Isoja, pieniä muutoksia

Kaupallinen yhteistyö: WhimApp

Viime lauantaina piirsin ison rastin seinään. Pääkaupunkiseudun yleinen vitsi eli Länsimetro aloitti v i h d o i n toimintansa.

Miten se vaikuttaa minuun? Äkkiseltään kuulostaa siltä, että ramppaan Espoon ja Helsingin väliä ihan samassa tahdissa mutta vain eri välineen kyydissä. Mutta ei, liikkumisessa pienetkin muutokset ovat yllättävän isoja.

Viikon testin jälkeen havaitsin, että muutaman sadan metrin päässä oleva metroasema vaikuttaa yllättäen älyttömän moneen asiaan.

• Skidi pääsee Otaniemeen treeneihin ja Helsingin kisoihin itsenäisesti. Tämä tarkoittaa, että se ainoa roudausta vaativa harrastus ei enää vaadi roudausta.
• Pääsemme metrolla mummolaan (!).
• Koska toimistoni muutti, pääsen töihin melkein ovelta ovelle vaihdottomasti. Tätä en ole kokenut... ikinä.
• Pyöräilyn olennaisimmat kilpailuedut eli nopeus ja luotettavuus menivät siinä. Ja koska edellinen: miten motivoidun jatkossa pyöräilemään?
• Asemani on urheiluhallin vieressä. Voisin ehtiä suoraan töistä jumppaan kuten tein 20 vuotta sitten. Jos vain muistaisin kantaa kamoja mukana.
• Aikataulujen kyttääminen kävi turhaksi, kun metron vuoroväli on muutama minuutti. Päiväkodin eteisessä ei tarvitse enää laskea minuutteja bussin ohitusaikaan.
• Tarvitsen käyttöön vanhan pyöräni, joka saa odottaa päivän aseman pyöräparkissa. Se täytyy huollattaa.
• Työmatka-aikani vakioitui. Aikaisemmin se oli mitä tahansa 45 minuutin ja puolentoista tunnin välillä. Tämä tarkoittaa, että voin jatkossa olla päiväkotihakijan roolissa.
• Talvisin ei tarvitse enää pilkkihaalaria kun pysäkkivärjöttely loppuu.
• Taksin käyttöni vähenee kun pääsen metrolla kotiin myöhään illallakin. 
• Perheeseemme tarvitaan lisää puhelimeen ladattavia matkasovelluksia, monestakin syystä. Koti-insinööristä tuli aktiivinen joukkoliikenteen ja Whimin käyttäjä, Skidi hukkasi matkakorttinsa kolmatta kertaa ja Snadi joutuu ensi vuonna maksamaan matkoistaan. 
• Auto seisoo yhä enemmän hyödyttömänä parkkipaikalla. Voisimmeko vuokrata sitä jollekin? Joko ne robottiautot pian tulevat?

Sain vartissa aikaan reilun kymmenen kohdan listan pieniä muutoksia. Mikähän muu muuttuu, mitä en vielä osaa edes ajatella?



Ja yhteensä tässä setissä onkin aika paljon uutta muistettavaa. Se vaatii vanhojen tapojen hylkäämistä ja uusien opettelemista. Kuinkahan monta kertaa kävelen bussipysäkille vanhasta muistista? Tai toppaan itseni pysäkkijäätymisen varalta. Ja sovin treffejä vain Kamppiin vaikka pääsisin helposti muuallekin.

Kun aloitin työmatkapyöräilyn vajaa kymmenen vuotta sitten, poljin töihin harvakseltaan ja enimmäkseen kesäkaudella. Siitä sitten pikkuhiljaa olen lisännyt kilometrejä, hankkinut keleihin varusteita, totutellut polkemaan lumella, pimeässä ja sateessa. Viimeistään siinä vaiheessa kun pyörääni ilmestyi moottori, pyöräilystä tuli minulle liikkumista, ei liikuntaa.

Samalla tavalla toimii kaikki liikkumisen muutos, niin henkilökohtaisessa kuin isossa kuvassa, hitaasti. Mobility as a Service on tulossa kaupunkeihin vauhdilla ja pikkuhiljaa alkaa yleistyä ajatus, että autoa ei tarvitse omistaa. Sillä taas on valtava vaikutus kaupunkirakenteeseen kun parkkipaikoille voi rakentaa vaikka asuntoja.

Kun liikenne aletaan nähdä kiinnostavana palveluna, syntyy kysyntää uusille tuotteille: teidän suurin toiveenne oli, että lasten harrastusroudaukseen olisi joku ratkaisu. Joku päivä tähän toiveeseen tulee vastaus, sillä Whimin kehittäjät pohtivat jo tätä!

Sitten onkin edessä positiivinen ongelma: mitä kaikella yllättävällä vapaa-ajalla tehdään? Jos vaikka ei liikkuisi mihinkään ja joisi ihan rauhassa kupin kahvia.