Nimittäin käsi ylös se, kenellä ei ole tekemättömien töiden listaa joko excelissä tai takaraivossa? Ainakin meidän perheessämme tällainen päivä, jossa saisi ainakin osan rästitöistä siivottua unolaan, tulisi tarpeeseen.
Yksi matto on ollut pesulassa joulukuusta lähtien. Kuitti hukkui remontin yhteydessä jonnekin ja samalla koko asia poistui mielestä. Firma heitti tekstarilla viime viikolla ja vinkkasi että matto pitäisi noutaa. Ai perkele, niin pitäisikin.
Snadin kamoja pitäisi lajitella kierrätykseen: pitäisi erotella vaatteista poikien värit ja tyttöjen värit, talvi- ja kesäkamat, kengät, lelut, sitterit ja muut tarpeettomiksi jääneet tarvikkeet. Millä hiton ajalla? (Ja myönnettäköön, että homma ei myöskään nappaa yhtään, joten sille on entistä vaikeampi löytää sopivaa hetkeä.)
Kymmenen vuotta vanha peeceeni lakkasi viimein toimimasta, remontista jäi yksi loisteputkilamppu ja läjä remonttijätettä. Pitäisi käydä sorttiasemalla. Pitäisi katsoa milloin ne ovat auki. Pitäisi etsiä kaikki kamat ja viedä ne autoon.
Etu- ja takapihat ovat odottaneet inspiraatiota koko sen ajan, jonka olemme asuneet täällä. Pitäisi käydä puutarhakaupassa, ostaa lisää kasveja, ruukkuja ja pihakiviä. Tai oikeastaan pitäisi ottaa yhteyttä pihasuunnittelijaan ja pyytää tarjous ammattilaiselta. Vähentäisi huomattavasti jatkovaivaa kuten pitäisi kaivaa kuollut tuija ylös.
Voi hyvin olla, että ihmiset hoitavat joka tapauksessa omia asioitaan työajalla, joten omien asioiden hoitopäivä on nykyään vähän joka päivä. Mutta kaltaiselleni projekti-ihmiselle deadline on myös ainoa motivaattori. Kun minulle osoitettaisiin, että perjantaina käyt Fidassa ja sorttiasemalla niin homma olisi kalenterissa. Nyt se on vain pitäisi-sanan kolketta omassatunnossa.
Kuva täältä.
Sama fiilis aika usein, tekemättömiä töitä tuntuu olevan ihan liikaa. Mies on yrittänyt lohdutella, että tämä on sitä elämää, aina on jotain kesken ja se pitäisi vaan hyväksyä. Mulla on kerran kuussa itseni kanssa sovittu "lupa" käydä itsekseni missä ikinä huvittaa. Illalla duunin jälkeen tai viikonloppuna. Olen käyttänyt tuota lupaa ipanan 4,5-vuoden aikana n. 4 kertaa :)
VastaaPoistaHyvä prosentti! ;) Mä hoen itselleni tota samaa, mut silti tää ainainen kaksi askelta jäljessä fiilis pännii.
PoistaTuosta tulikin mieleen, että olohuoneen matto pitäisi vielä pesulaan... =)
VastaaPoistaJep. Ruokapöydän alla oleva matto sisältää aivan varmasti jotain elävää.
PoistaJa se on näin kotona ollessa hirveen helppo siirtää huomiseen sen mitä ei tänään ehdi/viitsi tehdä. Päivä se on huomennaki (toivottavasti)
VastaaPoistaOn, on! :)
PoistaOnneksi muillakin on näitä to do -listoja. :)
VastaaPoistaPitäisi sitä ja tätä, mutta inspis on jossain aivan muualla. Erityisesti silloin, kun pitäisi juurikin lajitella ipanan tavaroita ja vaatteita myyntiä varten...ja sitten pyörii epämääräisiä pusseja ja laatikoita ympäri kämppää, kun kukaan ei osta niitä pois. Argh!
No kyllä! Onneksi pääsin nyt ees imetysvaatteista eroon. :)
PoistaMä olin ennen lapsen saantia ihminen, joka tunnettiin tyyppinä, joka palauttaa tehtävät aina päivää ENNEN deadlinea. Jos mulle sanottiin, tee se huomenna, tein sen jo tänään.
VastaaPoistaNyt on näreet muuttuneet. Tekemättömiä proggiksia riittää, mutta en jaksa niistä ottaa paineita. Enää. Vatsahaava vaan siinä uusii. Ja tuo on niin totta, että mitä vähemmän joku homma nappaa, sitä vaikeampi sille on löytää tekemisaikaa.
Joo ja mulla on vielä nää blogit eli aina on tekosyy kirjoittaa ennemmin kuin putsata jääkaappi. ;)
PoistaNoihin to-do-listoihin auttaa minulla ne samat deadlinet kuin muutenkin. Kirjat palautetaan kirjastoon, ettei saada sakkoja (silti joskus saadaan sakkoja). Veroehdotus korjataan, kun siinä on viimeinen pakollinen päivämäärä (tänä vuonna tehty jo etukäteen, kiitos netin). Muutamia asioita aina siirtää, koska on jotain kiireellisempää. Nämä usein vaativat sitä rahaakin, joka osaltaan vaikuttaa asiaan.
VastaaPoistaMeillä lastenvaatetyhjennyksessä auttaa tilan puute. Ja jokavuotinen katukirppis (kiva perinne) ja kavereiden lapset (joille annan usein vaatteita vaate tai pussi kerrallaan). (Tässä ois kenkä ja sen parin annan ensi kerralla, kun löydän sen.)
Tilanpuute motivoi täälläkin. Tosin kummasti sitä säilytystilaa löytyy sitten olohuoneesta... Sheesh. Hyvä toi kenkäesimerkki! :D
PoistaVoihan sen deadlinen itsekin määritellä ja osa hommista sitten tulee tehtyä ja osa siirtyy. Ei mulla töissäkään aina ole mitään projektin tai pomon sanelemaa päivämäärää, mutta silti työt on tehtävä, koska kukaan muukaan ei niitä tee!
VastaaPoistaJoskus omat päivämäärät tietenkin tarkoittaa sitä, että esim. hiukset on odottanut leikkuuta jo ainakin kuukauden. :D
Vois ja vois, mutta kun ne omat dedikset joustaa sitten tarpeen mukaan... Kampaajasta kyllä yritän pitää kiinni kynsin ja hampain!
PoistaAh, juuri näin. Meillä on kokeiltu myös paperille kirjoitettua listaa jääkaapin oveen, otsikko on Ahistuslista. Jolla nyt printterin korjaus (tiedän että päätyy uuden ostoon ja taas maailma tuhoutuu), Kameran korjaus (ks. Ed.), erinäisiä vaatepäivityksiä, SER-kierrätys... Tänään oli yritys hoitaa kohta punkkirokotukset. Ja se punkkibussi oli 1,5 h myöhässä. Joo, ei haittaa, tullaan joku toinen kerta!? Joulun paikkeilla vaikka.
VastaaPoistaAlan kyseenalaistaa omaa päätöstäni pitää lapset kotona yhden arkipvän viikossa. - Oisko kaikille parempi jos lapset ois päiväkodissa, kotivanhempi hoitais ahistuslista-asioita, ja ois sitten latautunut ja seesteinen jäljellejäävän ajan?
Kehtaanko sanoakaan missä on tällä hetkellä esikoisen kausi-influessan tehosterekote... No jääkaapissa. *häpeälamaannus* Taidankin vaihtaa nimen ahistuslitysaksi niin ehkä se ahistus leviäisi muihinkin perheen aikuisiin. ;)
PoistaAhistuslistalla oli aiemmin myös kohta Vesiokkorokotukset. Jotka apteekista haettiin ja unohdettiin laukkuun mätänemään. Voittajafiilis kun se tauti sitten tuli, aika äkäisenä versiona.
PoistaAih....loputtomat listat. Ja kaikki pitäisi kyllä kirjata heti ylös, koska jos ei niin tee se takuulla unohtuu. (Välillä listalla on siis, että kirjaa kalenteriin kaikki neuvolat, hammaslääkärit, päiväkodin reissu kaksi euroiset, kevätjuhlat, vanhempainillat, viimeinen päivä palauttaa taas joku lomake....jne....Ja huomaa siinä kirjatessa kalenteriin, että joku meni jo ;))
VastaaPoistaTyhjennä kaappeja ja lajittele ja.....
Mutta enemmän mua ahdistaa ne listalla olevat hommat jotka on miehen, koska en voi kun ODOTTAA, että se saa aikaseksi ne omat hommansa....;D
-S-
Haha, onneksi nalkutus on aina vaihtopehto! :D Onnittelen itseäni siitä, että olen unohtanut neuvolan vain kerran.
Poistamä oon todennu, että tarviin assarin. en töihin vaan himaan hoitamaan kaikkia tällaisia pitäisi-juttuja mun puolesta. ja samat onkelmat ne vaivaavat rakasta puolisoakin, joka totesi tänään "viikonloppuna sitä luulee, että viikolla ehtii, ja viikolla että viikonloppuna ehtii".
VastaaPoistaTunnistan ton viikonloppu-arki -dilemman. Se on todella hämmentävä.
PoistaYmmärtääkseni Tanskassa yhä sama käytäntö, sinne siis. Eikö ne muutenkin ole Euroopan onnellisin kansa, saakelin sikafarmarit? Itse tarvitsisin sellaisen elämänassarin.
VastaaPoistaNiinkö? Mä tarttisin myös elämäassarin! Lienee turha toivo että kersasta kehittyisi sellainen. Tai ainakin siihen menee liian kauan.
PoistaVoi että kun osaisi tehdä hommat ajoissa. Mutku ei. Mulla oli jossaki joku lista mut se meni hukkaan. Mullekin elämäassari. :D Nyt oon kotona ja assarihommat ei kiinnosta pätkääkään ku työelämässä oon assari. :D :D :D Hoidan niitä muiden pitäisi-asioita sitten ku meen takas töihin... Ehkä tää on näitä "Those who can't do,..." -juttuja. :P
VastaaPoista:D Mä muuten oon ollut joskus assari ja voi mooseksen munat etä olin HUONO. Ehkä juuri siksi tarviin pätskyn assarin!
PoistaTotta joka sana. Itse olen mieluummin ajoissa kuin myöhässä asioiden tekemisen suhteen- piirre joka raivostuttaa lähimmäisiäni ja perheen teinejä suunnattomasti.
VastaaPoistaJos tempaiset vaikka "piinaviikon". Joka päivä hoidat jonkin paskaduunin alta pois, niin nakkilista pienenee ainakin vähän. Tiedoksi, että Kauklahdessa on Kuusakosken kierrätysasema, asuit muistaakseni Espoossa. Tänne ei esim.Tapiolasta mene kuin 10.15 min. Auki ma-pe klo 8-17.
Eikun hommiin, heh.
Täti
Mä olen vienyt samalla-tekemisen ärsytystappiin. Eli samalla kun ihminen (=mies) menee hakemaan postit, hän voi viedä roskat, tehdä viikon ruokaostokset ja vaihtaa talvirenkaat. Kätsästi. :D
PoistaMulla pitäisi olla juuri tänään siivoa työpöytäsi -päivä.
VastaaPoistaArvatenkin ei ole. ;)
PoistaOih, mieleen muistuivat taas varastossa makaava kassi täynnä kaniinin jyrsimiä johtoja, jotka pitäisi toimittaa johonkin elektroniikkaromua vastaanottavaan kierrätyspaikkaan. Ne ovat siirtyneet varastosta toiseen kuuden vuoden ja kolmen muuton verran. Voittaiskohan tällä jonkun saamattomuuskilpailun?
VastaaPoistaNiin, ja tällä ongelmalla on myös liitännäisiä (first world) ongelmia: Kun ei vaan pysty viemään niitä johtoja sinne sekajäteroskikseen, muttei myöskään pysty kykenemään saamaan asiaa hoidetuksi Oikein, päätyy elämään johtojen JA ahistuksen kanssa. Ja tulee myös kalliiksi olla muka niin kiireinen, ettei ole pakko jokaista penniä venyttää, eli vakuutusyhtiön selkeäksi korvaustapaukseksi toteamat 100 e jää hakematta kun pitäis täyttää vahinkoilmoitus JA tietää vahinkotunnus JA viedä se kirje postiin ja postimerkki puuttuu...
VastaaPoistaRakastan kellokorttia ja liukuvaa työaikaa ja saldopankkia, jonka ansiosita voi pitää saldovapaita yhden tai monta peräkkäin. Arkivapaat on aivan loistava keksintö, ja monta kertaa olenkin haikallut takaisin ravintola-alan arkeen, siinä vapaalla olemisessa silloin, kun kaikki muut on töissä on jotain riemastuttavan hämmentävän tyydyttävää. Tosin yhtälö yksinhuoltajaäiti, kaksi vuoden välein syntynyttä sangen vilkasta lasta ja yötyö, aamuviideltä kotiin ravintolasta saapuva äiti, ei ollut se paras vaihtoehto. No, oli niitä aamu- ja lounasvuorojakin. Joskus. Ja nyt on aika ajanut ohi, toimistorottana pysyn eläkkeelle asti. Ehkä.
VastaaPoistaHannaHoo
Eikä ne tekemättömät työt lopu ikinä...Olen päättänyt jo jokunen vuosi sitten, että meille ei osteta yhtään lipastoa tai kirjahyllyn pätkää enää, nyt suunta on vain ulospäin. Sellainen yksi sisään, yksi/kaksi ulos toimii ihmeen hyvin, myös kun miettii tarvitseeko esim. näitä kenkiä oikeasti. Mutta sitten on jokaisella noita ikuisuusprojekteja. Mulla ne on mm. valokuvat, joita on siis ajalta ennen digikameroita. Vanhemman lapsen kuvat on kansioissa noin kahden vuoden ikään asti. Olen miettinyt skanneria ja Ifolor-kirjoja tms, muta pitäis hankkia se skanneri ja opetella kaikenlaista uutta. Lapsuuskuvat voisi olla kiva lahjaidea näin 20-vuotispäivän lähestyessä 8). (Aika kuluu niin nopeasti joidenkin asioiden kohdalla!) Jos laittais ne vaikka vain isoon lahjalaatikkoon ja antaisi sillä tavoin?
VastaaPoistaM
Noissa listoissa on yleensa se huono puoli, etta kaikki tuntuu niin isolta ja hankalalta ja voi huh.
VastaaPoistaYritan aina itse Pinterestin kautta loytaa kivoja jarjestysvinkkeja, ja loysinkin pari hauskaa blogia joita katselen silloin talloin ideoita varten. Inspiraatio suoraan pulppuaa kun katselee miten joku jarjestaa ja aakkostaa koko kamppansa!
Suositus numero uno: http://iheartorganizing.blogspot.com/
Jos tan kanssa ei saa siisteys/jarjestyshepuleita niin en tieda mista niita enaa saa.
Toinen on hieno "Organize your whole life"-proggis kalenterin kera (!!) jota yritan pikkuhiljaa seurailla. Paiva kerrallaan ja niin edelleen.... http://www.modernparentsmessykids.com/2012/02/project-organize-your-entire-life-mega.html
Joka tapauksessa naista saa idean miten hulluja ihmiset voivatkaan olla.. :)
Meillä onneksi isovanhemmat auttavat näissä listahommissa. Ottavat lapset silloin tällöin ihan mielellään. Ja niin saan lyhennettyä listoja ihan kivasti. Toivon kaikille isovanhempia!
VastaaPoistaMe saatiin yllättävän hyvä deadline siitä, että kutsuttiin iso määrä kavereita kylään ja tehtiin sapuskaa ihan kunnolla (kaverit oli kyllä että wtf). No eihän siinä normaalisti kai mitään ihmeellistä olis, mutta vauvan kanssa on muutettu tähän kämppään, joka oli kuukausikaupalla ihan karmee läävä.
VastaaPoistaSiinä kutsun lähtemisen jälkeen alko sitten kummasti tapahtua. Vaikka ne kaverit oli läävänkin nähneet, niin tunnelman nimissä oli kiva vähän tsempata: puuttuvat sisustuselementit haettiin, jopa seina maalattiin, ikkunat peseytyi jne. Ja juhla-aamuna oli niin puhdasta, ettei koskaan ennen.
Nyt vaan pitäis keksiä, millä verukkeella sais kaappien sekamelskan häviämään.
Hah, tää osu ja upposi! Nimittäin olen ollut koko kevään enempi tai vähempi kotona yt-viikatteen takia. Ja mitä olen tehnyt, en niin yhtään mitään!
VastaaPoistaPitäisi: maalata makkari, remontoida kaapit (seli seli ei oo rahaa), raivata työhuone ja vaatekaappi (mutku), pestä ikkunat (näkeehän niistä läpi vielä?) ja tietysti jos ei keksi mitään tekemistä niin siivota ulkovarastot. Mitään en ole vielä tehnyt ja vasta muutaman kuukauden oleskellut.
Ei ole edes mitään (pikku)lapsia tekosyinä, paitsi just otin koiranpennun eli ei pysty. 0:)
Yksi erittäin hyvä syy siivota kämppä turhasta tavarasta on remontti.Meillä ilmeni vesivahinko keittiössä vuosi sitten,ja se oli kyllä niin iso asia 5 hengen perheelle että sillä samalla tuskalla ja hammasten kiristyksellä tyhjäs keittiön kaapit turhista kipoista,ja kun vauhtiin pääsin niin saman käsittelyn koki vaatekaapitkin..Tosin nyt kun vilkaisen ympärilleni,ei kyllä huomaa että JOSKUS olen kyllä siivonnut..ja ne pirun LISTAT puuttuvat edelleen keittiön katosta,lattiasta,kynnyksistä,ovista...täytynee varmaan vihjaista keveriporukassa niin kaipa nekin tulis paikoilleen alta aikayksikön kevätriehan nimissä...;)
VastaaPoista