Koulu on yksi radikaaleimmista esimerkeistä, miten Ruotsissa toteutetaan sukupuolten välistä tasa-arvoa esikouluopetuksessa korostavaa linjaa. Linja perustuu tutkimuksiin, joiden mukaan pojat saavat etua siitä, että heidän teoilleen annetaan enemmän arvostusta.On oikein hyvä, että pojat ja tytöt leikkivät yhdessä (luulin, että näin tapahtuu myös Suomessa), stereotypioita ei ruokita perinteisillä saduilla (tajusin itse vasta hiljattain, miten daiju Lumikki oikeasti oli) ja lapset oppivat varhain, että perhemalleja on monia. Mutta kun hommassa on vähän kummallisia piirteitä. Lapsia ei kutsuta tytöiksi ja pojiksi (saati lapsiksi) vaan ystäviksi. Lisäksi ruotsin kielessä sukupuolittuneet hän-persoonapronominit on korvattu neutraalilla hen-sanalla. Ööö. En oikein tiedä, mitä muuta tämä opettaa kuin sen, että tarhassa puhutaan hassusti.
Jään kiinnostuneena seuraamaan tämän kasvatusmetodin tuloksia: antaako tällainen esiopetus lapsille paremmat mahdollisuudet tasa-arvoajatteluun vai meneekö tämä tasapäistämisen puolelle. Ja tuntuuko perinteinen koulumaailma / työelämä sitten jotenkin karulta vai pystyykö tällainen henkilö ajamaan muutosta eteenpäin?
Olen ehkä jäävi arvioimaan koko asiaa, kun ainoa leikkikaverini oli pitkään pikkuveljeni enkä ole ikinä ollut tarhassa. En ole koskaan ensisijaisesti ajatellut itseäni naissukupuolen edustajana ja oikeastaan vasta äitiyden myötä törmäsin sukupuoleen liittyviin ennakko-odotuksiin, joista järkytyin. Olenko saanut sukupuolineutraalin kasvatuksen vahingossa? Oli miten oli, mielestäni noissa muiden perhemallien hyväksymisessä ja ihmisten / itsensä arvostamisessa ihmisinä on perheillä suurin rooli, yhteiskunnan normeista puhumattakaan. Uskoisinkin, että tällainen eskari tarvittaisiin lähinnä vanhemmille.
hen, voi apua! Hassusti tosiaan puhutaan. Ystàvà ei kuulosta kuitenkaan yhtààn pahalta yhteisnimitykseltà lapsille, tai pojille ja tytòille.
VastaaPoistaMinà en tiedà minkà kasvatuksen olen saanut, mutta muistan jo pienenà, ettà halusin tehdà samat asiat kuin kaksi vuotta vanhempi veljeni. Usein kirjasin veljeni kotiintuloajatkin ylòs, jotta pystyin niihin sitten parin vuoden pààstà samanikàisenà vedota, eh.....Taisin olla aika kovatahtoinen ja todellakaan ei mennyt làpi se selitys, ettà "niin, mutta sinà olet tyttò"
Tààllà Italiassa missà nykyààn asun ja varsinkin tààllà maaseudulla on vielà todella vanhanaikainen kàsitys naisesta ja miehestà. Mies kày tòissà ja nainen on kotona siivoamassa ja hoitamassa lapsia. Taas minà kamppailen, vaikka tàllà hetkellà lasten kanssa kotona olenkin...kovin ristiriitaista, eh.
Tavallaan hyvä tarkoitus, mutta en nyt oikein tiedä onko toteutus mennyt ihan nappiin. Sukupuolineutraali kasvatus sinänsä siis on hyvä ajatus, mutta onko siitä mitään hyötyä jos toteutustapa ei vastaa millään tavalla ympäröivää yhteiskuntaa? Mietin tässä, että eikö lapselle ole hämmentävää että esikoulussa on ystävä ja seuraavana vuonna koulussa sitten taas joko tyttö tai poika. Hmm, en tiedä.
VastaaPoistaMeillä on muuten juuri kaksi täyttänyt poika, joka kutsuu itseään 'automieheksi' ja tykkää leikkiä lähes pelkästään autoilla ja palloilla. Eli kovin sukupuolineutraaleja ei ehkä olla onnistuttu olemaan :D
Tutkimusten mukaan täysin sukupuolineutraali kasvatus on lapselle yhtä vahingollista kuin sukupuoliroolien äärimmäinen korostaminenkin. Mikä nyt sinänsä ei ole mitenkään yllättävää.
VastaaPoistaIhmettelen suuresti, mikä saamari sukupuolien välisissä eroissa on aikuisten ihmisten mielestä niin kamalaa, että ne välttääkseen on kasvatettava lapsetkin kieroon.
Miksi se tosiasia pitää kieltää, että on olemassa kaksi eri sukupuolta. Eihän sitä silti tarvitse kasvattaa lapsia tyttöjä naisten rooliin ja poikia pojan rooliin, jos ei halua.
VastaaPoistaEikä se sitä tarkoita, että jos tyttölapsi leikkii onnellisena nukella, että hänestä tulee isona nyrkin ja hellan välissä oleva kynnysmatto.
Itse olen aina rakastanut kotileikkiä ja nuken hoitamista ja mieheni ollut kova autoilla leikkimään. Ja nykyinen elämämme on mielestäni hyvinkin tasa-arvoista sopuissassa hengessä, jossa annetaan arvo myös sille, että luonnostaan kotityötkin jakaantuvat sukupuolten mukaan, niin että mies tekee raskaammat työt, lumenluonti, halonhakkuu ym ja minä saan näperrellä pienempiä asioita, joista pidän.
Ruotsissa on aina ollut sukupuolineutraalimpi kasvatus päiväkodeissa ja kouluissa. Tai ainakin 80-luvulla oli. Koulussakin ensimmäisen kolmen vuoden ajan oli yhteiset liikuntatunnit ja kaikki leikkivät keskenään välitunneilla ja vapaa-ajalla.
VastaaPoistaArvostan.
Sukupuolissa on tietenkin eroja, pitääkin olla. Mutta minun mielestäni suomalainen kulttuuri asettaa tytöt ja pojat, miehet ja naiset vastakkain, kun taas Ruotsissa ne asetetaan heti kättelyssä rinnakkain.
Inhoan ja halveksin sukupuolten vastakkainasettelua. Ja kaikenlaista, leikkimielistäkin "miehet vs. naiset mukahassuttelua". En edes arvosta naisten omia urheilutapahtumia, kuten naisten kymppi tms. Mielestäni se on älytöntä. Miksei ihmisten kymppi?
Kutsun kuitenkin tyttöjä tytöiksi ja poikia pojiksi, palomiehiä palomiehiksi, olivat ne sitten miehiä tai naisia.
No joko se synty? ;D
VastaaPoista-S-
Okei. Musta on vain suppeaa ja monesti ei-kenkään-etu lokeroida ihmisiä liikaa. Monesti taidot ja kyvyt jäävät vaikka vaan kehittymättä, kun niitä ei huomioida/arvosteta/kannusteta kukoistamaan. Bkt:kin voisi riemastua, jos tytöt/pojat olisivatkin innovatiivisemmin [:luontevammin] sinut milloin missäkin.
VastaaPoistaMutta musta tää menee piirun verran överiksi. Ystäviksi, hoh hoijaa. Kenties se on kielellinen kompastuskivi. Meillä on kuitenkin hän-sana, jota on helpompi käyttää. Miksei ne kutsu niitä lapsia vain lapsiksi?
Itsellä on mallia naisita, jotka hoitavat suvun asiat, nostavat ukot seinälle, kaivavat piruuttaan kaupungin miesten ojat niiden lounastauolla valmiiksi ja muutenkin olivat melko hoocee-kamaa. Toki sitten aika paljon muuten on tullut kaikkea kiss my ass -olettamuksia maailmassa vastaan.
Joten onhan tässä työn sarkaa ja kuten homo serkkuni totesi, ehkä tämä tällainen tarha vie ihmisten yhdenvertaisuutta vaikka adoptio-asiassa eteen päin, kun ei oleteta, etteivätkö miehetkin voisi tarjota empatiaa jne. lapsen kasvatukseen.
Kassinen, kyllä Espoossakin ainakin 70-luvun lopussa oli koulun ekat vuodet tyttöjen ja poikien yhteiset liikuntatunnit ;)
VastaaPoistaMeillä 4 v on nyt aika tietoinen mitkä olisivat tyttöjen ja mitkä poikie juttuja. Synttäreille kutsui vielä molempien sukupuolten edustajia tasaisesti, mutta kaipa se päiväkoti roolittaa kuitenkin jo aika paljon :(
Tämä on niiiiin kiinnostava aihe! Hyviä kommentteja, laittakaa vaan lisää tulemaan. Toivoisin, että jos vetoatte tutkimuksiin niin laittaisitte linkkejä kehiin.
VastaaPoistaMun mielestä tässä on yhtenä pointtina se, että me vanhemmat (joita pidän pääasiallisina kasvattajina) emme ole tietoisia omista asenteistamme joten emme osaa sisäänrakennetusti tuoda esiin esim. näitä muita perhemalleja ja suvaitsevaisuutta. Tähän tietysti liittyy myös se, että on vaikea objektiivisesti nähdä millainen lahjakkuus lapsi on. Minä haluan nähdä liikunnallisen lapsen, koska osaan tukea siinä harrastuksessa. Siis minä, minä, minä vaikka pitäisi ajatella lasta. Huomasin ekaa kertaa että pidän itseäni supervalveutuneena täysin ansiotta, kun näin skidin rakastavan autoilla leikkimistä kaverinsa synttäreillä. Ei ollut tullut mieleenkään, että se diggaisi autoista. Kun en itse diggaa.
Toiseksi päiväkodissa tuntuu leviävän kaikki käytösmallit todella tehokkaasti, joten hoitajilla olisi tosiaan oltava jonkinlaista näkemystä tasa-arvosta, myös homogeenisissa ryhmissä. Skidin perhepäivähoitoryhmässä on neljä tyttöä (vaikka paikkoja on vapautunut, ei poikia tule tilalle, koska se joutuisi ainoaksi pojaksi kolmen tytön joukkoon jne..). En tiedä jääkö tässä nyt jotain olennaista elämästä oppimatta ennen kouluikää. Onneksi pieni ryhmäkoko ja ipanan sujuva (taukoamaton) ulosanti kuitenkin kuittaa sen, että hän todennäköisesti saa leikkiä mitä haluaa. Muista en tiedä.
Olen Kassisen kanssa samaa mieltä siinä, että Suomessa on ongelmansa. Näkeehän sen näiden yritysjohtajien lööppikamaksi nousseista kommenteistakin - naisiin ei oikein osata suhtautua. Tämä näkyy vielä erityisesti vanhemmuuden kynnyksellä: hyvin tasa-arvoiselta vaikuttavat parisuhteet keikahtavat päälaelleen kun napanuora katkeaa. Miehet jatkavat elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut ja naiset omaksuvat nalkuttavan kodinhoitajan ja ainoan pätevän lastenhoitajan roolin vanhempainvapaalla - ja ovat sitten huonolla tuulella seuraavat viisi vuotta. Miten ihmeessä näitä maan tapoja saisi muutettua tietoisiksi valinnoiksi?
Ps. Niin siis EN ole synnyttämässä, jos joku asiaa pohtii. :)
Jos tasa-arvoa edesautetaan pronomineilla, niin Suomen pitäisi olla tosi supertasa-arvoinen maa. Minusta ei, vaan sitä akkavihaa on kyllä tosi paljon ja vähän joka paikassa.
VastaaPoistaAnonyymi, hienoa! Itä-Helsingissä ei ollut vielä 80-luvun puolellakaan. Oli melkoinen kulttuurishokki aikoinaan.
VastaaPoistaMitenkään muuten asiaan kommentoimatta (tähän aikaan en osaisi ilmaista itseäni järkevästi) sanon, että ainakin täällä tytöt ja pojat on edelleen ainakin eka- ja tokaluokalla samassa liikuntaryhmässä. Tai oli ainakin vuosi sitten, enkä usko asian muuttuneen näin lyhyessä ajassa.
VastaaPoista-A
No 80- luvulla 1-2- luokkalaisten liikuntatunti oli yhteinen ja sitten erikseen ja useimmista se oli tosi hyvä juttu näin. Yhteisinä liikuntapäivinä liikuttiin sitten yhdessä.
VastaaPoistaTytöt ja pojat leikkivät mieluiten oman sukupuolensa edustajien kanssa ehkä jo n. 3-4- vuotiaasta lähtien, jos siihen on mahdollisuus. Minun lapsuudessani pihaleikkeihin osallistuivat kaikki lapset ja se oli todella hauskaa. Pihaleikkejä ei vaan taideta enää niin leikkiä vai saako kaikki lapset edes olla omin päin ulkona...
Ja oikeasti ihmisillä on tosi vahvoja tiedostamattomia asenteita, vaikka luulisi olevan miten tiedostava ja ne paljastuu helposti ihan vain sillä miten reagoidaan kun tyttö on todella raisu tai poika ujo. Nykyään tosin monet vanhemmat kehuvat itseään ja lastaan, jos tyttö on todella villi "poikatyttö" ja sitä pidetään huonona, jos tyttö haluaakin pukeutua vaaleanpunaiseen ja leikkiä nukeilla.
Kunpa jokainen lapsi saisi olla sellainen kuin on, oli sitten enemmän tyypillinen sukupuolensa edustaja tai ei! :)
Hen er en menniska?
VastaaPoistaItse kyllä varsin ajatuksena pidän näistä neutraaleista puhuttelupronomineista.
Kun niitä vanhempia ei tosiaan enää voi sinne eskariin laittaa, jostain on ihan hyvä aloittaa. ;-)
(Hesarin versio jutusta muuten jätti ainakin minulle neutraalimman kuvan asiasta ja toimintatavoista.)
Toisekseen (täällä käydyn keskustelun ulkopuolelta), en oikein osaa omakohtaisesti ymmärtää sitä, kuinka (mielestäni varsin suhteettoman) suurena uhkana sukupuolineutraali kasvatus toisinaan vaikutetaan nähtävän "mieheydelle", enkä vastaavasti tähän kummalliseen pelkoon liittyvää, anteeksi vain, keuhkoamista "miehuuden katoamisesta". Okei, sukupuolineutraaliakin kasvatusta tai kasvattamattomuutta varmasti voidaan harjoittaa "väärin", eli siihenkin voi liittyä ongelmia, mutta yleensä tuonkaltaiset vastareaktiot vaikuttavat minusta olevan sekä ylimitoitettuja että kovin yksipuolisesti esille tuotuja - aivan kuin jokin oletettu (mikä?) "perinteinen" kasvatus- tai kasvattamattomuusmalli olisi automaattisesti ihanteellinen ja "tuloksiltaan" virheetön...
Full partial disclosure: Minulla ei ole hajuakaan, minkälaisen kasvatuksen olen saanut, mutta kahteentoista ikävuoteen saakka olen lähinnä vain naisten kasvattama.
Kielitiede opiskelijan ajatusmaailmasta katsottuna Suomen kieli on ehkä maailman sukupuolineutraaleimpia mutta sosiaalisen sukupuolen käytösmallit istuvat melko tiukasti tässä yhteiskunnassa tai pitäisikö sanoa koko läntisessä. Se välittyy kielen käyttöön ja siihen millaisia sävyjä sanat saavat, olivat ne sitten miten neutraaleja tahansa. Sanasta tai kielenkäytöstä ei tee neutraalia se, että siihen lisätään se oma muotonsa miehelle sekä naiselle. Itse ajattelen niin, että sanat kuten naisjohtaja ja poikatyttö/tyttöpoika enemmänkin luovat sitä eriarvoisuutta kuin tasa-arvoa. Tyttöpoika saa toisen kyseenalaistavan sanan 'neitisyys', heikkous sävyjä kun taas poikatyttö nähdään 'hyvänä jätkänä', rentona tyyppinä. Ilmeisesti ihmisyyden mitta tulee siinä miten miehinen ihminen voi olla, sukupuolesta riippumatta. Mies-sävyt sanoissa ovat jees, nais-sävyt ei... Meni ehkä vähän asian vierestä nyt mutta kun yhden kurssin istuu tällaisia pohtimassa..
VastaaPoista@Raven, juuri tuota tarkoitan akkavihalla. Siihen syyllistyvät niin miehet kuin naisetkin.
VastaaPoistaMinusta tällainen kärjistäminen on pelkästään kummallista. Saahan sitä nyt poikalapsi leikkiä nukella ja pyytää vaaleanpunaisen synttärikakun ilman että vanhempien pitää perustella tai jaotella kasvatusperiaatteitaan. Meillä kolmevuotias poika kantaa vauvanukkea kantokopassaan kauppaankin ja on saanut pelkästään positiivisia kommentteja. Enkä mä tarvitse päiväkodin pönkitystä tai kenenkään lupaa siihen että voin ylpeänä todeta poikani leikkivän tyttöjen jutuilla.
VastaaPoistaHeippa!
VastaaPoistaIhan asiaan kuulumattomasti kyselisin sitä teidän Ranskan vakiohotellia? Lomaan on vielä neljä viikkoa ja haluan kiihkeästi pois kotihommien ympäriltä.
Surffailen epätoivoisesti majoituksia Nizzan lähistöllä ja valinnan vaikeus on todella suuri. Suosituksesta olisi suuri apu!
Kiitoksia jos voit auttaa ja mukavaa loppuodotusta!
Annukka
Mielenkiintoinen keskustelu on tästä virinnyt. "Joku" mainitsi tuossa muuten jännän huomion siitä, miten Hesarin juttu samasta aiheesta oli positiivisempi sävyltään. Juttujen asiasisältöhän oli täysin identtinen, mutta pienillä sävyillä ja sanavalinnoilla toimittaja onnistuu värittämään jutusta joko positiivis tai negatiivisvaikutteisen.
VastaaPoistaVähän jo vouhkasinkin suu vaahdossa tästä omassa <a href="https://puolitie.wordpress.com/2011/06/27/sukupuolineutraalia-paivahoitoa/>blogissani</a>, joten en nyt pidemmin kirjoittele. Paitsi ihan sen verran, että jos tuossa hoitomuodossa onkin jotain lieviä ylilyöntejä, niin minusta ne vain omalta osaltaan tasapainottavat yhteiskunnan loputtomia ja massiivisiakin ylilyöntejä toiseen suuntaan.
Pistäisin lapseni mieluummin tuollaiseen hoitopaikkaan, kuin nykyiseen jossa "tytöt leikkivät tyttöjen leikkejä ja pojat poikien leikkejä".
En nyt tietenkään löytänyt sitä lukemaani tutkimusta mistään, kun menin siihen ihan näin julkisesti vetoamaan. Ja nyt kukaan ei usko, että sitä/niitä oikeasti on olemassa :D
VastaaPoistaMutta googletellessani löysin häiritsevyydessään poikkeuksellisen jutun turkulaisesta miehestä, joka kasvattaa poikaansa sukupuolineutraalisti siten, että esimerkiksi hyväksyy täysin sen, jos sivulliset kutsuvat mekkoon pukeutunutta poikaa tytöksi. Luulisi maalaisjärjenkin sanovan, että sellaisella skidillä tulee olemaan joskus ongelmia sukupuoli-identiteettinsä kanssa. Itse pidän sukupuolineutraalia kasvatusta vähän samanlaisena juttuna kuin mitä feminismi on - vaikka kasvatustavan virallinen tarkoitus on pyrkiä mukamas täydelliseen tasa-arvoon, on oikeasti kyse pikemminkin siitä, että lapsen fyysiseen sukupuoleen liittyviä henkisiä piirteitä häivytetään ja sen vastakkaisen sukupuolen piirteiden omaksumiseen kannustetaan.
Näiden muutamien saatavilla olevien sukupuolineutraaleja kasvattajia haastatelleiden juttujen perusteella vaikuttaisi vieläpä olevan niin, että tämän meidän heikommaksi katsotun sukupuolemme ominaisuuksia pyritään aivan erityisesti haalimaan pojille ja karsimaan tytöistä.
Jotenkin tosi erikoista, että sukupuolisuutta pidetään seksuaalisuuden tavoin vielä 2000-luvullakin täysin ulkoapäin omaksuttuna, jotenkin kasvatusvetoisena asiana. Jos näin olisi, eivät eläimet olisi sukupuolisia, eikä ihmisten seksuaalivähemmistöjä olisi ollenkaan.
Kris, mitä on nämä "vastakkaisen sukupuolen piirteitä", joihin kannustetaan?
VastaaPoistaTietenkin useimmat tytöt ja pojat mahtuvat aika hyvin sukupuolensa stereotypiaan, mutta toisaalta myös kasvatus vaikuttaa tähän. Nykyäänhän tytöt saavat olla villimpiä ja pojat itkeä, vaikka aiemmin näitä pidettiin sukupuolisidonnaisina piirteinä.
Lapset myös useimmiten leikkivät mieluiten "tyttöjen tai poikien leikkejä" riippuen sukupuolestaan, mutta tämä on eri asia kuin se, mitä käytömalleja, luonteenpiirteitä, reaktioita jne. lapsille sallitaan sukupuolen perusteella.
Aikuisista kuitenkin tiedetään, että sukupuolten sisäinen vaihtelu on paljon suurempaa kuin sukupuolten välinen, joten miksi lapsilla olisi eri asia. Ihmisiähän tässä ennen kaikkea ollaan...
Olisko NYT ollut jo tarpeeksi kauan hiljaista, että uskaltaisi epäillä, että vauva on vihdoinkin päättänyt syntyä... :P :D Toivottavasti :)
VastaaPoista-S-
Mullakin on vahva epäilys siitä...
VastaaPoistaMä nyt vielä kommentoin tähän, vaikka taitaa olla jo mennyt ketju...
VastaaPoistaOlen itse jopa hieman hämmästynyt, miten stereotyyppisen poikamainen poika minulla tuntuisi olevan. Häntä kiinnostaa yksivuotiaana kaikki tekniset vempaimet, se, miten systeemit toimivat ja ovet aukeavat ja ulkona ihmetellään ohimeneviä autoja, vaikka oltaisiinkin menty katsomaan lehmiä. Pehmolelut eivät ole koskaan olleet kivoja ja kun vertaan häntä samanikäisiin tyttölapsiin, niin ne tytöt esim. silittelevät käsilaukkuja, ihastuvat kuvakirjan niihin sivuihin, joissa on kimallusta jne. Enkä kyllä tunnusta, että olisin ehtinyt tähän mennessä juuri ohjata lapseni kiinnostuksen kohteita. Ehkä ennemminkin olen yrittänyt välillä niitä pehmoleluja ym., mutta niihin ei vilkaistakaan. Jotenkin olen itse alkanut ajatella, että sukupuolella on jotain merkitystä heti alusta alkaen, vaikka en siihen ennen äidiksi tuloani uskonutkaan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä ettenkö tulisi ostamaan pojalleni esim. nukkea, mutta todennäköisesti se lentää äidin yrityksistä huolimatta johonkin nurkkaan ja poika jatkaa päristelyä autojen kanssa...
Värien suhteen huomasin kyllä olevani liian stereotyyppinen, kun annoin lapsen valita erivärisistä marakasseista kaupassa oman ja kaveri valitsi ärtsyn pinkin. Ööh, hävetti suorastaan huomata, että juuri sitä en olisi hänelle itse ostanut...
Näissäkin kommenteissa nähdään että se sukupuoli on vanhemman päässä. Juuri tuossa yläpuolella yksi aikuinen itse liittää autot ja koneet miesten jutuiksi vaikka naisetkin ajavat autoja ja käyttävät koneita.
VastaaPoistaItse viittaan kaikkiin lapsiin sanalla lapsi ja aikuisiin sitten sanalla aikuinen, henkilö, kirjastonhoitaja tms tilanteesta riippuen. En itse toivo kuulevani lapsilta sukupuolitettua kielenkäyttöä joten en myöskään heidän korviaan sillä vaivaa.
Sulkupuolella alkaa olla väliä vasta murrosiässä ja siitä eteenpäin, ja silloinkin vain biologisella sukupuolella. Sosiaalista sukupuolta ei tulisi tuputtaa ja ite näen sen muuttuvana pitkin elämää. Siksikin on haitallista kertoa vaikka syntymästä alkaen että lapsi on tyttö - vaikka lapsella on pimppi, hän saattaa kokea olevansa lapsena sosiaalisesti poika, murrosiässä tyttö, aikuisena nainen ja keski-ikäisenä setä. Vaihtelu tulisi sallia eikä perustaa oletuksiaan genitaaleihin joiden pitäisi muutenkin olla ihmisten yksityisasia.