Naistenpäivänä 2022 mietin sotaa

En olisi vielä pari viikkoa sitten uskonut, että olen kirkastanut Nato-kantani yhdessä yössä, säikähtänyt talon yli lentävää lentokonetta ja lahjoittanut rahaa paitsi Unicefille humanitäärisen avun lähettämiseen myös Ukrainan keskuspankille aseiden ostoa varten. En olisi uskonut keskustelevani ystävieni kanssa joditableteista, käsiaseista ja kotivaran olemassaolosta. En olisi uskonut.

Toki olen aina pitänyt lajimme ison kuvan ymmärrystä huonona ja käytöstä arvaamattomana, mutta Putinin järjetön sotaretki herätti minut siihen todellisuuteen, josta olen aina aiemmin katsonut poispäin. Nyt sota on liian lähellä huomiotta jätettäväksi. Ihmiset seisovat tankkien edessä, taas.

Aseelliset selkkaukset, konfliktit, erikoisoperaatiot, taistelut ja sodat ovat aina olleet jokseenkin luotaantyöntävä ajatus. Kenellepä ei. Mutta: yleensä kun kohtaan epämiellyttävän asian, käännän ahdistukseni toiminnaksi ja pohdin mitä voin asialle tehdä. Ilmastonmuutoksen edessä olen ottanut käyttöön yksittäisen kuluttajan keinot – olen vähentänyt päästöjäni siirtymällä kasvisruokaan (ja raahannut koko perheen perässä), valitsemalla vähäpäästöisiä liikkumisen tapoja, vaikuttamalla niihin yhteisöihin, joihin voin, ja äänestämällä. Sotaa vastaan työkalupakissani ei ole oikein mitään. Miten sotia estetään? Miten sota lopetetaan? En ole käynyt armeijaa, joten minun on jopa vaikea seurata keskustelua ihan yleissivistyksen tasolla. En tiedä, mikä on termobaarinen pommi tai keskimatkan kantaman risteilyohjus enkä haluaisikaan tietää.

Niinpä aloin etsiä tietoa, mutta sitä löytyi yllättävän vähän. Olen doomscrollauksen ohella kuunnellut Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon ytimessä -podcastia, jossa käydään seikkaperäisesti läpi sodan määritelmää, propagandaa, ydinaseita, kyperhyökkäyksiä, Natoa ja uskottavaa puolustusta. Suosittelen lämpimästi! En ole ennen tajunnut, kuinka monta maanpuolustuksellisesti sitovaa sopimusta Suomella on ja mikä on strategisen pidäkkeen merkitys rauhan säilyttämisessä. Mutta metahuomiona kymmenosaisesta sarjasta on sanottava, että vieraana on vain yksi nainen. Keskustelua sotataidosta vetää mies ja siihen osallistuvat pääsääntöisesti miehet. Sisäinen tuottajani viittasi monessa kohtaa, sillä minä olisin kysynyt haastateltavilta eri asioita. Ja tästä päästään naistenpäivän aasisiltaani.

Tämän vuoden naistenpäivän teemana on sukupuolten tasa-arvo ja kestävä tulevaisuus. Unwomenin sivuilla sanotaan näin:

"Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ilmastokriisin ja katastrofiriskin vähentämisen yhteydessä on yksi 2000-luvun suurimmista globaaleista haasteista. Ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen kysymyksillä on ollut, ja tulee aina olemaan, vakavia sekä pysyviä vaikutuksia ympäristöömme, taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseemme. Haavoittuvimmat ja syrjäytyneimmät ihmiset ovat kaikista alttiimpia näille vaikutuksille. Naiset tunnustetaan yhä useammin miehiä alttiimmaksi ilmastonmuutoksen vaikutuksille, koska he muodostavat suurimman osan maailman vähävaraisimmista ihmisistä, ja ovat riippuvaisempia luonnonvaroista, joita ilmastonmuutos uhkaa eniten.

Samaan aikaan naiset ja tytöt ovat tehokkaita sekä vakuuttavia johtajia ja muutoksentekijöitä ilmastonmuutokseen liittyvissä asioissa. He ovat mukana kestävän kehityksen aloitteissa ympäri maailmaa, ja heidän osallistumisensa sekä johtajuutensa johtavat tehokkaampiin toimiin ilmaston suojelemiseksi. Naisten ja tyttöjen äänivallan sekä tasavertaisen toimijuuden lisääminen ilmastonmuutokseen ja kestävyyteen liittyvässä päätöksenteossa on olennaista kestävän kehityksen ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Ilman sukupuolten välistä tasa-arvoa, kestävää ja tasa-arvoista tulevaisuutta on mahdotonta saavuttaa."

Mitä jos tässä manifestissa ilmastonmuutoksen tilalle vaihdetaan sana "rauha"? Voisiko tässä olla analogian paikka? Eräs podcastin haastateltava totesi osuvasti, että rauha määritellään sodan kautta, "ajaksi ilman sotaa". Ja rauha taas on niin iso asia, ettei siitä voi kukaan jättäytyä pois. 

Miten siis naisten vaikutusvaltaa lisätään rauhan säilyttämiseksi? 

Voimme aloittaa puhumalla, kysymällä ja tietoa etsimällä. Keskusteluun osallistuminen eli minun tapauksessani tyhmien kysymysten kysyminen vaatii rohkeutta, erityisesti kun keskustelua johtavat miehet. Lisäksi minä olen oppinut, ettei sodasta puhuta. Se on epähienoa samalla tavalla kuin rahasta puhuminen. Silittelin pikkulikkana Pappani kranaatin silpomaa kättä, mutta ajastaan rintamalla hän ei koskaan kertonut mitään, ei edes aikuisten kesken. Edes evakkomatkasta ei kerrottu kuin päivämäärien ja matkaseuran kautta. 

Toiseksi väitän, että lisäämällä yhteiskunnallista tasa-arvoa, lisätään myös edellytyksiä rauhaan. Diktaattorit pelkäävät demokratiaa ja sananvapautta enemmän kuin ydinkärkiä. Mitä enemmän naiset ovat mukana julkisessa päätöksenteossa, sitä enemmän huomioidaan erilaisia näkökulmia. Ehkä juuri siksi naisten oikeuksien vastaista liikehdintää näkyy globaalisti, myös Euroopassa.

Kolmanneksi sotaa käydään monella tasolla, myös ruplilla ja kryptoilla. Venäjän hyökkäyksen vastaiskuna tehty kauppasaarto, jossa tilejä jäädytetään ja maksujärjestelmiä suljetaan on tehokas. Lisäksi yritykset jättävät Venäjän markkinat yksi toisensa jälkeen, kaivaen taloudellisia perustuksia sodankäynniltä yhä hatarammiksi. Ja yritykset ovat myös naisten käsissä, enenevissä määrin. 

No woman is an island. Ei muuta kuin soutamaan.