Nimittäin käsi ylös se, kenellä ei ole tekemättömien töiden listaa joko excelissä tai takaraivossa? Ainakin meidän perheessämme tällainen päivä, jossa saisi ainakin osan rästitöistä siivottua unolaan, tulisi tarpeeseen.
Yksi matto on ollut pesulassa joulukuusta lähtien. Kuitti hukkui remontin yhteydessä jonnekin ja samalla koko asia poistui mielestä. Firma heitti tekstarilla viime viikolla ja vinkkasi että matto pitäisi noutaa. Ai perkele, niin pitäisikin.
Snadin kamoja pitäisi lajitella kierrätykseen: pitäisi erotella vaatteista poikien värit ja tyttöjen värit, talvi- ja kesäkamat, kengät, lelut, sitterit ja muut tarpeettomiksi jääneet tarvikkeet. Millä hiton ajalla? (Ja myönnettäköön, että homma ei myöskään nappaa yhtään, joten sille on entistä vaikeampi löytää sopivaa hetkeä.)
Kymmenen vuotta vanha peeceeni lakkasi viimein toimimasta, remontista jäi yksi loisteputkilamppu ja läjä remonttijätettä. Pitäisi käydä sorttiasemalla. Pitäisi katsoa milloin ne ovat auki. Pitäisi etsiä kaikki kamat ja viedä ne autoon.
Etu- ja takapihat ovat odottaneet inspiraatiota koko sen ajan, jonka olemme asuneet täällä. Pitäisi käydä puutarhakaupassa, ostaa lisää kasveja, ruukkuja ja pihakiviä. Tai oikeastaan pitäisi ottaa yhteyttä pihasuunnittelijaan ja pyytää tarjous ammattilaiselta. Vähentäisi huomattavasti jatkovaivaa kuten pitäisi kaivaa kuollut tuija ylös.
Voi hyvin olla, että ihmiset hoitavat joka tapauksessa omia asioitaan työajalla, joten omien asioiden hoitopäivä on nykyään vähän joka päivä. Mutta kaltaiselleni projekti-ihmiselle deadline on myös ainoa motivaattori. Kun minulle osoitettaisiin, että perjantaina käyt Fidassa ja sorttiasemalla niin homma olisi kalenterissa. Nyt se on vain pitäisi-sanan kolketta omassatunnossa.
Kuva täältä.
