Eräskin raskausvaatepostaus

Historian siipien havinaa! Löysin digitaalista konmaritusta tehdessäni erään huutisilmoituksen, jota en siis ikinä laittanut tänne blogiin. Luulin sen kadonneen lopullisesti bittiavaruuteen, mutta ei! Muutama lukija on joskus sen perään kysellyt, joten laitetaanpa se sitten tännekin, talteen.

Muistan kirjoittaneeni tämän hyvin nopeasti ja sellaisessa erikoisessa mielentilassa, jossa oli mukana noin seitsemää eri tunnetta, voitonriemu nyt päällimmäisenä. Tästä on nyt kuusi vuotta. Tavallaan on ihan hyvä, etten ole enää tuossa moodissa. Elämä jatkui, vaikka se entinen koko jäikin haaveeksi.

Tää on sellaisen äipän vaatepaketti, joka ei halua teettää mahastaan kipsimuottia ja kuuluttaa koko maailmalle, että siittiö ja munasolu ovat kohdanneet. En keksi näistä kleedjuista mitään nasevia myyntisloganeita. "Korostaa upeasti raskausvatsaa". Niin vissiin. Ei raskausvatsaa voi korostaa upeasti, kun se pötsi itsessään on kaamea - ainakin mun oli. Nelihenkinen perhe ois mahtunu sen alle sateen suojaan.  

Sit joitain raskausvaatteitahan mainostetaan sellaisina, joita voi käyttää raskauden jälkeenkin. Ihanan ekologinen ajatus, mutta totuus on karu. Housujahan on ihan pakkokin käyttääkin vielä hetken raskauden jälkeen, kun pakki näyttää perunapussilta, mutta kyllä mä halusin omat housut jalkaan heti kun niihin mahduin. Raskausvaatteissa on nimittäin sellainen henkinen 20 kilon painolasti. En vain halua käyttää vaatteita, jotka menevät kun painan 90 kg. Ei. Enää. Koskaan. Ja sit jos pohditte, et miks joku diggaa näin julmetusti harmaasta niin tiedätte sit, kun painatte sen 90 kg. Ei tartte paljoo väreillä koreilla.

Mutta asiaan. Pakettiin (kuvalinkki tuolla alla) kuuluu:
- Musta pitkä trikoomekko: Ihan hirvee soputeltta, merkki joku "mama - enjoy your pregnancy" (tirsk…). Mutta mahduin siihen kertaalleen kaverin synttäreillä ja se riitti.
- Valkoinen Mamaliciousin rimpsumekko (L). Alushame messissä ni pikkarit ei näy. Muuten ihan kiva, mutta en koskaan tajunnut pitääkö toi joustovyötärö sijoittaa mahan alle, keskelle vai päälle. Ehkä alle. Jos puet päälle, saattaa käydä britneyt.
- Polarn o Pyretin musta lepakkotunika (L) ja leggarit (M)
Näissä voi leikkiä normaalia. Mutta eihän ne silti hämää ketään. Leggareissa vähän nukkaantumista havaittavissa, varsinkin hanurissa, mutta sillähän ei ole mitään väliä, kun leggareissa ei hanurin kuulu näkyä. Ja raskaana sitä (=hanurin näkymistä) kannattaa muutenkin välttää.
- V. pun Noppiesin t-paita (L). Väri sopii upeasti violetteihin raskausarpiin. Ja on siellä jotain kukkiakin. Tai perhosia. Who cares.
- Harmaa Mamaliciousin t-paita (XL). No niin, se on siis harmaa t-paita, jossa on joku kukkakuvio helmassa. Nuff said.
- Se toinen tummemman harmaa t-paita (Happy Mum, koko L). Tässä rätissä on kiva leikkaus miehustassa. Kiva ilman ironiaa, koska kannut on se ainoa asia, jota voi raskaana korostaa.
- Kolmas harmaa t-paita (Mamalicious L). Lyhyt lepakkohihaleikkaus ja joku kiristyshässäkkä daisojen alla. Toi kuvio on vissiin musteläiskätesti, jonka tarkoitus on harhauttaa jengiä pohtimaan jotain muuta kuin sitä, odotatko kaksosia.
- Ruutukuvioinen Espritin kauluspaita koko XL. Se toinen työasu, kun yhdistää sinisiin farkkuihin. Ne farkut mä jo lahjoitin yhdelle ystävättärelle.
- Pitsikietaisujuhlapaita merkkiä Tete a tete, koko S. Kaamee. Mut tän pointti onkin, et jengi näkee bileissä, että oot ihan tosissas yrittäny panostaa. Sympatiasta saatat nääs saada istumapaikan.
- Musta H&M lyhythihainen paitapusero, koko L. Rintatasku ja kaikkea, oi oi. Paidan hyvistä puolista voidaan mainita väri. Musta kiinteyttää. Tai hoikistaa. Tai sit ei.
- Mamaliciousin siniharmaa collegetakki (L). Tää on ehkä ton P.o.P-yhdistelmän jälkeen suosikkini. Tai vähiten inhokki.
- Kaksi menkkahaukan mama-malliston neuletta. Matsku jotain pölyämidiä. Valkoinen (M) ja harmaanruskea (L), jota varmaan kuuluu kutsua "nutriaksi". Miksiköhän beigeä ei kutsuta "ihmiseksi". Sitä voi miettiä.
- Musta trikooasia jostain paidan ja mekon välimaastosta (koko 40). Tää ei ees vissiin oo mikään äitiysvaate, mut toimii hyvin siinä vaiheessa, kun duunissa ei viel voi kertoa, mutta kuljet jo farkunnapit auki.
- Sitten on kahdet mustat työhousut ala H&M mama ja koossa M. Toisessa liituraitaa bisneswomanille, toisessa ei. Mut mustat housut on mustat housut ja sellaset on oltava paksuilijallakin.
- Myös kahdet menkkahaukan caprit löytyy. Niillähän nyt ei talvella tee mitään mut onneks paksuna ollaan se 9 kk eli jos oot just tikuttanu ni toivo lämmintä toukokuuta. Noi ns. violettiharmaat (mikä hemmetin väri toi ees on??) on aika väljät (L) ja noi vihreet (M) vähän paremmin istuvat. Jos nyt näin voi sanoa. Ei kyl voi.
- Sit ois kahdet farkut vielä. Noi Zaran siniset farkut (M) oli järkkypienet, menee ehkä just ekalla kuulla, kun et tiedä olevasi paksuna. Myös se joustava trikoo-osa puristi. Miten voi puristaa, en tajua. Raksin sen irti, ei kyl auttanut. MissyMomin mustat farkut (M) taas oli pehmeetä peruskauraa, lahkeet vähän levenee.
- Nii ja kolmet alkkarit olis myös ala Noppies Bodyfashion. Tekisi mieli tokaista notta fashion my ass, älä vaan ukolles näissä näyttäydy. Anyway, Jos on sun mielestä liian roisi ajatus pitää toisten alkkareita ni laita ihmeessä UFFiin. Tai anna mummolle. Puntilliset on L-XL ja tavikset M-L.
- Musta masuvyö kaupan päälle.
Nää kaikki kamat on siis L-kokoisella vaihtelevan ahkerassa käytössä olleita. Tsekkaa kuvat täältä. Mut onnea vaan raskaudesta. Meitsi suuntaa takas omaan kokoon, soromnoo.