Tässä remonttiprojektin keskellä on tullut tutuksi vitutus. Olen ihminen, joka käräyttää sulakkeensa aika helposti, mutta mikään ei vie yhtä tehokkaasti aivosähkökäyrää stratosfääriin kuin remontointi.
Esimerkiksi. Remonttimies oli tilattu tapetointihommiin helatorstaiksi alkaen klo 9.00 ja ipana toimitettu mummin kanssa maalle. Olin etsinyt lapsen kanssa yhteistyössä ("Eiks niin, että toi on aika kiva? Heti kun saadaan tää valittua, mennään jätskille!") molempien makuun sopivan lastenhuoneen tapetin, tilannut hyvissä ajoin rullat liikkeestä ja kertonut, milloin tulen ne noutamaan. Kun sitten keskiviikkona tunnin ruuhkassa seisomisen jälkeen tuijotan Fleminginkadulla Tapettitalon oveen teipattua post-ittia: "Suljemme tänään poikkeuksellisesti klo 16.", ei kyseessä ole harmitus.
Tai kun yrittää saada nostettua vanhaa massiivipuuovea takaisin saranoilleen ja kahdenkymmenen minuutin äheltämisen ja sadan läheltä piti -yrityksen jälkeen ovi tippuu toisen sormille, ei karjaisuksi riitä voi hyvänen aika. Tai kun huomaa, että on raahautunut sunnuntaiaamuna kirppikselle hirveällä hiellä ja unohtanut vaatelaatikot. Joiden myyminen olisi ollut ratkaisu vaatekaapin tilanahtauteen.
Tai kun yrittää saada nostettua vanhaa massiivipuuovea takaisin saranoilleen ja kahdenkymmenen minuutin äheltämisen ja sadan läheltä piti -yrityksen jälkeen ovi tippuu toisen sormille, ei karjaisuksi riitä voi hyvänen aika. Tai kun huomaa, että on raahautunut sunnuntaiaamuna kirppikselle hirveällä hiellä ja unohtanut vaatelaatikot. Joiden myyminen olisi ollut ratkaisu vaatekaapin tilanahtauteen.
Jäimme koti-insinöörin kanssa pohtimaan, miten vähän lapsiystävällisiä synonyymeja kunnon vitutukselle on. Vitutuksessa tiivistyy ihanasti epäoikeudenmukaisuus, raivo, epätoivo ja avuttomuus. Koti-insinööri esitti myös teorian, jonka mukaan ennakoimattomista vastoinkäymisistä johtuva vitutus on olennainen osa remontointia, jolloin onnistuneet ratkaisut ja tavoitteiden saavuttaminen tuntuu entistä paremmalta. Lisäksi vitutuksen voi kääntää myös motivaatioksi.
En ole aivan vakuuttunut vitutuksen tarpeellisuudesta, mutta to do -lista on kieltämättä hykerryttävän lyhyt.
Vitutus. Tuo esiäidillinen tunne joka tulee- juuri nimenomaisessa hetkessä.
VastaaPoistaMeillä myös tilanne, että vatsassa numero kaksi, numero ykkönen on jo sen kaksi vee ja rapiat. Nyt sitten remskataan.
Ja voivvvvvvittttuu mitä hommaa.
Ensiks mä olin, et aiku terapeuttista - sit mä olin, että vittu täähän on ihan hirveetä!!!
Olkoot miten lapsentuhoavaa tämä kiroaminen, mutta voi helevetin kuustosita miten nopeasti voi äiti-ihmisen pinna palaa remontin keskellä. Ugh.
Tsemppiä isosti sinne.
Ymmärrän tuon tuskan. Nimittäin voi helvetti, mä inhoan remontoimista. Meidän piti rakentaa sauna. Jotenkin se homma levisi niin, että vaihdettiin kiinteistön jäteputket, laitettiin autotalli remonttiin ja talon ulkoseinät uusiksi. Ei pitäisi koskea mihinkään "remontin tarpeessa olevaan", koska loppua ei tule... Vitutus vain kasvaa :))
VastaaPoistaVasara ja nauloja!
Tuttua, niin tuttua. Kun v-kynnys itsellä menee yli, laitan silmät kiinni ja mietin sitä suunniteltua lopputulosta. Joskus pitää miettiä pidempään, toisinaan riittää lyhyempi aika
VastaaPoistaMä nyt vittuunnun ja kiroilen ilman remonttiakin :D
VastaaPoistaT: hyvä äiti :DDD
Ah, täällä on vellottu tismalleen samoissa tunnelmissa!
VastaaPoistaTänään vitutti muun muassa se että laattafirma tuli varoittamatta pimpottamaan ovikelloa (olin yksin naperon kanssa kotona) ja kertoi että toimitus olisi nyt tuolla parkkipaikalla... ja etteivät kanna toimitusta ovelle. Niin, minäkö käyn kantamassa itse 340-kiloisen laattanivaskan rappusia ylös? Pieni etukäteisvaroitus olisi ollut poikaa!
Näitä tulee joka päivä, pitäisiköhän ruveta pitämään vitutuspäiväkirjaa (jotta ensi kerralla muistaa miten "harmillista" remontointi on)? ;)
Remontointi nyt ylipäätään on asia, jossa yllättävien sattumuksien selvittämis ja niistä ylitsepääsemisen kyky kasvaa eksponentiaalisesti. Ihan omaa ja kavereiden remontteja seuratessa mua jaksaa aina vain ihmetyttää, että miten ihmeessä *kaikki* toimitettu tavara voi olla a) väärää, b) myöhässä, c) viallista tai d) kaikkia näitä yhtä aikaa! Tunsin itseni ammattimaiseksi reklamoijaksi meidän remontin aikana: mittatilauslasiovi oli liian korkea, tapetti vääränlaista, parketissa virheitä, kaakelit rikki, pesuallas virheellinen ja mitäs vielä. Eikä se muuten siihen remonttiin loppunut. Kun osti huonekaluja, niin niitä sai odottaa iäisyyden ja kun ne tulivat, niin *oho* lipastossa olikin korkeutta ostetun neljän laatikoston verran vain kolme. Jippijaijei. Mut onhan se niin "ihanaa, että näkyy oma kädenjälki kodissa"... ;)
VastaaPoistaMikä siinä helatorstaita edeltävässä päivässä muutenkin oli niin ihmeellistä, että monet liikkeet sulkivat tunteja normaalia aiemmin?
VastaaPoistaItse yritin metsästää lapselle lääkäriä ja huomasin, että esimerkiksi Forumin Mehiläinen sulki normaalin klo 20 sijaan jo neljältä. Onneksi Helsingin lääkärikeskus oli vielä hetken auki.
Helatorstai on juhlapyhä, jonka merkitystä harva edes ulkoa muistaa, mutta nytpä ollaankin yhtäkkiä niin uskonnollisia, että pitää laskeutua hartauteen jo aattona iltapäivän puolella. Toisaalta, olihan silloin hyvä terassisää.
Joo, mut lähditkö sä ihan oikeesti sinne kirpparille ilman niitä vaatekasseja?! Not bad!
VastaaPoistaMua vituttaa jo pelkkä seinien maalaaminen - saati että pitäis jotain isompaa. Mies aina joskus väläyttää ok-talon rakentamista. Mä sanon aina saman: "Kyllä rakkaani, seuraavan vaimon kanssa voit sen tehdä."
VastaaPoistaAi että, jollain pimeällä tavalla sydäntä lämmittää lukea että muillakin on takaiskuja, eikä kyse ole siitä että en hormonipäissäni enää osaa hoitaa mitään. ;) Ja juu ei, me emme ole talonrakentajia - se on tullut selväksi - onneksi olen muutenkin lopettanut itse tekemisen, joka aiheuttaa vitutusta pahimmasta päästä. Tuo Sofia N:n remppapäiväkirja olisi kyllä tehokas työkalu kaikenlaisen turhanpäiväisen tuunaamisen hillitsemiseen. :D Toisaalta kun laittaa reklamaatiot aikajärjestykseen niin eiköhän se siinä muodostu...
VastaaPoistaJa Lukulasi, kyllä lähdin. Mukana oli toki pöytälakana, vaatetanko, kengät, lastenvaatteet ja muu sälä. Koti-insinööri sitten toi ne perästä kun vinguin puhelimeen oikein kauniisti.
Ps. Täksi aamuksi klo 8.00 tulevaksi ilmoitettu verhoasentaja rimputti ovikelloa klo 7.40. Varmaan ihan ok kaikille muille perheille, mutta meillä oli herätys ajastettu 7.45.
mutta täytyy sanoa, että kurjinta kaikista on se, ettei sanalle ole käännöstä. esimerkiksi ruotsiksi. kun suomeksi voisin todeta yksinkertaisesti, että vituttaa, ja kaikki ymmärtäisi aha, niin mitäpä sanot ruotsiksi. mikään ei tunnu suussa hyvältä ja kaikki laimenee pieneksi ärtymykseksi. voi sanoa, että jag är sur, arg, irriterad, mutta en kyllä keksi miten sen kääntäisi ruotsiksi. vituttaa - kyllä sille sanalle on vain käyttöä.
VastaaPoistasaa antaa vinkkiä.
Fittig, Satans- arg tai fittig, skitsur, flyförbannad, förbajskat fittig, så in i helvetes arg.
VastaaPoista