasta selviää eroamatta, parisuhdekin on vakaalla pohjalla.

Eläköön arki, olen valmis!

Lapsiperheiden kirjoittamattomat säännöt

Lapsiperheissä vallitsee monimutkainen oikeudenmukaisuuden laki- ja sääntöviidakko. On tiettyjä hiljaisesti hyväksyttyjä käytäntöjä, joiden rikkominen aiheuttaa paheksuntaa ja aiheellista syyllisyyttä.

Meiltä on löydettävissä ainakin seuraavat.

1. Inflaatiosyistä tonttu-uhkailun voi aloittaa vasta siinä vaiheessa, kun joulu ilmestyy jälkikasvun tapahtumahorisonttiin. Yleensä heinäkuun lopulla.

2. Jälkiruoalla lahjomiskortin saa käyttää vasta kun lautasen pohja näkyy. Siihen asti pitää patistella ihan pelkällä auktoriteetillä.

3. Hammaskeijun kannattaa pitää jotain kirjaa rahalahjoituksista, sillä kersat MUISTAVAT KYLLÄ. Lisäksi on tarkistettava, ettei toinen vanhempi ole jo laittanut rahaa tyynyn alle, koska "Wää, tuo sai euron naurettavasta etuhampaasta."

4. Aikuinen, joka sanoo keittiössä ääneen, että "Ai, oot ostanut suklaata" on virallinen idiootti. "Mitä on ostettu??!!" + Sitä suklaata ei enää näy.

5. Nuorin saa punaisimman metsämansikan ja hissinnappulaetuoikeuden. Hissin nappuloita ei kertakaikkiaan paina aikuinen ennen kuin kersat muuttavat pois himasta.

6. Ranet ja nakit / soijanugetit / pakastepizza on pääsääntöisesti tarkoitettu yh-viikonloppuihin ja juhliin, mutta niitä voi tarjoilla myös loman jälkeen ensimmäisenä maanantaina ja silloin kun kaikilla on yskä.

7. Komentamisen 3+1 käytäntö: kolme kertaa pitää pyytää nätisti ja vasta sitten saa huutaa niin että naapurikin siivoaa piirustustarvikkeensa olohuoneen lattialta ja tulee syömään.

8. Jos omassa päässä soi joku kauhea renkutus sitä EI saa levittää koko perheelle hyräilemällä sitä repeatilla, varsinkaan jos kyseessä on joku lastenohjelmatunnari. Grr. Koska duuneista ei tule mitään, jos päässä soi "Pikku perunat".

9. Kiroilla ei saa, ellei huomaa, että tehnyt rakennusvirheen legotalossa sivulla 2 ja joutuu purkamaan koko paskan. Tai muutamassa muussa erikoistilanteessa.

10.  Pyritään pääsääntöisesti käyttämään perheenjäsenistä etunimiä sekä suurta skaalaa lempinimiä, mutta hyväksyttyjä lasten kutsumanimiä ovat myös tonttu, orava, diginatiivi ja viljelijä. Hyväksyttyjä aikuisten kutsumanimiä ovat taas mummo, pappa, dinosaurus, fossiili ja Paavolan tammi. Huom. Takapenkillä vieruskaveria saa haukkua vauvaksi vasta kun on itse ensin ottanut täydestä pillimehupurkista kiinni puristamatta.

Mitäs teillä on?

Huussipäiväkirja dokumentoi kesän

Kun elää whatsappaavan esiteinin kanssa, saattaa eräänä päivänä huomata, että mökin ulkohuussin seinälle on ilmestynyt plakaatti. Plakaatissa lukee "WhatsKak".

Tähän printtipohjaiseen keskusteluryhmään on pyytämättä ja yllätyksenä lisätty kaikki yhteismökkiä ja sen fasiliteetteja käyttävät, kirjoitustaitoiset henkilöt nimeltä mainiten.

Plakaatissa on valmiina kolme keskusteluketjua, ja seinällä on odottamassa lyijykynä merkintöjä varten. Tavoitteena on dokumentoida huussissa syntyneitä ajatuksia.

Näin kesän lopulla tila alkaa jo loppua. WhatsKak on ollut ahkerassa käytössä.

Tällainen päiväkirja on yllättävän mukava lisä huussiasiointiin! On mukava mennä katsomaan, onko joku kirjoittanut ryhmään jotain uutta. Jokainen kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa, kommentoi säätä, lounastarjoilua ja tapahtumia. Samalla kesän 2017 tärkeimmät (?) muistot on tallennettu yhteen dokumenttiin. Samalla tulee huolehdittua siitä, että huussi pysyy sen verran viihtyisänä paikkana, että keskusteluun kirjoittaminen on mahdollista ilman pökertymistä.

Näen tässä kansainvälistä potentiaalia. Vessanseinäkirjoittelu on parhaimmillaan yhteiskunnallista debattia, jolle saataisiin työkalun kautta hyväksytyt raamit. Näen, kuinka ihmiset (ja juorutoimittajat) jonottaisivat tiettyihin vessoihin osallistuakseen poliitikkojen, tubettajien ja muusikoiden aloittamiin keskusteluihin tai lukeakseen anekdootteja ja rakkaudentunnustuksia.

Eläköön kakkajutut!

Pyykkipäivä ennen ja nyt

Kun tänään perkasin Kilimanjaron korkuista lomapyykkivuorta, jäin miettimään, että asiat eivät ole enää niin kuin ennen.

Tässä Snadin leggarit, joissa on reikä / reikiä / repaleita / viiltoja.

Siinä missä ruoanlaitto alkaa hiljalleen hiipiä takaisin kohti sitä perussettiä, jossa sai olla vihanneksia, kastiketta ja mausteita, niin pyykinpesu näyttää menevän koko ajan omituisemmaksi. Antakaas, kun selvennän.

Ennen käytin vain yhtä pesuainetta.

Nykyään käytän valko- ja kirjopyykkiainetta, sappisaippuaa, valkopyykin kirkastajaa, ruokasoodaa, etikkaa ja kaikkia mahdollisia keinoja, joilla saa neutraloitua hajun autopahoinvoivan kersan kamoista.

Ennen lajittelin vaatteet kahteen koriin, vaaleisiin ja mustiin. Vaaleita pestiin puolen vuoden välein.

Nykyään on aika pirun vaikea miettiä, minkä värisiä koneellisia sitä kokoaisi, kun pyykkikorissa on kultaa, pinkkiä, sinisiä Elsa-hanskoja, neonvihreää, paljetteja ja glitteriä sekä pehmoeläimiä ja yksi majaleirillä mutaantunut reppu. Talvikaudella päänvaivaa aiheuttavat goretex-vaatteet, joita ei mielellään pesisi, mutta pakkohan se on, kun niillä on sukellettu huppua myöten kuralammikossa.

Ennen vaikeat tahrat tarkoittivat punaviiniä.

Nykyään vaikea tahra on yleensä täysin tunnistamatonta ektoplasmaa, joka pakottaa kysymään, että millainen esim. koulun tai päiväkodin piha on. Ovatko kiipparit rakennettu jäteöljystä ja pihkasta? Onko hiekkalaatikossa verta, purkkaa ja sulaneita vaahtokarkkeja? Pesuainemainoksissa ilmeisen vaikeana tahrana käsitelty ruohonvihreä ei ole mitään näihin verrattuna.

Ennen vain lykkäsin kamat koneeseen. Satunnainen nenäliina oli pahinta, mitä mustalle pyykille saattoi tapahtua.

Nykyään on pakko tarkistaa taskut, huput, hihat, lahkeet sekä vuorikankaat ettei pesukoneessa kolise kiviä, keppejä, käpyjä, pinnejä tai suklaamunia. Teininä varmaan sitten röökit ja spärdärit.

Ja ennen oli tietysti sekin, että harvemmin mietin, miten helvetissä legginsit saa kahdella käytöllä täysin päreiksi. Ihan kuin ne jalassa olisi laskettu persuksillaan sepelimäkeä alas ja lopuksi törmätty Fiskarsin saksikuljetukseen. Että miksi ei käytetä enemmän esimerkiksi kevlaria lasten vaatteissa.

Mutta sellaista se on, muutos. Välillä ihmetyttää.

Lapsiperheen trendit 2017

Vuodenvaihteessa on suosittua tehdä erilaisia trendilistoja: mikä on nousussa ja mikä laskussa. Lapsiperheessä trendien ennustaminen on hieman haastavaa, koska erilaisia villityksiä pulpahtelee vuoden mittaan myös pyytämättä ja yllätyksenä, mutta esitin nyt kuitenkin parhaan arvaukseni sekä ensi vuoden ikivihreistä suosikeista että kuumimmista nousijoista. Kas tässä, olkaa hyvät!

1. Univaje

Tämän raskausaikana alkavan, lähes kaikkia lapsiperheitä koskettavan megatrendin intensiteetti vaihtelee, mutta ei koskaan kokonaan poistu. Syyt vain vaihtuvat. Vuonna 2017 heräilyn syitä ovat varmasti mm. aina aamuyöllä alkava vatsatauti, sängystä putoaminen ja erilaiset kysymykset, joihin tulee saada heti vastaus ("Mistä merenneidot pissivät?"). Ja tietenkin liian pitkään valvominen, koska oma aika.

2. Viisastelu

Koska nuorempi kokee jo nyt osaavansa kaiken paitsi ninjaliikkeistä sivupotkun, vuonna 2017 kersoihin mahtuu oletettavasti kaikki maailman tieto. Auta armias, jos unohdat Let it gon tokan säkeistön tai minä päivänä ja mihin aikaan Pokémon-ohjelma tulee. Tai jos käytät väärää emojia WhatsAppissa. Oletettavasti myös vanhempien kanssa liikkumiseen liittyvä Et sitten... -alkuinen neuvominen räjähtää käsiin. 

3. Möykkä

Möykkä on lapsiperhetrendien kestosuosikki, joka vain muuttaa hieman muotoaan vuodesta toiseen. Möykän suosituimmat muodot tänä vuonna perheessämme lienevät kylpykiljuminen, armoton päällepuhuminen ja luuppaava laulaminen.

4. Sokeri

Syömisistä kävyt, hiekka ja multa ovat täysin pois muodista. Parasta juuri nyt ovat sokeripitoiset leipomistuotteet. Pistän pääni pantiksi, että myös ensi vuonna löytyy joku uusi glukoosifruktoosisiirapilla höystetty suosikki, veikkaan toffeeta, koska se on tänä vuonna alkaneen oikomishoidon aikana ollut kieltolistalla. Salmiakkihimoa saanemme odotella vielä hetken.

5. Paljonpuhuvat ilmeet

Monena vuonna trendannut sana ei on yllättäen laskussa. Sana on korvautunut erilaisilla ilmeillä (kulmakarvojen kohottelu, silmien pyöritys, irvistely) ja äänteillä (Kiinaan asti kuuluvat huokaukset ja yleistä ei-toivottuutta ilmaiseva kurkkuäninä).

6. Kylmäpussit

Kohtuullisen loukkaantumisaltis Snadi vaatii pyöräillä itse ja lisäksi hän haluaisi aloittaa yleisurheilun. Oletettavasti kylmäpakkaukset, liimasiteet ja perhoslaastarit käyvät kaupaksi lähiapteekistamme.

7. Lukutaito

Alkaa pahasti vaikuttaa siltä että perheessämme on neljä lukutaitoista ihmistä ensi vuonna. Oletan, että samalla alkaa myös sota lööppejä vastaan: "Äiti, mitä tarkoittaa kirvesmurhaaja?"

8. Uudet kymmenluvut.

Ensi vuonna vahvassa nousussa ovat tasakymmenluvut. Heinäkuussa tauluun tulee kymmenen vuotta äitiyttä ja lisäksi veikkaan, että rikottaviksi on tehty myös senttimäärät 120 ja 140, samoin ainakin 20 kg.

9. Koira

Oletan, että koiran nimestä, nukkumapaikasta, tarvikkeista ja ulkoilutusvuoroista voidaan erinomaisesti käydä keskustelua myös ensi vuonna ilman, että mitään lopullista hankintapäätöstä on edes tehty.

10. Lasten kasvaminen

Kasvaminen on trendeistä toivotuin ja sitä tapahtuu satavarmasti myös ensi vuonna. Koska onhan se nyt aivan sairaan siistä, että vuonna 2017 ei enää tarvitse pyyhkiä kenenkään pebaa! Jes!

Hauskaa ensi vuotta kaikille!

Toivepostaus: 15 + 1 lasten sisäleikkiä minimipanostuksella

Tätä postausta pyydettiin korppikampanjan tiimoilta! Kersojen ohjelmatoimistona oleminen on välillä raskasta. Mitä siis tehdä silloin, kun kaikki ulvovat, että on tylsäääääääää, mutta ulos ei voi mennä edes sen vertaa, että siirtyisi sisäleikkipuistoon?



Silloin siirrytään tyhjästä nyhjäisemiseen. Kokosin yhteen postaukseen kaikki meidän perheen vanhat ja uudet sisäleikkivinkit -- ottakaa ja muokatkaa mieleiseksinne!

1. Fortuna with a twist.
Tämä klassinen kuulapeli toimii yllättävän hyvin aika pienillekin. Kun perinteiseen menoon on kyllästynyt, voi lyöntikierroksiin lisätä haastetta: eka kierros silmät sidottuna, toinen keppiä huulten välissä pitämällä, kolmas sukkapuikolla, jne. Puhaltamista en suosittele, koska lauta jää alle kolmivuotiaan jäljiltä suht kosteaksi.

2. Bling-leikki
Perheemme klassikko, jossa yksi pelaaja yrittää kyselemällä arvata, mitä toinen ajattelee. Jotkut kategoriat ovat sujuvuuden takia pakolliset, mutta ne voi luoda itse. Meillä on vaihtoehtoina ihminen / kasvi / eläin / satuhahmo / ruoka / taivaankappale / robotti, jotka siis kattavat about kaiken, mitä universumista ehkä tarvitsee tietää. Sitten vain aletaan kysellä, vastaukset kyllä / ei -formaatissa.
Huom. Arvaamiseen saattaa sitten mennä aika kauan aikaa, jos neljä vee valitsee sanakseen 'peppu', hihittää koko ajan ja väittää sen olevan ihminen.

3. Jöllö-piirrospeli
Toinen keksii kuvitteellisen sanan (kuten JÖLLÖ tai PASSOEENI) ja toinen piirtää sen. Jöllön onnistumisesta annetaan hyvin subjektiiviset ja törkeästi kotiinpäinvetävät pisteet ja eniten pisteitä saanut voittaa. Aikuiset toki häviävät tässä aina.

"Juha Mattinen" on Snadin luoma, elämään jäänyt sketsihahmo: kuntapamppu, jonka sihteeri
Pirjo Kuittinen hoitaa kaikki käytännön työt mm. kirjoittamisen.

4. Lelupiilonen
Vanhempi piilottaa vapaavalintaisen määrän leluja ja kersat etsivät ne. Toimii samalla muistipelinä, kun ipanat pähkivät, mitkä lelut ovat vielä piilossa. Vähän eppää, mutta vinkkaan, että lampusta, patterin takaa, sekajätepussista ja tuuletusikkunan välistä ne eivät tajua koskaan katsoa. Tsih.

5. Yhden vokaalin keskustelu
Puheessa saa käyttää vain yhtä, yhdessä päätettävää vokaalia. Se, kuka mokaa ensin, häviää. Eli si kiki mikii insin hiviiii. (Myös se joka ei tajua, mitä toinen sanoo, joutuu elinikäiseen häpeään.) Varoitus: tämä puhetapa jää tietenkin päälle ja ajaa lopulta hulluksi kaikki.

6. Satuja vessasanoilla
Tämä on tavallaan kamalaa, mutta vannon, että kuolette nauruun (jos siis tämäntyyppinen huumori nyt ollenkaan tippuu). Ideana on se, että jokaisella satukirjan sivulla yksi verbi pitää korvata lasten valitsemalla vessasanalla ja aikuinen saa sijoittaa sen mihin kohtaan haluaa. Tämä toimii erityisen hyvin klassikoissa: atmosfääri on ihan erilainen, jos prinsessa Ruusunen on niityllä piereskelemässä eikä laulamassa.

7. Möyrintämeri
Raivaa olohuoneen lattialle muutaman neliön kokoinen pläntti. Heitä kaikki kämpästä löytyvät, pehmeät tyynyt (sis. vieraspatjat, sohvatyynyt, istuintyynyt, tuolinpäälliset, koristetyynyt ja nukkumistyynyt) raivattuun kohtaan. Näin saat kersoille suht turvallisen "pallomeren", jossa peuhatessa menee ainakin tunti. Tai siihen asti kunnes päät kolahtavat yhteen.

8. Polle
Tämä on uhrautumisklassikko yhdistettynä tehokkaaseen selkäjumppaan. Käy teippaamassa polviin pehmusteet, asetu konttausasentoon ja ala hirnua. Fiilistäsi saattaa parantaa se, että Pollena voit karkailla ja käyttäytyä muutenkin huonosti esim. nukahtaa keskelle lattiaa, josta et herää kuin paijaamalla.

9. Jumppaolympialaiset
Lajit voi itse kehittää (moukaria en sisätiloissa suosittelisi), mutta suosittelen kuperkeikkoja tyylipistein, kyykkyhyppypituutta, vaakoja (kuinka kauan pysyy), päällä seisomista ja muuta pienakrobatiaa sekä tietenkin ministry of silly walks -hengessä hassun kävelyn kisoja.



10. Sketsihahmokilpailu
Jos teillä ei ole vielä roolivaatelaatikkoa (suosittelen lämpimästi), kaiva kaikki hameesi, huivisi, silmälasisi, hattusi, laukkusi, korusi, vyösi, naamarisi, peruukkisi (if any) ja korkokenkäsi esille ja pistä pystyyn naamiaiskilpailu, jossa sinulle esitetään sketsihahmoja. Jokainen hahmo saa keksin ja isommat saavat stailata pienempiä. Huom. Älä syö ihan kaikkia keksejä itse.

11. Pehmolelunäytelmä 
Käsinukkien puutteessa ihan hyvän tarinan saa aikaan myös pehmoleluilla.Viritä esirippu kahden tuolin väliin, jotta esittäjät voivat sekoilla piilossa juonen kanssa.



12. Maja deluxe
Päiväpeitto, pari makuupussia ja neljä keittiön tuolia riittää. Tee riittävän pieni, että et mitenkään mahdu sinne itse. Rojahda sohvalle huutelemaan sisustusohjeita. Kun kaikki on valmista, anna vielä leikkeihin pari taskulamppua ja sammuta valot.

13. Kauneushoitola
Kokoa ipanalle kauneudenhoitosalkku pienistä (tyhjistä) hotellien shampoopulloista, kuivuneista ripsiväreistä, vanhoista puuterirasioista, tyhjistä huulipunhylsyistä ja vanusta. Ennakkoluuloton antaa meikkipussinsa ihan sellaisenaan. Käy sohvalle pitkäksesi, tee tilaus ja nautiskele naamahipelöinnistä.

14. Pahvilaatikko
Käy hakemassa marketista iso tyhjä pahvilaatikko. Sijoita keskelle olohuonetta. Leikki on yleensä valmis jo näin mutta mahdolliset saksilla tehdyt reiät saattavat auttaa.

15. Halias
Yksi on kohde. Hänelle laitetaan pipo silmille ja peltorit korville. Muut osallistujat valitsevat hiljaisesti keskuudestaan sen, joka käy halaamassa kohdetta. Kohde yrittää arvata kuka se oli. Halaaja saa yrittää parhaansa mukaan esittää toista halaajaa halaamalla vaikka nilkoista, pyytämällä nostoapua tai tuhisemalla. Onnistunut stuntti on riemastuttava hetki.

BONUS! Silloin kun mikään muu ei toimi, jäljellä on vielä pullanmussutus.

Kahvila pystyyn: ensin leivotte jotain jauhoja ja sokeria sisältäviä tuotteita (valmistaikina on ihan ok) ja sitten kutsutte kahvilaan asiakkaita, naapurit, tuttavaperhe, isovanhemmat. Näytät isommille ipanoille, miten kahvia keitetään (tästä saattaa olla hyötyä myös tulevaisuudessa) ja duunaatte menun ja pienestä pöydästä myyntitiskin. Ja eikun kassakone kilisemään!

Ja sitten kun nämä on käyty läpi, voi hyvällä omallatunnolla laittaa ohjelmat pyörimään. Toivottavasti näistä on apua! Kommenttiboksiin saa mieluusti jakaa lisää ajantappokeinoja.

Se tunne kun...

Se tunne kun tarjoilet aamupalalla kasviksia
ja jengi vaan hihittää.

Tänä aamuna kaartaessani päiväkodin pihaan huomasin, että minulla ei ole lasta mukanani. Aivan. Koska hän jäi tosiaan potemaan nuhaa kotiin isänsä kanssa ja minun piti mennä suoraan töihin.

Näitä vaikeasti määriteltäviä tunteita esiintyy aina silloin tällöin. Tässäpä viimeaikaiset TOP 10 kokemukset sarjasta SE TUNNE KUN:

1. ...hammasharjasi on valmiiksi märkä, kun tulet viimeisenä pesemään hampaita.
2. ...toppaat molemmat lapset pulkkamäkeen ja mäki on hiekoitettu.
3. ...oletat virheellisesti, että kaikkien suosikkiruoka pari viikkoa sitten olisi suosikkiruokaa myös tällä viikolla.
4. ...olet ensimmäinen, joka herää ja kello on puoli kymmenen.Ensimmäinen tunne on kiitollisuus ja sitten juoksetkin jo katsoman hengittävätkö ne.
5. ...löydät puhelimestasi kuvia nuorimmaisen sieraimista ja videopuhelun asiakkaallesi etkä oikeastaan enää uskalla avata viestisovellusta. 
6. ...löydät tyynysi alta muovieläimiä ja rullan vessapaperia, ja mietit hetken pitäiskö ne jättää sinne, koska sotket muuten jonkun leikin.
7. ...keittiössä haisee kummalliselle, mutta ennen kuin lähdet viemään biojätteet tarkistat, onko uunipeltilaatikkoon piilotettu voileipä kuten viimeksi.
8. ...lapset ottavat esille joulun ensimmäistä kertaa elokuun puolella. Pääsetteköhän ensi vuonna kesän yli?
9. ...ravintolassa lapsi kertoo, että ei ole kovin nälkäinen. Sitten hän ottaa jälkiruokapöydästä neljä kertaa lisää.
10. ...perheen kuopus kysyy, milloin hänen pitää muuttaa pois kotoa. Selität lempeästi, että hän saa asua kotona isin ja äidin kanssa ihan niin pitkään kuin haluaa. Pätkä toteaa, että hän kyllä muuttaa pois heti kun mahdollista, koska menee ensitöikseen ostamaan BR-lelusta kineettistä hiekkaa.

Ilmeeni kun kuulin yökyläsynttäreistä

Juuri kun luulin, että hallitsen nämä synttärijuhlahommat ihan suvereenisti, kuulin uudesta hittikonseptista. Yökyläsynttärit.

Herranmunvereni. Luulin Halloween-pilaksi. Eikö tämä kenenkään muun mielestä kuulosta vähintäänkin haastavalta? Viittaan siis siihen, että kymmenen hengen jengi, joka yleensä tulee pariksi tunniksi päällystämään lattiat popkornilla, majoittuisi meillä koko yön. Siis noin 16 h.

Minulle kerrottiin, että olkkariin järkätään joku siskonpeti, mutta enhän minä edes tiedä, miten onnistuu kolmen lapsen nukkumaanlaitto -- saati sitten useamman. Jo iltatoimiin menee tunti, kun vessaan mahtuu yksi kerrallaan. Ja mihin aikaan ne aamuvirkuimmat heräävät?

Goodiebägit ovat tähän verrattuna aika pieni ponnistus.

Tästä tuli mieleen, että jos haluaa panostaa synttäreihin näin helvetisti aikaa, vaivaa ja rahaa, eikö saman tien kannattaisi kulkea se kuuluisa ekstramaili? Olisihan tässä vielä tasoja saavuttamatta.

Tässä talossa oli yökyläsynttärit, sanokaa mun sanoneen.

Uimahallisynttärit? En ihan heti keksi hikisempää keikkaa. Ihan parasta, jos jengi ei ole uimataitoista.

Leirisynttärit. Miksi tyytyä yhteen yöhön ja sisätiloihin kun koko jengi voisi tulla takapihalle viikoksi telttailemaan? Muistat vaan hommata koristeiden ja kakun lisäksi generaattorin, bajamajat, ulkosuihkun ja trangian!

Stadionsynttärit. Tapahtumajärjestäminen viedään nextille levelille, kun lapsen uutta ikävuotta vietetään koko kaupungin voimin. Varaa vain lähin urheiluareena ja järkkää Marja Hintikka juontamaan, musiikista vastaa toki Cheek.

Matkasynttärit. Jos todella rakastat lastasi, lähdet koko köörillä reissuun. Lisäpisteitä yli kuuden tunnin lennosta ja malaria-alueesta.

Kuulentosynttäreistä on vain pieni askel Marsin kolonisaatiosynttäreihin.

Vetoan muihin vanhempiin: eikö nyt vain unohdeta tämä yökyläsynttärihullutus? Tosin onhan tässä se hyvä puoli, että leipominen lakkasi just jännittämästä.

Kun sinä olit pieni...

Samanlaisia tarinoita kerrotaan varmaankin kaikissa perheissä. Jokainen lapsi on joskus tehnyt tai sanonut jotain mieleenpainuvan hassua, mitä sitten muistellaan säännöllisesti, aikuisenakin.

Äidilläni oli tapana kertoa minulle muutamaa anekdoottia lapsuudestani kerta toisensa jälkeen. Ominaista näille muistoille oli se, että tarina vain parani vanhetessaan. Äiti nauroi aina jutuilleen hersyvästi, joka kerta.

Havaitsin, että teen itse samaa. Kerron ipanoille säännöllisesti juttuja heidän lapsuudestaan -- ja se tuntuu olevan heistäkin hauskaa! Jonkinlaisia oman identiteetin rakennuspalikoita nekin ovat.

Skidillä on ollut jo puolitoistavuotiaasta loistava ulosanti, joten lasautuksia on kertynyt runsaasti. Tässä alle kolmevuotiaan klassikot:

1.  Työnsin Skidiä rattaissa päivähoidosta kotiin. Kärryistä kuului toive edetä vähän kovempaa vauhtia. En pystynyt kauppakassien kanssa lisäämään vauhtia, joten jouduin kieltäytymään. Kohta ipana tiedusteli, miksi en vastaa puhelimeen. En ollut kuullut laukussa soivaa puhelinta.

Silloin kuului hiljainen kommentti edestä:
- Hidas ja kuuro.

2. Olin lähdössä juhliin ja laitoin kylppärissä kasvonaamion. Skidi tuli kiinnostuneena kyselemään, mitä oikein puuhaan. Kerroin, että tämä on tällainen naamio, josta iho tulee hyvännäköiseksi. Tyyppi oli fiilareissa ja halusi itsekin naamion.

Pettymys iski sitten siinä vaiheessa, kun hän tajusi, että naamio ei värjää naamaa ikuisesti vihreäksi vaan tämä upea juhlalookki pestään pois. Jouduin myöntämään, että juu, on parempiakin naamioita.

3. Kaksivuotiaana treenattiin pottatoimintaa. Joskus osui, joskus ei. Yhden epäonnistuneen keikan jälkeen olin vähän kärttyinen ja totesin, että "Potalle pitäis mennä pissalle". "Pitäis ja pitäis", kuului tyhjentävä vastaus. Selvästi tässä oli nyt ollut kaikenlaista muutakin.

4. Skidillä oli tapana pakottaa Vaari mukaan, kun hän halusi mennä tutkimaan paikkoja, joihin ei saa mennä yksin. Käskynä oli yleensä vaativa: Tule mukaan nytten.

Mummi oli yrittänyt aloittaa tapakasvatusta ja opastanut, että pitää pyytää vähän kiltimmin. Tämä meni hyvin perille. Seuraava käsky vaarille tulikin muodossa: Vaari, tule kiltisti mukaan nytten.

5.  Keskustelu maailman ensimmäisestä ihmisestä on klassikko. Skidi tiedusteli Koti-Insinööriltä mistä ensimmäinen ihminen maailmaan tuli. Isi yritti kunnianhimoisesti selittää Darwinin aivoituksia kolmevuotiaalle sopivalla tavalla ja loppukaneetiksi totesi, että jonain esihistoriallisena hetkenä apinasta on syntynyt se ensimmäinen geneettisesti alkuihmiseksi laskettava otus. Ipana oli tokaissut että "Se taidat olla sinä."

Kehityssuunta on selkeä: servaamisen taso vain paranee. Vanhemmuuden iloja parhaimmillaan.

Näin aloitat päiväkodin

Monella perheellä alkoi tänään useamman vuoden kestävä asiakkuusputki päivähoidon kanssa. Ensimmäinen kerta päiväkodissa on iso askel lapselle, mutta vielä isompi vanhemmalle.

Koska itselläni on takana jo monta vuotta kyseisen julkisen palvelun käyttöä, kokosin tärkemmät ohjeet ja hyödyllisimmät vinkit päiväkotiuraansa aloitteleville vanhemmille.

1. Anna aikaa, mutta ole jämäkkä. Selitä, että näin tämä elämä nyt menee: vanhempien pitää käydä töissä ja lasten täytyy olla hoidossa oppimassa uusia asioita. Mutta muista, että aikuiset ovat yksilöitä: yksi äiti sopeutuu rutiineihin kivuttomasti, toinen parkuu naama punaisena puoli(toista) vuotta.

2. Hillitse itsesi. Älä itke ilosta vielä päiväkodin eteisessä, se voidaan tulkita väärin. Odota että pääset nurkan taakse ja kilju riemusta vasta sitten. Yhtä lailla, älä ala itkeä jos näet niiden lähtevän aurinkoisena aamuna eväiden kanssa metsäretkelle. Sinun kuuluu mennä töihin.

3. Tallenna kännykkään päiväkotiryhmän puhelinnumero. Numeron tunnisteeksi voi laittaa vaikka että "Oliskohan noroa" kun se pirahtaa kesken palaverin. Ilahdut kun se onkin vain kuumetta.

4. Säilytä rutiinit. Pahinta mitä voit tehdä on mennä jossain tunnekuohussasi hakemaan ipanaa liian aikaisin. Saat vain lapiosta päähän, koska leikit ovat kesken. Toiseksi pahinta on, että menet hakemaan Isin vuorolla ("Ei SUN pitänyt tulla!!!! Haluan Isiiiiiiiiiin!!!!"). Kolmanneksi pahinta on lelupäivän unohtaminen. Neljänneksi pahinta on kuvitella, että sinun tekemäsi puuro on parempaa kuin päiväkodin. Päiväkodin puuroa pyydetään lisää.

5. Puhukaa lapsen kanssa tunteista, joita päivän aikana koette. Kerro lapsellesi sellaisista tunteista kuin iloisuus, kiitollisuus, stressittömyys sekä työpaikalla kokemasi arvostuksen ja vapauden tunteesta. Ja siitä, miten ihanaa on käyttää lounaaseen ruhtinaalliset 30 minuuttia, puhua keskeytyksettä aikuisten kanssa ja tehdä töitä toimiston viileässä hiljaisuudessa.

6. Monia auttaa kuvakollaasin tekeminen. Kokoa lapsestasi kivoja kuvia, joita voit katsella päivän aikana, jos ikävä iskee. Laita kollaasiin sitruunapuristin, jolla hän löi sinua otsaan ollessaan kaksivuotias, kuva karvalankamatosta, jolle kaatui lasillinen mustikkakeittoa, ja ihan random-kuva eteisestä. Laita kuva myös itsestäsi ennen lapsia.

7. Pakkaa päiväkotikassi hyvissä ajoin. Jos aloitat paria viikkoa ennen aloituspäivää saatat hyvässä lykyssä muistaa kaiken. Eli sisätossut, hattu, juomapullo, villasukat, xylitol-pastillit, aurinkovoide + naamastick, kuravaatteet (sis. kumpparit), kaikki vaihtovaatteet, talvella extralämpökerros + varahanskat, unikaveri, pinnit ja mahdolliset vaipat.

8. Älä buukkaa loppuviikkoon mitään. Lapsi idättää itselleen parissa päivässä jonkun hengitystieinfektion ja voitte taas viettää ihanaa yhteistä aikaa kotona. Ja näitä kiireettömiä yhteisiä päiviä tuleekin sitten säännöllisin väliajoin, kunnes ipana kehittää asian nimeltä vastustuskyky.

9. Muista nimikoida! Jätät omat piposi / hanskasi / aurinkolasisi / kaulaliinasi eteisen penkille vähintään kolme kertaa vuodessa.

10. Sitten vain reippaasti töihin. Poista siniset pussit jaloistasi heti kun huomaat ne, äläkä yritä sisään bussin keskiovista. Kuuma kahvi odottaa!

KersámonGo -- tosipelaajan vaihtoehto

Olen kuullut, että jengiä villitsee uusi Pokémon Go -niminen kännykkäpeli. Pah. Olen pelannut lyhyiden tyyppien perässä juoksemista ja nappaamista jo 9 vuotta.

Pahaa-aavistamattomia kersámoneja!

Kersámon Go on pro-tason peli, jota ei ihan kuka tahansa osaakaan pelata. Tässäkin pelissä joutuu juoksemaan ulkona taskuhirviöiden perässä ja tutustuu uusiin ihmisiin, mutta vaikeusaste on aivan eri luokkaa.

Itse olen napannut kaksi.

Isompi Kersámon on harvinaisuus. Hänen erityistaitonsa oli nuorempana 20 minuutin pätkissä nukkuminen, vaipan räjäyttäminen ja yhteyttäminen (koska kasvoi, vaikka ei syönyt mitään). Nykyään hänen pääasiallinen voimansa on ilmeisen yleinen ääniaaltojen torjuminen. Kun hän sulkeutuu kuplaansa, hän ei kuule mitään, ei puhetta eikä huutoa, ei puhelimen pirinää, ei ovikelloa. Hänet voi napata vain mainitsemalla hiljaa jälkiruokien nimiä.

Pienempi Kersámon on ovela, mutta ei erityisen vaikea napattava. Hän jättää jälkeensä karkkipapereita ja vaatteita, joiden perusteella jäljittäminen on helppoa. Hän osaa sulattaa pakastimia ja muuttaa lattiapinnat mahdottomiksi kävellä levittämällä niille saippuakuplavettä, purkillisen hamahelmiä tai kaikki barbikamat. Tämä liukasliikkeinen ja tuhovoimainen pallero kuitenkin räjähtää tärykalvoja riipivään huutoon, jos häntä yrittää saada kiinni - esimerkiksi silloin kun nappasin hänet sohvan takaa syömästä perusvoidetta. Ja vähän muulloinkin. Saalistajalla on oltava hyvät hermot ja mahdollisesti vaihtopelaaja.

Mikä tekee Kérsamon-pelistä haastavan?

Kersámonien kouluttaminen on vaikeaa, jopa mahdotonta (jotkut taloustieteilijät jopa väittävät, että kersámonien mahdollisuudeet määrittelee sosioekonominen asema).

Lisäksi Kersát kasvavat koko ajan isommaksi ja kehittävät uusia taitoja! Pahinta kuitenkin on, jos nämä kaksi liittoutuvat. Silloin heidän voimansa kasvavat kertaluokkaa suuremmiksi. Maanjäristyksen kaltainen hävitys on sisätiloissa taattu. Lamput tippuvat katosta, kukkaruukut ikkunalaudalta ja peilit seiniltä. Spaghetti bolognese räjähtää lautasella ja  kylpyvettä on joka puolella paitsi ammeessa.

Nämä sain napattua jäätelöluren avulla! Toimii melkein joka kerta.

En missään tapauksessa uskalla pyydystää näitä enempää. Tunne virtuaalitodellisuudessa elämisestä on jo muutenkin voimakas. Lisäksi uskallan väittää, että tämä peli kuluttaa paljon enemmän virtaa kuin PokémonGo.

Sitäpaitsi peli vie jo nyt kaiken ajan, joten seuraavaan leveliin (tai muihin peleihin!) ei yksinkertaisesti ole mahdollisuuksia.

Kertokaapa, millaisia Kersámoneja te olette napanneet?

Miltä nyt tuntuu?

Ymmärrän hyvin, että jotkut turvautuvat juoksuradalla autoon.

- Täällä Rymättylän urheilukenttä ja perinteinen äiti-tytär -maaottelu. Meillä on täällä haastattelussa 400 metrillä toiseksi jäänyt kilpailija. Pystytkö jo puhumaan?
- Juuri ja juuri.
- Niin, kisastahan alkaa olla jo puoli tuntia. Tyttäresi voitti sinut tällä matkalla - kuinka siinä näin kävi?
- Noo, 400 metrin sileä ei ole koskaan ollut bravuurini. Harjoittelukausikin on ollut hieman rikkonainen, joten valmistautuminen ei ole mennyt aivan nappiin. Lisäksi täytyy muistaa, että annoin hänelle tasoitusta ja päästin hänet sisäradalle. 
- Niin, hänhän on tosiaan 9-vuotias.
- Kaksi viikkoa yli yhdeksän kuitenkin. Ja tämä pehmeä alusta suosii kevyitä kilpailijoita.
- Oliko osuutta sillä, että tyttäresi juoksi paljain jaloin?
- Juu, täytyy myöntää, että nämä omat mökkisämpylät eivät tuoneet riittävää lentoa pohkeisiin. Ja loppukirissä hän oli lyömätön.
- Täältä selostamosta näytti, että hänen loppukirinsä alkoi jo ensimmäisen sadan metrin jälkeen?
- Kyllä vain, sitä juuri tarkoitan, pelkkää loppukiriä koko tyyppi. Vaikea kilpailla tällaista raskasta taktikointia vastaan.
- Hänen taktiikkanaan näytti olevan vain juosta sinua nopeammin alusta loppuun?
- Siitä ei varmaankaan ollut kyse.
- Näin lopuksi klassikkokysymys: miltä nyt tuntuu?
- Siltä, että palautuminen tapahtuu siinä puisessa ikkunattomassa yksiössä.
- Millä eväillä jatkoon?
- Täytyy vielä keskustella valmennusjohdon kanssa, mutta muutama ratkaisu tähän olisi tarjolla. Tyttären yleisurheiluharrastuksen lopettaminen olisi selkeä seuraava steppi ja toiseksi kisan alkuvaiheessa myös töniminen tai kamppaaminen voisi auttaa. Hän on kuitenkin aika kevyt. Lisäksi tuo hemohes on vielä kokeile...
- Kiitos, täältä urheilukentältä tähän.

Työpaikka vs. päiväkoti

Snadia on alkanut kiinnostaa duunit. Että mitä teen kaiket päivät siellä töissä. Hän oli yllättynyt, että työni ei ole pyöräillä Espoon ja Helsingin väliä, vaan teen siinä välissä myös muuta.

Snadi innostui tavattomasti kun kuuli, että työpäiväni muistuttaa tavallaan hiukan päiväkotipäivää. Hän kyseli, ulkoilenko minäkin ryhmäni kanssa ja saanko lounaaksi papu-piccolopastaa.

No en. Annapa kun kerron töistä. 

Meidän tiimissä ei pidetä mitään aamupiiriä kuin maanantaisin. Normaalisti pitää ihan itse muistaa, mitä töitä pitää tehdä. Kukaan ei kerro että seuraavaksi on satutuokio ja sitten askarrellaan. Tämän takia haluan yleensä nukkua yöni. Vink, vink.

Sitten meillä ei ole omaa hoitajaa vaan esimies. Hän ei ole kiinnostunut siitä, ovatko pastillini loppu ja kurikset nimikoituna naulakossa, vaan siitä, miten projektini etenevät. Hän ei tule pyyhkimään eikä niistämään, mutta kertoo kyllä jos olen tehnyt jotain hyvin. Ja minäkin joudun sivummalle puhutteluun, jos joku ei ole mennyt hyvin. Enkä todellakaan pääse syliin, jos itkettää. Päinvastoin! Avokonttorissa on syytä mennä vessaan ja parkua siellä, ettei häiritse muita.

No lounastauko sitten. Vaikka minulla on enemmän lounasvaihtoehtoja kuin päiväkodissa, aikaa syödä on vain puoli tuntia. Tämä oli tosi haastavaa silloin kun työpaikka oli keskustassa. Syömiseen jäi talsimisen ja odottelun jälkeen ehkä kolme minuuttia. Siinä palaa kieli ja puree poskeen. Yleensä joku suttaa kravattinsa kastikkeeseen, mutta kukaan ei päristele maidolla.

Ja se oli sitten siinä. Välipalaksi ei ole mangorahkaa ja karjalanpiirakkaa vaan seissyttä kahvia viereisestä ruokalasta.

Mikä pahinta, lounaan jälkeen ei ole tarjolla tunnin tupluureja. Sillä välin, kun te kersat  karkailette sängystä, me yritämme olla nukahtamatta istuallemme. Taistelemme verensokerin vaihtelun aiheuttamaa nuupahdusta vastaan ja haaveilemme, että meillä olisi neukkarin sijaan nukkari. Mutta duunissa nukkumisesta herättää vain epäilyksen krapulasta, joten sitä ei moni kehtaa tehdä.

No mitä minä sitten teen palkkani eteen? Skidi totesi taannoin, että minulla ei ole mitään oikeaa ammattia kuten lastentarhanopettaja vaan "menet vain siihen taloon näpyttämään tietokonetta".

Pitää paikkansa.

Teen sitä, mitä kiellän teitä tekemästä: tuijotan lakkaamatta ruutua. Tietokoneen edessä istumisen lisäksi on palavereja. Siellä on vähän sama meininki kuin ulkoleikeissä: yritetään olla puhumatta sekavia, koitetaan sopia säännöistä ja leikkiä kivasti yhdessä. Osaa kiinnostaa, osaa ei. Välillä tuntuu, että olisi helpompi selvittää asiat miekkailemalla puukepeillä ja painimalla, ja joskus suunvuoron saa vain päälle puhumalla. Yleensä palaverit päättyvät siihen, että tulee lisää tietokoneen näppäilytöitä.

Ei siis ole pelejä, sylvanian families -juttuja, jumppaa eikä piirtämistä, ei ponileikkiä eikä legorakentamista. Enkä varsinkaan saa aamulla valita, mihin hommiin ryhdyn ja kenen kanssa.

Eikä ole muuten lelupäivääkään. Joskus joku saa uuden puhelimen tai tietokoneen ja esittelee sitä. Mutta yleensä siinä menee ihan hirveästi aikaa, että sen saa toimimaan, mikä tarkoittaa, että a) menee hermo ja b) seuraavana päivänä on aivan sikana töitä.

On työpaikassa toki positiivisiakin puolia.

Kellään ei - luojan kiitos - ole täitä tai kihomatoja. Kukaan ei heitä huvin vuoksi kourallista hiekkaa hiuksiin tai pyyhi räkää hihaan. Kaikki ehtivät vessaan. Aikuisena voi myös unohtaa säänmukaisen pukeutumisen, mikä on vähän kuin että laittaisi Frozen-mekon päälle tammikuussa. (Ja siltä se tuntuukin, jos bussi menee nenän edestä.)

Ja vaikka työkavereilla esiintyy uhmakohtauksia, suoran ulvomisen määrä on aika vähäinen.

Sellaista. Ymmärrät nyt siis, että niinä aurinkoisina aamuina, kun lähdet kaverin kanssa käsi kädessä metsäretkelle eväät repussa, olen ehkä vähän hapan.

Taas iänikuisia eineksiä?

Yhteistyössä Hälsans Kök ja Ping Helsinki

Tiedättekö niitä lapsia, jotka haluavat vapaaehtoisesti mennä syömään avocadosushia ja juoda kyytipojaksi sellerismoothien?

Minä nimittäin en tiedä. Kun kersoilta kysyy, mitä he haluavat syödä, vastauksessa ei ikinä ole mitään vihreää, kasviksia, vitamiineja, hivenaineita eikä flavonoideja. Yleensä selkäytimestä kimpoava vastaus onkin nakki.

Mikä ärsyttävintä, nakeissa jumittaminen ja muu ruokanirsoilu eivät tietenkään estä heitä kritisoimasta vanhempien ruokateknistä mielikuvitusta. Kun Koti-insinööri lähti keikkareissulle, Skidi totesi lakonisesti, että jaha, viikonloppuna syödään taas iänikuisia eineksiä.

No todellakin syödään. Miksi kiduttaisin itseäni ja perhettä tarjoilemalla minun lempiruokiani?! Sitäpaitsi yhäriviikonloppuina pääpaino on kaiken marinan minimoimisessa. Pätee myös ruokapöytään.

Egoni kuitenkin otti kolauksen. Olen halutessani aivan loistava kokki! Jos haluaisin, osaisin kyllä panostaa ruoanlaittoon ja tuoda tarjolle uusia, freesejä versioita vanhoista klassikoista.

Niinpä oli pakko ryhtyä maineenpalautukseen. Piru vie, tekisin jotain sellaista, että ipanat keräilisivät hämmästyksestä loksahtaneita leukaluitaan lattialta asti.

Ja siitä se idea sitten lähti. Hyvät naiset ja herrat:

Neljän hengen nakkimökin rakennusohjeet

Tästä ohjeesta tulee yksi iso mökki, jota syödään kimpassa kuin piparkakkutaloa. Tulee järkyttävä sotku, mutta eipähän ole "iänikuista" vaan uutta ja inspiroivaa! Ja lisäksi kasvista! Win-winin määritelmä.

Tarvitset:

- Hälsans Kökin soijanakkeja se isompi pussi (4 nakkia per seinä, kattoon kuusi puolikasta) mökkihirsiksi.
- Nachoja kattotiiliksi ja pihalaatoiksi. (Snadi hoilotti kaupassa että missä ne natsit on. Skidi korjasi että ei natsit vaan snapsit. Juu, jatkakaa vaan.)
- Kurkku
- Kirsikkatomaatteja
- Paprika
- Cocktail-tikkuja yhden avohakkuun verran.
- Ketsuppia liimaksi. Myös majoneesi käy (ehkä).

Sitten vain rakennusmestariksi! Muista, että grillatut nakit ovat kuumia, joten kannattaa koota seinät etukäteen. Tai suojata sormenpäät jesarilla.

Lisäksi ketsuppi on aika kälyistä liimaa, joten kattotiilet putoilivat kiusallisesti. Pieni pikaliima nyt tuskin ketään tappaa, mutta toisaalta putoilevat ne laatat Finlandia-talostakin.

Näyttää *aivan* mökiltä! Huomatkaa pihaistutukset!

Kersat repeilivät ihailivat ukkeleiden taitavaa asettelua.

Vain parasta lapsille!

Nakkimökin valmistamiseen menee aikaa tunnista kahteen, sorminäppäryydestä, avaruudellisesta hahmotuskyvystä ja kattorakenteen onnistumisesta riippuen. Kannattaa joka tapauksessa aloittaa ajoissa tai varata runsaasti pientä välipalaa rakennusprojektin valmistumista tiedusteleville ipanoille.

Haastavaa ja aikaavieväähän se oli, mutta perheen yhteinen ruokahetki palkitsee. Kuten tästäkin nähdään, kyllä keittiössä vietetty aika aina kannattaa!

Virpojien kilpailukyky huolettaa - allekirjoita paikallinen sopimus!

Vuoden tax-free oravannahkakauppojen päätapahtuma, palmusunnuntai, lähestyy.

Ala on aivan liian pitkään saanut rehottaa ilman sääntelyä. Nyt jos koskaan tarvitaan tuottavuusloikka, joka saadaan milläpä muulla kuin paikallisella sopimisella!

Jos sallitte, kauppakorkeakoulusta sivuaineen suorittanut humanisti kertoo nyt, millä reunaehdoilla kauppakello soi.

1. Ajoitus kuntoon. Ei ovikellon rimputtelua ennen kymmentä ilman erillissopimista.

2. Valitse paikka oikein. Nukkumalähiö on tuottavuusloikan nimissä paras valinta. Taksi sinne on investointi. Jos kuitenkin riskeeraat virpomalla opiskelijakampuksella niin palkkana saattaa olla tyhjiä pulloja. Ei huono sekään.

3. "Vitsa sulle, palkka mulle." Hei kukkuu, karkkia saa vain vitsaa vastaan. Pelkkä runonlausunta ei riitä.

4. Kohtuus. 10 hengen virpomisjengi ja 1 vitsa? Get real. Saatte sitten jakaa yhden Kinderin kristillisesti. Järkevämpää on muodostaa max kolmen hengen kerjuujengejä, jolloin säilyy ostajan ja myyjän balanssi. Eikä mitään naaman näyttöä siitä, että sitä nihkeetä vitsaa vastaan jokainen ei saa jättimegapussia mässyä. Pyytäkää faijalta lisää, jos ei riitä.

5. Panosta vitsaan. Se risu pitää koristella kunnolla. Hikipajameiningin pitää näkyä. Vessapaperi, sämpyläpussin sulkimet ja jesari ei käy.

6. Älä ole Elsa. Pukeutukaa nyt herran tähden kunnolla, teemana on noidat, velhot ja trullit ei tädit, prinsessat tai Salama McQueen. Hameet, viitat, essut, hatut, huivit, pisamat, luudat, pannut - myös kissan asu käy. Perinteet, eiks jeh?

7. Yksityiskohdat kuntoon. Palkat kerätään punottuun paju- tai pärekoriin, kahvipannuun tai mustaan nahkalaukkuun, ei Alepan muovariin. Ei oo mun ongelma, jos ei mahdu. Käykää himassa tyhjennyksellä.

8. Opettele se loru. "Öö.. pirjon varvon öö tuoreeks hirveks eiku..." Se on lyhyempi kuin uskontunnustus, että kyllä sen oppii jos motivaatio on kohdillaan.

9. Houkutuslintujen käytön ehdot. Söpöjen pikkulasten käyttö itse virpomiseen teinien värjötellessä nurkan takana on sallittua vain jos kaikki saavat sosiaalisesti oikeudenmukaisen siivun tuloista.



10. Asiakas on aina oikeassa. Oikeastihan se menis niin että palkka haetaan vasta viikon päästä, että kandee olla ihan iloinen aina, jos jengi ei leiki kuollutta kolkuttaessa. Fist bump!

Onko ok? Nimi alle, tulppa irti paatista ja päkyt omaan koriin!

Ps. Jos et allekirjoita sopparia, saat virpomispalkaksi 100 grammaa parsakaalia ja nelipolvisen trokeen. Kjäh.