Tarvitsisin teiltä jeesiä.
Haluaisin tiedustella, mitä mieltä olette sanasta mutsi? Onko se leimallisesti ärsyttävien stadilaisten käyttämä ärsyttävä sana, jota koko muu Suomi kavahtaa?
Väännämme nimittäin kirjan nimestä, jossa sana toistaiseksi esiintyy. Minun suussani mutsi on ihan arkipäiväinen äidin synonyymi. Kutsuin Mutsiani oikeastikin mutsiksi. Ongelma - ja koko pointti - on siinä, että mutsissa on enemmän asennetta kuin muissa mammasynonyymeissä eikä sitä voi helposti vaihtaa ilman merkityksen lässyyntymistä.
Tiedostan, että koko pohdinta saattaa olla myös turhaa holhousta ja aliarviointia, ei kehä III:n ulkopuolella missään kulttuurityhjiössä eletä. Kirjan kielenkäyttö ei juuri eroa tämän blogin linjasta, joten nimitason liennytys on tietenkin vain silmänlumetta. Mutta kun emme nyt haluaisi heti nimellä karkoittaa potentiaalisia lukijoita. Kertokaa siis suhteestanne mutsiin, pyydän!
Omasta nuoruudestani (vm-78) muistan että "mutsista" puhuivat ne, jotka yrittivät olla "cool" ja muut vähän nauroivat niille selän takana. Se "mutsista" puhuminen kun ei tullut niiltä luonnollisesti ja kuulosti vaan nololta. Ja tämä siis 100km oikeista mutseista pohjoisempana.
VastaaPoistaPohjois-Suomalaisena en itse käytä sanaa mutsi, se ei mitenkään päin istu omaan suuhun. Kuulostaa ärsyttävän stadilaiselta sanalta ;) Mutta en jättäisi muuten kiinnostavan kuuloista kirjaa lukematta siksi, että nimessä esiintyy mutseja. Blogisi on niin mieluisaa luettavaa, että murre-erot menettävät merkityksensä. Odotan kirjaa mielenkiinnolla!
VastaaPoistaMutsi on mutsi, vaikka voissa paistais! Mulla on mutsi ja mä olen mutsi...
VastaaPoistaJuuei, ei sitten millään. Mutsi kuulostaa 80-luvulta, teiniltä ja siltä, että ei kehtaa sanoa äiti, kun se ois niin laimeeta. Näin Oulun korkeudella.
VastaaPoistaJos slangi/murre on huoliteltua ja toimivaa, että sitä tosissaan käytetään tyylikikkana, mua ei mutsi häiritse.
VastaaPoistaJos se eriyttää pk-seutulaisen mutsin inarilaisesta, niin ei kiitos.
En tiedä hyväksyisinkö koskaan, jos mua (oululaista) ryhdyttäis kutsumaan mutsiksi. Että sikäli sillä voi myös vieraannuttaa. Mutta käyttäisin mutsia ihan turvallisesti, tietyin varauksin.
Ei kolahda mutsi oikein turkulaiseenkaan, täällä päin se on ehkä "mutsis oli" tyyppinen tokaisu, ei niin kiva.
VastaaPoistaR
Mä olen kans 300 kilometriä mutsikulttuurista pohjoiseen, ja munkin korvia mutsittelu vihloo. Mulle mutsittelu kuulostaa joko
VastaaPoistaA) semmoselta pirtsakalta ilmaisulta, millä terkan opet yrittää kosiskella esiteinejä ja vaikuttaa 20 vuotta itseään nuoremmilta (mikä on teineistä ehkä nolointa mitä on.) "Siis et murkkuikään ihan tosi siis saattaa kuuluu se, et joskus tuntuu et mutsi ei tajuu yhtään."
Tai sit B) semmoselta rennonletkeeltä, pohjimmiltaan vimosen päälle harkitulta ilmaisulta, jolla halutaan kertoa, että "tässä me ei kuulkaa turhia jäykistellä, mutkat vedetään suoriksi ihan tosta vaan ja kieli on silleen lennokkaasti poskessa!"
Toki ihan varmasti tähän vaikuttaa kulttuurierot. Mut mun mielestä äiti on kuitenkin aina äiti.
En ikinä sanois äitiäni mutsiksi, enkä halua itse sellainen olla.
VastaaPoistaJoo, mun kaveripiirissa sanan "mutsi" yleisin käyttö on juuri tuossa sanonnassa "mutsis on/ mutsillas on" jne.
VastaaPoistaOmaa äitiäni en ole ikinä mutsiksi sanonut enkä sano, se ei vain sovi. Kotona asuessa äiti oli mulle "äitee". Kaverin äiti on äippä. Itse taas julistan näin etukäteen raskausaikana että "musta tulee paska mutsi".
Itse näen sanan vähän niinkuin kaikki isovanhempiin viittaavat sanat (mummi, mummu, mummo, isoäiti,...). Jokainen käyttäköön sitä mikä sopii.
Jotenkin miellän mutsi-sanan erityisesti siihen, miten itse puhun omasta äitiydestäni - erotukseksi siihen Elovena-tyttömäiseen täydellisyyden äitimyyttiin. Äiti ei pidä mustaa nahkatakkia, mutta mutsi voi pitää.
Sanalla on pohjimmiltaan negatiivinen kaiku edelleenkin, vaikka siedätyshoitoa on tullut saatua ja varmasti tulen saamaankin.
VastaaPoistaEdellä olevista kommenteissa oli erittäin hyviä pointteja siihen, että miksi sanan kuuleminen aiheuttaa välittömän kulmien rypistyksen. Kulttuurierot näistä päällimmäisenä.
Äiti on äiti.
Mun piti oikein pysähtyä miettimään tätä. On tosi luontevaa, kun sanot itteäs mutsiksi. En nyt ihan vielä ole kirjasi kohdeyleisöä, enkä siis sitä varmaankaan toistaiseksi osta (ei oikeesti pysty ostamaan äitiyskirjaa kun ei ole lapsia edes hankinnassa vielä, vaikka blogista pidän ja lapsia on kyllä suunnitelmissa hankkia - joskus), mutta jos tietäisin, että se on just sun kirja, niin ei siinä nimet pidättelisi.
VastaaPoistaOlen kuitenkin kotoisin alueelta, jossa mutsi ei ole mitään perussanastoa. Poikaystävä sanoo äitiään mutsiksi (tosin alunperin helsinkiläinen anoppikin puhuu omasta äidistään mutsina), eikä se kuulosta pahalta. Nyt kun aloin asiaa pohtia, en kuitenkaan itse haluaisi olla mutsi. En tiedä miksi. Ja luulen, että ainakin ennen tuota anopin mutsinimittelyä ennen se nimi olisi kirjassakin häirinnyt jonkun verran.
Oon ihan samaa mieltä, mutsi kyllä sopisi sun kirjan nimeen, mutta onhan siinä pieni karkottamisen vaara. Toisaalta jos loppukirja on samaa tyyliä kuin blogi, niin tavallaan olisi rehellistä, jos nimikin olisi sitä. Tuomioni: on se hiukan vaivaava sana, mutta parempi kuin joku lässytys. Jos se vähän ärsyttää, voi olla hyväkin.
Jenni
Itse asiassa en ole koskaan (tamperelaisena) pitänyt mutsia edes mitenkään helsinkiläisenä sanana, vaikka varmasti se sitä onkin. Itse en sitä osaa käyttää, mutta muiden käyttämänä se ei häiritse yhtään. Onhan meillä Paskamutsi ja Tuomari Nurmion oi mutsi, mutsi...
VastaaPoistaJos mutsi on sinulle luonteva tapa sanoa, niin älä suotta holhoa meitä muita, vaan anna mennä! ;)
Äippä sen sijaan on yksi kamalampia sanoja, mitä suomenkielestä voi löytyä!
ei meilläkään keski-suomessa mutseja tunnettu. Ei vaikka olisi voissa paistanut.
VastaaPoistaHirveän teennäistä se oli, jos joku kutsui äitiään mutsiksi. Jos sen olisi sanonut omalle äidilleen päin naamaa, olisi siitä ollut leikki kaukana.
Meillä ei äidistä olisi koskaan voinut sanoa mutsi, mutta minä itse puhun itsestäni mutsina varmaan mieheni vaikutuksesta, koska hän kutsuu omaa äitiään niin ja anoppi myös itse käyttää mutsi-sanaa. Sisareni ja veljeni kanssa puhutaan kylläkin äidistämme keskenään mutsina. Nelivuotiaani puhuu musta vielä ihan äitinä, mutta kun vaihtuu mutsiksi ei varmaankaan tunnu missään. Musta tuo sana paremminkin on sellainen rento äiti-ilmaus, ei mitenkään ruma tms.
VastaaPoistaSavosta huudetaan EI mutsille!
VastaaPoistaJos vaihdat sen mutsi-sanan tilalle minkä tahansa suomalaisen murresanan, joka tarkoittaa äitiä niin toimiiko se?
Eli laitappa sana "ÄETI" siihen tilalle. Toimiiko? Se sama uskottavuusongelma, mikä voi liittyä sanaan ÄETI voi liittyä minulla sanaan MUTSI.
Siinä sulle vastaus! Heleppoo ku heinänteko.
- Miu
Isallani on mutsi ja samoin minulla, itse olen aiti. Mulla ei ole mitaan sitaan vastaan etta minusta joskus tulisi mutsi, mutta aippa, aityli tai joku muu vastaava allotys saa karvat nousemaan pystyyn.
VastaaPoistaKyllä mutsi on ainakin parempi kuin esim. joku mamma tai äippä...
VastaaPoistaMiellän mutsi-sanan kyllä pk-seudulle, mutta ei se haittaa mitään. En ole itse pk-seudulta, tosin olen asunut siellä joskus. Sinun hauskaan tyyliisi mutsi-sana sopii mielestäni oikein hyvin!
Onpas kiinnostavaa! Ja siis kyseessä tosiaan sana, jota minä ja veljeni olemme käyttäneet omasta mutsistamme. Ja Mutsikin allekirjoitti tekstarinsa mutsina. :D
VastaaPoistaKirjan tyyli on kyllä työnimensä kaltainen, joten siellä saattaa tökkiä sisällön lisäksi muutkin sanavalinnat. ;) Nimi tosiaan täytyy vaihtaa kokonaan jos mutsi hylätään, koska a) neutraalimman synonyymin kanssa ei ole enää sama asia ja b) neutraali ei sovi meidän kielenkäyttöön. Ja ehkä tossa kannattaa miettiä sitäkin karkotetaanko me juuri ne henkilöt, jotka ei sisällölle naurais muutenkaan. Niitä nimittäin takuulla löytyy. Hmh.
Miulle kiitos hyvästä vinkistä, vaikka heinänteko onkin mulle aika vierasta. ;) Tuo esimerkki avasi hyvin sitä kirjoittajalähtöisyyttä, osaisin heti arvata jotain taustasta.
Jatkakaa ihmeessä!
Miun pointti on hyvä. Kokeile mutsin tilalle nimikelehdelle äippää, äityliiniä, mammaa, mamaa, eukkoa, muijaa, emäntää, ....... ja kun ne kuulostaa vähän oudoilta, niin tiedät miltä meistä Mutsia kavahtavista tuntuu :) Mutta mun mielestä ehkä juuri siksi siinä pitää olla Mutsi.
VastaaPoistaNe jotka sen kirjan ostaa, ei osta sitä ainakaan jos se kertoo jostain Emännästä, tai ainakin ne pettyy sisältöön (sori Ehtoisa Emäntä, tää ei nyt todellakaan tarkoita sua! :)).
Mun mielestä tää kommenttiketju ajautui väärille poluille tai sitten en itse hahmottanut kysymystä. Kyse ei kai ole siitä, miksi itseään haluaisi kutsuttavan, vaan siitä haittaako jos se on kirjan nimenä.
VastaaPoistaEi, ei haittaa, ei ainakaan mua. Jos ihminen itse tulee kotonaan kutsutuksi mutsiksi, käyttää itse itsestään termiä mutsi ja kirjoittaa elämästään kirjan, niin miten hitossa se voi yhtäkkiä muuttua Äiteeksi tai Mammaksi?
Whot? En tajua. Eihän se voi muuttaa elämäänsä kirjaan osittain toiseksi tai sitten pitää vääntää kirjastaan kunnon fiktioromaanin riikkapulkkis-tyyliin "en oo ollut keski-ikäinen nainen mut kirjoitanpa sen sielunelämästä silti".
Niin. Siis mun mielipide on se, että älä pelkää kehä III:sen ulkopuolisia nihkeilijöitä, ne ei ostaisi sitä kirjaa vaikka vaihtaisit nimen miksi (valittaisivat siitäkin kuitenkin). Oo uskollinen itsellesi, sellaiset on parhaita kirjoja.
Ja niin, minä oon sitten muuten 500 km kehä III:n ulkopuolelta ihan aluperin. Ja silti tätä mieltä.
Mun mielestä mutsi kirjan nimessä on ok, jos se kertoo sen kirjan sisällöstä enemmän kuin joku muu vastaava sana. Jos siellä kirjassakin on mutsi, niin totta hitossa se voi olla sen kirjan nimenäkin.
VastaaPoistaEn varmastikaan jättäisi kirjaa sen vuoksi ostamatta, että siinä on/ei ole joku murresana nimessä. Itse olen vajaa 200km mutsista pohjoisempana, enkä sitä koskaan käyttäisi äitini kutsumanimenä, enkä myöskään välittäisi omana nimenäni, mutta Katjan juttuja tovin lukeneena ei siinä mitään muuta kyllä voisi olla :)
Pidä mutsi ja usko ittees, jos se kerta on hyvä nimi ni mitä sitä vatvomaan ;)
Mulla on äiti ja tulen itse olemaan toivottavasti myös äiti, mutta ei mua mutsikaan haittaa. Se mielestäni keventää äiti-termin tunnelatausta, tekee siitä jotenkin lähestyttävämmän ja keveän. Esimerkiksi paskamutsi on termi jota käytän aika usein, paskaäiti ei toimisi yhtään niin hyvin.
VastaaPoistaItse käytän mutsia siis aina humoristisessa yhteydessä, ja koska mulla on jännästi vähän sellainen tunne, että sellaisessa yhteydessä se teidän kirjankin nimessä olisi, äänestän puolesta.
Henkilökohtaisesti en pidä sanasta yhtään. Minusta se on jopa halventava, en ikinä kutsuisi omaa äitiäni tai ystävääni mutsiksi. Olen jo nyt ottanut kannan, että kieltäydyn vastaamasta lapselleni, jos hän minua mutsiksi nimittää. Minä olen äiti.
VastaaPoistaMutta kirjan nimessä mutsi on ihan ok, jos se kerran noudattaa teoksen muuta tyyliä. Enkä tosiaan jättäisi ostamatta lupaavalta vaikuttavaa kirjaa pelkän otsikon perusteella saati leimaisi sitä yksittäiseen termiin perustuen.
"Mutsi" kuullostaa täällä kehä III:n ulkpuolella varmana aika samalta kuin "äeti" siellä sisäpuolella.
VastaaPoistaOlen varmaan tosi kieroontunut, kun viihdyn sun kirjoitusten parissa mutta voin vierastaa sanaa "mutsi" ;-)
Minun vinkkini on, että tehkää kirja sillä fiiliksellä, joka teillä molemmilla myös blogeissanne on. Kadotatte "sen jonkin" jos lähdette miellyttämään massoja ja tietoisesti maksimoimaan taloudellista hyötyä.
t. äeti savosta
Nykyään kun äidit ovat mammoja, jotka käyvät mammajoogassa, tai äippiä, jotka pukeutuvat äippävaatteisiin, kuulostaa mutsi varsin raikkaalta näkökulmalta vanhaan teemaan. Tulee heti mielenyhtymä paskamutsiin. Mutsi siis avaan äitiyteen jonkun sellaisen tulokulman, jota esimerkiksi mami ei tee. (Sen sijaan mutsi äidin nimityksenä kuulostaa turkulaiseen korvaani suorastaan 60-lukulaiselta ja jokseenkin teennäiseltä. Äiti on äiti. Äidin nimitys on kuitenkin eri asia kuin kirjan nimi.)
VastaaPoistaJos en tuntisi sua ja kirjoitustyyliäsi, niin kirja jonka nimessä on "mutsi" jäisi hyllyyn.
VastaaPoistaSana mutsi ei aiheuta mitään muuta kuin ärsytystä minussa.
Mun itäsuomalaisissa korvissani 'mutsi' on ärsyttävä, ruma slangisana. Mutseiksi äitejään tituleerasivat wannabe-stadilaiset, eikä se ikinä kuulostanut luontevalta.
VastaaPoistaLiputan rennon ja coolin äitiyden puolesta, mutta miksei ne rennot ja coolitkin äidit voi olla äitejä?
Kyllä länsi-suomalaiselle mutsi on vähän pilkallinen ilmaisu, jota voisi korkeintaan käyttää äidin selän takana.. Itse en mitään mutsittelua haluaisi kuulla oman lapseni suusta.
VastaaPoistaEi mutsi-sana silti kirjan nimessä mitenkään huono valinta automaattisesti ole, varsinkaan jos kirjan sisältö on sarkastista muutenkin. Väitän että ihmiset osaavat lukea "yli" erilaisten (murre)sanojen ja merkitysten.
Mä luulen että mutsi-sana sopii osaksi kirjan nimeä vallan mainiosti!
Mun blogin nimessä ja nimimerkissä on mutsi. Silkkaa sattumaa, sillä olin ihan down kun alotin blogin ja eka ajatus oli toi biisi. Mikä käsittelee kuolemaa, tajusi maalainen monta kuukautta myöhemmin.
VastaaPoistaNyt käytän jopa itsestäni mutsi-nimitystä (ei siis liity blogiin mitenkään) ihan sen takia, että se on jotenkin hauska. Siitä tulee mieleen sellanen jenkkihuivinen kiharapöheikköinen mutsi. Kaamoksen isä puhuttelee omaa mutsiaan mutsiksi, mulle se oli aluksi ihan outoa. Nyt mäkin oon Kaamoksen mutsi. Mutta sanaan oon tottunut ja musta se on kiva, ehkä vähän silleen viiskytlukulaisesti muka-rankka, mutta ehdottomasti hyvä.
Näitä älä ainakaan, pliis: äippä, äityliini, äiskä ;)Keskimmäinen ehkä kaikista karmein.
VastaaPoistaNimimerkki Mutsi
PS Omassa 50-l syntyneessä kaveripiirissäni kuuluu sanottavan myös mude. Sekin on "helsinkiä", mutta ei ehkä niin leimaavasti kuin mutsi.
Meillä (Pohjois-Suomessa) sanottiin myös mutsi, mutta käytössä oli myös äiti, äiskä, äippä jne. Ehkä se oli humoristisemmassa merkityksessä, kun sitä käytettiin hymyssäsuin kun yritettiin leikkiä että meidän pitäisi vissiin käyttäytyä kuin teinit. :D Eikä oltu ainoa perhe jossa mutsi-sana oli käytössä, joillakin se vääntyi mutteriksi, mudeksi jne, kai tässäkin asiassa rakkaalla lapsella (heh) on monta nimeä.
VastaaPoistaVaikka Helsingin slangi kuulostaa omaan korvaan jokseenkin suomen kielen pahoinpitelyltä, niin mutsi on kyllä jokseenkin neutraali/positiivinen sana. En tiedä, liekö tässä jokin maaseutu/kaupunki -erottelu etelä/pohjoisen sijaan, en voi kuvitellakaan että esim. jotain maaseudun äitiä mutsiksi sanottaisiin. Kaverien "äireet" yms. kuulostaa omaan korvaan paljon oudommalta.
Ja mun mielestä "mutsi" siis sopii erittäin hyvin, jos se on kirjoittajalleen/käyttäjälleen luonnollinen nimi, ei sitä väkisin kannata alkaa muuksi muuttamaan. :)
Tämänkin turkulaisen korvaan mutsi on vähän .. halpa sana. Tai se riippuu niin paljon asiayhteydestä, siitä kuka sanoo ja kenelle, se on myös helposti sellainen kovempi hellyttelysana.
VastaaPoistaMä olen mun koiralle paskamutsi kun pesen sen tassut lavuaarissa lenkin jälkeen, muuten en sitä sanaa oikeastaan käytä ikinä.
Äitini on äiti, ja minä tulen olemaan joskus äiti, toivottavasti ainakin :D
Mutta se on ihan satavarma, että nimeättepä kirjan miksi tahansa, en mä sitä nimen takia lukematta jätä ;)
Mulla on mutsi ja olen itsekin mutsi jo 70-l alkaen. Mutsi on hyvä ja lämpöinen sana stadilaisessa suussa ja korvassa. Muualla ei, mikä tulee ilmi täälläkin monessa kommentissa. Se on "hesalaista" puheenpartta ja "hesalaiset" leimataan usein leuhkoiksi ja ikäviksi ihmisiksi - yhä edelleen, ikävä kyllä. Näin kertoi muutama Helsingistä n. 600 km päässä asuva tuttavani kun sanoista ja murteista taannoin puhuimme. Myöskään murteemme, slangi, ei ole yhtä "hyväksytty" kuin muiden alueiden murteet. Se ärsyttää ja kirjan nimi voi nimellään karkoittaa potentiaalisen ostajan.
VastaaPoistaToisaalta, sana mutsi on sinua ja sä oot mutsi. Joten anna palaa Mutsina vaan!
Nimimerkki Kassisen mutsi
Vaikka oululaismielipiteitä näyttää kertyneen jo vaikka muille jakaa, heitänpä vielä yhden lisää. Mutsi-sanan käyttö liittyy minusta paljolti kontekstiin: jos kirjan nimi on "Uuden mutsin opas" tms., en välttämättä tuntisi olevani kohderyhmää, koska minusta ei koskaan tule mutsia (äiti toivottavasti kyllä). Jos nimi on "Paskamutsin muistelmat", se käy hyvin ja on kiinnostava: selvästi tässä nyt kirjoittaa äiti, jonka perheessä sanaa käytetään eikä sanavalinta sulje ketään pois.
VastaaPoistaHei.
VastaaPoistaMutsi kalskahtaa monen korvaan, koska sitä eivät itse käytä arkikielessä. Ja luulen, että kommentoivat myös siis siitä näkökulmasta, että eivät itse käyttäisi sitä sanaa. Minä en käytä ja mun sanomana se kuulostaisikin teennäiseltä. Kirjan nimessä se on kuitenkin ihan toisessa kontekstissa kuin omapuhumana. Sinä puhut mutsista ja mutsis se siis on. Kirjan lukemista/ osatamista Mutsi-sana tuskin estää. Mutsi on sananakin kuitenkin laajemmalle levinnyt eikä ihan niin aluesitoutunut kuin esimerkiksi äitee tai mainittu äeti.
Itse asun Etelä-Pohjanmaalla, ikäni olen asunut (opiskeluja lukuunottamatta) ja puhun siis eteläpohjanmaata. En sano mutsi tai spora tai brenkku, vaan puhun sitä kieltä mikä suuhuni sopii. Se ei estä minua silti lukmasta sinun kirjoittamaasi kirjaa, jossa puhutaan mutsista, eikä nauttimasta siitä sarkastisesta tyylistä, jota kirjoittaessasi viljelet. Jään odottamaan julkaisua. :)
Niin ja se piti vielä sanomani, että eivät kaikki, jotka eivät käytä mutsi-sanaa, ole todellakaan huumorintajuttomia kukkahattutätejä, niin kuin joku aiemmin vihjaisi. ;) Itse en ainakaan itseäni sellaisena pidä,vaikka ei minulla mutsia olekaan vaan äiti.
anu
holy mother, Batman, who knew.
VastaaPoistamun äiti, la mutsi, on siskoineen kasvanut Keski-Suomessa (no, käsittääkseni) paikassa joka nykyään tunnetaan nimellä Mäntti-Vilppula, ja heidän äitinsä, minun mummoni, on ollut ajoittain mutsi. vastaavasti sanon omaa äitiäni välillä mutsiksi, ja voin ihan hyvin olla mutsi itsekin. kuten Kris osuvasti sanoi, minustakin mutsi on sana joka vähentää hieman rasittavaa tunnelatausta äitiyden konseptista. en ole ikinä tajunnut, että se voisi jostakusta olla loukkaava sana. hassua, mutta nyt tuntuu lähinnä siltä, että minullapa onkin ylimääräinen sana käytössäni :D
ei, kirjan nimessä se ei haittaisi, enkä ymmärrä muutenkaan miksi kirjan nimeä kannattaisi vesittää, mutta mä en tosta harrastekirjallisuudesta olekaan oikein perillä ;)
Mä en ole koskaan edes ajatellut, että sanalla mutsi voisi olla negatiivinen leima tai että noin monen korvaan se kalskahtaa. Faijallani oli mutsi, mulla on mutsi ja vaikka itse olen vielä toistaiseksi äiti, niin olen valmistautunut kokemaan muodonmuutoksen mutsiksi muutaman vuoden sisällä. :)
VastaaPoistaMullakin tämä maaginen mutsi esiintyy blogin nimessä, vaikken mutsiksi itseäni muuten tituleeraa. Musta mutsi on kiva, letkeä ja rento sana, joka mahdollistaa äitiyden tarkastelun muistakin näkökulmista kun mitä mamit ja äiskät ensimmäisenä tuo mieleen.
VastaaPoistaToisaalta pääkaupunkiseudun ulkopuolella varttuneena tiedostan myös, että monelle mutsi on nimenomaan se sana, jota ei voinut käyttää äidin kuullen, mutta jota viljeltiin kaveripiirissä kun haluttiin vaikuttaa astetta koleemmalta. Musta kuitenkin tuntuu, että paskamutsit ja muut on vähän lieventäneet tätä ilmiötä, ja nykyään mutsilla voi olla myös murresanan ja haukkumasanan lisäksi tällainen rennompi tai leikkisämpi merkitys.
En siis vierastaisi kirjaa, jonka nimessä on mutsi. Sen sijaan saattaisin jopa ajatella, että tässäpä kerrankin kieli poskessa kirjoitettu tekele muuten vähän puisevastakin aihepiiristä.
"Juuei, ei sitten millään. Mutsi kuulostaa 80-luvulta, teiniltä ja siltä, että ei kehtaa sanoa äiti, kun se ois niin laimeeta."
VastaaPoistaJep..
Riippuuhan se toki tosi paljon koko kirjan nimestä, kuten joku jo taisi yllä pohtiakin. Mutsi minunkin, 80-luvun keskisuomalaislapsen korvaan kuulostaa joko alentuvalta tai yritykseltä olla cool "hesalainen" :D, siis silloin oman lapsuuden/nuoruuden aikaan oli näin. Mutta, kuten taaskin jo aiemmin näissä kommenteissa todettu, blogeissa se on vaan keventävää.
VastaaPoistaToisaalta, lapsuuden sanakammosta johtuen, helpommin jäisi ehkä mutsikirja ostamatta kuin joku muu. Tosin mä nyt jättäisin kaikki äitikirjat kaupan hyllyyn, jos en tietäisi kirjoittajaa ja kirjan sävyä. :-P Tämänhän olen jo etukäteen päättänyt hankkia, niin että ihan sama. =)
(Siis hirveesti varmaan oli apua tästäkin ympäripyöreästä kommentista. :D)
Äitini käytti itsestään sanaa mutsi. Vaikka itse en sitä osaakaan käyttää missään yhteydessä, niin lämmöllä mutsiani muistelen. Sopiva sana Stadin ulkopuolellakin.
VastaaPoistaSavonlinnasta terve! "Mutsi" on joo sellainen vähän nolo mukanuorekas termi (jostain 80-luvulta, niin kuin joku donna tai gimma). En ikinä itse käyttäisi. Mutta meidän mummoa sanotaan mutsiksi - äitini ja siskonsa katsos muuttivat nuorina Helsinkiin ja oppivat sanan siellä. (Eli minulle henkilökohtaisesti sana tarkoittaa mummoa.)
VastaaPoistaKyllä siihen kuitenkin kirjan nimessä osaisi suhtautua ihan neutraalisti.
Mutsi se on minullakin :) Itse olen 37v ja Kanta-Hämeestä kotoisin.
VastaaPoistaOma isäni käytti mummistani mutsi nimitystä ihan loppuun asti (mummi oli 90v, kun poistui tästä maailmasta vuosi sitten), joten ainakin tästä yhteydestä mutsin käyttö on itselleni tuttua. Sisareni kanssa puhumme omasta äidistämme mutsina, eikä sanalla ole mitään erityistä merkitystä suuntaan tai toiseen. Käytän kyllä isästänikin faija-sanaa kohtuu usein.
Kirjan nimeen sana mutsi toisi minusta vain sopivaa särmää ja varmasti tarttuisin kirjaan kiinni :)
Mutsi on ruma sana, halventava, väheksyvä. Mutsiksi äitiään nimittää alkoholistiäidin tai jotenkin leväperäisen äidin lapsi. Mutsi on puuma, blondattu tai mustaksi värjätty, mutsi on ylipainoinen tai sairastaa ikuista anoreksiaa. Mutsi polttaa tupakkaa dementiakodissa tai lähipubin terassilla. Mutsille soitetaan vaan pakosta tai kun halutaan mutsilta jotain. Jätän mutsikirjat lukematta.
VastaaPoistaMutsiblogia luen mutta JOKA kerta mutsi kalskahtaa korvaan. Mutsista tulee mieleen nainen, joka ei koskaan julkisesti halaa, suukota tai kehu pieniä lapsiaan - paitsi humalassa.
Kysyit mielipidettä ja sait ;)
Nina
Mutsissa on sanana munaa, vaikka en sanaa muuten siedäkään. Oon kyllä sitä mieltä, että se sopii asiayhteyteen vallan hyvin.
VastaaPoistaJos nimessä olisi äiti, äippä tms. en luultavimmin lukisi, koska mieltäisin kirjan äitioppaaksi tai muuksi lässytykseksi. (Kuulostan kamalalta ihmiseltä, mutta näin on.)
Jos poika täällä 200 kilometrin päässä mutsialueelta käyttäisi mutsia, pesisin suun mäntysuovalla. ;D
Itse en mutsi halua olla, enkä omaa äitiäni mutsiksi sano.
VastaaPoistaMutta minusta mutsi kirjan nimessä varmasti kertoo myös kirjan tyylistä. Eli jos on samaa tyyliä kuin blogi, niin ei estä ostoa!
En kammoa sanaa muiden käyttämänä, joidenkin suuhun se vaan sopii paremmin kuin toisten! Anna mennä vaan:)
Annukka
Mulla oli lapsena mutsi, mutta nykyisin äiti. Piti oikein kysyä, miten nämä hämäläistyneet lapset mua kutsuvat kavereilleen, kuulemma mutiskis :D mutta muiden luokkalaisten äidit on äitejä.
VastaaPoistaMua ei mutsi häiritse, mutta se saattaa olla pk-seutulaisen syntyperän syytä.
no heh "mutsiksi"sai vähän jännän kirjoitusasun, but you get the point :D
VastaaPoistaJaa,
VastaaPoistaPohjoisessa kannukseni saaneena olen kyllä äiti-ihmisiä, mutsittelu ei vaan ole mun juttu. Jos olisin luonnehtinut omaa äitiäni mutsiksi, olisin saanut viehkon kulmakarvan kohotuksen ja palautteen "sinulle minä olen äiti". Joten omassa perhessäni minä olen "äitiiih" ja mieheni on "iskäääh". Se millä äänenpainolla murkut nämä sanaset tuottavat onkin taas ihan oma juttunsa.
Mutta Katja, sun kirjaan se istuu kuin sardiini purkkiin. Siinä en sitä vierastaisi.
Näin kirjoitti Täti
Äitini (vm. -48) on veljiensä kanssa kutsunut omaa äitiään koko muistini ajan mutsiksi. Tämä siis Hämeessä, ei Tsadissa. Luulen tuon alkaneen alun perin jonain perheen sisäisenä huulenheittona ja äiteenärsytysyrityksenä, sittemmin vakiintunut puheenparteen. Tätä perua puhuttelen itsekin usein äitiäni samoin. Omat lapset eivät ole vielä tuota oppineet, mutta jos minua kutsuttaisiin mutsiksi, pitäisin sitä kunnianosoituksena ;) Mielestäni sanassa on hauska vanhan ajan nuorisokulttuurin klangi - anna mennä vaan!
VastaaPoistaOmaan suuhuni mutsi ei istu, vaikka pääkaupunkiseudun tuntumasta olenkin, mutta mutsi ei myöskään särähdä korvaan muiden sitä käyttäessä.
VastaaPoistaMeillä äiti on äimä ja isä on ismä. Tätäkään ei yleensä kukaan ymmärrä, enkä tiedä mistä moiset nimitykset ovat tulleet :).
VastaaPoistaJoten ymmärrän jos joku sanoo mutsi, vaikka itselle ei tulisi mieleenkään.
Mutsi on semmoinen "muka äiti", ikiteini vastuunpakoilija, jolle ihan rehellisesti äitinä oleminen ei sovi. Se ei tarkoita äitiyttä rennosti ottavaa maalaisjärjellä mukavasti lapsiaan hoitavaa vanhempaa, vaan nimenomaan hälläväliä tyyppiä josta lapsi kasvaa henkisesti ohi viimeistään yläasteella.
VastaaPoistaMutsi ei ole kasvattaja vaan semmoinen kiva alaikäisensä kaveruutta kaljalla ja tupakalla ostava tyyppi, jonka mielestä vastuullisemmat vanhemmat vaan nipottaa turhista. Jos oma äiti olisi mutsi niin hävettäisi, kun kaverin äiti oli mutsiu niin kaveria kävi sääliksi.
Ellen tietäisi, ettet vastaa tätä mielikuvaani mutseista noin yleisesti, niin Mutsin kirjoittamaa kirjaa mistään aiheesta en lukisi.
T: Reetta (Lapsuus Keski-Suomessa, nuoruus Savossa, opinnot tosi pohjoisessa, perhe Kymessä.)
Olen syntynyt Helsingissä mutta kasvanut Espoossa. Tuo 10 kilometerin hajurako teksi meistä "maalaisia" ja (ehkä siksi?) mutsi -sana on nuorempana ja yhä edelleen kuulostanut korvaani stadilaiselta, vähän kovalta ja aavistuksen pilkkaavalta.
VastaaPoistaJos kirjan nimessä on sana mutsi - no se riippuu siitä, mitä muuta kirjan nimessä on. "Mutsis oli" -kirja saattaisi jäädä hyllyyn. "Keskeneräinen mutsi" -kirjan voisin ostaa. Ja koska tunnistaisin kirjoittajien nimet, varmaan ostaisin vaikka kirjalla ei ois nimeä ollenkaan. Mut jos en tunnistaisi...
Joku joskus sanoi, että menestys syntyy siitä, että valitsee suunnan ja pitäytyy siinä. Jos lähtee poukkoilemaan ja epäilemään, eihän siitä mitään tule. Pätee niin moneen asiaan, ehkäpä tähänkin.
Tsemppiä projektiin, hienoa että teette sen kirjan!
Niina
Mutsi, murkku ja lätsä.
VastaaPoistaMitä kauemmina asun poissa Suomesta sitä kamalammalta nämä "sanat" kuulostavat mutta mutsi on mutsi sille jolla on mutsi, that's it. Mutsi kirjan nimessä kyllä karsii varmasti niitä joille äitiys on itse pyhyys...eli luultavasti just se lukuryhmä jota pitää muutenkin kosiskella sitä tulevaa kirjaa lukemaan
Sulle kyllä sopii mutsi, vaikka kommenttien perusteella monella nousee karvat pystyyn. Jos itse ostaisin kirjan, jossa on kannessa slangisana, odottaisin kirjan sisältävän jotain stadilaista. Stadissa on vähän rosoista meininkiä, niin myös mielestäni sinun blogissa.
VastaaPoistaMä olen itse mutsi, mulla oli mutsi ja mummot molemmat ovat mutseja. Lämmin sana minulle ja se ainoa oikea =)
Hei kiitos niin paljon teille näistä ajatuksista! Kiinnostavaa ja hyödyllistä :) Mä oon itse maalta, ja mutsi on mulle olut aina luonteva sana eikä mitenkään negatiivinen. Eikä oma mutsikaan (enää) saa hepulia, kun kutsun häntä mutsiksi...
VastaaPoistaPaljasjalkaisena stadilaisena mutsi on kuulunut sanavarastoon ala-aste ikäisestä lähtien eikä tosiaankaan ole mitenkään alentava nimitys äidistä. En osaa edes kutsua mutsia äidiksi, mutsiksi myös broidi ( =veli ;) on kutsunut aina. Ja isä on faija. Omat teinit kutsuvat mua yleensä äidiksi mutta satunnainen mutsi ei särähdä yhtään korvaan koska rakkaudella sekin sanotaan :)
VastaaPoistat. Meeri
Ihan helvetin ärsyttävä sana pohjois-suomalaisen korvaan. Siitä tulee mieleen lähinnä äiti, joka vetää röökiä posket lommolla koko raskausajan ja piikittää vahvempaa ainettä silmämunaan.
VastaaPoistaMutsi kuulostaa mun korvaan stadilaiselta. Mä täällä rantaruotsalaisten alueella kasvaneena sanon mamma. Vaikka en ole äidinkieleltäni ruotsinkielinen. Kirja on sun kirja ja saat sanoa mutsia mutsiksi. Ei tartte "hienostella" muiden takia. :) Voisko kirjassa olla meitä ei-stadilaisia varten kappale missä muutamalla lauseella kerrotaan sanot mutsi?
VastaaPoistaStadilainen ilmaisu, mutta mikäli koko muu opus on samaa kielimaailmaa, niin kyllä se käy kirjan nimeenkin. Vaikken itse ko. sanaa käytä, eikä täällä päin Suomea kukaan muukaan, niin ei se minua estäisi kirjaan tarttumasta.
VastaaPoistaSelkääni saisin jos tuota nimitystä äidistäni käyttäisin niin että äiti itse sen kuulisi :) Mutsi kalahtaa kyllä omaankin korvaan pahasti, se haiskahtaa jotenkin "aitojen stadilaisten paremmuudelta" - vaikka itse aito sellainen olenkin.
VastaaPoistaParas kirjan nimi vastaa kuitenkin sen kansien välistä löytyvää sisältöä, ärsytti se tai ei.
Koko ikäni (40v) pääkaupunkiseudulla asuneena karsastan silti mutsia. Ei auta, että siitä tulee minullekin hiukan "yritän olla todella rempseä mutta en siinä ihan onnistu" -olo. Ja vaikka sinä ja tyylisi ovat blogin lukijoille tuttuja eikä mutsi-kirjan nimessä varmasti karkottaisi meitä, joitakin muita voisi karkottaa. Toisaalta kaikkia miellyttävän nimen keksiminen lienee aikas mahdotonta. Mutta hyvä, että tulit kyseenalaistaneeksi mutsin!
VastaaPoistaVantaalaisperäisen kokemukseni mukaan samat tyypit paheksuu mutsittelua, joiden mielestä on kamala synti kutsua vanhempiaan etunimellä. Se kuulemma kertoo etäisistä väleistä ja kunnioituksen puutteesta. Että on se äiti-sana vaan pyhä joillekin. Nätti sanahan se on, mutta yhtä lailla mutsin voi lausua kaikella hellyydellä, kuten itse teen. Tosin väittäväthän n-sanankin käyttäjät puhuvansa vailla negatiivisia arvolatauksia:)
VastaaPoistaKyllä sanon äitiäni mutsiksi ja isääni faijaksi. Mutta myös isäksi ja äidiksi - riippuu hieman tilanteesta. Näin myös omat 40-luvulla Helsingissä syntyneet vanhempani puhuivat omista vanhemmistaan.
VastaaPoistaOn se kumma, että kun stadilainen puhuu omaa murrettaan, pidetään sitä helposti jotenkin brassailuna landella. ;)
Itseäni on mutsi-sana aina ärsyttänyt suuresti. En aluksi edes lukenut blogiasi nimen vuoksi vaikka siitä olinkin kuullut paljon kehuja. Onneksi kuitenkin aloin lukea, sillä kirjoitat hauskaa satiiria. :)
VastaaPoistaKun nyt tuota pistit miettimään niin puhun mutsista ja faijasta keskustellessani veljeni, siis broidini, kanssa. Eikä me yleensä mutsia mutsitella. Muuten kyllä olen katkerasti huomannut että paskaa tulee niskaan jopa kehäteiden sisäpuolella jos vaikka puhuu sporasta ja Stadista maalaisslangi-korrektien ratikan ja Hesan sijaan ;) Siis, stadilaiset on ärsyttäviä. Kuulemma. Ja joskus nuoruudessa kehä-III:n ulkopuolella on ollut niin kireä tunnelma että on ollut parempi sanoa tulevansa Roihuvuoresta joka sijaitsee Uudenmaan rannikolla, 40 kilometriä Porvoosta länteen :D
VastaaPoistaMutta ei munkaan lapset mutsittele, ja kaiken kaikkiaan on varmaan oppineet sellaista huoliteltua muumisuomea, kun ollaan vähän kontekstista irrallaan.
Hmmh, hyvä kysymys. Näin 400 km pohjoiseen Hkistä kotoisin olevan suuhun tuo mutsi ei istu mitenkään ja vaikka Helsingissä olen pidempään asunut niin edelleen se särähtää korvaan melko pahasti. Jos haluatte kirjassanne olla ärsyttämättä ketään niin lienee hyvä korvata tuo mutsi jollain muulla sanalla..
VastaaPoistaKiitos mahtavasta blogista! :)
Miulla henkilökohtaisesti inhokki sanoista löytyy Mutsi ja Faija...en vaan kestä niitä sanoja, itselläni tulee ekana mieleen teini joka yrittää olla cool :D. Mut se on niin henk.koht asia miten nuo sanat näkee!
VastaaPoistaTässä on kuulkaa gradun aineksia jollekin suomen kielen & kultuurin tutkijalle! Onkohan maailmassa mitään muuta sanaa, jonka voi ymmärtää näin mustavalkoisesti! Osa käyttää päivittäin suuresti rakastamastaan ihmisestä ja osa saisi korvilleen.. Kertonee jotain äitiyteen kohdistuvasta latauksesta. :)
VastaaPoistaMeillä oli kyllä käytössä koko patteristo: myös mude, mutteri, musti - ja kaikki muutkin synonyymit. Äityliksi kutsuin jos halusin vittuilla. ;) Ja tosiaan, mulla oli myös faija ja on edelleen useampi broidi. Ja mä oon niille systeri. Koti-insinööri kutsuu vanhempiaan etunimellä. O tempores, o mores. ;)
Mutta joo, kirja siis seuraa ilmaisussa tätä samaa siistimätöntä ärsyttävän espoolaista blogilinjaa eli kovin neutraalia matskua ei ole luvassa. Siinä mielessä nimenkin pitäisi olla rehellinen ettei kukaan kuvittele ostavansa mitään tietofinlandia-ehdokasta. :D
Mulle tulee mutsista mieleen teini joka ei kehtaa enää sanoa että äiti kavereilleen vaan käyttää nimitystä mutsi - vaikka kotona kutsuisi äitiään äidiksi.
VastaaPoistaTuttu myös tuo "mutsis on".
Mutta ei sitä kirjaa voi ryhtyä sillä tavoin kirjoittamaan, että voidaanko nyt sanoa noin tai näin ettei karkoiteta lukijoita - kirjoitatte sellaisen kirjan kuin sujuva tulee. Jos miettii liikaa että minne päin pyllistää niin jää kirjat kirjoittamatta ;)
Mulle mutsi-sanalla on vähän stadilainen ja negatiivinen kaiku, mutta olenkin tylsä ja maalainen ;)
VastaaPoistaVaikea sanoa sopiiko se kirjan nimeen, riippuu kirjasta.
Minä olen viettäny lapsuuteni ja nuoruuteni yli 400 km päässä kehä III:sta ja vaikka olen pk-seudulla asunut yli 10 vuotta, ei mutsi sana tunnu minusta luontevalta. Minulla on äiti ja minä olen äiti. Sen sijaan toisten käyttämänä "äiti" ja "mutsi" on ihan yhtä hyviä. "Mutsissa" toki on enemmän luonnetta.
VastaaPoistaEn karttaisi kirjaa vaikka itse en sanaa käytäkään :)
Yhdyn kommenttiboksin kuoroon: mutseja on vain kehien sisäpuolella. :) Samaa mieltä täälläkin, mielestäni termi on ruma. Hyi olkoon, toivottavasti kukaan ei koskaan sano mua mutsiksi!
VastaaPoistaFaija, broidi ja porukat on myös paha. Mitkä ihmeen porukat? En ymmärrä.
Mistä tulikin mieleeni seinäjokelaisten ihan oma sana isälle - issee. En tottunut tuohon koskaan, en ymmärrä vieläkään. Misään muualla etelä-pohjanmaalla ei sanaa tunneta. Eihän tuo pohjalaiselta mitenkään kuulostakaan, toisin kuin äitee ja äiree, millä toivon itseänikin joskus kutsuttavan.
Muija on muuten kans näitä jotain etelän ihmeellisyyksiä. Mielesäni pahimman luokan haukkumasana, mitä naisesta voi keksiä. Akka ja ämmä taas ovat tietyissä yhteyksissä ihan neutraaleja.
Kuten sanoit, jos on broidi ja faija niin on myös mutsi. Oma faija on puhunut koko ikänsä stadia, joten eipä mun mielestä sen tilalle sopis mikään muu sana. Se katukulttuurihan oli vähän leuhkaa, piti pärjätä. Kyl se asenne paistaa sustakin, hurraa sille! Yhtä suomalainen alakulttuuri se on kun joku savolaisuuskin. Saattaa olla, että böndet vaan pelkäs niitä "huonoja kaupunkilaisäitejä" joskus 50-luvulla ja siks kaikki "mutsit" on mustamaalattu.
VastaaPoistaTuleekohan se Mutsi sanasta Mutter? Se taas ei varmaan kelleen kuulosta nihkeeltä, heh?
Mut kelaa nyt jos pitäis koko ajan jotain muumikieltä puhua, jäis monta naurua nauramatta. Ei hochdeutschille!
-tsirbu-
Vähän ettii ni löytää jyvän se sokee kanakin: venäläisperäinen tš-äänne on vaihtunut suomalaiseen ts:ään: mutši > mutsi
VastaaPoistaMulla on muinoin ollu mutsi kehän ulkopuolella, ja ite oon ollu ja oon sitä sekä kehien sisä- että ulkopuolella :)
VastaaPoistaMutsit on musta hauskempia tyyppejä kun äidit :P
Mielestäni mutsi sopii hyvin sinun kirjoittaman kirjan nimeen, on se ihan neutraali verrattuna näihin äityleihin ja äippiin.
VastaaPoistaItselläni ei ole mutsia, mutta minusta saa tulla mutsi. Olen itse P-Karjalasta, jossa äiti on äiti, mutta pari kaveria kutsui äitiään "jo" 90-luvulla mudeksi. Mutsi-nimeä en koskaan kuullut kenenkään käyttävän (mutta moni sanoi isää ukoksi;).
Eli anna palaa vaan! Kuten sanoit, ne, joita mutsi korpeaa, saattaa saada näppylöitä myös sisällöstä.
Pidempi kommenttini hävisi jonnekin bittiavaruuteen, joten lyhyt versio:
VastaaPoistaEn ostaisi. Mutsista tulee mieleen veltto, valittava teini. Savo-karjalaisten vanhempien Turussa kasvaneena ja sittemmin pääkaupunkilaistuneena tyttärenä mutsi ei kalskahda korvaani erityisen stadilaisena. Eikä stadilaisuudessa mitään vikaa olisikaan. Kirjan nimessä mutsi viittaisi kuitenkin nimenomaan teini-ikäisten äidin maailmaan, ja koska aihepiiri ei minua (vielä) kiinnosta, kirja jäisi hyllyyn. En todennäköisesti lukisi edes takakantta.
Blogisi lukijoille kirjasi nimi on luonnollisesti irrelevantti.
- Tintti
Pakko kompata sitä kommentoijaa jolta kirja jäisi mutsi-sanan takia hyllyyn elleivät kirjoittajat ja tyyli olisi tuttuja jo ennestään. Myönnän olevani ennakkoluuloinen maalaisjuntti :P
VastaaPoistaJa muuten - meillä myös insinööri kutsuu vanhempiaan etunimellä (mitä en itse voi käsittää), onkohan se jotenkin insinööreille tyypillistä...
wahhahaa, mahtava keskustelu ja todellakin kertoo latauksista :D niinku miten se menikään että "...piikittää vahvempaa ainetta silmämunaan..." hohhhoohhhoooooooo :D
VastaaPoistaSiinä nimessä on siis vaan pakko olla Mutsi.
Ai niin, siksihän mun piti tulla toiseen kertaan kommentoimaan, kun mun nelivuotias huutelee nykyään päivittäin, että "heiiii-iiii, vanhemmat...". Talk about hochdeutch! Tätä ne opettaa päiväkodissa nykyään, pääkaupunkiseudulla.
Niin, ja olen siis tuolta ylemapää keskustelusta mutsi-negatiivinen, noin yleisesti, sanana. Mutta siis älä mieti sitä klangia. Mutsi on hyvä. Ja sä oot hyvä mutsi.
Miten ihmiset on tietyistä sanoista niin kauhuissaan? :D En minäkään ole äitiäni mutsiksi kutsunut enkä lapsille moista sanaa opettaisi, mutta samaa voin sanoa äiteestä! Ja jos ne silti mua kutsuisi mutsiksi ja äiteeksi niin kyllä ne niin saisi tehdä, jos ne nyt välttämättä haluaisi.
VastaaPoistaJa hyi olkoon, jos mieheni kutsuisi mua emännäksi! (ja jos nyt kutsuisi esim. lapsena opitun murteen takia niin kyllä mä kai siihen sitten tottuisin, kun ymmärtäisin, ettei se käytä sitä haukkumasanana). Mutta yläasteikäisenä olin mielihyvin muija ja itseasiassa muija kuulostaa siksi edelleen hellittelynimeltä. Parhaasta ystävästä voisin siis sanoa, että siinäpä vasta muija <3!
Että kyllä ihmiset jaksaa, jos osa näistä kommentoijista on tosissaan... oO
Minusta (minulle) "mutsi" on hellittelyversio sanasta "äiti". Olen pian 40v, syntynyt Mikkelissä, asunut kohta 20v Joensuussa - tämä noin niin kuin taustaksi.
VastaaPoistaOma äitini (60v, ikänsä MLIssä asunut) vihaa sanaa "mutsi" ja tuntuu _minusta_ pitävän sitä yhtä pahana kirosanana kuin mitä eräs v-alkuinen on. Tätä mä en ole koskaan oppinut ymmärtämään.
Jos mun lapseni, nyt 2v, kutsuisi minua joskus mutsiksi, se olisi minusta vain ihanaa, hassua tai hauskaa. Ja tämä siitä huolimatta etten ole mikään Stadi-fani (vaikka mielelläni vähän etelämpänä asuisinkin). :D
Olen Itä-Suomesta ja täällä kyllä käytetään sanaa mutsi. Ja joskus mutsi käyttää itsestään myös ilmaisua äippis ja mameliinos. Entäs mude? Miks ei kävisi toi sun blogin nimi kirjan nimeksi?
VastaaPoistaMinna
Itse en ole alunperin pääkaupunkiseudulta, joten mutsi tuntuu hiukan, hmm, omituiselta. Ei minua haittaa muiden mutsittelut, mutta minua ei tarvitse sillä nimityksellä kutsua...
VastaaPoistaMiehelleni - viidennen polven helsinkiläiselle - mutsi on myös käyttösanana vieras, vaikka ihan normaalista perheestä (jos sellaisia nyt on) tuleekin.
Kirjan nimessä sen sijaan tuskin haittaisi meitä kumpaakaan :). Mutta hauskaa, kun kysyit - vastauksia on kiintoisa lukea!
H
Minnaa komppailen, olen myös Itä-Suomesta ja kutsun omaa äitiäni mutsiksi, jonka hän toki myöskin kakistelematta nielee. Ei kyllä kutsu itse itseään mutsiksi, vaan äiskäksi, mutta minusta tuo kutsuntatapa ei ole mitenkään ihmeellinen.
VastaaPoistaJa ps. linkitin sua mun plokiin, jos haittaa, niin informoi.
suku Helsingistä, vaikka asunut muualla enimmäkseen, en käytä ikinä sanaa mutsi, enkä halua olla mutsi. Jos lapseni häpeisivät käyttää sanaa äiti, kokisin epäonnistuneeni kasvatuksessa... ja INHOAN sanaa iskä, joka on mun korvaani vääntämällä väännetty, itse puhun edelleen isistä, mutta isä on ihan hyvä sana! Mua ei kuitenkaan häiritse jos muut käyttää itsestään tai vanhemmistaan sanaa mutsi ja faija...
VastaaPoistaHei kiitos anonyymille, joka vinkkasi että mutsi on vain venäläistä alkuperää oleva lainasana! Siellähän meidän suvun juuret ovat joten ilmankos sana on ollut luontevassa käytössä sekä Faijan että Mutsin puolella. Mutta mistä ihmeestä nämä voimakkaan negatiiviset ja toisaalta positiiviset mielleyhtymät ovat siihen tarttuneet? Olinkin unohtanut miten kiinnostavaa kielenkäytöstä on vääntää.
VastaaPoistaTuli juuri mieleen, että olis suorastaan epäkorrektia jos Skidi ja Snadi EI kutsuis mua mutsiksi! ;D
Sanon vanhempiani mutsiksi ja faijaksi. Olen vm -75 ja Vaasasta. Mutsi ja faija on korvaani ihan neutraaleja sanoja, mutta 70-lukulaiselta korvaani kuulostaa oman mutsini käyttämä sana fatsi. :)
VastaaPoistaÄiti ja isä kuulostavat minusta 30-luvulta, jolloin lapset istuivat pitsikauluksissaan hiljaa salissa. Kaikki muut, iskät ja äiskät, ja ne muut pahemmat, ovat tekosöpisteleviä ällötyksiä. X)
Joissain osissa maata se on ihan oikeasti HAUKKUMANIMI, ei hellittelynimi. Ei se, että pohjoisempana sana tarkoittaa eri asiaa kuin Helsingissä, tarkoita suoraan helsinkiläisvihaa, niin kuin joku tuolla heitti. Eikä tässä kyllä minusta ole kyse mistään äitiyteen liittyvistä tunnelatauksistakaan, samanlaisia sanoja on vaikka kuinka. "Tuima" on jossain suolaista ja jossain suolatonta, "mutsi" on jossain rakas ja jossain vitun ärsyttävä emakko.
VastaaPoistaMutta kai nyt järkevä ihminen osaa katsoa ohi tällaisten murre-erojen? Jättäisitkö muka itse ostamatta kirjan, jonka nimessä olisi sana, joka ei sinusta ole kiva?
Siis ihan ehdottomasti on kirjan nimessä oltava sana "mutsi"! Jos yhdessä blogissa jo syntyy tämmöinen älämölö, niin miettikääs, millaiset myyntiluvut tulee, kun se julkaistaan. :D
VastaaPoistaPointtihan olikin juuri se, että vihta ja vasta asetelma on aivan yhdentekevä, samalla tavalla kuin on aivan sama onko joku asia tuimana suolainen vai neliskulmainen. Äidillä taas on kasvot ja kertaluokkaa suurempi merkitys.
VastaaPoistaMä ostan kirjat aina suositusten perusteella, nimellä ei siis mulle ole mitään merkitystä. Halusin vain tietää mitä ajattelee satunnainen kirjakauppasurffaaja. Tai Rovaniemen kirjakaupan hyllyvastaava, joka pitää mutsia haukkumasanana. :) Tämä keskustelu itse asiassa vain vahvisti sitä fiilistä mikä meillä jo olikin - nimi kertoo sekä sisällöstä että kirjoittajista, mikä ei ole tässä opuksessa yhtään haitaksi.
Mutsia kamalampi sana on vain Mamma. Mutta kun teidän tyyli on muutenkin tuollainen sarkastinen "me välitetään lapsistamme, mutta enemmän itsestämme" niin mutsi sopii oikein hyvin! Ja samaa mieltä monen kanssa, kun tietää että teidän kirja niin sen nimi vois olla vaikka äityli, silti sitä ostettaisiin:)
VastaaPoistaMun sanavarastoon mutsi ei sovi, mutta silti rakastan lukea laadukasta tarinaa murteella kuin murteella. Tai noh, ehkä Turun murre ei menisi... ;)
VastaaPoistaMulla on monta stadilaista ystävää, jotka puhuvat mutsista, faijasta ja broidista, eikä se minua häiritse. Koen kielen moninaisuuden ainoastaan rikastuttavana, ja mielestäni Maman ja Salamatkustajan blogeissa ajatuksen ja sisällön lisäksi naseva ja terävä kerronta on kiehtovaa. Asian kertominen stadilaisittain tai savoksi viäntäen - vissi ero. ;)
Tosiaankin kirjan tulee olla tekijänsä näköinen/kuuloinen (!?) eli niin kirjoittakaa kuin sormet naputtaa!
Mutsi on ok pk-seudulla, varsinkin jos tyylilaji sopii. Kelvottomin vaihtoehto on äippä - ihan hirveää lässynlässyä.
VastaaPoistaMä mietin, miten joku voi jättää kirjan hyllyyn pelkän nimen takia, kunnes hokasin, että niinhän mäkin tekisin, jos opuksen kannessa käytettäisiin sanaa kolmijalka/äiä (mieheen viitaten), prinssi/prinsessa/meidän neiti (lapsista) tai koissu/penneli (koirista). Murretta, sanoilla leikittelyä tai mitä onkaan, mutta jotkut sanat vaan ottavat pannuun muita enemmän.
VastaaPoistaMä käytän itsestäni satunnaisesti nimitystä paskamutsi, mutta se on sellainen hellittelysana, ei siinä mitään asennetta ainakaan ole. Mun mielestä siinä alkuperäisessä sanassa "äiti" on niin paljon asennetta, ettei mikään muu sana siihen yllä.
VastaaPoistaMinulle mutsista tulevat mieleen ne mukanuorekkaat kirjat, joita yläasteen äidinkielentunneilla luettiin. Jos tämä tyylilaji on tavoitteena, niin mikäs siinä...
VastaaPoista... meillä siis ei mutsi kuulu aktiiviseen eikä oikein passiiviseenkaan sanastoon.
Minua jotenkin ällöttää sana: mutsi. Se on samaa sarjaa kuin sanat: paska, kusi, perse.. (alatyylistä) Minulla on äiti ja olen itse äiti, mutsia minulla ei koskaan ole ollut ja toivottavasti en koskaan ole itsekään.
VastaaPoista-Viivi
Musta tuntuu, että iso osa karsastaa tuota mutsia just nuoruutensa/lapsuutensa takia, jolloin sen ajan pissikset, jotka yrittivät olla mahdollisimman cool käyttivät sanaa tosi ontuvan kuuloisesti, kun äiti vois kuulostaa liian hellältä.
VastaaPoistaItseäni mutsi ei enää kauheasti häiritse, kun kumppanini sitä sanaa käyttää, mutta itse en sitä osaa käyttää.
Kirjan nimessä en kokisi sitä häiritsevänä tai mukasiistinä, jos kirjan nimi muutenkin olisi jotenkin särmä. Esim. Mutsin ensivuodet jäis kauppaan ja kirjastonkin hyllylle herkästi, vaikka kehuja olisi kuullutkin. Muutenkin kannen yleisilme ratkaisee mulla aika paljon, joten siinä nyt viimeistään pystyy "neutraloimaan" ton mutsin. ;)
-M
Onpa kommentteja! :D
VastaaPoistaMähän en ehdi mukaan ollenkaan.
Mut joo, kielestä on aina kivaa väitellä. Mä oon ite Stadista mutta kutsun vanhempiani heille itselleen isäksi ja äidiksi. Muille puhun heistä kyllä mutsina ja faijana ja faijaa joskus kutsun faijaksi ihan hänellekin. Jotenkin se "mutsi" ei vaan ole mulle luonteva tapa puhutella mun mutsia, outoa. Näin kun ajattelen asiaa, niin ylipäätään mä en tykkää slangisanoista joissa on "ts"-äänne, kuten "hatsi" tai "rotsi" ("matsi" just ja just menee). Normikielen sanat kuten "sketsi" tai "vitsi" ei tuota samoja vaikeuksia. Muuten ajan kyllä spåralla himaan tai dosällä duuniin. Graduaineksia, tosiaan :)
Varmasti keksitte hyvän nimen kirjalle :)
Mutsi se on mullakin, itseäni kutsun useimmiten äidiksi. Enemmän karvat nousee pystyyn jos äitiä kutsutaan mammaksi. Ruotsalaiselle ja suomenruotsalaisille se sopii mutta suomenkielessä sen merkitys on mulle sama kuin mummi, mummu, mummo ynnä muut.
VastaaPoistaEnkä asu pääkaupunkiseudulla, jostain se mutsi vaan on suuhun jäänyt...
Jos meidän mamma ei sais olla MUTSI no voihan luoja. Ainakin täällä Etelä-Savossa mutsi on siis käytössä ja voi todella hyvin käyttäjien suussa.
VastaaPoistaMä olen Tampereelta ja mulla on äiti. Jota sitten lempinimillä kutsun mutsiksi ja mammaksi. Mun mielestäni positiivinen ilmaisu. Ja takuulla ostaisin kirjan jossa lukisi mutsi. Mieluummin sen kuin jonkun äippälässytyksen..
VastaaPoistaOnko äippä tosiaan näin monen mielestä lässytystä? Kun minusta se taas on paljon särmämpi ja asenteikkaampi nimitys, kuin mutsi...
VastaaPoistaPakko palata tähän keskusteluun, tämähän on hauskaa!:)
VastaaPoistaÄipälle ehdottomasti jyrkkä ei, samoin äitylille (sukua joululahjakuvastojen "paitulille").Ja "isi" aikuisen suusta kuulostaa lapselliselle.
"Porukat" on myös ihan kummallinen ilmaus, yhdistän jonnekin... Lahteen? Ne on vanhemmat.
Ja lapset ovat lapsia tai skidejä. Heitä ei kutsuta muksuiksi, vekaroiksi, taaperoiksi, tenaviksi eikä kersoiksi! Eikä masuasukeiksi ennen saapumistaan ihmisten ilmoille!
Kyllä suomen kieli on hienoa!
Mutsille ääni täältä!
VastaaPoistaEi mutsi minusta liity mitenkään erityisesti mihinkään tiettyyn aikakauteen.
Helsinkiläistä 1920-luvulla syntynyttä isoäitiäni 1950-luvulla syntyneet lapsensa kutsuvat tänä päivänäkin mutsiksi. Samoin isoisäni, helsinkiläinen hänkin, oli faija tai joskus jopa muistaakseni fatsi.
Kai se on joku stadilaisjuttu, ja tosi vanha sellainen jo. En kuitenkaan usko, että karkottaa lukijoita, tai ainakin karkottuminen riippuu sitten kirjan koko nimestä. Mutta olen varmaan jäävi sanomaan.
Missään nimessä mutsi ei kuitenkaan ole alatyylinen sanonta enkä tajua miten se millään muotoa voisi mennä samaan kategoriaan kuin paska ja kusi. :O Parempi se on kuin nämä kauheat lässyttävät äitee, äityli, äippä jne.
Itse asiassa kun oikein mietin, niin en kyllä ostaisi teosta, jonka nimessä olisi sana "äityli" (viittaan tässä tuolla jossain ylempänä olevaan kommenttiin). Ihan vain siksi, että se kuulostaisi liian lässyttävältä. ;)
Mutsi on hyvä. Mude myös. En kuule näissä mitään alatyylistä tai muka-reteetä. (Uusmaalainen nuoruus on vienyt minuakin.)
VastaaPoistaOmaa äitiäni olen kuitenkin kutsunut aina äpyksi. Äpy legendaarisen (?) vappulehden mukaan - tosin eihän sitä silloin tajunnut mistä sana oli kotoisin. Systeri keksi teininä että äpy on lyhenne sanoista Äly Pakenee Yllättäen, ja lempinimi vain parani entisestään, myös äitini mielestä!
Jokainen taaplaa tyylillään, mutta äippä on hirvein ikinä. Äänteestä tulee mieleen vaippa ja muu mielikuva on (anteeksi jo etukäteen, jos joku tästä hermostuu!) lettipäinen lässyttäjä jolla on pohjepituinen vaalea farkkusalsahame, pörrösukat crocseissa ja bostonkakku uunissa.
Mutsi saattaa kuulostaa jonkun korvaan teennäisen tylsän ylimielisen pääkaupunkilaiselta ja kirja jää ostamati, koska sisällön oletetaan olevan samaa plaatua.
VastaaPoistaSe olisi sääli.
nimim. Terveisiä Treelta
on tää kauheeta. En jaksa kahlata kaikkia kommentteja läpi mutta aika viivahuulista porukkaa taas liikenteessä. Itse olen länsi-suomesta syvältä murrealueelta kotoisin ja vasta viime vuosina pääkaupunkiseutulaistunut. Itse kutsun äitiä mutsiksi ja se sopii mun suuhun justiinsa, mitä suurimmalla rakkaudella äitiä kohtaan! En muista koska aloin käyttää sitä mutta en enää ymmärrä miten se saattaa joidenkin korvaan kuulostaa olevinaan niin kamalalta. Mutta meidän perheessä ollaan huumoripuolella aika rentoja, joten ehkä se syynä. Toivon todella että päädyttä käyttämään mutsia!
VastaaPoistaJepatu
Kyä mää täälä Tanpereellaki oon kuullu että jokkut sanoo mutsi, aika harvat, mutta kumminki, mut kyä mää ite oon äite tai oikeesti äiti tai äippä, ku miäs on Pohjammaalta ja täälä ny puhutaan kaikkee sekasi.
VastaaPoistaMutta mitä ny kirjaas tulee, ni sen tyylilajii se sopii musta oikeinki hyvi enkä nää mitää estettä sitä siinä nimessäki mainita.
Ja ei kai me täälä kolmosen tällä pualen niin mettäläisiä olla, että sen takia jätettäs opus ostamati.
Itse en koskaan ole sanonut äitiäni mutsiksi - ei olisi tullut mieleenkään. Enkä myöskään tulevaisuudessa ikinä anna lasteni kutsua itseäni mutsiksi, jos niitä mulle joskus siunaantuu. Mulla on Äiti, ja musta toivottavasti tulee Äiti. Mun mielikuvissa ja asenteissa mutsi on sanana HYVIN helsinkiläinen ja ehkä myös aika ruma sana, tavallaan. Äiti on pehmeämpi, jotenkin kauniimpi ja hellämpi sana mun korvaani.
VastaaPoistaMUTTA. Koskapa sä kirjoitat sun omaa kirjaa, niin käytä nyt ihmeessä kirjan nimessä sitä mikä sun tyyliisi sopii! Sun suuhun sana mutsi sopii ja jopa kuuluu, ja tuntuis hassulta jos käyttäisit jotain muuta sanaa sen sijaan.
Juuri sun kirjoitustyyli on yks niistä seikoista miksi sun teksteistä tykätään näin paljon, niin olishan se nyt hassua jos sit pitäis ruveta vääntämään tollasta sanaa johonkin muuhun muotoon ihan vain siksi että se ei ole käytössä kaikkialla Suomessa. Sehän olis vähän sama kuin jos mä kirjoittaisin kirjan Tampereesta, ja sit puhuisin rotvalleista kokoajan vaan "katujen reunakivinä". :)
Kommentteja on jo tsiljoona mutta pakko laittaa ääni Mutsin puolesta.
VastaaPoistaItse olen lähtöisin pohjoisesta (kylläkin jo vuosikymmen sitten helsinkiläistynyt) mutta Mutsiksi meillä on kutsunut äitiään oma isäni sekä minä & sisarukset taas omaamme. Samoin muistan yhden kaverini näin tehneen.
Mun mielestä mikään muu kuin ehkä Mude ei istuisi kirjaan yhtä hyvin.
Ja jos tyyli on blogia mukailevaa niin uskon että myös murresuomessa tuo "ärsyttävän hesalainen" nimitys niellään ;)
Odotan innolla lopputulosta! :D
Kyllä mutsi on mutsi. En ollut ikinä edes pohtinut että sana olisi negatiivinen jonkun mielestä. Äiti taas on mielestäni neutraali yleis sana siinä missä nainen, mies, lapsi jne. Mutsi on minulle se henkilökohtaisempi malli, mun mutsi on mutsi ja mutsi olen omillekkin lapsille.
VastaaPoistaNaureskelin lukiessani kommentteja että miltä näyttäisi iltapäivälehtien lööpeissä "Lapsi löydettiin yöllä harhailemasta kadulla kun Mutsi oli lähtenyt baariin ja jättänyt lapset yksin kotiin", eikö se aina ole niissä se Äiti joka sen tekee eikä pahamainen stadilainen raggari-Mutsi , pirtsakka-Äippä, lässynlää-Äityliini, muumi-Mamma tai muu Äitiä tarkoittava synonyymi.
Mutsi kuulostaa näin kolmannen polven stadilaiselle täysin neutraalilta ilmaisulta, samoin kuin faija, broidi, systeri ja skidi. Äiti, isä jne. ovat näiden yleiskieliset vastineet.
VastaaPoistaÄippä on aivan hirveä muka-sana.
Oulussa ei puhuta mutsista. Kuulostaa tosi vieraalta. En varmaan ole koskaan itse edes sanonut sitä sanaa.
VastaaPoistaTuleeko kirjan nimeen siis jotain äidistä? Kirja äideille tms? Vieraannuttaako se sitten isät? Mä kavahdan enemmän äitikeskeisyyttä kuin mutsi-sanaa sinänsä.
Ai kamala, pakko kommentoida uudestaan. Aiemmin jo kiivaasti vastustin mutsi-sanaa ja teen sen uudelleen, kun vasta nyt tajusin, että mutsin perheeseen kuuluu tosiaan yleensä faija, broidi ja systeri... hyi yök!
VastaaPoistaNuo kuulostaa siltä, että koko perhe, ei pelkästään mutsi, on deekiksellä ;) Ja että kaikki yrittää olla jotakin muuta kuin ovat. Että siinä perheessä on jotain hyvin syvästi pielessä.
Kauniimpia ja OIKEITA sanoja ovat luonnollisesti äiti, isi, sisko ja veli. Näissä äidin ja isin perheissä ei juoda, polteta eikä hakata ketään, toisin kuin mutsi ja faija tekevät.
:D
Sanat voivat näemmä mennä pilalle ihan samalla tavalla kuin erisnimet. Jokaiselle on varmaan tuttua se, kuinka omalle lapselleen ei tulisi mieleenkään antaa vaikka nimeä Tuomas, koska Tuomas oli luokan ääliömäisin kiusaaja. Samalla tavalla mutsi-sana on ehkä minusta niin karmea, koska erästä karkeaa, itsekästä ja juoppoa sukulaisnaistani kutsutaan mutsiksi.
Ja sitäpaitsi koulukiusaajat kutsuu aina äitejään mutseiksi.
Itse en ole mutsi sanaa koskaan äidistäni käyttänyt, koska se sana ei istu suuhuni, mutta annan anteeksi niille, jotka sitä käyttävät :D Ei vaiskaan, mutsi on oikein hyvä sana. Mä en ainakaan siitä saa mitään mielleyhtymää juoppoon perheeseen tai koulukiusaajiin. Teininä tosin jotkut tytöt yritti olla cool ja kutsua äitiään mutsiksi.
VastaaPoista"Näissä äidin ja isin perheissä ei juoda, polteta eikä hakata ketään, toisin kuin mutsi ja faija tekevät.
VastaaPoista:D"
Kuolen!! X´D Olen ajatellut tehdä yhden tekstin kirjaan tästä aiheesta ja tämä on sitaattikamaa.
Mukavaa olla avuksi ;)
VastaaPoista"Näissä äidin ja isin perheissä ei juoda, polteta eikä hakata ketään, toisin kuin mutsi ja faija tekevät.
VastaaPoista:D"
Eikä varmaan enää harrasteta myöskään seksiä - onhan jälkeläiset (esikois_poika_ ja pikkukakkos_tytär_) jo saatu maailmaan. :D
Päivi H-K (vieraalta koneelta tällä kertaa)
Mutsi on jotain hirveää!
VastaaPoistaYök että pystyin edes tuon sanan kirjoittamaan!
Komppaan juoppo-osastomielikuvia.
On muuten ollut hauska ketju.
Ooh, mikä ketju! Mä kirjoitan juuri kandia liittyen Foucault'n diskurssianalyysiin; en kirjaimellisesti meinaa pysyä housuissani. Mm. tämä kuvaus sanasta äippä: "Lettipäinen lässyttäjä jolla on pohjepituinen vaalea farkkusalsahame, pörrösukat crocseissa ja bostonkakku uunissa." Oioi, mitä kamaa! Harvoin pääsee _lukemaan_ tietyistä sanoista nousevia spontaaneja konnotaatioita näin hyvin artikuloivilta ihmisiltä. Lisäarvona myös tämä paikkakuntajakauma. Ah.
VastaaPoistaItsehän olen siis kotoisin tuolta valtakuntamme lintukodosta Vantaan Korsosta (myös hauskoja konnotaatioita herättävä sana), mulla on faija, broidi, vanhemmat sekä myös tietyin varauksin mutsi - eipä noihin muihin sanoihin ole ihan samanlaista tunnesidettä. Kai nyt joku on kirjoittanut tästä aihhesta gradun?!
anna-hukka
Kuulkaas te, jotka luulette "mutseja" juopoiksi, röökaaviksi, lapsista piittaamattomiksi naishirviöiksi. Murrettamme Stadin slangia osaamattomina, kulttuuriamme ymmärtämättöminä olette hakoteillä tulkintojenne kanssa. Mutsit on aina olleet voimanaisia, lapsiaan tiikerin lailla puolustavia, perheen sielu ja sydän. Omassa kielessäni ja mielessäni sanan kaiku lähtee ajoilta, kun niin monet sotavuosien rikkomat faijat purkivat väsymystään ja ahdistustaan kossupulloon. Ei niille mitään kriisiapuja järkätty, mutsit oli se kriisiapu. Mutsi seisoi jämäkkänä siinä keskellä, ymmärsi ja rakasti. Huolehti laumastaan loppuun asti. Onneksi ne ajat on jo kaukana takana, mutta mutsi edelleen mutsi <3 ja usein - tasa-arvon lisääntymisestä huolimatta - edelleen se perheen sielu.
VastaaPoistaNimimerkki "1975 mutsiksi päässyt"
En minä LUULE mutseja tuollaisiksi ;)
VastaaPoistaSana "mutsi" vain KUULOSTAA tosi pahalta, siinä kiteytyy kaikenlaista ei-toivottua.
Terveisin toinen korsolainen
(Korsokin tosiaan kuulostaa todella pahalta ja kesti pitkään uskaltaa muuttaa tänne. Korsohan on juoppojen, työttömien, junasta heitettyjen ja/tai jääneiden luusereiden ja kuusikymppisten, harvahampaisten kapakkaruusujen valtakuntaa...)
Itse olen maalta kotoisin (Laitilasta), enkä koskaan ole käyttänyt sanaa mutsi, ääri-harvoin kuullut nykyäänkään turkulaisten tai salolaisten käyttävän kyseistä sanaa. Tosin kun olin teini, jotkut sanoivat "aka" eli esim. "meijän aka rupes taas valittamaa" ja sitäkään en ymmärtänyt. Mulle äiti on "äitee" tai "äit", koska pyrin pitämään murteestani kiinni.
VastaaPoistaÄlyttömän ylimielisiä kommentteja muuten joiltain "mutsia" puolustavilta, esim vaikka Jepatu-anonyymiltä tuolla. "MEIDÄN perheessä ollaan rentoja ja reteitä ja käytetään mutsia, MUUT on tosi viivahuulisia ja vaan lässyttää äideistä. En yhtään ymmärrä, miten joku voi olla niin huumorintajuton, että pitää 'mutsia' olevinaan niin kamalana!!11" Onko muka oikeasti näin vaikeaa ymmärtää, että eri sanat sisältää eri ihmisille eri mielikuvia? Minusta nimenomaan tuo Jepatun viesti on tosi viivahuulinen ja huumorintajuton...
VastaaPoistaMinusta on ollut tosi hauskaa lukea ihmisten mielikuvia eri sanoista. Itsellekin tosiaan "mutsi" on vähän sellainen halventava nimitys, jota teinit käyttävät hissukkaäidistään selän takana. Ja sitten taas se monen parjaama "äippä" on enemmän sellainen tyyppi, josta teinitkin on ylpeitä: sellainen, joka pitää hommat hanskassa ja vie lapset moottiripyörällä kouluun. Ei todellakaan mikään "äityli", johon monet ovat sen rinnastaneet... :D
Huh, millaisia mielikuvia joillakin on mutsista! Kysäisin asiasta myös omalta Äidiltäni ja hänen mielestään mutsi kuulostaa epäpätevältä teiniltä :D
VastaaPoistaMä kutsun äitiäni Äidiksi kasvotusten koska äiti niin itse haluaa -onpa jopa kieltänyt mutsittelun samoin kuin naisten muijittelun! Muille puhun mutsista, kun muillakin on mutsit (jopa niillä maalaisilla ystävilläni ympäri Suomea on mutsit!), Faija oli faija tai fatsi, samoin kuin vaarini käyttää vieläkin itsestään Fatsi-niitystä. Espoolainen mummini on myös mutsi tai mude ja tunnenpa Valkeakoskelta erään 74-vuotiaan muden joka itse ei suostu olemaan muuta kuin mude tai mutsi.
Hauskaa oli myös, kun kummilapseni lappilainen mummo vaati itse itseään kutsuttavaksi Isomutsiksi, koska hän kuulemma pelkäsi että muuten alkavat kutsumaan vielä MUORIKSI!
Itse en missään tapauksessa halua olla äiti, yhdistän sanaan vastenmieliset odotukset äitiyden ylevyydestä ja inhoan sitä, kun jotkut käyttävät äiti-mitaliansa muiden aikuisten ihmisten ojentamiseen ja besserwisseröintiin vain sillä oikeutuksella, että on äiti. Ei hyvää päivää! Äiskä, äippä ja mamma ne vasta kauheita ovatkin! Ällöttää myös kun lemmikin omistajat puhuttelevat itseään mammoina ja pappoina.
Minä olen Emo kissalleni ja tulen olemaan sitä myös lapsilleni siihen saakka, että oppivat kutsumaan minua mutsiksi tai mudeksi. Tai vaikka etunimellä, jos se suuhun parhaiten sopii :D
Mutsissa on sanana enemmän läheisyyttä kuin äidissä, kaikillahan on ollut äiti, oli se miten paska tahansa! Mutsi vaatii jo tyypin tuntemista paremmin. Minun ystäväpiirissäni äideistä puhutaan äiteinä vain negatiivisessa yhteydessä ja silloin kun halutaan tehdä selväksi, että sen ämmän kanssa ei olla tekemisissä, äiti on etäinen ja vieras (tyyliin: mun äiti vihas lapsia, meidän äiti hakkas meitä kännissä, mun äiti on vankilassa, pistin äitini kanssa välit poikki 6 vuotta sitten, en ole koskaan tavannut äitiäni...)
Mutsi on se, jonka kanssa on niin läheiset välit että voidaan riidelläkin joskus mutta aina sovitaan, jolle voi kertoa kaikesta, jonka kanssa voi nauraa pissat housuissa ja joka ymmärtää muksuansa, oli se kakara sitten 4- tai 40-vuotias!
Kirjan nimessä sana "mutsi" viestii minulle humoristisen rennosta otteesta ilman jeesustelua ja pätemistä. Jos kirjan nimessä esiintyy sana äiti, äitiys tai mamma, jätän sen hyllyyn, niin paljon pelkään superäiti- ja mammalehmä-stereotypioita :D
Kylläpä avautuminen tärkeästä asiasta helpotti, minuakin!
Terveisin Stadin friidu
"Omassa kielessäni ja mielessäni sanan kaiku lähtee ajoilta, kun niin monet sotavuosien rikkomat faijat purkivat väsymystään ja ahdistustaan kossupulloon. Ei niille mitään kriisiapuja järkätty, mutsit oli se kriisiapu. Mutsi seisoi jämäkkänä siinä keskellä, ymmärsi ja rakasti."
VastaaPoistaOlisiko tässä kaikuja vanhasta luokkayhteiskunnasta? Kalliossa lapsilla oli mutsi ja faija, Töölössä taas mamma ja pappa?
Ja tietenkin sitä vähän kyräillään ja siksi nimitykset jakavat niin voimakkaasti mielipiteitä. (Minulle mutsi ja faija kuulostavat vieraalta, mutta isoisäni kävi jouluna sisarensa kanssa "mamman ja papan" haudalla.)
Ennen mutsista tuli vain negatiiviset vibat, mutta sitten sain elämääni äitipuolen, joka on paljasjalkainen helsinkiläinen ja hänellä on mutsi. Minusta kuulosti alkuun järkyttävältä, että hän kutsui vanhaa äitiään mutsiksi. Nyt olen tottunut siihen eikä se häiritse minua mitenkään toisten suista. Minun äitini on kuitenkin äiti. Ja tulee aina olemaan.
VastaaPoistaen ole ikinä tullut ajatelleeksi, että mutsi-sanalla olisi negatiivinen kaiku, mutta olenkin kehäteiden sisäpuolella kasvanut!
VastaaPoistamielenkiintoisia kommentteja! :)
En tiedä, luetko tätä enää mutta sama kai se on silti lisätä :)
VastaaPoistaItse olen kotoisin Espoosta, mutta mutsi on musta hirveä sana, en ikinä voisi käyttää sitä omasta äidistäni (tosin saisin kyllä varmaan kuulla kunniani, ehkä tämä osasyy). Kuulostaa tosi karseelta (:D) stadilaiselta. MUTTA blogia lukeneena olen tottunut siihen että kirjoitat mutsista, eikä se häiritse. Eli sun teksteissä sen vaan kuuluu olla mutsi, eihän tähän tyyliinkään oikein muu sovi. Että ei se mua ainakaan kirjassa häiritse, kun ei tässä blogissakaan. Tietysti jos tyyli on muuten hyvin asiallinen, mutta veikkaan että kirja on samaa tyyliä kuin blogikin (äläkä ymmärrä että tarkoitan tällä asiatonta, ei, blogi on hauska!) ja tähän tyyliin mutsi sopii. Tuo lisää hauskuutta :)
Kehä kolmosen ulkopuolella itsekin nuorena tuntuu, että sanaa mutsi käyttää yksi kahdestakymmenestä, yleensä teinit, jotka ovat epävarmoja itsestään tai haluaisivat kovasti kovasti asua Helsingissä, koska olis cool. Kukaan tuntemistani vanhemmista ei yhtään tykkää, jos niita sanotaan mutseiksi, monelle se olisi kuin loukkaus lapselta. Tosin kirjoittamasi kielesi skideistä mutsiin tökkii aika pahasti, eikä sitä varmaan iltahuviksi lukisi, kun pistää korvaan niin kovasti. Että voi olla, että jos mutsi- ja skidittelet, voi olla, että ei lukijakunta kehäkolmosen sisäpuolella innostu.
VastaaPoistaVaikka jälleen kirjoitus on "vanhentunut" niin aihe herätti minussa suuren kommentoimisen tarpeen. En kommentoi itse kirjan nimeä nyt kun se asia lienee jo aikaa sitten päätetty suuntaan tai toiseen (luen blogia aikajärjestyksessä alusta loppuun joten en osaa sanoa mitä kirja-projektille lopulta kävi). Kommentoin sitä kun jossain kommentissa kysyttiin miksi sanaan "mutsi" liittyy niin vahva tunnelataus.
VastaaPoistaItse kuulun niihin jotka eivät voisi ikinä kuvitella käyttävänsä kyseistä sanaa ja jonka korvaan se kirpaisee aina kun kuulee sen uuden ihmisen suusta, mutta kun kyseisen henkilön kieleen tottuu niin sanasta tulee neutraalimpi. Epäilen sanaan kohdistuvan inhon ja ällötyksen sekä negatiivisten mielikuvien tulevan monella juuri siitä että he ovat tottuneet kuulemaan sen kovisteinien suusta. Sellaisten jotka yrittävät olla jotakin enemmän kuin ovat ja joille äiti on olevinaan melko yhdentekevä (olipa hän sitten hyvä tai huono äiti). Niille taas jotka periaatteesta eivät pidä Helsinkiläisistä sana tuo mieleen juuri Helsinkiläisen. Siellä mistä itse tulen oli kesäisin kohtalainen määrä Helsinkiläisiä "turisteja" kesäisin ja heidät tunnisti (ainakin mukamas) siitä että he olivat kovaäänisiä, kulkivat arkeen liian hienoissa vaatteissa ja kaahasivat autoillaan ihan hullua vauhtia kylällä. Kuulin näitä juttuja jopa Helsinkiläis"turistien" sukulaisilta. Kasvuympäristöni on siis opettanut minut karsastamaan aina ensin ihmistä jos hän ensimmäiseksi kertoo olevansa Helsingistä tai jos hänen kielensä tai joku muu asia olemuksessa kertoo sen jo ennen kuin pääsee kunnolla juttusillekaan (eli myös sana "mutsi"). Minulle se tuo heti mieleen nuo aiemmin mainitsemat piirteet. Tunnen silti monta todella mukavaa Helsinkiläistä, mutta lapsena ja nuorena opituista ajatusmalleista on hankala kokonaan päästä eroon ja epäilen että juuri siksi "mutsi" saattaa olla sana joka ärsyttää ihmisiä. Ainakin minun kohdallani uskon että kyse on tästä ensimmäisestä tunnereaktiosta.