Amppelista lääkettä koivuun?

Snadilla on ollut ääni käheänä muutaman päivän. Ei kuumetta, eikä muutakaan infektioon viittavaa, pelkkä Maija Vilkkumaa -soundi. Lääkäriystävä vinkkasi, että syynä voi olla koivu, jonka siitepölyä on ilmassa ennätykselliset määrät. Luulin, että allergia aiheuttaa vain niiskutusta ja silmien turpoamista! En tiedä allergioista mitään, sillä itse saan näppylöitä vain nikkelistä. Koti-insinööri muisteli olleensa pienenä lievästi atooppinen, mutta ihottuma parani kouluiässä.

Ympäristön merkitystä allergioiden lisääntymiseen tutkitaan jatkuvasti. Suomen ja Venäjän välillä kulkee nimittäin kiinnostava raja: kymmenen vuoden seurannassa toisella puolella allergiat lisääntyvät koko ajan, toisella puolella tilanne on stabiili. Arvaatte varmaan kumpi on kumpi. Sama buumi on menossa myös muissa kehittyneissä maissa. Syyksi arvellaan ympäristön monimuotoisuuden köyhtymisestä aiheutuvaa mikrobikatoa.

Mitä siis voin Snadin hyväksi tehdä? Pitää huolta monipuolisesta ruokavaliosta ja mikrobialtistuksesta. Helpommin sanottu kuin tehty. Vietämme vapaa-aikaa mökillä saaristossa aina kun säät sallivat, mutta väkisinkin suurimman osan ajasta kökimme pk-seudulla. Voiko siis kaupunkilainen millään tavalla lisätä ympäristönsä monimuotoisuutta? Jossain määrin kyllä. Onhan meillä pieni piha, jonne voisi laittaa muutakin kuin Plantagenin alennustuijaa tai amppeliin orvokkia. Myös parvekkeen saa laitettua vihreäksi - erilaisia helppoja starttipaketteja on nykyään vaikka kuinka.

Päättäjillekin kuuluu vastuuta. Viherkatot on maailmalla kova sana ja nyt viimein Suomessakin tutkitaan, miten puutarhat saadaan kaupunkilaisten pään päälle. Kasvit nimittäin viilentävät ja puhdistavat ilmaa ja torppaavat melua - ehkä ne myös ehkäisisivät allergioita?

Kuva: Flickr / Alykat

Koulutusta mielipiteille

Nämä persut sitten jaksavat riemastuttaa säännöllisin väliajoin - viimeisimpänä nyt tämä sinänsä kiinnostava ulkomaalaisten hihamerkkiehdotus. Kyseessähän oli - tietenkin - vitsivitsi, jota mädännäinen media ei taas ymmärtänyt. Voi hyvin olla. Vitsi olisi saattanut mennä paremmin perille, jos Eronen olisi ehdottanut vaikka lippalakkia. Mutta hän valitsi hihamerkin. Huumori on vaikea laji ja sen kanssa ottaa aina väärinymmärryksen riskin. Lisäksi on aika outoa haukkua mediaa, varsinkin kun oman eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja enemmistö ovat median kanssa samaa mieltä.

Eikä siinä vielä kaikki. Pirkko Ruohonen-Lerner tarjoaa vitsien kitkemiseksi koulutusta: perussuomalaisia kansanedustajia ja nyt näköjään kansanedustajien avustajia pitää kouluttaa.

Koulutus kuulostaa toimenpiteenä omituiselta. Toivon että se liittyy lähinnä vitsailun kitkemiseen, jota persuissa harrastetaan vaaliohjelmaa myöten. Olen nimittäin itse ymmärtänyt asian niin, että mielipiteet ovat mielipiteitä, ja juuri niiden ansiosta kansanedustajat on pestiinsä valittu. On suotavaa, ja jopa toivottavaa, että näitä mielipiteitä tuodaan julki mahdollisimman avoimesti monitulkintaisuutta välttäen.

Ei ole rikos ehdottaa hihamerkkejä ulkomaalaisille. Minulla vain on oikeus tietää, ketä naurattaa.

Terveisiä tulevaisuudesta

Kävin tänään puhumassa siitä tulevaisuudesta. Paikalle oli koottu ihmisiä erilaisista taustoista pohtimaan ryhmätyönä, millainen olisi hyvä Suomi vuonna 2030 kestävän kehityksen näkökulmasta. Kiinnostavaa porukkaa ja innostavia puheenaiheita! Olin "aktiiviset äidit" -ryhmässä (isien ryhmää ei yllättäen ollut) mm. Huono Äiti -blogin Sarin kanssa. Mesosimme tasa-arvosta, terveydestä, työelämästä ja turvallisuudesta, ja aivot jäivät kolmetuntisen jälkeen ylikierroksille.

Kestävä kehitys nivoutuu helposti perhe-elämään: jos joku liikkuu, niin lapsiperhe. Vanhemmat kiitävät tukka putkella hoitopaikan ja työpaikan välillä ja lapsia kyyditään kodin, koulun ja harrastusten välillä. Ratkaisut olivat yllättävän helposti tunnistettavissa ja toteutettavissa.

Energiansäästö liittyy myös yhteiskunnan prosesseihin. Yksi itseäni koskettava asia on yrityksen perustaminen. Minulla on kaikenlaista pientä laskutettavaa tuloa, mitä varten olisi kätevää olla oma yritys. Mutta kun arvonlisäverorekisteri ei oikein houkuttele. Koko prosessi kuulostaa työläältä byrokratialabyrintiltä, joka edellyttää äreiden verokarhujen kanssa asiointia ja vähintään osallistumista työväenopiston yrittäjäkurssille. Haluan valtion tarjoaman palvelun, joka perustaa firman puolestani tällä viikolla, neuvoo, mistä joutuu rosikseen ja miten maksan itselleni ensi kuun palkan. Tämä aloittelijoille suunnattu toimisto voisi olla ilmainen ensimmäisen vuoden ajan.

Tilaisuuden lopuksi piti listata muutama villi idea, millaisessa Suomessa voisin elää kuusikymppisenä. Itseäni kosketti eläkeajattelun poistaminen (Jukka Relander sivusi tätä taannoin). Ihmisen elämän voisi nähdä enemmän jatkumona kuin koulutus-työelämä-eläke -jaksojen summana. Minä voisin hyvin aloittaa aktiivityön jälkeen "kolmannen elämän", jossa saisin tehdä yhteiskunnallisesti arvokasta, mielekästä pientyötä verovapaasti. Pientyö voi olla talvirenkaiden vaihtoa, ruohonleikkuuta, aidanmaalausta, lasten hakemista päivähoidosta, ruoanlaittoa - mitä ikinä. Tämä työ helpottaisi perheiden ruuhkavuosiarkea ja parantaisi seniorin toimeentuloa, puhumattakaan sosiaalisesta ulottuvuudesta. Minä voisin huoltaa fillareita - jos niillä joku enää ajaa vuonna 2030.

Työryhmien ideoinnin tuotoksia on tarkoitus käsitellä ihan oikeastikin. Ministerityöryhmä käy ideat läpi ja julkistaa kymmenisen tulevaisuuden teemaa 17.4. Saas nähdä, mihin tarttuvat.

Ps. Ja jos sinulla on hyviä ideoita, heitä ne ilmoille täällä.

Kotihoidon salaliittoteoria

Minulla on teoria!

Kaikki lähti siitä, että äitiyslomani loppui viime viikolla ja jäin hoitovapaalle. Kelan muistaa minua jatkossa reilulla kolmella sadalla kuussa - brutto. Noilla muutamalla satasella ei ole juuri merkitystä tämän perheen talouden kannalta. Sillä ei makseta minun osuuttani asuntolainasta sen enempää kuin osallistutaan perheen ruoka-, sähkö- ja vakuutusmenoihin. Puhumattakaan siitä, että ostaisin jotain itselle.

Jatkossa Koti-Insinööri maksaa koko roskan. Vedämme tällä omakustanteisella 6+6+6 mallilla vuoden loppuun, koska Snadi on vielä hoitopaikkaan liian snadi ja menoja karsimalla kyllä pärjätään.

Sitten välähti.

Voisiko olla, että tämä logiikka se on hallituksen huhutun kotihoidontuen leikkauksenkin takana? Ne, jotka haluavat pitää lapsensa kotona kolmivuotiaiksi, tekevät sen joka tapauksessa, saivatpa siihen tukea tai eivät. Että eivät ne mammat muutaman satasen takia töihin mene ja lastaan päivähoitoon roudaa. Perhe vaan syö enemmän kaurapuuroa ja jättää Puuhamaan väliin! Soininvaaran vertailusta ei tarvitse välittää, sillä päivähoitokustannuksia ei synny! Ei tosin verotulojakaan, mutta mitäs siitä, kun säästö saatiin kuitenkin.

Kehysriihi alkaa maaliskuun lopussa. Looking forward.

Tulevaisuutta takomaan

Sain komealta kalskahtavan kutsun mukaan Kataisen hallituksen tulevaisuusselontekoprojektin työpajaan. Oho.

"Selonteon aiheena on Suomen kestävä kasvu ja hyvinvointi. Projekti on alkanut vasta kuukausi sitten ja tällä hetkellä selontekoa varten kootaan niitä teemoja, joita selontekoa varten työstetään ja ennakoidaan. Tavoitteena on saada mahdollisimman paljon näkemyksiä Suomen tulevaisuudesta, joista sitten valitaan myöhemmin teemoja." 

Työpajaan kutsutaan perinteisen possen, taloustieteilijöiden, virkamiesten ja yritysjohdon lisäksi myös arjen ammattilaisia kuten verkkoaktiivisia äitejä, joilla on näkemys lastensa tulevaisuudesta.

Näyttääkö tulevaisuus ruusuiselta?

Kiinnostavaa. Luonnollisesti ilmoittauduin.

Kutsu tuli nimittäin loistavaan saumaan. Taloudessa ovat kovat ajat ja kaikilta leikataan. Lapsiperheet, jotka monia yhteyskunnan tarjoamia palveluita käyttävät, ovat luonnollisesti tulilinjalla, viimeksi kotihoidontuen rajaamisen kautta.

Sen lisäksi, että olen Soininvaaran kanssa yhtä mieltä tästä "säästöstä", pidän epäoikeudenmukaisena sitä, että perheiden (lue: äitien) valinnanvapautta rajoitetaan. Sen sijaan halukkaita äitejä voisi kouluttaa perhepäivähoitajiksi, jotta taas ne, jotka palaavat nopeammin työelämään saisivat lapselleen laadukasta hoitoa pienessä ryhmässä.

Muitakin ongelmia on. Tämän uutisen mukaan koulumaailmassakin olisi reippaamman uudistuksen paikka. Turhalle ADHD-lääkitykselle pitää pohtia vaihtoehtoja. Voisiko ala-asteen aloittaa kahdessa erässä, henkilökohtaisen arvioinnin jälkeen? Puoli vuotta on lapsen kehityksessä pitkä aika.

Sanottavaa on tosiaan näiden viiden perhevuoden varrella kertynyt. Ei tule hiljaista.

Rikos ja rangaistus

Opettaja-lehdessä oli joku aika sitten kiinnostava puheenvuoro siitä, onko jälki-istunnolle vaihtoehtoja. Hesarin raati pui samaa kysymystä ja nyt kurinpitotoimien riittävyyttä pohdittiin vielä päättäjätasollakin.

Opettajajärjestöjen puheenjohtajat korvaisivat jälki-istuntoja koululaisten työpalvelulla. Rikkeitä tehneet koululaiset joutuisivat esimerkiksi siivoamaan. Perusteluna on, että suuri osa oppilaista ei ota jälki-istunnosta opikseen.
- YLE.fi

Olen itse ollut kerran istumassa. Varastimme kansliasta jälki-istuntolappuja ja kirjoittelimme niitä aikuismaisella käsialalla luokan pahimmille elististi-viisastelija-hikipingoille, jotka järkyttyivät suuresti. Kiinni jäimme, tietty. Tunti meni kuitenkin yllättävän nopeasti ja kepponen oli ehdottomasti sen arvoinen - varsinkin kun sain lusia rangaistukseni teini-ihastukseni kanssa.

Työpalvelu kuulostaa ehdottomasti pahemmalta kuin jälkkä. Ongelma on kuitenkin monitahoinen: moraalinen opetus ei saisi olla, että työ on rangaistus. Mutta kun se on! Palkaton työ on rangaistus, Hodorkovskikin sen tietää.

Siivous on kuitenkin erityisasemassa. Yleiseen viihtyvyyteen vaikuttavat työt pitäisi kuulua kaikille, ainakin jossain määrin. Jostain syystä kaikki arvostavat siisteyttä, mutta kukaan ei arvosta siivoojaa. Jos koululaiset siivoaisivat koulua säännöllisesti osana koulupäivää, kasvaisiko heistä kansalaisia, jotka ymmärtäisivät jättävänsä jälkiä maailmaan? Ja että jäljet siivoaa aina joku? Tämän tietää jokainen kotityöläinen: kun pyykit, roskat ja lika hoituvat maagisesti itsekseen, ne lakkaavat olemasta töitä.

On myös monta muutakin työtä, jotka kokisin rangaistuksena. En haluaisi olla siivooja sen enempää kuin kokki, veturinkuljettaja, balleriina tai Nokian pääjohtajakaan. Jälki-istuntokeisari Bart Simpson joutuu aina kirjoittamaan taululle sata kertaa lupauksen että ei enää tee kolttostaan uudestaan. Sehän on ns. turhaa työtä. Rangaistuksista pahin?

Nopea poliittinen jälkipuhe

Vaikka olisitte kuinka kyllästyneitä vaaleihin, pidän pienen jälkispekulaation. Hesarin mukaan Niinistö sai kansalta vahvan valtakirjan ja Soini kiirehti julistamaan, että vihreät arvot "lyötiin lättäjalaksi". Vaikka konservatiivi voitti vaalit, häneltä taitaa unohtua, että näissä vaaleissa lyötiin ihan ensimmäisenä lyttyyn Soinin edustamat perussuomalaiset arvot - hänhän jäi Haaviston kannatuksesta valovuoden päähän. Taisi olla kiire pelastautua voittajien puolelle. Toiseksi valtakirja ei ole kovin vahva.

Äänestysprosenttia voi kuvailla surkeaksi. Millainen valtakirja oikeasti on, kun kolmannes äänestäjistä jää himaan samalla kun tehdään hylättyjen äänien ennätys? Lisäksi pääkaupungin ja muun Suomen välinen näkemysero valtakirjasta on huima. Helsingissä kisa oli jopa tiukka.

Haaviston kampanjassa puhuttiin moniäänisen Suomen puolesta. Kampanjan aikana heränneen keskustelun ja kevään eduskuntavaalien valossa miljoona ääntä vihreälle sivarihomolle kertoo, että ei Suomesta moniäänisyyttä ainakaan puutu. Mutta onko se jotenkin hieno asia? Ja miten tällaista moniäänistä Suomea hallitaan?

Onnea vaan koko kansan presidentille. Toivottavasti et jää tyhjänjauhajaksi.

Pekkaa pahempi

Yleensä äänestyslippuun kirjoittamani numero ei ole voittajien joukossa. Eilen oli. Kun sanoo ääneen, että Haavisto on vihreä sivarihomo ja vielä ilman loppututkintoa, olen aika vaikuttunut vaalituloksesta.

On paljon ihmisiä, joille jokainen näistä attribuuteista on merkityksellinen. Vaikka vihreästä ehdokkaasta ei koskaan pelkän jäsenkirjan perusteella tiedä juuri mitään, joten Vihreiden äänestäminen on aina henkilövaalia; vaikka maatamme on jo 12 vuotta johdettu ilman minkäänlaista armeijakokemusta; vaikka itse drop-outina pidän lähinnä kannustavana esimerkkinä sitä, että noin pitkälle pääsee yo-todarilla.

Mutta se homous. Itse homoseksuaalisuus on oikeastaan uutinen vain Suomessa, mutta kun vaihtoehdoksi laitetaan kokoomuslainen armeijan käynyt hetero varatuomari, niin mantelitumakkeelle tulee töitä. Tämä näkyy kampanjoinnissa. Jenniä kuljetettiin jo tänä aamuna näyttävästi mukana. Myönnetään. Kun jaossa on Maan Äiti -titteli, vahvoilla on helmikaulainen, paitoja silittävä Miss Kannustavuus, jota voi kritisoida vain laimeista runoista ja kahvin juomisesta lusikka kupissa.

Kauppiksen käyneet tietävät, että muutostilanteessa kannattaa puntaroida vahvuuksia, heikkouksia, uhkia ja mahdollisuuksia. On äänestäjän silmässä, mitä analyysistä löytää. Kävi miten kävi, hyvä presidentti maalle saadaan joka tapauksessa.

Pari kiinnostavaa linkkiä vaalien tiimoilta:

• Ylen Ehdokasvertailu
• Viitasaaren äänestytulokset
• Ei se ollut mikään "vastajytky"

Kuva: Mika Niiniranta

Presidenttipari uunista ulos

Presidentinvaalit eivät ole koskaan saaneet hiillostani hehkumaan. Presidentillä on niin pirun vähän mitään järkevää tekemistä, että on aika yhdentekevää, kuka Mäntyniemen puikoissa heiluu. Olen kuitenkin pohtinut ehdokastani - ja käynyt tapojeni mukaisesti myös vaalikoneilla. HS tuputtaa minulle ja aika monelle muullekin Arhinmäkeä ja Maikkarin vaalikone Essayahia. Yritän olla loukkaantumatta, varsinkin Maikkarille.

Hesarin kone listaa myös, keitä ihmiset oikeasti aikovat äänestää, sillä vaalikone ei osaa kysyä kaikkea. Minun valintaani vaikuttaa nimittäin ehdokkaan puoliso tahi kumppani. Presidentin virka on edustustehtävä ja puolison olisi syytä olla jos ei nyt väkevä kosmopoliitti niin vähintään täyspäinen ihminen.

Ehdokaslistalta hämäräksi jää kaksi puolisoa: Arhinmäki salailee tahallaan kenen kanssa budjaa (sen on pakko olla joko Björn Wahlroos tai joku "muita parempi" kokoomusnuori) ja Essayahin puolisosta ei löydy jutun juttua. Sitten ovat nämä epäilyttävät. Tiina keulii salmiakkikossukakulla, mutta pihtaa sen reseptiä. Haukio kirjoittaa (jätän adjektiivin nyt laittamatta) runoja sen lisäksi, että otti faijansa ikäisen miehen. Lipposkalla taas on jonkinasteinen sukunimiongelma. Plussan puolella ovat Biaudet'n miesystävä, joka vaikuttaa perin symppikseltä, ja Vuokko, joka on ilmeisesti ainoa henkilö, josta Väykkäkään ei keksi kritisoitavaa.

Yksi on kuitenkin ylitse muiden. Äänestän ehdottomasti Pekka Haavistoa puolisoineen. Valloittavan puolison lisäksi Haavistolla on kohtuullisen vakuuttavat kansainväliset meriitit ja hän vaikuttaa muutenkin tolkun ihmiseltä. Ja on tässä sekin hyvä puoli, että ei tarvitsisi ensi vuonnakaan katsella Oinosen naamaa kansan rakastamissa homotansseissa.

Mikä maksaa?

Voi saatana. Pilasin päiväni tällä verokuitilla, josta näkee, mihin veroeuroni vuonna 2012 suuntautuvat huomionarvoisten menoerien suhteen. Lopussa on vielä listaus rahasummista per ministeriö. Samalta saitilta löytyy myös tarkempi verolaskuri, jota huomioi pääomatulot, asumisen ja auton käytön.

Olen kohtuullisen pahoillani näistä painotuksista. Osasin odottaa, että sosiaali- ja terveyskulut ovat valtavat, mutta miten vitussa valtionvarainministeriölle menee noin hirveä potti? Ympäristöministeriö saa kymmenen kertaa vähemmän rahaa kuin puolustusministeriö. Maksan mm. hävittäjistä, turkistuottajien lomituksesta ja avustan kirkollista toimintaa, vaikka en kuulu kirkkoon. Toisaalta poroyrittäjää tuskin kiinnostaa Länsimetro, vaikka julkisen liikenteen parantaminen on myös kaikkien yhteinen ilmastoteko.

 Tekijät kertovat itsestään näin:

Valtion budjetin luvut ovat niin tolkuttoman suuria, etteivät ne enää tarkoita mitään. Valtion käyttämä raha on kuitenkin sinun ja meidän rahaa, joten mielestämme on hyvä ymmärtää, mihin fyrkat käytetään. Verokuitti kertoo arkisella tasolla, paljonko sinä olet maksanut erilaisiin tarkoituksiin.

Niin. Pitäisi olla paremmin perillä asioista. Arvostaisin, jos minulle toimitettaisiin tällainen kuitti automaattisesti vaikka veroilmoituksen yhteydessä - ostos se on hävittäjä siinä missä kukkakaali. Kuitti saattaisi herättää ihmisiä äänestämään (rahojasi käytetään joka tapauksessa) ja ottamaan selvää ehdokkaiden taustoista, osaamisesta ja arvoista.

Laskuri muistuttaa siitä, mitä on demokratia, jota yleisesti pidetään suhteellisen riskittömänä järjestelmänä, koska siinä kaikki saavat äänestää ja asettua ehdolle. Ja koska kaikki saavat äänestää ja asettua ehdolle, rahoistani päättää tällä hetkellä mm. ideanikkari Teuvo Hakkarainen. Onneksi ei yksin.

Ps. Tuomas Enbuskella on ilmainen moottoritie on sosialismia -kirjoituksessaan pointti siitä, että ei ole olemassa mitään yksiselitteisen rationaalista talouspolitiikkaa. Puolueet ovat aina eturyhmiä, jotka ajavat äänestäjiensä intressejä. Jos jonnekin kumartaa, jonnekin pyllistää. Ja persujahan tässä pitkälti katsellaan.

Moraali, oikeus ja katumaasturi

Jani Kaaro kirjoitti Hesariin puhuttelevan kolumnin järjestä ja moraalista: sääntöjen, rajoitusten ja kieltojen asettaminen rapauttaa käsitystämme siitä, mikä on moraalisesti oikein.

"Me tarvitsemme yhteiskunnan, joka tukee ja kannustaa ihmisiä, jotka rohkenevat toimia moraalisesti oikein – ilman määräyksiä ja säännöistä huolimatta. Opettajia, jotka eivät vain opeta, vaan myös välittävät; apulaiskaupunginjohtajia, jotka eivät vain hallinnoi, vaan suojelevat lapsia raitiovaunuissa; ja sairaaloiden talonmiehiä, jotka ovat ihmisten käytettävissä, vaikka se ei kuulu toimenkuvaan."

Elämme moraalin kannalta aika perkeleen monimutkaisessa maailmassa. Ihmiselle asetetaan ennenäkemättömiä haasteita kokemuksen ja tiedon yhdistelemisessä moraaliseksi kannanotoksi. Oliko Osaman lahtaaminen ilman oikeudenkäyntiä oikein? Pitääkö kreikkalaisia auttaa? Kumpi on pahempaa: ydinjäte vai hiilidioksidi? Miksi meidän pitää rahoittaa venäläisten vedenpuhdistamoja?

Moraali ja oikeuskäsitys tappelevat, kun sääntöjä ei ole. Meillä kaikilla on omat käsityksemme siitä, mikä on oiekin, mutta myös siitä, mikä on oikeudenmukaista. Minä kuulun laumasielujen joukkoon. Ei ole oikeudenmukaista, että minä kuuraan kestovaippoja, kun muut elävät helppoa elämää kertisten kanssa, vaikka ekologisesta näkökulmasta teen oikein. Miksi vain minun pitää jäätyä dösäkillä kun ei ole kiellettyä huristella katumaaturilla? Omatuntoni käskee minua kaupassa tarttumaan tofupakettiin, vaikka paljon mieluummin nappaisin ostoskärryyn edullisen Ross508 hybridin.

Tarvitsemme sääntöjä, sillä tästä kaikesta puntaroinnista tulee vain perussuomalainen halu sulkea silmänsä moraalilta, maailmalta ja vaikeilta kysymyksiltä. Kuten esimerkiksi sen, mitä pitäisi ajatella pastorista, joka unohti säännöt, että ei saa tehdä aviorikosta ja homostella.

Vem är hen?

Ruotsissa on jonkin aikaa toiminut sukupuolineutraali esikoulu. Kannattaa lukea koko uutinen, mutta siinä todetaan mm. seuraavasti:

Koulu on yksi radikaaleimmista esimerkeistä, miten Ruotsissa toteutetaan sukupuolten välistä tasa-arvoa esikouluopetuksessa korostavaa linjaa. Linja perustuu tutkimuksiin, joiden mukaan pojat saavat etua siitä, että heidän teoilleen annetaan enemmän arvostusta.

On oikein hyvä, että pojat ja tytöt leikkivät yhdessä (luulin, että näin tapahtuu myös Suomessa), stereotypioita ei ruokita perinteisillä saduilla (tajusin itse vasta hiljattain, miten daiju Lumikki oikeasti oli) ja lapset oppivat varhain, että perhemalleja on monia. Mutta kun hommassa on vähän kummallisia piirteitä. Lapsia ei kutsuta tytöiksi ja pojiksi (saati lapsiksi) vaan ystäviksi. Lisäksi ruotsin kielessä sukupuolittuneet hän-persoonapronominit on korvattu neutraalilla hen-sanalla. Ööö. En oikein tiedä, mitä muuta tämä opettaa kuin sen, että tarhassa puhutaan hassusti.

Jään kiinnostuneena seuraamaan tämän kasvatusmetodin tuloksia: antaako tällainen esiopetus lapsille paremmat mahdollisuudet tasa-arvoajatteluun vai meneekö tämä tasapäistämisen puolelle. Ja tuntuuko perinteinen koulumaailma / työelämä sitten jotenkin karulta vai pystyykö tällainen henkilö ajamaan muutosta eteenpäin?

Olen ehkä jäävi arvioimaan koko asiaa, kun ainoa leikkikaverini oli pitkään pikkuveljeni enkä ole ikinä ollut tarhassa. En ole koskaan ensisijaisesti ajatellut itseäni naissukupuolen edustajana ja oikeastaan vasta äitiyden myötä törmäsin sukupuoleen liittyviin ennakko-odotuksiin, joista järkytyin. Olenko saanut sukupuolineutraalin kasvatuksen vahingossa? Oli miten oli, mielestäni noissa muiden perhemallien hyväksymisessä ja ihmisten / itsensä arvostamisessa ihmisinä on perheillä suurin rooli, yhteiskunnan normeista puhumattakaan. Uskoisinkin, että tällainen eskari tarvittaisiin lähinnä vanhemmille.

Jytky

Kylläpä on ikimuistoinen vaalitulosilta! Facebookini on täynnä järkytystä ja sarkasmia, mutta itse en näe tätä kummoisena katastrofina. Jos ajatellaan positiivisen kautta: isoja puolueita on nyt neljä, vääntö säilyy edelleen tasaväkisenä. Melkein kaikki muut puolueet saivat näköön. Toivottavasti tämä fakta palauttaa puolueet takaisin arvokeskustelun pariin, pois Asiaa-paskasta. Sitäpaitsi neljän vuoden päästä katsotaan uudelleen.

Mikä parasta: hallitusneuvotteluista tulee myös superkiinnostavat. Persut pitäisi nyt ehdottomasti ottaa hallitukseen ja antaa heidän tutustua muutamaan uuteen asiaan: vastuuseen ja realismiin. Olisi kauhea virhe antaa heidän jatkaa huuteluaan oppositiossa. Ja jos ne oikeasti saa mitään lupaamaansa aikaan, syön peräköyden.

Tätä on demokratia, sekä hyvässä että pahassa. Kansan haluama muutos on mahdollista, vaikka se ei aina miellytä. Loppukaneetiksi sopiikin Churchill-siteeraus: "The best argument against democracy is a five-minute conversation with the average voter."

Ps. Ilmainen vinkki myös tappion kokeneille Vihreille: pohtikaapa, miksi puolueella ei ole juurikaan kannatusta muualla kuin Helsingissä ja Uudellamaalla.

Aku Ankka?

Olette ehkä odotelleen jo vaalipostausta. Sitä ei ole kuulunut, hyvästä syystä: ei ole oikein mitään sanottavaa. En tiedä edelleenkään, ketä äänestän. En, vaikka olen viettänyt vapaa-aikaani vaalikoneiden ääressä, katsonut väittelyt ja tuijottanut metrossa mainoksia.

Vaalikoneiden kysymyksiin en osaa vastata. En minä tiedä, mistä kaikista komponeneteista kestävyysvaje muodostuu tai miten yksilön vastuuta omasta ja perheensä hyvinvoinnista pitäisi lisätä. Dammit, haluan ehdokkaan, jonka arvostelukykyyn voin luottaa vaikeissakin asioissa! Sitäpaitsi se "osuvin" tyypikin vastaa  60%:sti samalla tavalla kuin minä. Miten huolestunut tästä pitäisi olla?

Vaalitentitkään eivät ole avanneet silmiä muuhun kuin käytöstapojen puutteeseen. Toistensa päälle räpättävät marailijat eivät vastaa kysymyksiin eivätkä kuuntele paskan vertaa mitä muut puhuvat. Saattaa johtua osaksi myös toimittajista. Hyviä politiikan asiantuntijatoimittajia on harvassa. Kriittinen ja keskusteleva ote puuttuu kun kysymykset ovat täysin etukäteen käsikirjoitettuja.

Vaalimainoksista ei ole koskaan ollut apua. Kun arvoista väännetään sloganeita, kaikki tolkku putoaa pois. 

• Asiaa. Ja enää pitäisi tietää, mitä asiaa. (Tämä muuten nauratti, vaikka periaatteessa kyse on vakavasta asiasta.)
• Peruuttamalla ei pääse eteenpäin. Ehkä tämän epäkurantin itsestäänselvyyden toteamisella halutaan viedä huomio pois siitä, millä vehkeellä ja vaihteella kokkarit haluavat eteenpäin pöristellä.
• Työ ja oikeudenmukaisuus. No työttömyys ja epäreiluus olisikin aika erikoinen linja.
• Murra vanhojen puolueiden ylivalta. Ja tilalle siis katolisen pappapuolueen ylivalta?
• Tule mukaan naimalakkoon! Pieni hetki, käyn ensin kuolemassa myötähäpeästä.

Haluan itseäni viisaammaan ja kaukonäköisemmän, karismaattisen ja hyväsupliikkisen ihmisen, joka on sekoitus konservatiivia ja liberaalia. Hän ymmärtää talouden, kansainvälisen politiikan, ihmis- ja eläinoikeuksien sekä sananvapauden päälle, mutta ei mittaa kaikkea rahassa eikä ole minkään valtakunnan uskonnollinen hihhuli.

Mutta eihän sellaista ole. On vain taloususkovaisia reaktorinhalaajia, kaksinaamaisia Ideapark-vouhottajia, kuukkeleista huolestuneita nössöjä, vallanhimoisia populisteja, tekopyhiä metusalemeita ja yhden asian jättehejsan-mielistelijöitä.

Joo, voisi sanoa, että eniten vituttaa kaikki. Äänestäisin Akua, jos mitenkään voisin menettämättä uskoani myös itseeni.

Japanin ja Suomen eroista

Japanin maanjäristys ja sen aiheuttamat ydinvoimalaongelmat ovat nyt kuuma puheenaihe. Minunkin on ihan pakko puuttua keskusteluun. En nimittäin ollut aikaisemmin tajunnut, että maanjäristykset voivat olla globaaleja ilmiöitä: maa tärisi täälläkin vaikka keskus oli Japanissa ja koko hiton pallon asento muuttui. Ihan friikkiä!

Vastustan ydinvoimaa ennen kaikkea siksi, että on täysin moraalitonta jättää ydinjätteen kaltaista skeidaa tulevien sukupolvien iloksi, mutta nyt haluaisin joltain ydäri-intoiselta poliitikolta ihan uudet kristallipallolukemat siitä, miten turvallista ydinvoiman rakentaminen ja ydinjätteen sijoittaminen Suomen peruskallioon on. Suomi ei toki sijaitse kolmen mannerlaatan liitoskohdassa, mutta riittääkö ihmisen ja insinöörin mielikuvitus rakentamaan kaikki mahdolliset skenaariot, joita maan kuoren liikehdintä *missä päin maailmaa tahansa* voi aiheuttaa? Ei tietenkään. Ratkaisuista puhumattakaan. Täytyy myös muistaa, että Japani on kehittynyt teollisuusmaa, joka oli yrittänyt varautua kaikkeen.

Suomessa vallitsee edelleen voimakas lintukoto-ajattelu, jossa kuvitellaan, etteivät muiden ongelmat koske Suomea. Sama koskee ydinvoimaa: meillä ei tapahdu inhimillisiä virheitä, terrorismia ja peruskalliomme on vakaa.

Poliitikot, ois vaalit tulossa. Takinkääntöjä, anyone?

Oi maamme Pohjoismaa

Tuoreen kyselyn mukaan yli 40 pinnaa Pohjoismaiden kansalaisista suhtautuisi myönteisesti Pohjoismaiden muodostamaan liittovaltioon. Kiinnostavaa.

Vaikka suurempi osuus kyselyyn vastanneista vastustaakin ajatusta, yritin hetken pohtia, miksi tämä olisi huono idea. En keksinyt. Miettikää nyt: kotimaiseksi muuttuisi Ikea, Junibacken ja nuuska, kolme kuninkaallista perhettä, öljy ja valaanpyynti, Christiania ja smörrebröd, tuhkapilvi ja Nato.

Mutta mitä Suomella olisi annettavaa pohjoismaisille ystävillemme? Ydinjäteonkalo. Itäraja. Metsäteollisuuden rippeet. Itsemurhatilastot. Maan tavat. K- ja S-ketjut. Hiihtoliitto.

Ei, kyllä tässä käy niin, että Suomi jätetään liittoutumaan Burkina Fason kanssa. Mutta kiva idea.

Ajatuksia Homoillasta

YLEn Homoilta on IS:n mukaan kirjoittamassa kirkolle miljoonaluokan laskua: kirkosta on eronnut jo tuhansia ihmisiä protestinakirkon ahdasmielisyydelle. Ihmettelen tässä kohussa sitä, miksi kirkon sanoma on yllättänyt näin monet? Ei kai tämä ahdasmielisyys ole mikään salaisuus ollut?

Erosin itse kirkosta jo kauan sitten, koska en halua rahoittaa mitään uskonnollista toimintaa, vaikka siinä olisi pyyteetöntäkin hyväntekeväisyyttä.

Näen kirkon lähinnä kerhona, jolla on omat kummalliset sääntönsä, osaksi Raamattuun perustuvat, osaksi uskonnonharjoittajien luomat. En kaipaa elämääni irrationaalisia rituaaleja enkä halua tukea mitään herrakerhoja. Koko uskonto mukaanlukien myös homoparien vihkiminen on siis minulle yhdentekevä asia. Kirkon vihkimisoikeus on myös vaaliteemana mitätön verrattuna vaikka energiapoliittisiin linjauksiin, jotka takuulla vaikuttavat meidän kaikkien elämään. In my humble opinion.

Veikkaan, että YLE teki huomaamattaan palveluksen kristillisdemokraateille: Päivi on saanut pisteet kotiin omalta kannattajaryhmältään. Tällaisia suoria avauksia hänen kannattajakuntansa, joka oletettavasti luukuttaa kristillisten arvojen puolesta, haluaakin kuulla. Teemojen kirkastuminen tiivistää puolueen rivejä ja saattaa houkutella mukaansa muitakin homovastaisia kansalaisia, joille kristillisyys itsessään ei ole pääasia. Hesarin mielipidesivulla tänään Rauno Pelkonen Heinävedeltä ilmoitti, että ei näitä eroajia jää kirkon sisällä kukaan kaipaamaan, tämä eroaalto puhdistaa kirkkoa.

Tämän kerhopuuhastelun tekee ongelmalliseksi liitto valtion kanssa. Jos väkeä katoaa kirkosta enemmänkin, voidaan ehkä vihdoin kyseenalaistaa uskonnon pakkosyöttäminen. Lisäksi toivon, että suomalaiset aktivoituisivat muutenkin tajuamaan joukkovoiman mahdin. Tehdään mieluummin parisuhteen rekisteröinnistä normi.

Kaikki yhes koos!

Puolueiden puheenjohtajat ovat saaneet tarpeekseen. Isoon pajaan ei enää mennä, sillä puolueiden johtohahmot eivät halua olla yhden yhtiön ilmaisia tähtiä. Ei vaikka yhtiö olisi kansallinen firma, jolle Lindeeni unohti hoitaa rahat ensi vuodeksi.

Yhteisesiintyminen on epämiellyttävää. Tv näyttää poliitikkojen ohenevien ohimohaituvien seassa helmeilevät hikikarpalot, hymyilemisestä jähmettyneet poskilihakset, elohiiren vasemmassa silmäkulmassa, etuhampaan juureen juuttuneen fetapinaattipastan muiston. Koko miljoonainen kansa näkee spontaaneja ja aitoja reaktioita ennusteiden ja äänestystulosten paukahtaessa screenille: pettymystä, vahingoniloa, riemua, turhautumista.

Aitous on nöyryyttävää! Ja nöyryys ahdistavaa. Puhumattakaan siitä, että tärkeä ilta menee pilalle kököttäessä niiden muiden apinoiden kanssa jossain Pasilan betonihelvetissä. Kamoon, onhan se nyt paljon kivempaa olla omien parissa maljoja nostelemassa, hurrattavana tai lohdutettavana.

Ja jos on ihan pakko niin mediahan voi edelleen seurata vaaleja jalkautumalla näihin miellyttäviin tilaisuuksiin. Paikalle voisi kutsua jonkun mukavan toimittajankin, joka keskittyisi vain raportoimaan tunnelmia eikä vänkäisi puolueen arvopohjan onnistumisesta. Jos ihan rehellisiä ollaan, järkevintä  olisi poistaa tämä demokratian toteutumisen seuraaminen kokonaan ihmisten olohuoneista. Kansalainen saattaa saada ihan väärän kuvan omista vaikutusmahdollisuuksistaan.

Jäähän teille Sami Borg.

Ps. Yle, lopettakaa nysvääminen ja pyytäkää vaalivalvojaisiinne vaikka Nuorisosäätiön, Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n ja Rovaniemen Kelkkatehtaan edustajat. Lupaan katsoa, edelleen.

Oy Hiljaa saatana Ab

Jos tänne joskus jotain muukalaisia vieraalta planeetalta laskeutuu, niiden täytyy olla kuuroja. Varsinkin loman jälkeen kontrasti on valtava. Melua. Möykkää. Pärinää. Räjähdyksiä. Pauketta. Jyrinää. Jumputusta. Älämölöä.

Toisin sanoen kaupunkielämää. Sunnuntaihesarin A2 sivulla, joka muuten on kyseisen aviisin parasta sisältöä, oli juuri sopivasti tutkija Outi Ampujan kirjoitus meluslummeista, joita syntyy, kun asuntojen hinnat halpenevat meluisilla alueilla. EU onkin säätänyt direktiivin, jonka mukaan yli 250000 hengen kaupunkien tulee tehdä digitaalinen melukartta, josta näkyy, mitkä alueet kärsivät melusta. Tässä Helsingin melukartta. Mielestäni koko Helsingin keskusta on yhtä meluslummia, jonne en muuttaisi mistään hinnasta, mutta Tiehallinnon selvityksessä Espoo on toki hyvä kakkonen.

Olen ilmeisesti vähän meluherkkä, sillä huomasin jo kauan sitten, että minulla on yksi kynnyskysymys asunnon suhteen: haluan nukkua ikkuna auki, ja silloinkin pitää olla pimeää ja hiljaista. Toistaiseksi tämä onnistuu - jos ei oteta lukuun aamua: lumiauroja, ruohonleikkureita ja jäteautoja. Muistan myös vielä hyvin ajan, jolloin piti varjella naperon päiväunia ylilentäviltä lentokoneilta, lehtipuhaltimilta ja kiihdytteleviltä harrikoilta. Saattoi stressata enemmän minua kuin skidiä.

Suomessa onkin syntynyt kulttuuri, jossa edellytetään melun sietämistä. Melusta valittamista paheksutaan vetoamalla muun muassa yksilönvapauteen: kaikilla tulee olla oikeus ajaa kaupungissa autolla tai harrastaa melua tuottavia lajeja. Näitä toimintoja ei saisi ainakaan melun vuoksi rajoittaa.

Melu kuuluu kaupunkiin ja se on ok, koska se ei tee lumesta keltaista tai ilmakehästä lämmintä. Kaupunkiasujien kannattaisi nousta barrikadeille. Melu on nimittäin yhtä tappavaa kuin passiivinen tupakointi.

Kuulkaas päättäjät, tätä voisi ehkä miettiä. Kun nyt olette saaneet aikaiseksi makeisveron, niin miten olisi mökävero. Eikös sitä budjettivajetta vielä löydy?

Barrikadeille

Tämä eduskunnan ydinvoimakeskustelu alkaa vetää vertoja Helsingin kaupunginvaltuuston kasvisruokailukeskustelulle!



On Ukkolalla ihan hyvä pointtikin: Greenpeace ei tosiaan ole puolue. Se on järjestö, joka osittain tekee sitä, mitä Vihreiden pitäisi tehdä: herättää keskustelua siitä, millä arvopohjalla päätöksiä teemme. Jos järjestötoiminta halutaan kieltää, yhteiskunnallisesta keskustelusta tulee paljon yksisilmäisempää.

Ukkolaa ärsyttää myös se, että Greenpeace osaa hankkia julkisuutta. Itsekkyyden muistomerkkihän on aivan mahtava idea. Graniittipaateen aiotaan kaivertaa kaikkien niiden kansanedustajien nimet, jotka huomenna äänestävät ydinvoiman lisärakentamisen puolesta. Tämä pitäisi tehdä joka kerta isoista asioista päätettäessä!

Olen itse menossa huomenna eduskuntatalon portaille odottamaan kansanedustajia duuniin, osaksi henkilökohtaisten intressien ja osaksi työn puolesta. Kyseessä on siis ensimmäinen mielenosoitukseni (joka on muuten kavereiden kesken miekkari), siistiä!

Täällä lisää videomateriaalia edustajistamme. :D