Vihaatteko laattista? Älkää ihmeessä! Sen lisäksi, että koko perheen vatsatauti tuo lintsimeiningin kotisi muuten niin tasaiseen arkeen, sillä on muitakin hyviä puolia! Siispä: 10 hyvää syytä hankkia vatsatauti:
1. Laattis on laihdutuksen tehostartti! Parissa päivässä lähtee useampi kilo ja turha turvotus, Nutriletilla ja Activialla ei ikinä pääse samaan. Ruokaa ei tee mieli, eikä ainakaan kiinteää ruokaa, ja vatsalaukku on kutistunut niin, että annoskoko pienenee. Jos pidät tämän linjan olet huippumallin mitoissa ihan muutamassa viikossa.
2. WC:si ei ole ikinä (paitsi edellisen laattiksen aikaan) ollut näin siisti. Jopa pöntön sisäreunat ja lattialaattojen saumat on tullut käytyä läpi, useaan kertaan.
3. Jos pyykinpesuun ei aina löydy motivaatiota, nyt löytyy! Kone jyllää tauotta. Puhtaan pyykin tuoksu peittää muut hajut ja pesukoneen rauhoittava ääni myös vaimentaa vessasta kaikuvat ääniefektit.
4. Viruksen vuorottelu jakaa kotitöitä tasa-arvoisesti. Tervein hoitaa koko porukan, mutta ole tarkkana: vahtivuoron vaihto saattaa olla nopea.
5. Lapsista löytyy uusia kykyjä. Kolmevuotias osaa näköjään itse tehdä itselleen iltapalan, kun äippä ja iskä makaavat vessan lattialla.
6. Palaat ruokailussa perusasioiden äärelle. Mustikakkeitto, jogurtti, laimennettu mehu, tee, paahtoleipä.. Huomaat, että et oikeastaan tarvitse jääkaappiisi artisokansydämiä, tahinia tai pestopastaa. Sitäpaisti vesihanasta saa hyvän ja edullisen lounaan.
7. Taas on yksi ruokalaji vähemmän houkutuksena. Safka, joka poistuu ensimmäisenä jää mieleen, joskus jopa ikuisesti. Heippa vaan lasagne.
8. Saat aikaa itsellesi. Kun lepäilet pöntön vieressä, voit antaa ajatustesi vaeltaa vaikka kesään, lomamatkaan tai vaikkapa kodin remontointitarpeisiin: vessan lattialämmitys olisi aika kiva.
9. Saatte aikaa perheen kesken. Virus tarttuu jokaiseen, vaikka tekisitte mitä, joten yhteinen saikku tuo läheisyyttä. Vessan yhtäkkinen suosio lisää myös sosiaalista pelisilmää ja toimii priorisointiharjoituksena. Kilpailuhenkisimmät perheenjäsenet voivat lyödä seuraavasta laattaajasta vaikka vetoa.
10. Kun tauti on voitettu, tunnet itsesi onnellisemmaksi kuin koskaan. Olet paitsi laihempi myös hetkeksi oppinut iloitsemaan pienistä asioista.
Ps. Kiitos isovanhemmat, voitte palauttaa skidin tänään.
Olen miettinyt sellaista "aikuistumiskokemusten" listaa. Oksutauti kuuluu ehdottomasti sinne: pientä ovat asuntolainat ja muut vastuut sen kokemuksen rinnalla, että joutuu oksutaudissakin olemaan (jopa toisen oksuavan) hoitaja eikä jaffaa huutava hoidettava. Yyyh...
VastaaPoista:D ei sais nauraa, mutta tää oli aika osuva.
VastaaPoistaviimeksi kun itse oksensin, selvisi, miksi lapsena aina vatsataudissa piti juoda jaffaa: siksi, että se maistuu lähes samalta tullessaan ylös kuin mennessään alas, ja tekee näin koko taudista asteen verran miellyttävämpää.
itse en muuten syö enää kapriksia.
:D - eiköhän jokainen pienen lapsen vanhempi voi allekirjoittaa tämän... Meillä tauti jatkui vielä isovanhempiin, mutta he sai siellä sitten sairastaa ihan rauhassa keskenään että ei edes tullut huono omatunto siitä, että työnnettiin lapsi sinne heti kun hän kynnelle kykeni (ja itse emme). Ja itsepä tarjoutuivat :)
VastaaPoistaMulla se ruokalaji viimeksi oli nepalilaisessa ravintolassa nautittu lohiannos. Ei sitä enää, kiitos. Jopa lohi tekee tiukkaa.
-karina
Heippa vaan Domino-keksit.
VastaaPoistaHermnnin rva, on the spot! Onneksi on anoppila.
VastaaPoistaLiina, ja mikä hienointa: jaffassa ei ole sattumia. kuten lasagnessa.
karina, symppaan tota lohikokemusta. Edellisessä oksutaudissa lähti tomaatti-vuohenjuustokeitto.
sannika, no mutta positiivisen kautta: keksit, nuo lihottavat perkeleet, eivät enää himota!
Muuten, keksin vielä aikan yhden plussan: kakkahuumori herää uuteen kukoistukseen!
Curryruokia tuskin pystyn ihan hetkeen syömään. Tuli paha olo ajatuksestakin.
VastaaPoistaMutta siis, en ymmärrä miten itse olen aina ainoa meidän perheestä, joka vatsataudin onnistuu saamaan?! KOLME viimeistä kertaa sekä lapsi että mies ovat säästyneet ainakin oksentelulta. Epäreilua. (Tai siis, en tietysti lapselle sitä toivoisikaan. Enkä siis miehellekään, periaatteessa, mutta ihan tasapuolisuuden nimissä se saisi hoitaa seuraavat oksentelut)
Heippa vaan tippaleivät, jo vuodesta -88...
VastaaPoistaReps kohdalle 5! :D
Heippa vaan juurikin se jaffa, jo lapsuudesta lähtien - oi äiti miksi sitä piti juottaa :D
VastaaPoista(Meillä on säästytty vatsataudeilta lasten syntymän jälkeen lähes kokonaan, koputan puuta...)
-j
Sulla on loistava asennne! Ja heippa vaan omenalimppari, poissa keskuudestani jo 20 vuotta. Tautiin mitenkään edes liitymättä.
VastaaPoistaHeippa vaan kanakastike ja tortllalastut.
VastaaPoistaMä jäin oksennustaudissa pienenä kiinni äidille, että en pureskellut ruokaani kunnolla. Kokonaisia mandariinilohkoja oli melko epämiellyttävää oksentaa.
Mikrossa tehtävä överisuklainen kuppikakku, heihei. Meni multa ja siskolta kummaltaki kerralla se herkku listalta.
VastaaPoistaJaffaa ei juurikaan ole saattanut juoda lapsuuden oksujen jälkeen. Varsinkaan punaista jaffaa.
Muistan edelleen noin kolmenkymmenen vuoden takaisen mummolareissun. Olin saanut jälkiruoaksi suklaavanukaspurkin (merkkiä en muista juuri nyt), jota siihen aikaan sai myös minttusuklaan makuisena. Vatsatauti alkoi samana iltana.
VastaaPoistaSuklaavanukasta voin nykyään jo syödä, mutta minttusuklaa on edelleen totaalinen no-no. Jo hajusta tulee paha olo.
Kertakaikkiaan hämmentävän voimakas muisto, kun nyt ajattelee!
Komppaan joka kohtaa ja lisäksi erityisesti ekaa kommenttia, että oman lapsen eka laattis on merkittävä aikuistumisriitti. Voi sitä itsetyytyväisyyden määrää, kun rauhallisena ja turhaa numeroa tekemättä siivoaa lapsrakkaan ylösannin, tuli se minne vaan ja mihin aikaan vaan.
VastaaPoistaEn olisi ikinä uskonut riemuitsevani siitä, että onnistun sieppaamaan kaikki oksennukset omaan syliin lattian, maton, sängyn tai sohvan sijaan, koska pääsee muuten paljon helpommalla siivoamisessa ;)
Heippa vaan Pätkis. (Ei tarkalleen ottaen oksennustaudista, vaan migreenin aiheuttamasta pahoinvoinnista, mutta sama vaikutus yhtä kaikki. Kannatti syödä niitä pussissa olevia palasia ennen kuin kohtaus yltyi vielä pahemmaksi...)
VastaaPoistaMinä en ihan heti muista ruokaa, jolle olen heittänyt hyvästit, mutta en voi käydä ystäväni luona vessassa koska siellä on sinistä nestettä sisältävä WC-raikastin. Olen joskus oksentanut pönttöön, jossa oli samaista ainetta. Parin kerran jälkeen raikastin lensi aina oksun tullessa seinään :-)
VastaaPoistaKerran kun koko perhe oksensi hulluna, meidän isä alkoi syömään mansikoita, jotta sitten kun hänen vuoronsa tulee, on kivempi oksentaa kun saa oksentaa mansikoita. Ei muuten pitänyt paikkaansa. Siis se että se olisi ollut mukavampaa :-)
Ihan hervoton kirjoitus taas! Heippa vaan perunamuusi ja nakit - vuodesta -82.
VastaaPoistaKiitos menetettyjen ruoka- juoma ja wc-raikastinkokemusten jakamisesta! :D En tiedä mitä tekisin, jos pätkis poistuisi kuvioista pytyn kautta.. O_o Mut mun rupes tekee mieli punasta jaffaa..
VastaaPoistaJuille, mä en yleensä ikinä saa laattista mutta nyt sain. Mä hoidan flunssat! Ehkä sulla on samanlainen diili toisinpäin?
Hirnuin tätä lukiessani. Sairastin taannoin piiitkästä aikaa vatsataudin, ja tämä osui ja upposi.
VastaaPoistaHeippa vaan mausteiset lihapiiraset, te entiset suosikit. Muistan vielä, miltä maistuitte paluumatkalla.
Itselläni ei mikään ruoka-aine (vielä) ole hyvästelty oman oksentelun seurauksena. Muiden oksentamisen vuoksi kyllä. En voi mennä edes lähelle mitään viilis-viilejä, varsinkaan mansikka-vadelma-versioita, kiitos pikkuveljieni, jotka aikoinaan eivät muita maitotuotteita syöneet ja kesähelteillä oksentelivat ne pitkin auton penkkejä mökkitiellä. Yhhhh!!
VastaaPoistaHei hei lihapiirakat (vuodesta -91) ja juustokeitto (vuodesta 2015).
VastaaPoistaPian juustokeittoykän jälkeen jouduin leikkaukseen ja sairaalahoitoon kokonaan muusta syystä, ja siellä oli ekat viisi päivää kiinteiden ruokien kielto (eli sairaalan sosekeittodietti). Kohtalon ivaa oli, että ruokana tietenkin oli kaksi kertaa päivässä juustososekeitto! Olin ykätä joka kerta, kun yritin sitä väkisin syödä, pakko oli kun oli nälkä. Lopulta valitin, ja ilmoitin sairaalan keittiöön, ettei minulle enää saa tarjota juustokeittoa, koska en saa sitä alas. Edelleen puistattaa... brrrr...