En voi sanoa olevani suuri musiikin ystävä. En käy konserteissa ellei esiintyjällä ole yli neljä hyvää biisiä, tuntemattomia en lähde kuuntelemaan koskaan. Samalla periaatteella ostan levyjä (edellisen kerran kuusi vuotta sitten). Sähköistä kipaletta en ole ostanut koskaan enkä käytä spotifyta, iTunesia tai mitään kannettavaa musiikkilaitetta.
Kappaleilla, joista pidän, ei ole mitään yhteistä genreä, mutta niissä pitää olla jotain persoonallista särmää. Tämä Wallanderin loppumusiikki antaa instrumenteille, sellolle ja laulajan äänelle, kauniisti tilaa. Ruottalaiset osaa.
Rauhallista talvista lauantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä itse funtsit?