Miltä nyt tuntuu?

Ymmärrän hyvin, että jotkut turvautuvat juoksuradalla autoon.

- Täällä Rymättylän urheilukenttä ja perinteinen äiti-tytär -maaottelu. Meillä on täällä haastattelussa 400 metrillä toiseksi jäänyt kilpailija. Pystytkö jo puhumaan?
- Juuri ja juuri.
- Niin, kisastahan alkaa olla jo puoli tuntia. Tyttäresi voitti sinut tällä matkalla - kuinka siinä näin kävi?
- Noo, 400 metrin sileä ei ole koskaan ollut bravuurini. Harjoittelukausikin on ollut hieman rikkonainen, joten valmistautuminen ei ole mennyt aivan nappiin. Lisäksi täytyy muistaa, että annoin hänelle tasoitusta ja päästin hänet sisäradalle. 
- Niin, hänhän on tosiaan 9-vuotias.
- Kaksi viikkoa yli yhdeksän kuitenkin. Ja tämä pehmeä alusta suosii kevyitä kilpailijoita.
- Oliko osuutta sillä, että tyttäresi juoksi paljain jaloin?
- Juu, täytyy myöntää, että nämä omat mökkisämpylät eivät tuoneet riittävää lentoa pohkeisiin. Ja loppukirissä hän oli lyömätön.
- Täältä selostamosta näytti, että hänen loppukirinsä alkoi jo ensimmäisen sadan metrin jälkeen?
- Kyllä vain, sitä juuri tarkoitan, pelkkää loppukiriä koko tyyppi. Vaikea kilpailla tällaista raskasta taktikointia vastaan.
- Hänen taktiikkanaan näytti olevan vain juosta sinua nopeammin alusta loppuun?
- Siitä ei varmaankaan ollut kyse.
- Näin lopuksi klassikkokysymys: miltä nyt tuntuu?
- Siltä, että palautuminen tapahtuu siinä puisessa ikkunattomassa yksiössä.
- Millä eväillä jatkoon?
- Täytyy vielä keskustella valmennusjohdon kanssa, mutta muutama ratkaisu tähän olisi tarjolla. Tyttären yleisurheiluharrastuksen lopettaminen olisi selkeä seuraava steppi ja toiseksi kisan alkuvaiheessa myös töniminen tai kamppaaminen voisi auttaa. Hän on kuitenkin aika kevyt. Lisäksi tuo hemohes on vielä kokeile...
- Kiitos, täältä urheilukentältä tähän.