Tämä rajaus on mainio esimerkki siitä, kuinka monimutkaisia asiat ovat. Periaate kuulostaa helpolta: ne, jotka ovat syystä tai toisesta kotona, eivät saa kokopäiväistä päivähoitoa. Täysin loogista ja helppoa.
Paitsi silloin kun ei ole. Tähän väliin esimerkki elävästä elämästä.
Kun Snadi syntyi, Skidi oli jo nelivuotias. Meillä oli tien toiselta puolelta perhepäivähoitopaikka, jossa hän oli ollut puolitoistavuotiaasta lähtien - siellä oli tuttu pieni ryhmä, paras ystävä ja riittävästi toimintaa varhaiskypsälle ja lukemaan opettelevalle ipanalle. Jos luopuisimme paikasta emme ikinä pääsisi sinne takaisin.
Yritimme ihan vapaaehtoisesti pitää päivät lyhyinä, mutta Skidin palaute oli kylmää: tulette liian aikaisin - haluan leikkiä! Jep. Himassa vauva keskeytti leikit ja vei huomion.
Seuraavana syksynä elämä pisti jälleen pakan sekaisin: jäin työttömäksi. Luonnollisesti olimme hakeneet jo päivähoitopaikkaa ja saaneet sen käsittämättömällä hillolla samasta perhepäivähoidosta. Hohhoijaa. Taas olisi pitänyt ottaa molemmat lapset pois siitä hoitoryhmästä, koska työttömyyteni kesti yli kaksi kuukautta.
Kun sitten sain töitä, työt olisi pitänyt aloittaa jo seuraavan päivänä. Sain neuvoteltua kolmen päivän marginaalin, että ehtisin sopia käytännön järjestelyistä perheen toisen vanhemman kanssa.
 |
| Neljän vuoden ikäero on kehityksellisesti aika merkittävä. |
Keskusteluissa virkamiesten kanssa on yllättänyt se, miten paljon käytännön järjestelyissä on edelleen epäselvyyksiä (hoitoajat, päiväkodin päivärytmi, ryhmäkoot, yksityiset päiväkodit, hoitotarpeen arviointi) ja jopa eettisiä kysymyksiä (miten kunta saa tiedon perheen työllisyystilanteesta, miten eroperheiden lapsia kohdellaan ja pitääkö päiväkodin tietää esimerkiksi isän masennuksesta?). Valtava hässäkkä - miksi?
Ehkä tosiaan pitäisi vielä kerran miettiä, miksi hallitus näkee subjektiivisen päivähoidon rajaamisen ylipäätään tarpeelliseksi. Sehän taisteltiin läpi nimenomaan naisten voimin laajalla puoluerintamalla 90-luvulla.
Huonossa taloustilanteessa pitää säästää? Nyt on jo nähty, että hallituksen laskelmat eivät toteudu, ihan jo siksi, että käytännön järjestelyt tulevat eteen. Selkeät säästöt saataisiin vain sillä, että oikeus poistettaisiin kokonaan.
Sitten on se näkökulma, että lapsen on aina parempi olla kotona. Mutta jos katsotaan, että lapsilla on todella oikeus kotihoitoon, astutaan kiinnostavalle maaperälle työssäkäyvien vanhempien kannalta. Pitäisikö toiselta vanhemmalta kieltää työssäkäynti?
Onko ongelma sitten subjektiivisuudessa? Siinä, että vanhempien tekemiin päätöksiin ja arviointikykyyn ei voi luottaa? Tuskin, koska vanhemmilla on edelleen täysin subjektiivinen oikeus jäädä kotiin lasten kanssa.
 |
| Kesällä 2013 Skidi luki jo sujuvasti. |
Noh, tämä hyvin monitahoisesti kantaaottava pilakuva paljasti totuuden. Kun päivähoidon arvostus on nolla, on helppo unohtaa uudistukset ja keskittyä keppiin.
Jos päiväkotia käytetään viinanhakureissuihin, perheellä lienee muitakin ongelmia. Silloin lapsen etu olisi saada olla turvallisessa ympäristössä päiväkodissa. Jos taas kyseessä on herkkä lapsi, joka kärsii pitkästä päivästä päiväkodissa, tämä pitäisi ottaa esiin vasukeskusteluissa työllisyystilanteesta riippumatta: mitä vanhemmat voisivat tehdä, että päivät eivät venyisi? Ja yhtä lailla vastuu on päiväkodilla: miten päiväkotia voisi kehittää viihtyvyyden lisäämiseksi?
Ja uudistuksia kyllä kaivattaisiin.
Ihan ensimmäiseksi tarvitaan paljon enemmän viestintää päivähoidon mahdollisuuksista ja vaihtoehdoista (esim. neuvolakäynnillä) ja sitten lisää niitä vaihtoehtoja vanhemmille, joille riittäisi kevyempikin palvelutaso. Lisäksi tarvitaan joustavuutta sekä hoitoaikoihin että laskutukseen. Digitaalinen kulunvalvontaa säästää henkilökunnan työaikaa ja paljastaa tarkalleen, miten lapset päivähoitoa käyttävät. Me maksamme koko viikosta vaikka Snadi on perjantaisin melkein aina poissa muskarin takia. Niinä muutamana perjantaina kun muskaria ei ole, tarvitsemme päivähoitoa.
Ja paljon muutakin varmasti olisi tehtävissä kunhan vain ryhdyttäisiin keräämään ideoita ja testaamaan niitä. Keppiä ei tässä elämäntilanteessa tarvitse.
Jotta saataisiin Tallinnan viinavanhempien rinnalle todellisia perhetarinoita niin kertokaa te: millaisessa tilanteessa olette käyttäneet subjektiivista päivähoito-oikeutta?
Tehdyt päätökset kertovat omaa kieltään siitä, ettei tämän päivän työ ja varsinkinkaan tämän päivän työntekijän arki oli päättäjille tuttua. Jos itse on edellisen kerran hakenut töitä silloin kun Kekkonen on ollut presidenttinä voi oikeasti tulla yllätyksenä miten pienestä tyllistyminen voi olla kiinni. Kahdesta hyvästä hakijasta valitaan se joka voi aloittaa nyt eikä kahden viikon päästä.
VastaaPoistaJa ei myöskään ole lapsien etu että ryhmät alistetaan jatkuvalle muutokselle. Päiväkotipäivässä on riittävästi liikkuvia osasia ilman huonosti ryhmäytynyttå lapsiporukkaa ja ryhmäytyminen tosiaankin ottaa aikaansa.
Tässä päätöksessä ei nyt tunnu olevan kun häviäjiä niin päivähoidon henkilökunnan, lasten kuin vanhempien osalta.
Äsh, minä kun luulin että päätös (että oikeutta ei rajata) oli jo tehty, mutta luettuani tämän sun kirjotuksen, kävin tarkastamassa HS:n jutun josta asian olin lukenut ja sitä olikin jälkeenpäin tarkennettu, että lautakunta oli vasta äänestänyt tästä ja asia käsitellään vielä valtuustosta (mahtavaa journalismia taas, kun otsikoidaan harhaanjohtavasti :( ) Onko sinulla mitään käsitystä kuinka paljon painoa tällä lautakunnan päätöksellä on valtuustossa?
VastaaPoistaItse olen tällä hetkellä työtön ja etsin aktiivisesti töitä. En tiedä mitä tekisin jos lapsi olisi päivät kotona - työn hakemisesta ei tulisi mitään (minkä huomasin jo kun lapsi sairasti kotona viime viikon), saati sitten haastatteluaikojen sopimisesta... Minä en kyllä myöskään yhtään ymmärrä mistä ne säästöt tässä tapauksessa tulevat, jos moni lapsi kuitenkin olisi todennäköisesti osa-aikaisesti pvkodissa (ja maksaisi tietenkin pienempää maksua)???
Ja itsekin kaipaisin jotenkin enemmän joustoa systeemiin, koska meilläkin lapsi on kuitenkin melkein kerran viikossa yhden päivän kotona, mutta koska en halua määrittää mitään tiettyä päivää jolloin on kotona (esim. juuri noiden työhaastatteluiden takia) maksamme kuitenkin täydestä viikosta.
Jään siis jännittyneenä odottamaan valtuuston päätöstä, ja toivon, että muutkin siellä ovat yhtä fiksuja kuin sinä! :)
Minusta nämä nämä vastaavat tilanteet ovat Helsingissä kunnallisessa päiväkodissa toimineet erittäin mallikkaasti. Esikoinen oli ollut noin neljä kuukautta päiväkodissa, kun jäin äitiyslomalle. Hoitokatkon turvin otin esikoisen pois päiväkodista ja hän sai viettää yli 1,5 v kotona ja kerhossa ja pääsi sen jälkeen samaan päiväkotiin yhdessä pikkusisaruksen kanssa takaisin. Myös tilanteissa, joissa jompikumpi vanhemmista on yllättäen jäänyt työttömäksi olemme vain omalla ilmoituksella pystyneet lyhentämään hoitoajan esim. 60 %. Heti, kun hoidon tarve on taas kasvanut työllistymisen myötä hoitoaika on saatu muutettua täysiaikaiseksi.
VastaaPoistaKoen myös, että meillä on (Espoo) toiminut ihan hyvin pienet muutokset. Mutta esim. nykyisessä ryhmässämme LTO tekee omien lastensa vuoksi 4-päiväistä viikkoa ja siksi ko. ryhmään on keskitetty ne lapset, joilla on sovittu pe vapaaksi (kuten LTO:lla). Tuon perjantaivapaan vaihto toiselle päivälle (esim. muskarin takia) ei käy, koska ryhmäkoko on laskettu niin, että pe riittää kun kaksi hoitajaa on paikalla. Koen kyllä, että tässä(kään) asiassa päiväkotimme johtajalla ei ole ollut tarpeeksi halua löytää ratkaisua..
Poistaps.Katja!! Tänään kuului mustarastaan liverrys!
Erittäin hyvä ja asiantunteva kirjoitus. Kiitos!
VastaaPoistaOma tarinamme: Käytimme lapsen oikeutta päivähoitoon kun esikoinen oli eskarissa ja olin vauvan kanssa kotona. Tällöinhän esikoulu oli joka tapauksessa saatavilla, mutta sen jälkeinen päivähoito periaatteessa subjektiivista.
VastaaPoistaViiden ensimmäisen kuukauden aikana viimeistelun väitöskirjani, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos esikoinen olisi klo 12 tullut kotiin. Väittelin kun vauva oli 5 kk ja sen jälkeen huilasin aika pitkään, tämäkin päivähoidon turvin.
Lapsen näkökulmasta päivähoidon epääminen olisi tarkoittanut sitä, että hän olisi istunut yksin kotimme ikkunalaudalla katsomassa kun kaverit leikkivät tarhan pihassa tai vaihtoehtoisesti olisimme voineet mennä puistoon ulkoilemaan, jossa hän olisi leikkiny yksin tai muiden 2-3 -vuotiaiden seurassa.
Sanomattakin selvää, että lapsi rakasti päivähoitoa, kavereitaan ja päivähoidon aikuisia.
Että terveisiä vaan ässälle hallitukselle
Luonnollisesti jos subjektiivinen hoito rajataan puoleenpäivään, niin iltapäivisin olisi pihoilla ja puisttoissa muitakin isompia "päiväkoti-ikäisiä".
PoistaNiin, jos joku ehtisi heidän kanssaan sinne menemään?
PoistaOmalla pihalla esimerkiksi 5v lapset voivat leikkiä keskenään äidin/isän ollessa sisällä, jos ei sinne pihalle ehdi ja siis kyse on vanhemmista, joilla ei ole täyspäiväistä opiskelua tai työtä eli voi kai sen vauvankin ottaa ulos mukaan?
PoistaEntäs kaupungissa? Kerrostalossa?
PoistaKyllä meidän kerrostalon pihalla 5-vuotiaasta alkaen lapset ovat leikkineet itsekseenkin kavereiden kanssa pihalla, kun vanhempi kotona (ikkunasta tai parvekkeelta toki näköyhteys). Tai kyläilivät toistensa luona leikkimässä ja piirtämässä, jolloin yhden vanhemman läsnäolo riitti. Yleensäkin mikäli alueella asuu useampi työtön tai vanhempainvapaalla oleva vanhempi, niin varmaan yhteisesti saa mielekästä tekemistä lapsille ja ehkä sitten sitä omaakin aikaa, kun vuorotellen toisen/toisten vanhempien kanssa muutama lapsi?
PoistaToki, mutta sitten en olisi saanut sitä väitöskirjaa tehtyä. Pointtini oli sanoa, että tosiasiallisesti tein kotona vauvan kanssa töitä ja tämän avulla kuvata sitä, että perheiden tilanteet on tosi erilaisia. Tämän kirjavuuden hallinnollinen pyörittäminen todennäköisesti syö säästöt, ja tämähän oli yksi peruste sille, että Helsinki ei rajoita päivähoito-oikeutta. Hallinnollisesti tehokkain ja halvin tapa järjestää hoito on tehdä subjektiivisena.
PoistaLisäksi mielestäni sosiaalipolitiikkaa ja varhaiskasvatuspolitiikkaa ei pidä perustaa sen varaan, että lasten hyvinvointi riippuu siitä, että ympärillä on paljon työttömiä vanhempia.
T. ekan tarinan Unknown
Meillä 3-vuotias esikoinen on kolmena päivänä kunnallisessa päiväkodissa minun ollessa vauvan kanssa kotona. Poika tarvitsee leikkikavereita ja puuhaa jo enemmän kuin minä pienen vauvan kanssa pystyn tarjoamaan. Kerhoakin mietimme mutta emme halunneet pojan elämään vauvan lisäksi muita mullistuksia, vaan tuttu paikka ja tutut kaverit säilyivät. Lisäksi minua epäilytti kerhon iso lapsimäärä aikuisia kohden, sillä päiväkodista koen pojan saavan leikkikavereiden lisäksi sitä kuuluisaa varhaiskasvatusta. Meille kyllä pöivähoito-oikeuden rajaaminen 50 prosenttiin olisi tässä tilanteessa toki ok.
VastaaPoistaTiina
http://www.hs.fi/paivanlehti/02022016/a1454300739967
VastaaPoistaEi mulla muuta
Tällä uudistuksella heikonnettaisiin aivan olennaisesti perheellisten vastavalmistuvien työttömyyttä aloilla, joilla tyypillisesti tehdään alkuaikoina sijaisuuksia (hoitotyö, opetustyö). Samaten keikkatöitä tekevät työttömät saisivat suosiolla jäädä kotiin. (Tämähän taitaa olla tosin tavoitteenakin, sillä suurin osa pätkätyöläisistä on naisia.) Jos paikkakunnalla ei asu sukulaisia, joutuu töistä yksinkertaisesti kieltäytymään. Työnteko estyy.
VastaaPoistaSamalla ihmettelen lapsen päivähoitojärjestelyjä pätkähoidoissa. Me olemme autoton perhe ja asumme paikkakunnalla, jossa julkinen liikenne ei ole tasaista kaupungin laidalta toiselle laidalle. Matkoihin saattaisi helposti mennä kolmekin tuntia päivässä busseilla ja kävellen.
Oulussa on tarjolla ilmainen kerhotoiminta kotihoidossa oleville yli 2-3- vuotiaille. Tätä vetävät koulutetut lastentarhahoitajat/opettajat ja on 2-3 kertaa viikossa 3h ajan. Tämä oli meidän pelastus kuopuksen vauvavuotena! Esikoinen sai seuraa ja ohjattua toimintaa ja minä hetken hengähdystauon. Ihan ilman keppiä on saatu lapsia ohjattua pois raskaasta päiväkotisysteemistä tällaiseen kevyempään vaihtoehtoon (joka tulee kunnallekin paljon halvemmaksi). Mielelläni näkisin enemmän tällaisten vaihtoehtojen esiin tuomista kuin subjektiivisen päivähoidon rajaamista.
VastaaPoistaSe vaan, että meille toisille taas kolmen tunnin pätkä ei riitä mihinkään. Tai no, yhteen kauppareissuun ja kahvikupin juontiin suunnilleen. Toki sekin on parempaa kuin ei mikään, mutta itselleni pikkuvauvavuoden ovat olleet tajuttoman rankkoja (henkisesti ja fyysisesti) ja minulle sopi paljon paremmin pitää isommat lapset kaksi päivää viikossa tarhassa koko pv. Silloin ehti rytmittämään päivän siten, että vauva sai nukkua rauhassa pitkät päiväunet (vrt. että joudun lähtemään kesken unien hakemaan lapsia kerhosta) ja minä sain hoitaa juoksevat asiat rauhassa. Ja siihen jäi sitä ehdottoman tarpeellista rötväysaikaa, jota ilman en olisi pärjännyt! Olisin varmaan suljetulla osastolla, jos ainoa vaihtoehto olisi ollut jotkut kolmen tunnin kerhopätkät :-/
PoistaKuuluuko muka monen pienen lapsen äidille / isälle automaattinen oikeus johonkin "rötväysaikaan"? Onko elämän tarkoitus olla helppoa? En vaan voi käsittää tätä ajattelumallia... t. kolmen tunnin kerhopätkillä pärjännyt
PoistaMeidän nyt 4-vuotias aloitti pk:ssa kaksi vuotta täytettyään, vaikka isä on työttömänä (silloin vielä pitkällä sairauslomalla) kotona. Syynä lapsen kaverikaipuu ja varmistus siitä, ettei töissä ollessani ipanan koko päivä kulu ipadin parissa. Lapsi on koko päiväkotiuransa ollut hoidossa 2-3 päivää viikossa, 10-12 arkivapaalla kuussa. Tällöin myös hoitomaksu pysyy kurissa ja kannustaa mua jatkamaan osa-aika työssäni. Päiväkodissa hän saa tavata rakastamiaan kavereita ja puuhailla lasten juttuja.
VastaaPoista-N
Mä olin työttömänä ja lapsi oli päiväkodissa (tosin vain n. 4-5 tuntia päivässä), sillä olisi ollut hankala käydä työhaastatteluissa (tai ylipäätään lähettää kunnollisia työhakemuksia) jos lapsi olisi ollut kotona.
VastaaPoistaMiten työtön voi saada töitä jos työhaastatteluun pitää mennä kapset kainalossa (kaikilla kun ei ole sukulaista/tuttavaa joka voi ottaa lapset siksi aikaa)?
Terveisiä akateemisesta pätkätyömaailmasta. Lapsemme aloitti aikanaan päiväkodissa 1,5-vuotiaana. Hänen päiväkotiuransa aikana ehdin olla opiskelija, tehdä lyhennettyä työpäivää, täyttä päivää ja olla työttömänä. Laskin, että lapsen päiväkotivuosien aikana olen ollut viidessä eri pätkätyösuhteessa kolmella eri työnantajalla ja joidenkin pätkien välissä 1-4 kuukautta työttömänä. Aika monta selvitystä olisin saanut päiväkodille vuosien aikana toimittaa, jos hoito-oikeuden rajaus olisi ollut voimassa. Nyt lapsi sai olla kaikki päiväkotivuodet samassa aivan ihanassa päiväkodissa samojen aikuisten ja kavereiden kanssa.
VastaaPoistaNykyajan työelämän näkökulmasta tuossa rajauksessa ei ole mitään järkeä, koska ihmisten tilanteet muuttuvat jatkuvasti ja ehkä nopeastikin. Sitten taas, jos ei haluta rakentaa kyttäysjärjestelmää vaan edelleen luotetaan vanhempien omaan ilmoitukseen, niin tuskin mikään muuttuu. Luulen, että suurin osa vanhemmista suhteuttaa jo nyt lasten hoitoajat omaan tilanteeseensa sopivaksi. Ihan itsenäisesti.
Komppaan! Meilläkin itse ja puolisoni olemme akateemisia pätkätyöläisiä, työsuhteet 0,5-1,5 vuotisia, välillä opiskelua ja työttömyyttä, jatkuvaa työnhakua ja kun mitään duunia ei ole näkyvissä, jopa yritystoiminnan suunnittelua, keikkatöitä, ym. Lapsi on yksityisessä päiväkodissa ja maksetaan kokopäivähinta työllisyystilanteesta riippumatta - välillä tekee oikein tiukkaa. Mutta sydän vuotaa vertaa, jos ajattelen, että muksu pitäisi repiä irti aina ajoittain tutusta ryhmästä ja kaveriporukasta, jos meillä ei ole töitä muutamaksi kuukaudeksi. Mielestäni se suorastaan vahingoittaisi lapsen henkisen terveyden. Ja mitä tulisi työnhausta, jos lapsi olisi koko ajan kotona? Meilläkään ei mummuja eikä sukulaisia lähelläkään.. Ja ylimalkaan, missä on nykyään vakituiset duunipaikat????
PoistaHyviä pointteja ja hyvä kirjoitus, mutta eikö tässä kuitenkin ole jäämässä 20 tuntia/vk päivähoito-oikeutta kaikille? Eikö tämä jo tarjoa lapselle virikkeitä, seuraa, ja ylläpidä päiväkotipaikan. Itse olen kokenut asian kahteen kertaan toisesta näkökulmasta kun en ole saanut lapsilleni hoitopaikkaa hoitovapaan jälkeen kohtuullisen kuljetusmatkan päästä. Samalla katsoin vierestä kun naapurin äiti kuljetti joka aamu oman kaksivuotiaansa koko päiväksi ja joka päivä hoitoon ja tuli itse vauvan kanssa kotiin. Ja kuljetti siis juuri siihen päiväkotiin, johon meille ei tarjottu paikkaa. Kyllä otti päähän tuokin.
VastaaPoistaMutta mistä ihmeestä sinä tiedät ettei se vauva esim. huutanut kaikkia öitä läpeensä? Tai äidillä oli synnytyksen jälkeinen masennus? Tai se kaksivuotias aloittanut alle vuoden ikäisenä hoidon ja jälleen äidillä tarkoitus laittaa vauva alle vuoden ikäisenä hoitoon? Kaksivuotiaalla puheenkehityksessä häikkää/kehityksessä jotain viivästymää ja neuvolan/lääkärin suositus pitää päiväkodissa? Äiti yrittäjä tai opiskelija ja teki oikeasti vauvan päikkäriajat töitä? Tämä mua vituttaa niin järjettömästi. Et voi koskaan tietää toisen tilannetta joten sanon niin kauniisti kuin osaan: valoja tauluun ja naama umpeen.
PoistaJuu kyllä, se tekee neljä tuntia päivässä, josta meidän nelivuotias olisi repinyt täysin välikausihaalarinsa. Ja jos tämä puolipäiväinen aika alkaisi esimerkiksi kahdeksalta Skidille olisi jäänyt siitä noin kahden tunnin siivu, koska vauva nukkui kasiin.
PoistaTuo sinun tilanteesi on tietenkin täysin epäoikeudenmukainen, mutta ratkaisu on päivähoitopalveluiden *lisääminen* niin että kaikki tarvitsevat sitä saavat. Oletan myös että et tiedä naapurinäidin tilannetta etkä hänen lapsensa hoitotarvetta, joten turhuudella spekulointi on arvailujen varassa.
Subjektiivisuutta isompi kysymys onkin päivähoitopalvelujen alikäyttö. Suomessa alle 7-vuotiaiden osallistuminen varhaiskasvatukseen on OECD-maiden keskiarvon alla, siinä Kreikan ja Puolan välissä.
Minä otin syksyllä ihan kokeilumielellä eskarin (kuopus) seitsemäksi viikoksi pelkälle eskariajalle, joka on juurikin tuo neljä tuntia päivässä.
PoistaPäiväkodin tädit kehuivat: "Oi kuinka ihanaa, että joku äiti haluaa viettää aikaa lapsensa kanssa." Lapsi taas laski päiviä siihen, että äiti palaa töihin ja hän saa jäädä iltapäiviksi eskariin leikkimään kavereiden kanssa.
Ne iltapäivät olivat kivoja, kun kutsuttiin kaveri kylään.
Me otettiin 4-vuotias esikoinen pois päivähoidosta vauvan tultua taloon ja nyt ehkä mulla alkaa olla selkärankaa myöntää (vauva nyt 3kk) että se oli about maailman suurin virhe. Joo, pärjätään ihan ok, kun vahingossa myös yksi mun kaveri jäi äitiyslomalle ja sillä jää 4v myös kotiin, mutta ilman tätä kaveria ahtaalla oltaisiin. Vauva nukkuu yöt ihan ok, ei valvota kamalasti, ei huuda jne. eli arki rullaa aivan kohtuudella, mutta voin kertoa että tuo elohiiri lievästi sanottuna hyppii seinille, kun sillä on tylsää. Joo, leikitään ulkona, leikitään sisällä, käydään kerran viikkoon perhekahvilassa, jumpassa ja muskarissa, mutta ei se vaan meinaa millään riittää, varsinkaan kun asutaan perähikiällä missä ei ole leikkipuistoja tai niissä harvoissa ei ole kavereita.
VastaaPoistaNyt siis vakavassa harkinnassa, josko kuitenkin laitettaisiin tyttö hoitoon muutamana päivänä viikossa. Vaatisi vähän säätämistä (asutaan 15km päässä kylältä), mutta luulen että lopultakin se olisi kaikkien etu.
Kyllähän me tosiaan pärjätään ihan hyvin, mutta voin vain kuvitella miten hirveää tämä olisi koliikkivauvan kanssa, kun nyt jo väsyttää vaikka meidän vauva on lopultakin aika "helppo".
Olen aina ollut sitä mieltä, että lasten tekemistä tulisi harkita siten että selviää omin avuin - ei siten että "olen niin väsynyt vauvan hoidosta että isommat pitää laittaa päiväksi hoitoon". Ja sillä periaatteella itsekin toiminut.. tiedän että asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja perheitä pitää tukea jotta saadaan järkeviä uusia veronmaksajia kehiin jne. mutta en voinut välttyä katkeruudelta päivähoitopaikkataistelussa hävitessäni työttömälle.. "sinähän lähdet joka aamu joka tapauksessa töihin, voit helposti viedä lapsesi kauemmas hoitoon". Niinpäniin. Olisiko sillä työttömällä ollut _aikaa_ käyttää lapsen vientimatkaan vähän kauemmin? Kumpi saa paikan lähipäiväkodista?
VastaaPoistaNoh asiat ovat järjestyneet kivasti ja oma asenteeni on se, että oman yksikön (=perheen) puolesta venytään niin äärirajoille kuin tarve on. Mutta empatiakykyni on väistämättä vähentynyt.
Ah, tämä argumentti. :) Ite teit, ite selviät. Ei saatana. Minä noudatan tätä koko ajan. Ite tein, ite selviän. Ja voin kertoa että en todellakaan mitään mitalia tästä ole itselleni hakemassa. Päinvastoin kadehdin niitä, jotka pyytävät apua eivätkä kärvistele väkisin kotona.
PoistaMiten lasten tekemistä voi "harkita etukäteen" kun yhtälössä on muuttujana vauva, uusi äiti ja uusi isä? On hyvin vaikea ennustaa millaiseksi elämä lapsen myötä muuttuu. Jos taas haluat rajoittaa jollain tavala "kyvyttömien" perheiden lisääntymistä, ollaan jo eettisesti ihan erilaisilla vesillä.
PoistaMutta tähän epäreiluuteen vastasinkin jo ylempänä. Vastakkainasettelua ei voi tehdä lasten välillä, koska tunnet vain omasi. Paheksunta pitää kohdistaa kunnalle, joka ei tarjoa päivähoitoa kaikille tarvitsijoille - se on velvollisuuksista laistamista.
Entäs sitten kun olet "suunnitellut" ja laskenut selviäväsi hyvin vielä seuraavasta lapsesta ja kerralla tuleekin kaksi tai useampikin vauva.
PoistaJa miten lasta suunnitellessa ( niitäkään ei voi suunnitella) voi ylipäätään tietää, tuleeko siitä sosiaalinen, seuraa kaipaava vai mieluummin yksin kotona äitin kanssa viihtyvä? Miten ylipäätään voi tietää yhtään mitään, mikä liittyy lapsiin ennenkuin niitä ON? Miten voi ylipäätään tietää vauvasta kohdussa mitä se haluaa 4 -vuotiaana ja millainen siitä tulee ja millaiseksi elämä muuttuu? Miten voi tietää jääkö työttömäksi vai onko töitä ja missä on töitä ja onko terve koko loppuelämän ja missä sitä asuu ja kenen kanssa asuu?
PoistaMun vauva valvoi 2v8kk. Joka ikinen yö. Ja päivät. Nukkui max tunnin pätkiä. Ja huusi. Olin niin tyhmä, etten etukäteen osannut varautua valvomisen aiheuttamaan väsymykseen ja siitä seuranneeseen sekavuustilanteeseemme. Nyt olen varautunut, kun kakkonen tulee: esikoinen todellakin pysyy tarhassa.
PoistaVäitän kyllä, että kukaan ei voi kaikkiin tilanteisiin varautua. Sitä vaan ei tajua, ennen kuin omalle kohdalle napsahtaa.
Joopatijoo. Ja sitten jos kerran lasten hankkimista pitää harkita etukäteen, niin voihan sinne tarhapaikkaan laittaa sen hakemuksen jo heti vauvan synnyttyä. Harkintaa sekin. Kyllä me on aina saatu asuinpaikasta riippumatta paikka juuri toivomaamme tarhaan, kun tein hakemukset melkein pari vuotta etuajassa.
PoistaSinällään aivan kamala tuo ajatusmalli ite teit, ite hoidat :( Nykyaikana vanhemmuus on monesti aivan luonnottoman yksinäitsä, ei lapsia ole ikinä ihmisen historiassa hoidettu näin kuin nykyään, että koko kasvatusvastuu on vain vanhemmilla. Ennen koko heimo/yhteisö/suku/kylä on ollut luonnollisessa vastuunjakajan roolissa lastenkasvatuksessa. Päiväkoti nyt vaan on luontaisin vastuunjakaja nyky-yhteiskunnassa.
Toivoisin sisälukutaitoa myös tämän lauseeni osalta: "tiedän että asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja perheitä pitää tukea jotta saadaan järkeviä uusia veronmaksajia kehiin jne."
PoistaJa ihan vaan sivuhuomautuksena, meillä lapsi nyt pian 4v ja vieläkin heräilee 1-2x yössä ja valvottaa. Onneksi sairastumisilta jne on vältytty, mutta itse vaan ajattelen niin että koska olen nyt näistä valvomisista niin väsynyt en toista lasta tähän hässäkkään suunnittele. Vasta sitten kun eka nukkuu paremmin. Jos ei nuku paremmin vielä 10-vuotiaana niin sitten ei meille toista lasta suunnitella.
Tän ketjun ekaan, että tulisi harkita lasten hankintaa. Mitähän tuohonkin sanoisi, ei siitä enää hämmästyäkään voi kun sitä kuulee niin paljon. No tätähän voidaan soveltaa ihan mihin asiaan vain, myös lapsettomien juttuihin. Mitäs läksit niin. Jos tuo on peruste, että pitää harkita (suurin osa varmasti miettii ja miettii kuulkaa ihan liian pitkäänkin koska synnyttäjien ikä kasvaa koko ajan) niin silloin vastaus olisi täysin selvä. KENENKÄÄN ei tulisi hankkia lapsia, koska itsestäkään ei voi tietää miten siihen vauva-arkeen OIKEASTI suhtautuu. Hyvinkin lapsirakkaat ja sitkeät tyypit voivat järkyttyä siitä miten se sitten meneekään ja taas hermoheikoilla stressaajilla homma voi pelata täydellisesti.
PoistaTässä elämässä on nähty montakin mustavalkoista tapausta, ei lapsiasiassa, mutta muuten. On haukuttu heikompia ja ihmetelty toisia ja jossain vaiheessa on oltu itse samassa tilanteessa, esim. katuojan pohjalla pahimmillaan.
Ei mulla muuta.
Pistetään samalla sydän- ja verisuonitautien hoitoon lappu luukulle: ite mässäilit, ite hoidat vaivas. Rajoitetaan vähän tätä subjektiivista terveyden- ja sairaanhoitoa, saadaan varmasti paljon isommat säästöt kuin lasten päivähoitoa rajoittamalla. ��
Poistaps. ja kannustan erilaisten kerhojen ja avointen päiväkotien toimintaan tutustumista! Ne ovat ihan parhaita, usein ilmaisia ja ilman ilmoittautumista -periaatteella. Ihan loistavia esim. silloin kun isompi kaipaa jo toimintaa ja itse on vauvan kanssa kotona.
VastaaPoistaNäihin kannustan minäkin jos se varhaiskasvatuksen osuus on kotona hallussa. Kerhojen pitäjillä ei ole ainakaan Espoossa samanlaisia pätevyysvaatimuksia kuin päiväkodin henkilökunnalla.
PoistaLisäksi pikkukylillä ja periferiassa avoimet päiväkodit ja kerhot ovat melko abstrakti käsite ja kaukainen haave... Seurakunnan kerhossa käytiin kerta viikkoon pari tuntia kylillä. Kehäkolmosen sisäpuolella ehkä ihan tavallista.
PoistaEnpä tiedä mitä tekisin ilman subjektiivista päivähoitoa: teen luokanopettajan sijaisuuksia ja opiskelen samalla luokanopettajaksi. Virallisesti olen työtön. Ilman vakituista päivähoitopaikkaa en pystyisi ottamaan vastaan lainkaan töitä, joita saattaa tulla puolenkin tunnin varoitusajalla ja opiskelukin olisi haastavampaa. Puhumattakaan siitä miten paljon säännöllinen päivähoito on auttanut lastani: herkästä ja arasta pojasta on kasvanut sosiaalinen ja reipas tyyppi, joka odottaa innolla ensi syksynä alkavaa eskaria.
VastaaPoistaMeillä 2,5v poika on subjektiivisena päivähoidossa. Syksyllä kumpikin vanhemmista oli pätkän yhtaikaa töissä, kun toisen työsuhde loppui päätettiin siirtyä pätkähoitoon. Pojalla ei ole suvussa/lähipiirissä samanikäisiä leikkikavereita eikä lapsia muutenkaan valitettavasti, eikä vanhempi voi enään tuon ikäiselle korvata leikeissä sitä omaa ikätoveria joten oli oikea onnenkantamoinen, että lapselle tuli ylipäätänsä tarvetta hoidolle ja näin uusi maailma kuin sattumalta aukesi niin hänelle kuin vanhemmillekin. Vaikka meilläkin on ollut vauvasta asti kerran viikossa muskariharrastus ikätoverien kanssa, ei se riittänyt siihen kanssakäymiseen ikätoverien kanssa mitä muksu tarvitsee. Nyt päiväkodin alkamisen jälkeen pojasta huomaa selkeän eron entiseen, aina kiltti lapsi on toki aina ollut mutta tietynlainen arkuus on jäänyt ja vieraisiin ihmisiin suhtautuu luottavaisemmin, selkesti muuttunut sosiaalisempaan suuntaan. Liputan subjektiivisen päivähoidon puolesta, ehdoton win-win tilanne kaikille! Lapsi saa niin vertaistukea kuin ryhmäpainettakin (vaipat jäi pois 2v iässä, ainakin haluan uskoa, että kaverien pottailun seuraaminen innosti) sekä vanhemmilla on hetki hengähtää, varsinkin kun itsellä alkaa äippäloma kuukauden päästä, ei enään juoksennellakaan kuin ennen leikeissä mukana vaan jokainen oma hetki on kullanarvoinen. Ja tietenkin lapsi oppii tietynlaista huomaavaisuutta tätä tulokasta kohtaan kun vauvoja on nyt ennenkin nähnyt hoidossa, myös pinna on kummasti kasvanut hoidon aloituksen jälkeen! :D
VastaaPoista- Kavvi
Hoitotakuu (paluu samaan päiväkotiin pienen tauon jälkeen) on jo käsittääkseni mahdollinen ja subjektiivisen päivähoidon rajaushan koskee vain kokopäivähoitoa eli lapsi olisi jo valmiiksi puolipäiväisenä ja muutostilanteessa (miten se ikinä päivähoidossa hoidetaankin) voisi olla samantapainen takuu saman päivähoitopaikan säilymisestä?
VastaaPoistaPäiväkodissa saattaa onnistua tämä hoitotakuuhomma ,mutta pphssa ei varmaankaan voida mitenkään taata samaa paikkaa... ja ei aina päiväkodissakaan jos työt alkavat vapaan jälkeen jossain muussa kohtaa kuin elo/tammikuussa.
PoistaPaikat on jaettu ja uusia ei mistään ilmesty, vapaita paikkoja ei kenellekään pidetä muuten vaan...
Olemme kahden korkeakoulutetun perhe, jossa on kaksi lasta. Molempien ollessa töissä olemme jonkin verran yli keskituloinen perhe. Olemme käyttäneet subjektiivista päivähoitoa seuraavissa tilanteissa:
VastaaPoistaJäädessäni äitiyslomalle ennen toisen lapsen syntymää olin tehnyt töissä edelliset puoli vuotta erittäin paljon ylitöitä, työ oli ollut raskasta ja kuormittavaa esimiehenä keskellä muutosprosessia usein liian pienillä resursseilla suhteessa työmäärään. Raskausaikana työn vaatimukset ajoivat minut voimavarojeni äärirajoille. Jäädessäni äitiyslomalle jatkoimme esikoisemme päivähoitosopimusta noin kaksi kuukautta yli lasketun ajan (esikoinen oli kolmivuotias ja jatkoi kolme täyttä päivää viikossa, sopimus oli kuitenkin täysipäiväinen). Minun oli saatava levätä, valmistautua vauvan syntymään henkisesti (työ-ja perhekiireissä en ollut ehtinyt tätä tehdä). Lisäksi esikoisen syntymän jälkeen olin toipunut hätäsektiosta hyvin hitaasti, ja pelkäsin että jos olen fyysisesti vastaavassa kunnossa toisen lapsen syntymän jälkeen, en tule pystymään vauvan hoidon lisäksi myös kolmivuotiaan hoitoon. Tieto siitä, että hoitopaikka oli vielä syntymän jälkeen sopimuksen mukaisesti täysipäiväinen oli minulle erittäin tärkeä. Ajan äitiyslomalla ennen kuopuksen syntymää nukuin, tein "vauvahankintoja" ja ulkoilin esikoisen ollessa päivähoidossa. Mieheni vei esikoisen aamulla hoitoon työmatkallaan, mutta tästäkin saimme kaupungin taholta kriittistä palautetta - lapsen ei haluttu tulevan ennen yhdeksää toisen vanhemman ollessa kotona. Tähän emme suostuneet, kun perheemme suurin tarve tässä oli juuri se, että saan levätä - käytännössä nukkua aamulla pitkään, kun raskauden lopussa yöunet olivat muutenkin katkonaiset. Kuopuksen syntymän jälkeen käytimme oikeutta vielä muutaman viikon puolison isyysloman päättymisen jälkeen (sen olimme siis kaikki olleet yhdessä kotona), ja minä lähinnä nukuin vauvan kanssa päivät esikoisen ollessa hoidossa. Olen vakuuttunut, että nämä mahdollisuudet levätä ennen ja jälkeen vauvan syntymän mahdollistivat sen, että tämän jälkeen pystyin antamaan molemmille lapsilleni mitä he tarvitsivat seuraavan puolentoista vuoden aikana, jonka olimme kotona kolmestaan. Järjestin esikoiselle hänen tarpeisiinsa riittävän määrän toimintaa, sosiaalisia kontakteja jne. Mutta jos väsymystäni en olisi saanut levätä, en tiedä mitä olisi käynyt. Olisin ainakin ollut monin kerroin huonompi äiti. Nuo noin kolme kuukautta subjektiivista päivähoitoa ovat antaneet perheellemme erittäin paljon voimavaroja ja uskon että hedelmä kantaa edelleen nyt neljä vuotta myöhemmin.
Toisen kerran olemme turvautuneet subjektiiviseen päivähoitoon puolisoni jäätyä työttömäksi yt-menettelyn seurauksena. Lapsemme jatkoivat tutussa hoitopaikassaan, toki normaalia lyhyempiä päivä (6-7h/pv). Aktiivisen työnhaun, verkostoitumisen ym. lisäksi sovimme, että mieheni hoitaa lähes täysin kodinhoitoasiat, ja minä tein tuona jaksona erittäin paljon ylitöitä. Perheemme työpanos oli siis noin 1,5 "täyttä työpäivää", mikä tarkoitti mm. sitä, että miehelläni ei juuri ollut iltaisin mahdollisuutta edistää työnhakua, vaan se kaikki tapahtui tuon päivähoidon aikana. Jakso kesti tuolloin neljä kuukautta.
Nyt olemme taas samassa tilanteessa, mieheni jäi uudelleen työttömäksi, ja olemme taas sopineet, että minä teen reippaasti ylitöitä ja aktiivisen työnhaun lisäksi mieheni hoitaa perheeseen ja kotiin liittyvät asiat pääsääntöisesti lasten ollessa kokopäiväisesti (n 7 h/pvä) päiväkodissa. Toivomme että tilanne on taas yhtä nopeasti ohi, mutta tämä ratkaisumme, että minä teen väliaikana erittäin paljon ylitöitä ei ole mahdollista, jos lastemme hoitopäivä lyhenee kesän jälkeen. Perheemme yhteenlaskettu työpanos siis pienenee subjektiivisen päivähoidon rajauksen vuoksi kesän jälkeen, jos olemme yhä tässä tilanteessa, koska minä en tuolloin enää pysty venyttämään työpäiviäni kuten nyt.
Ei ole vielä omia muksuja, mutta tuli mieleen muisto omasta lapsuudesta.
VastaaPoistaOlin pidemmän jakson poissa päiväkodista palvelualojen lakon vuoksi, koska äiti oli kotona eikä päivähoitoa tarvinnut. Ikäväkseni lakko sattui juuri samalle aikakaudelle, kun päiväkodissa oli uimakoulu eli ryhmittäin käytiin uimahallissa polskimassa. Äiti kävi erikseen sopimassa päiväkodin kanssa, että pääsin yhdelle uimareissulle mukaan, vaikka en muutoin koko päivänä ollut tarhassa. Tämä siksi, että huusin ja itkin, että miksi ne muut saa mennä ja miksi minä en. Ei tarhaikäinen lapsi ymmärrä aikuisten syitä yhtäkkiseen tarhasta poisolemiseen. Loman sijaan se voi tuntua rangaistukselta ja epäreiluudelta.
Oma tarina... vähän vanhemman ikäluokan edustajalta. Meillä on kolme lasta nyt jo 19,16 ja 12 vuotiaat. Kaikki ovat olleet hoidossa n. 1 vuotiaasta lähtien, koska molemmilla on sattunut olemaan työpaikka heti äitiysvapaan jälkeen. Kaikki lapset olen ottanut pois hoidosta äitiysvapaan ajaksi, mutta ymmärrän kyllä hyvin toisenlaisiakin ratkaisuja. Minulle tuo kotona pitäminen sopi, koska tiesin olevani vain tuon vuoden kunkin kanssa kotona.
VastaaPoistaMyöhempinä vuosian olen ollut itse ja myös mieheni on ollut työttömänä ja niiden jaksojen aikana lapset on kyllä olleet koko ajan hoidossa. Tosin olen vapaaehtoisesti lyhentänyt hoitopäivän 7h pituiseksi, koska siitä sai pienen alennuksen maksuun ja koska koin että tuon 7 h aikana ehdin/ehdimme hoitaa työn hakemisen ym. lapsille päivä oli sitten hiukan kevyempi vastaavasti. Tosin muistan että ainakin nuorimmainen oli joskus kiukkuinen kun joutui lähtemään klo 15 hoidosta ja muut jäi leikkimään hoitoon.
Voin vaan kuvitella miten "hyvää" kotihoito olisi tehnyt lapsillemme, kun akateemisesti koulutettu mieheni oli melkein 3 vuotta putkeen työttömänä (2009-2013). Siinä oli miehen henkinen kestokyky muutenkin kovilla kun työtä ei vaan kovasta yrityksestä huolimatta saanut, ei sitten millään, koska ikää oli se maaginen 50 v, saati sitten että hänen olisi pitänyt päiväkoti-ikäistä koko päivän viihdyttää.
Onneksi nyt ei enää ole samaa tilannetta itselläni, mutta pianhan nuo tyttäret ovat ehkä perheellisiä, joten pidän kyllä tässä asiassa heidän puoltaan...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMeillä tilanne tämä: keskimmäinen lapsi aloitti eskarin samana päivänä(!) kun perheeseen syntyi kolmas lapsi. Vanhin koulussa. Kun eskaripaikkaa haettiin tammikuussa 2015, oli raskauteni vielä niin alussa että tottakai haimme samalla myös päivähoitopaikkaa vaikka tiedossa oli että jos kaikki menee hyvin, olen kotona syksyllä. Emme voineet jättää hakematta hoitopaikkaa jos vaikka olisikin tullut keskenmeno tai jotain muuta arvaamatonta.
VastaaPoistaLISÄKSI. Tässä kunnassa on se linja että jos päivähoidolle ei ole tarvetta, eskarilaiset laitetaan koulun eskariin, mikä olisi tarkoittanut sitä että meidän 6-vuotiaamme olisi joutunut yhtäkkiä aivan uuteen paikkaan, uusien lasten ja aikuisten keskelle, ja vanhat tutut kaverit olisivat jääneet päiväkodin eskariin. Tämä meidän keskimmäinen on todella herkkä muutoksille, stressaa ja jännittää valtavasti muutoksia joten uusi eskari + muutos perheessä olisi ollut aivan liikaa hänelle. Lapsi on siis päiväkodissa myös iltapäivät, koska haluaa olla ja siellä on ne tutut kaverit joista osa ollut jo 2-vuotiaasta lähtien kavereina. Pääsevät täten myös luultavasti samalle luokalle koulussa.
Kieltämättä mua rassaisi myös kohtuullisen paljon se että vauvan kanssa pitäisi olla aina klo 12.30 sharp hakemassa eskarilaista kotiin. Varsinkin silloin alkusyksystä kun olin synnyttänyt juuri. Tässä olen kyllä ollut itsekäskin. Olen aina karsastanut sitä että lapsi viedään hoitoon jos jompi kumpi vanhemmista kotona mutta 6-vuotiaalle ihan oikeasti ne kaverit on jo tosi tärkeitä. Toki haen häntä usein aikaisin kotiin, monesti jo klo 14-15. Välillä jo silloin 12.30. Milloinkaan hän ei ole päiväkodissa klo 16.30 myöhempään. Tästä emme tietenkään saa kompensaatiota hoitomaksuun vaan maksamme täyden maksun, vaikka päiväkodilla on käytössä kulunseurantaleimaukset. Olisin syksyllä halunnut tehdä päivähoidosta osa-aikasopimuksen, siten että lapsi olisi ollut esim kahtena päivänä viikossa vain eskariajan, klo 8.30-12.30 ja muina päivinä koko päivän (jotta saa leikkiä enemmän kavereiden kanssa), mutta tähän ei suostuttu. Vaihtoehdoksi esitettiin: jos haet lapsen joka päivä tasan klo 12.30, voidaan päivähoitomaksu puolittaa ja lapsi voi jatkaa päiväkodin eskarissa. Siis mitäh? Lapsi on sen maksuttoman esikouluajan hoidossa mutta maksamme silti puolet hoitomaksua. No tänks.
Olen Katja tosi paljon samoilla linjoilla kanssasi, päivähoidon järjestäminen joustavasti perheiden tarpeiden mukaisesti ei todellakaan toteudu tällä hetkellä.
Ihan pikkuhuomiona, täysi hoitomaksu kattaa noin 10% päivähoidon kustannuksista. Kuinka suuri summa jää maksettavaa, kun haet lapsen ajoissa? 2e/tunti? Mietinpä vain. Täysi hoitomaksu.
PoistaMeillä Mustasaaressa on vuosia ollut päivähoito-oikeus vain kahteen puoleen päivään viikossa, jos esimerkiksi äiti on vauvan kanssa kotona. Kun taas naapurikunnassa Vaasassa lapsi saa olla tarhassa täydet päivät ja viikot vastaavassa tilanteessa. Itse maksan karvasta henkistä korvausta tästä päivähoito-oikeuden rajaamisesta: sairastuin vakavaan masennukseen liian suuren taakan alla, olisimme todella tarvinneet sitä ylimääräistä hoitoapua kun nuorempi lapsi oli vauva. Sitä sai vasta sitten, kun hoitava taho kovisteli lastensuojeluilmoituksen uhalla päiväkotia. Koko perheelle jäi ikuiset henkiset vammat. Monissa tapauksissa lapsella on varmasti paljon parempi olla hoidossa kuin kotona, ainakin meillä olisi ollut. Jos apu olisi tullut ajoissa, ei oltaisi tässä missä nyt ollaan.
VastaaPoistaÖhöm, subjektiivinen päivähoito-oikeus on lakiin kirjattu. Kunta ei voi tehdä asiassa mitään omia ratkaisuja.
Poista"2.1.1 Varhaiskasvatuslaki ja asetus lasten päivähoidosta
Lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen säädetään varhaiskasvatuslaissa (36/1973) sekä lasten päivähoidosta annetussa asetuksessa (239/1973, jälj. päivähoitoasetus). Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Siltä osin kuin laissa säädetään lasten päivähoidosta, tarkoitetaan varhaiskasvatusta.
Kunnan on huolehdittava varhaiskasvatuksen järjestämisestä asukkailleen. Varhaiskasvatusta voivat saada lapset, jotka eivät ole vielä oppivelvollisuusikäisiä. Perusopetuslain (628/1998) 28 §:n mukaan oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta. Varhaiskasvatuslain 2 §:n mukaan varhaiskasvatusta voivat saada myös oppivelvollisuusikäiset lapset, milloin erityiset olosuhteet niin vaativat eikä hoitoa ole muulla tavoin järjestetty."
Juuri näin.
PoistaOlisipa ollut kiva tietää! Vakavasti sairaana sitä uskoo mitä sanotaan eikä jaksa taistella tai selvitellä asioita. Päiväkodista silloin sanottiin, että "meillä on Mustasaaressa sellainen käytäntö, että jos äiti on kotona, lapsi saa olla vain kaksi x 4 h / vko hoidossa." Katkeraksi kyllä jäin tästä, miten erilaista olisi ollut koko lasten lapsuus, jos äidin jaksamista olisi tuettu!
PoistaEsikoinen jatkoi kokopäiväisessä hoidossa (ikää 4,5v), kun nuorempi syntyi. Nuorempi oli allerginen rintalapsi, joten niinä päivinä kun esikoinen halusi jäädä kotiin nauttimaan 'laadukkaasta kotihoidosta' istuimme molemmat telkkarin ääressä koko päivän. Minä rintavauvan kanssa ja esikoinen lastenohjelmia katsellen. Huutavan juniorin kanssa ulkoilutkin oli ensin melko mahdottomia ja samalla esikoinen jäi tiiviin kaveriporukan ulkopuolelle - sama porukka oli ollut kasassa 1-vuotiaasta saakka. Eli useinmiten esikoinen meni hoitoon, jossa pääsi mm. säännöllisesti ulos sen sijaan, että olisi kotona katsonut pelkkää vauvanhoitoa ja selviytymistaistelua. Hoitopäivät olivat työpäivän pituisia, koska hoitopaikka sijaitsi 8km päässä ja kulku onnistui ainoastaan isän mukana.
VastaaPoistaJälkeenpäin ollaan saatu hoitajilta kuulla, etteivät ymmärtäneet ratkaisuamme. Noukänduu - se oli meille ainoa vaihtoehto. Ei olisi tullut mieleenkään lähtä roudaamaan esikoista muutamaksi tunniksi johonkin kerhoon samalla, kun juniori huutaa tuskaansa kellon ympäri.
Nyt perheeseen on tulossa kolmas lapsi. Kaksi ensimmäistä ovat jo isoja, eli nuorempikin aloittaa syksyllä koulun. Ja uudelle tulokkaalle haetaan hoitopaikkaa heti, kun mahdollista. Meidän osalta alkaa päivähoitorumba viimeistä kertaa..
Meillä on ollut nyt vuoden subjektiivinen päivähoito-oikeus käytössä miehen jäätyä työttömäksi. Hän tekee kuitenkin free-hommia, eli on välillä kolme päivää pois tekemässä hommia, välillä kaksi kuukautta yötä-päivää. Meillä on paikka maailman ihanimmalla pph:lla, jossa lapsi on ollut nyt 2,5v. Paikka on hänelle kuin toinen koti, meni hoitoon reilu 1v:nä. Hoitopäiviä on 15/kk, eli käytännössä 3-4pv/vko. Hoito-aika on alle 8h/pv, joka on onneksi saatu järjestymään myös silloin, kun mies on ollut reissussa. Voitaisiin tiputtaa 10pv/kk, mutta juuri nyt on hoitoon tullut hitusen vanhempi leikkikaveri ja joka ikinen päivä on edelleen huutoa se kotiinlähtö. Alunperinkin on pph:n kanssa päätetty, että puolikas päivä on liian lyhyt aika päivälle ja tuo juuri sitä rikkonaisuutta joka ikiseen hoitopäivään ja siksi mielummin tehtäisiinkin vähemmän "pitkiä" hoitopäiviä. Olisi ihana, jos tuon 20h/vko voisi edes järjestää siten, että lapsi olisi 2-3 täyttä päivää viikossa hoidossa, eikä neljää tuntia joka päivä, mutta taitaa olla turha toivo.
VastaaPoistaKotona ei ole leikkikavereita pihassa hoitopäivien aikana, illalla naapurin kaverit on tietysti päivän jo tarhassa touhunneet, eivätkä jaksa sitten enää iltaa.
Tää on vaikea tilanne.
Tässä meidän tarina: http://pikkuisenparempaa.blogspot.fi/2013/09/pitiko-tehda-toinen-lapsi-jos-ei-jaksa.html.
VastaaPoistaLapsi on 7h/pv päiväkodissa. Olen hänen ainoa lähivanhempansa. Lähipiiriimme ei kuulu lapsiperheitä, vaan päiväkodissa on ainoat lapsikontaktit. Olen työtön maisteri, joka saa satunnaisia työpätkiä 1-5 vuodessa. Kärsin pitkäaikaisesta masennuksesta, joka on ajoittain erittäin vaikea. Lapsi voi silti hyvin, mistä kiitän erityisesti mahdollisuutta päivähoitoon. Meille se on tarpeen.
VastaaPoistaOmakohtainen tarina subjektiivisesta päivähoidosta: Vauva syntyi esikoisen ollessa reilu 2-vuotias. Reippaana äitinä siirsin esikoisen täyspäiväisestä hoidosta 10 päivälle/kk melkein heti kun jäin äitiyslomalle, koska niinhän nyt vähintään kuuluu tehdä. Seuraus: supistelujen ja raskausvitutuksen takia en pystynyt järjestämään vilkkaalle esikoiselle tarpeeksi aktiviteetteja, mistä seurasi, että päiväunille laittaminen kävi mahdottomaksi, eli sain sanoa hyvästit päivän ainoalle lepohetkelleni. Ei mennyt kauaa kun pää alkoi hajota niin äidillä kuin seinille hyppivällä esikoisella. Esikoisen päivärutiiniksi alkoivat muodostua videomaratonit ja itselleni itkupuhelut töissä olevalle miehelle. Näin jälkikäteen ajateltuna luulen, että kärsin tuolloin jonkinasteisesta raskausmasennuksesta.
VastaaPoistaMuutaman viikon tuskan jälkeen nielin ylpeyteni ja soitin päiväkotiin, josko esikoiselle kuitenkin löytyisi vielä paikka täyspäiväisestä hoidosta, ja onneksi löytyi! Päiväkodin johtaja itse ehdotti, että lapsi olisi jokapäiväisessä hoidossa vielä seuraavankin kuun, eli kuopuksen synnyttyä vielä reilun kuukauden. Tunsin takaraivossani taas sen huono äiti -mantran, jota täälläkin näemmä jotkut empaatikot jaksavat toistaa, mutta olin niin väsynyt, että suostuin. Ja se oli kyllä hyvä päätös. Vauva syntyi ja esikoisen elämä mullistui, mutta päiväkodissa sentään kaikki pysyi tuttuna. Ja jotta tuomitsijoille riittäisi kauhisteltavaa, miettikääpä tätä: mies oli kuopuksen synnyttyä kotona kolme viikkoa, eli olimme MOLEMMAT vanhemmat kotona kolme viikkoa vauvan kanssa esikoisen käydessä päivittäin hoidossa. Luulen, että tämä järjestely oli kuitenkin välttämätön, että sain levättyä ja pääkoppani taas kuntoon.
Nyt vauva on reilu 4 kk ja esikoinen käy hoidossa 10 pv/kk. Tämä on meille kaikille paras järjestely tällä hetkellä, aivan kuin täyspäiväinen hoito oli silloin kun äiti ei ollut aivan täyspäinen.
Tuomitsijoille tahtoisin aina muistuttaa vanhasta viisaudesta: älä tuomitse tuntematta.
Nappi
Yksi asia mikä tuli mieleen vielä, että miten niin monella on varaa laittaa lapsi päiväkotiin ja jäädä itse kotiin? Jos siis joutuu itse maksamaan päiväkodin. Kun Espoossakin menettää espoolisän 200, kelan sisaruslisän 60 eur ja pk maksut päälle, niin monen tonnin lasku vuodessa ja jos itse oleilee pelkällä kotihoidontuella. Ystäväni meinasi laittaa isomman lapsen päiväkotiin (Omaa mukavuuttaan), mutta laski, että ei ole varaa. Mutta tällä lapsella ei siis ole mitään hätää: 2 kertaa viikossa kerho, muskari, liikuntakerho ja leikkitreffejä pari kertaa viikossa, lisäksi äiti askartelee lapsen kanssa monta kertaa viikossa jne jne, joten lapsi saa varmasti paljon virikkeitä joka tapauksessa.
VastaaPoistaOliko muuten niin, että perhepäivähoitajilla ei ole pätevyysvaatimuksia?
Hyvä pointti tuo raha! Päiväkoti ei ole ilmainen, mikä on jo itsessään kannustin ottaa lapsi pois hoidosta, jos hän ei sitä selkeästi tarvitse.
PoistaPerhepäivähoitajille on toki pätevyysvaatimukset, sille on oma ammattitutkintokin.
Mutta pienituloiset ja työttömät voivat saada päivähoitomaksun jopa ilmaiseksi (tai maksavat vähemmän joka tapauksessa)
PoistaTotta, viidennes saa päiväkodin ilmaiseksi, joten hieman eriarvoistavaa sekin, jos keskituloisella sitten ei ole varaa...
PoistaPerhepäivähoitajista sen verran, että moni kotiäiti on päättänyt ruveta perhepäivähoitajaksi, ilmoituksia näkyy facebooksisa ja avoimissa, eikä näillä ainakaan mitään virallista koulutusta ole. Joten voiko siis kuka tahansa mamma ruveta tohon hommaan, vaikka virallinenkin koulutus on olemassa...
Nuo maksuluokat pitäisi kyllä uudistaa.
PoistaPph-pätevyydestä todetaan Hoitopaikka.netissä näin:
"Perhepäivähoitajan koulutus
Lain sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista perustelujen mukaan perhepäivähoitajan tehtäviin suositeltava tutkinto olisi perhepäivähoitajan ammattitutkinto, mutta laissa tätä ei välttämättä edellytetä. Muu soveltuva koulutus voi olla esimerkiksi lähihoitajakoulutus, kunnan järjestämä perhepäivähoitajakoulutus taikka soveltuva täydennyskoulutus.
Useissa kunnissa koulutusta ei vaadita, mutta joissain kunnissa on alettu vaatia koulutusta tai sitoutumista koulutukseen myös yksityisiltä perhepäivähoitajilta. Joka tapauksessa koulutuksesta on varmasti hyötyä ja aivan varmasti vanhemmat arvostavat koulutusta hoitopaikkaa valitessaan. Vaikka sinulla olisikin jo liuta omia lapsia ja monta vuotta lastenhoitokokemusta, voit silti oppia uutta! Lisäksi koulussa voit luoda hyviä kontakteja muihin perhepäivähoitajiin. Monissa oppilaitoksissa koulutuksen voi käydä myös työn ohessa.
Perhepäivähoitajan ammattitutkinto (40 ov) on sosiaali- ja terveysalan toisen asteen tutkinto. Koulutus antaa valmiudet ja pätevyyden toimia yksityisenä tai kunnallisena perhepäivähoitajana yksin tai ryhmäperhepäivähoidossa."
Kuntakohtaista siis vaatimukset, mutta jotain valvontaa nyt kaiketi kaikki kunnat tekevät. Onkohan ketään koskaan estetty ryhtymästä perhepäivähoitajaksi?
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJuu toki juuri näin, mutta Suomessa käytetään kiivaasti tuota lapsen oikeus vanhempiinsa -argumenttia, joka luonnollisesti hieman vituttaa jokaista työssäkäyvää vanhempaa. Kaikkialla muualla maailmassa trendi onkin juuri päinvastainen eli yritetään nimenomaan saada lapset varhaiskasvatuksen piiriin. Jostain syystä Suomessa elää vahvana tämä päivähoidon arvostuksen puute.
PoistaSanos muuta. Mulla iski itsekritiikki, kun muotoilin kommenttini jokseenkin tökerösti. Pointtini oli kuitenkin se, että lapsella on subjektiivinen oikeus päivähoitoon (Unicefin määritelmä) (vanhempien töistä, kunnosta tms. riippumatta) ei siis vanhemmilla lähettää lapsi päivähoitoon omista bisneksistään riippumatta. Siis lapsella, ei aikuisella. Aika monella, myös itselläni, näkökulma on yleensä tämä aikuisen oikeus ...
PoistaNiin lapsenko oikeus päivähoitoon vai kenen..?
PoistaTässä muutaman vuoden takainen professori Liisa Keltikangas-Järvisen haastattelu alle 3-vuotiaiden päivähoidosta ja sen "hyödyllisyydestä"
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/02/26/keltikangas-jarvinen-lasten-paivahoidosta
Anonyymi 4.2. klo 14:25 ja 17:21
"Keltikangas-Järvisen mukaan suurin yksittäinen pulma on pientenkin, alle 3-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmien suuri koko."
PoistaKeltikangs-Järvisen mukaan alle 3-vuotiaalla voi olla kerrallaan max. neljä turvallista kiintymyssuhdetta (äidin ja isän jälkeen ei jää montaa jäljelle) ja alle 3-vuotiaiden ryhmässä voisi olla maksimissaan 4 ihmistä.
PoistaVaikea nähdä, että julkisin varoin toteutettu alle 3-vuotiaan päivähoito päiväkodissa voitaisiin ikinä toteuttaa lapsen edun mukaisesti.
Faktahan on, että alle 3-vuotiaalle lapsen kehityksen kannalta parasta on olla sen hoitajan hoidossa, johon hän on ensisijaisesti turvallisesti kiintynyt.
Tämä on se kipeä totuus, jonka kanssa monen meistä on elettävä, ja hyvä pitää mielessä, kun puhutaan lapsen oikeuksista.
Yhteiskunnan varoja käytetään arvoperusteisesti: totta kai julkisella rahalla olisi saatavaissa paljon parempia kasvuympäristöjä, perhepäivähoitohan sopii alle kolmevuotiaalle erinomaisesti. Toinen vaihtoehto on sitten kieltää vanhempien työssäkäynti - kumman valitset?
PoistaJa fakta on se, että nyt ollaan leikkaamassa KAIKKIEN - ei vain alle kolmivuotiaiden - lasten oikeutta varhaiskasvatukseen jos hänen vanhempansa jäävät työttömäksi tai hänelle syntyy sisarus. Itse en kannata tätä paskan tsägän mallia.
Tässä tämän aiheen tiimoilta tuli vielä mieleen aavistuksen asian vierestä mutta kuitenkin samaa teemaa eli suomalaisten pitäisi vielä enemmän tehdä töitä. Tätä en ole koskaan tajunnut. Sitten toisaalta on näitä uutisia, että nykyvanhemmat viettävät yhä vähemmän aikaansa lasten kanssa. Wot?? En itse ymmärrä miten tämä yhtälö toteutetaan, toisaalta soimataan minä itte -vanhempia mutta silti pitäisi enemmän töissäkin olla?
PoistaEn kahlannut kaikkia kommentteja läpi, mutta eikö päivähoidon ENSISIJAINEN tarkoitus ole, että lapsella on hoitopaikka, kun vanhemmat käyvät töissä/opiskelevat ja rajatuissa tapauksissa sosiaalista syistä (esim. vanhemman sairaus)?
VastaaPoistaOn täysin inhimillistä ja ymmärrettävää, et päivähoito on monille helpotus, kun perheeseen tulee lisää lapsia tai joutuu työttömäksi tms.
MUTTA ei kai merkittäviltä osin verovaroin rahoitetun päivähoidon tarkoitus ole tehdä arjen haasteiden kanssa kamppailevien vanhempien elämästä siedettävämpää tai vastata sen 4-vuotiaan viihdyttämisestä ja kaverisuhteista, kun perheeseen syntyy vauva?
Kannattaa kahlata kaikki kommentit läpi niin asiaan tulee lisävaloa. Kannattaa myös tarkistaa, mitä varhaiskasvatus tarkoittaa. Jos peruskoulun rajaamisesta puhuttaisiin samalla tavalla, kaikki olisivat pöyristyneitä.
PoistaEi ole. Sen ensisijainen tarkoitus on lapsen oikeus varhaiskasvatukseen. Lapsen! Oikeus.
PoistaToki keskustelu voidaan viedä semantisellekin tasolle, että mitä tarkoitetaan varhaiskasvatuksella ja mitä ei.
PoistaEn oikein ymmärrä rinnastusta päivähoidon ("varhaiskasvatus") ja (perus)koulutuksen välillä. Voit toki valaista.
Kahlasin yllä olevat kirjoitukset, mutta ei siellä ollut mitään, minkä takia muuttaisin mielipidettäni.
Itse olen täysin subjektiivisen päivähoito-oikeuden kannalla (kullakin sitten omat syynsä käyttää sitä), mutta mä en ymmärrä, miksi näissä keskusteluissa lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen toitotetaan asiana, johon vain päiväkoti pystyy. Lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen en kiistä. Mutta kaikkien väsyneiden äitien kommentteja lukiessa monelta unohtuu, että on myös vanhempia, jotka kykenevät suoriutumaan tästä tehtävästä (jotkut varmasti paremminkin kuin ainaisessa resurssipulassa rimpuilevat päiväkodit). Ja kuten yllä onkin jo mainittu, päiväkoti ja koti eivät ole ainoat vaihtoehdot. Kerhotoimintaa ja avoimia päiväkoteja kaipaisin itse lisää Espooseen. Ne ovat monille riittävä matalankynnyksen apu, oli kotona sitten yksi tai useampi lapsi!
PoistaVarhaiskasvatuslaissa, johon pyydettiin tutustua, todetaan alussa joo, että lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja loppupykälät ovatkin sitten erilaisia standardeja varhaiskasvatukselle (mm. tavoitteet, tilat, ruokailut, turvallisuus, henkilöstön pätevyys).
PoistaKyllä mustakin on välttämätöntä, että lapsille on päivähoitopaikka, kun vanhemmat käyvät ansiotöissä, opiskelevat tai eivät muista painavasta syistä (terveys, päihdeongelmat yms) voi huolehtia lapsistaan koko päiväisesti.
Mut on vähän kestämätöntä perustella, että lapsen oikeutta tässä toteutetaan, jos vauvan kanssa kotiin jäävä terve vanhempi haluaa viedä lapsensa hoitoon 40 tunniksi/vk (tai 8 h/pv) uuden vauvan synnyttyä mukavuussyistä johtuen. Miksei se 20 h/vk riitä?
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730036
No mielelläni näkisin että kaikki tähän keskusteluun osallistuvat tietävät mistä puhutaan kun puhutaan varhaiskasvatuksesta.
PoistaRajausta vastustavat lähes kaikki varhaiskasvatuksen asiantuntijat. Pedagogisesti laadukkaan varhaiskasvatuksen (toisin kuin lasten turvallisen säilytyksen) on kansainvälisissä tutkimuksissa todettu olevan ihmisen kehityksen kannalta tärkeintä opetusta, jota ei voi kompensoida millään myöhemmällä opetuksella - siksi se katsotaan lasten oikeudeksi. Jos tämä fakta olisi kaikilla tiedossa, tuskin päivähoitoon suhtauduttaisiin näin ylimielisesti kuin nykyään tehdään vaan pikemminkin sen arvo nähtäisiin jopa peruskoulua tärkämpänä. Kenellekään ei tulisi mieleenkään ehdottaa että peruskoulu rajattaisiin vain työssäkäyvien lapsille.
Mikä määrä varhaiskasvatusta sitten riittää? No nyt sitä testataan suomalaisilla lapsilla niissä (erityisesti itä-Suomen) kunnissa, jotka nämä heikennykset ottavat täysmääräisenä käyttöön - kiinnostavaa on esimerkiksi nähdä miten moni perhe ei käytä tätä oikeutta ollenkaan (ja mitkä sen vaikutukset taas ovat) koska viennistä huolehtii esimerkiksi autolla työssä käyvä vanhempi jne. Esimerkiksi OAJ on sitä mieltä että 4 tuntia päivässä ei ole riittävä ja tarve riippuu täysin lapsesta ja päiväkotiryhmästä.
Yhteiskunnan tehtävä on kyllä mitä suurimmassa määrin tehdä arjesta kansalaisilleen siedettävää ja turvallista järjestämällä terveydenhoitopalveluja ja perheneuvontaa, auraamalla teitä, rahoittamalla poliisia ja palokuntaa ja ylläpitämällä kirjastoja. Itse näen myös tasa-arvon sekä kuntien, perheiden ja sisarusten välillä tavoiteltavaksi tilaksi.
Lisäksi olisin ideologisesti valmis satsaamaan lapsiperheiden hyvinvointiin ennemmin kuin esimerkiksi viihderisteilyjen tukiaisiin tai Talvivaaran tekohengitykseen. Mutta nämä nyt on näitä priorisointikysymyksiä, joista voi hyvin olla eri mieltä - toisin kuin siitä varhaiskasvatuksen merkityksestä, joka on ihan tutkittu juttu.
Anonyymi 4. helmikuuta 2016 klo 17.13, paras ja huonoin hoito annetaan kotona ja väliin mahtuu kaikenlaista. Jos vanhempi subjektiivisesti katsoo että hän osaa, ehtii ja pystyy kotihoitoon, hän saa niin tehdä. Miksi sitä subjektiivisuutta ei suvaita toisinpäin?
PoistaOlen aivan samaa mieltä, että 20h pitäisi riittää! Luettuani kommentit suurella osalla oli juuri osa-aikaista tai lyhyempää päivää. Eikä masentuneelta tässäkään olla hoitoa pois rajaamassa. Lisäksi niitä päivähoitopaikkoja ei vaan ole monissa kaupungeista. Ja se, kuka sanoo, että perustetaan lisää päiväkoteja varmaan valaisee, että mistä nekin rahat otetaan. Vanhusten vai sairaanhoidosta? Veroja, kun ei loputtomiin voi nostaa. Ja ulkomaiseen varhaiskasvatukseen en lähtisi vertaamaan. Esim Ranskassa tai Espanjassa voi alle 5v ryhmässä olla vaikka 14 lasta per hoitaja. Kyllä siinä se 7-8 lapsen ryhmä kalpenee...ja ajatelkaa, Ruotsissa on kiellettyä viedä lapsi hoitoon, jos pitää yhdenkin vapaapäivän. Ruotsalainen ystäväni piti joulukuussa vapaa päivän, mutta ei kertonut siitä edes lapsilleen, etteivät he vaan lörpötteli hoidossa. Että nyt vähän perspektiiviä asiaan, subjektiivinen päivähoito ilman rajauksia on täysin järjetön.
PoistaPitäisi ja pitäisi. Musta olisi hienoa jos tunti riittäisi! :)
PoistaKuten huomasitkin, moni kotona oleva vanhempi tekee jo nyt ihan vapaaehtoisesti lapsen hoitopäivästä lyhyemmän. Näinhän sen juuri pitäisi toimia - kukin päivän voimavarojen mukaan. Tarvetta pakkorajaukseen ei siis ole. :)
Mitä rahaan tulee laadukas varhaiskasvatus on investointi (kannattaa perehtyä tutkimuksiin), joka maksaa itsensä takaisin hyvinvointina. Rahaa riittäisi nytkin jos ne priorisoitaisiin eri tavalla - nämä ovat ihan arvokysymyksiä. Kannattaa vilkaista vaikka valtion budjettia ja miettiä mitkä esimerkiksi yritystuista voisi lakkauttaa.
Lopuksi: Saisko lähteen tuohon Ruotsin lakiin? Siellä kun varhaiskasvatuksessa on kuitenkin melkein 100% yli kolmevuotiaista.
Tuosta Ranska-vertauksesta tuli mieleeni ystäväni perhe Espanjassa. Lapset tosiaan käyvät "koulua" jo meidän päiväkoti-iässä, mikä tarkoittaa yhtä luokkaa kohti yhtä opettajaa eli kustannus on täysin eri kuin Suomen useamman hoitajan mallissa. Jotain osviittaa voi saada tästäkin jutusta: http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/isot-paivakotiryhmat-ovat-muualla-jo-arkipaivaa-yhden-opettajan-kadet-eivat-riita-parillekymmenelle-kolmivuotiaalle/5153566
PoistaJuu, näin on toki myös briteissä jossa olin au pairina - ei mikään ihme että Suomea pidetään mallimaana.
PoistaKustannus edellä näitä varhaiskasvatuksen päätöksiä ei kannata tehdä. Jos pelkkiä kuluja katsoo, kannattavinta on lopettaa koko homma.
Anteeks, mut nyt ei väsyneelle aukea kommentti subjektiivisuudesta toisinpäin :D
PoistaAno 17.13
Näissä keskusteluissa minua aina mietityttää se, että miten vähän tietoa ihmisillä on. Jopa päättäjillä - ja se vasta huolestuttavaa onkin. Kaikenlaisia mielikuvia ja vanhentuneita tai puutteellisia näkemyksiä, joiden perusteella muodostetaan mielipiteitä.
VastaaPoistaJoo, kyllä päivähoidon alkuperäinen tarkoitus oli mahdollistaa erityisesti naisten saaminen työelämään. Mutta sen jälkeen kehitys on tässäkin asiassa kehittynyt. Päivähoitolaki säädettiin sentään jo 1973 ja varhaiskasvatuksesta ja sen merkityksestä, samoin kun subjektiivisesta päivähoidosta on puhuttu jo vuosikymmeniä.
Mikä on mennyt pieleen, kun edes monet vanhemmat, joiden lapset ovat päivähoidossa, eivät tiedosta kunnolla tätä varhaiskasvatusta. Tarkoittako se monelle vain jotain epämääräistä vasukeskustelua päiväkodissa?
Ja kun asiasta ei tiedetä eikä sen merkitystä ymmärretä, sitä on helppo väheksyä.
Ehkä tätä kautta päästään myös alan aliarvostamiseen ja matalapalkkaisuuteen käsiksi: Jos ei ole ymmärrystä mitä siellä tapahtuu, ei alaa ja osaamista juurikaan tarvitse arvostaa, eikä palkkaakaan sen kummemmin maksaa, sehän on kutsumusammattikin, vai miten se nyt meni... Vai menikö?
Esim. Ruotsissa pärjätään käsittääkseni ihan hyvin tämän "lyhennetyn subjektiivisen hoidon" kanssa. Minimissään se voi olla jopa vähemmän kuin Suomessa ehdotetussa mallissa:
VastaaPoistahttp://www.norden.org/fi/sinun-pohjolasi/lapset-ja-perheet-pohjoismaissa/lapset-ja-perheet-ruotsissa/paeivaehoito-ruotsissa
"Työttömän tai vanhempainvapaalla olevan vanhemman lapsella on oikeus olla päivähoidossa vähintään kolme tuntia päivässä tai 15 tuntia viikossa. Joissakin kunnissa tunteja on tarjolla enemmän."
Ruotsissa on sama juttu, että laki asettaa minimin ja kunnat voivat tarjota halutessaan parempaa palvelua. Toki varhaiskasvatus on tuon 15 tunnin ajan aina *ilmaista*, mikä on myös kannustin varhaiskasvatuksen käyttöön.
PoistaMutta yhtä lailla sielläkin käydään debattia riittääkö aika vai ei. Mitään yksimielisyyttä asiasta ei ole.
Linkissäkin puhutaan, että olisin erityisen tärkeää muun kuin ruotsinkielisille lapsille tai muille eritystarpeessa oleville. Käsittääkseni tällaisessa tapauksessa voi anoa täysipäiväistä paikkaa jatkossakin?
PoistaIlmainen? Kuten meidän esikoulu?
http://www.babyhjalp.se/dagisavgift
Även när du är föräldraledig eller arbetssökande så regleras avgiften av maxtaxan. I de flesta kommuner tillåts du i dessa två fall endast ha barnen på förskola 15 timmar i veckan. Då förskoleavgiften fortfarande regleras av maxtaxan så kan detta mycket väl betyda att du blir tvungen att betala full avgift trots att du bara har ditt eller dina barn på förskola 15 timmar per vecka.
Varmasti on todella tärkeää esimerkiksi maahanmuuttajille kielen ja kulttuurin omaksumiseen. Tämä pitäisi Suomessakin ottaa keskusteluun. Syitä voi olla muitakin, kuten varhaiskypsyys.
PoistaJa näin olen ymmärtänyt, että olisi ilmaista.
Täysipäiväisesti pitkää päivää päiväkodissa, vaikka äiti on paperilla kotona. Oikeasti olen puolet ajasta sairaalassa syöpähoidoissa, ja puolet ajasta kipuisana ja pahoinvoivana kylppärimme lattialla. Mummi vie lasta päiväkotiin omien työvuorojensa mukaisesti, että saisin säästettyä niitä vähiä voimia iltapäivään ja iltaan, että minusta on muuhunkin kuin nukkumaan sohvannurkassa kun lapsi katsoo piirettyjä.
VastaaPoistaTuossa tilanteemme viime vuoden puolella. Tämän vuoden puolella lapsi on päivän tai pari viikossa päiväkodissa, lyhyttä päivää, vain pitääkseen yllä ystävyyssuhteita ja päiväkotirytmissä pysyäkseen. Syksyllä palaan toivottavasti koulun penkkiin ja ipana palaa päiväkotiin täysipäiväisesti.
Ja se klassinen "missäs isä sitten on?" Opiskelee toisella paikkakunnalla asuntolasta käsin, pääsee kotiin viikonloppuisin jos silloinkaan.
PoistaJäin vielä miettimään sitä, että alle 7v lapsi TARVITSEE 8h virikkeellistä toimintaa, mutta koulussa 7-9 vuotiaalla eka-tokaluokkalaisella on 4h opetusta. Mihin se virikkeellisen toiminnan pakonomainen tarve vähenee tässä kohdassa? Eikö pienemmillekin se 4h päivässä riitä?
VastaaPoistaEihän se mihinkään vähenekään - koulussa opetus on vain paljon tiiviimpää kuin varhaiskasvatuksen puolella, jossa ei vielä pidetä tiukkoja 45 minuutin opetussessioita keskittymiskyvyn puutteen takia vaan oppiminen tapahtuu leikin lomassa, pitkin päivää. Siksikin tämä neljän tunnin "takuu" on vähän outo.
PoistaErittäin hyvä kysymys, johon kukaan ei ole tähän mennessä antanut järkevää vastausta!
PoistaMitäs jos tarve olisi koululaisellakin suurempi? :) Vanhemmathan ostavat iltapäivähoitopalveluita koska eivät halua lastensa olevan viittä tuntia yksin.
PoistaNiin kyllä meillä päin on sekä aamu- että iltapäiväkerho koulun yhteydessä. Eikä kai kovin pieni voi olla yksin kotonakaan, joha siitä joku soittaa lastensuojeluun, eikö taannoin lehdessä joku juttu ollut kun 6v. leikki yksin pihalla :P Liekö tottakaan, mutta en nykypäivänä ihmettelisi sitäkään.
PoistaKyllä tuo kymmenvuotias kun tarvitsisi iltapäiviinsä virikkeitä. Kun kuopus laskee päiväkodin pihassa pitkällä mäkeä, tämä pötköttää kotona sängyllään ja selaa tablettiaan.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaEn lukenut aiempia viestejä.. mutta kaksi vuotta sitten vein nappulat hoitoon, alle kaksi ja juuri kolme veen.. vajaa vuosi erosta, useamman vuoden univelat. Aloitin työt tuolloin n. 50% ja siitä pikkuhiljaa nosti työtunteja, nyt tammikuusta olen alkanu tehdä täyttä pvää. Lapset on olleet hoidossa melkein aina 5pvä/vko, aluksi lyhyitä päiviä, silloin tällöin vapaapäiviä arkena.. nukuin, lenkkeilin, söin(laihduin eron jälk melkein 20kg). Koin silloin alussa että tässä oli minun pelastus, tukiverkko. Illat saatiin nauttia sitten toisistamme. Se että tuossa erotilanteessa olisi pitänyt alkaa selvitteleen lasten isän työasioita, että saisiko lapset olla hoidossa.. olisi ollut äärimmäisen raskas. Siinä ei olisi kellään ollut hyvä olla. Ihana subjektiivinen päivähoito-oikeus! Se oli ainakin minun perheen pelastus sillä hetkeä.
VastaaPoistaMeillä käytettiin subjektiivista päivähoito-oikeutta asuessamme Kalakukkojen Kaapunnissa. Meille syntyi kolmas lapsi ja vanhin oli silloin kuukautta vaille kolme vuotta. Minä äitinä en voinut ennustaa, että pakka tulee olemaan vähän liian raskas hoidettavaksi yksin, kun mies oli 1vk/kuukaudessa toisella paikkakunnalla. Kaikille tuollainenkaan elämäntilanne ei käy voimien päälle, mutta minulle kävi. Nuorimman neitoisen syntymän jälkeen yritin saada kunnalta siis kaupungilta perhetyöntekijää 1 krt viikko kotiimme avuksi, että käyn vaikka lenkillä. Se ei kuitenkaan kaupungin kukkarolle sopinut. Sittenpä minä hain kahdelle vanhimmalle hoitopaikkaa. Onnekseni kyseisessä päiväkodissa oli ajanhermoilla oleva ja tilannnetajua omaava johtaja, ja hän järjesti meidän neitosille hoitopaikan. Hän jopa kysyi, että saanko pyytää sosiaalityöntekijältä suosituksen niin saatte paikan varmasti. Vastasin hänelle, että pyydä vaikka kahdelta, jos kerta siitä on hoitopaikka kiinni. Siitä puolen vuoden mittaisesta hoitorupeamasta (tai miten sitä kutsuisi) olemme koko perhe ikionnellisia ja äitikin on säilyttänyt järkensä eikä pakka levinnyt totaalisesti. (Niin ja viinakaupassa en oo käynyt ikinä. Kaljaa ja tupakkaakaan en ole koskaan ostanut. Toki nyt +30 vuotiaana voisin ostaakin ihan testimielessä, viläkö papereita kysyttäisiin kassalla.) Ja lapset pääsivät samaan, aivan ihanaan, päiväkotiin kun minä menin töihin.
VastaaPoistaJatkan samaa linjaa, meillä 2v jatkoi 16pvä/kk kun toinen lapsi oli syntymässä. Sitten tapahtuikin joitain kamalaa, ja menetimme vauvan, hän syntyi täysiaikaisena mutta kuolleena. Siinä tilanteessa päiväkoti oli paras mahdollinen tuki meidän perheelle. Tutut kuviot jatkuivat, eikä asiaa tarvinnut selitellä viranomaisille. Tuttaville selittämisessäkin oli ihan tarpeeksi. Selvisimme, mutta hirvittää ajatella, miten käy jatkossa niille noin 200:lle perheelle jotka tähän vuosittain Suomessa joutuvat.
VastaaPoistaVoi apua. Otan osaa.
PoistaMeillä kävi samoin, esikoinen oli onneksi vielä perhepäivähoitajalla emmekä olleet ehtineet katkaista hoitopaikkaa kun täysiaikainen ja täysin terve lapsi kuoli juuri ennen syntymäänsä. Lapsi sai pitää turvallisen aikuisen joka ei surrut ja ollut kuin varjo entisestään ja sai päivällä olla ihan oma iloinen itsensä. Äitin ja isän suru kuitenkin peilautuu lapseenkin vaikka sitä yritti olla itkemättä jatkuvasti lapsen läsnäollessa. Ja äitiysloman jälkeen kun palasin töihin, ei tarvinnut etsiä uutta hoitopaikkaa.
PoistaEn kannata subjektiivisesta päivähoidosta luopumista, mutta en myöskään ole sitä mieltä että lasteni päiväkodit olisivat olleet "ihania" tai "maailman parhaita". Käyttämiemme päiväkotien hoitajat ovat olleet ihan "ookoo", toisista sekä lapset että vanhemmat ovat pitäneet enemmän kuin toisista. Itse odotin toisen äitiyslomani alkua erityisen paljon siksi että sain silloin 2-vuotiaan esikoisen hoidosta pois. Lapseni ovat toki varmasti oppineet paljon kaikenlaista päiväkodissa, erityisesti sosiaalisia taitoja. Silti koen, että nykyisten ryhmäkokojen ja lasteni päiväkotipäivien pituuden vuoksi lasteni olisi parempi olla kotona 4-vuotiaiksi asti. Erityisesti nuorempi selkeästi väsyy (mielestäni liikaa) päivähoidossa. Käytämme subjektiivista päivähoitoa, koska käymme töissä eikä meillä ole muita vaihtoehtoja lasten hoidon järjestämiseksi. En itse ihan hirveästi usko alle 3-vuotiaiden saavan päiväkotien tarjoamasta "varhaiskasvatuksesta" kovin suurta hyötyä. Liputan enemmän hoivan ja sylin puolesta. Vanhemmilla lapsilla tilanne on eri. Päivähoitoa pitäisi Suomessa kehittää: pienentää ryhmäkokoja, taata jatkuvuutta, rauhoittaa päiviä. Monelle lapselle se on nykyisellään mielestäni turhan kuormittavaa.
VastaaPoistaNoin pienellä ikäerolla tilanne on ihan eri kuin vaikka meillä - ja sehän se ongelma onkin. Tuskin on kahta samanlaista perhettä. Lisäksi tiedostan että mä satun asumaan suuressa kaupungissa hyvällä alueella: täällä on pelkästään hyviä päiväkoteja ja kouluja. Mun on helppo arvostaa perhepäivähoitoa ja varhaiskasvatusta.
PoistaPäivähoidon kehittämisestä ollaan hyvin samaa mieltä. Mä peräänkuulutan erityisesti tasalaatuisuuden pyrkimystä - sitä että lupaus olisi sama läpi maan. Kulkeeko kunnissa tieto (kokemukset, käytännöt, piloteista opitut jutut) riittävän hyvin ja vetääkö kukaan mitään yhteistä kehitysprojektia?
Kun kaikki tarmo on kustannusten karsimisessa, saadaan aikaan paskaa ja eriarvoista palvelua -> päivähoidon arvostus laskee entisestään -> leikataan lisää kun eihän sitä kukaan halua käyttää.
Juuri näin, kuten pilami sanoo
PoistaSamaa mieltä päivähoidon sopivuudesta aivan pienimmille lapsille on mm. psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen ja kasvatustieteiden tohtori Erja Rusanen.
Niin, molemmat asiantuntijathan puhuvat nykytasista. Nyt pitäisi sitten ajatella se seuraava ajatus: olisitko a) kieltämässä vanhempien työssäkäynnin vai b) kehittämässä päivähoitoa?
PoistaKyllä Keltikangas-Järvinen tuo esile vahvasti myös ensisijaisen kiintymyssuhteen merkityksen, jota ei kannata ohittaa, kun tekee tässä-ja-nyt-maailmassa omaan ja oman lapsen elämään liittyviä arvovalintoja.
PoistaVähän jumissa nyt sulla tuo levy. Edelleen kaipaan sitä seuraavaa ajatusta. Lapsia vain kiintymyssuhdeuskovaisille?
PoistaKiintymyssuhdeuskovaisille?
PoistaEi siis löydy konkretiaa?
PoistaTässä keskustelussa tuntuu oletuksena olevan päivähoito = laadukas varhaiskasvatus. Valitettavasti päivähoito toisinaan on kuitenkin lähinnä lasten säilömistä vanhempien työpäivän ajan.
VastaaPoistaNiinpä, fokus pitäisikin olla kehittämisessä eikä leikkaamisessa.
PoistaNoh, jos siellä päiväkodissa olisi vähemmän lapsia (eivätkä lapset olisi liian pieniä eli alle 3 v), niin laatukin paranisi kummasti.
PoistaMutta sittenhän ratkaisu ei ole subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus vaan työnteon kieltäminen kaikilta vanhemmilta.
PoistaKun JustJust syntyi oli tilanne se, että meillä oli 5v jolla semanttis-pragmaattinen puheen- ja kielenkehityksen erityisvaikeus sekä 3v, jolla vakava sydänvika aiheuttaa yhtä sun toista pientä motoriikan jne. pulmaa. Pojat olivat siis hoidossa "kuntoutusperusteisesti". JooJoo 15pv/kk ja JuuJuu10pv/kk. Nytkin kun olen työttömänä kotona, on JuuJuu hoidossa 10pv/kk ja totesi lto vasu-keskustelussa, että tuolle pojalle tekis varmaan ihan hyvää olla nykyistä enemmän päiväkodissa.
VastaaPoistaNiin ja meillähän on tosiaan ollut se tilanne, että olen ollut viikot yksin lasten kanssa rekkakuskimiehen viilettäessä Scanialla ympäri Suomen maan. Ja se jäi myös sanomatta, että kun olen kotona, pojat ovat olleen hoidossa (ja JuuJuu on nyt) vain 6h/pv. Kun asuu paikkakunnalla mikä näyttää kärpäsen kakalta kartalla, ei sitä harrastustoimintaa tai kerhoja ole oikein liiaksi asti, millä voisi tuon päiväkodissa vietetyn ajan korvata.
PoistaMitäs ajatuksia herättää tämä Hyvinkääläisäidin kirjoitus, joka leviää facebookissa, oletko Katja tutustunut?
VastaaPoistaItse kasvatusalan ammattilaisena en kannata ainakaan alle 3 v isosisarusten viemistä päiväkotiin vauvan tieltä, jos kaikki perheessä kunnossa. Valitettavasti näkee jopa reilu 1,5 vuotiaita vietävän pois vauvan tieltä :(
Pitikö tässä olla linkki? Jos tavoitteena on kauhistella 1,5 vuotiaiden päivähoitoa niin siihen minusta ei ole koska omat lapset ovat sen ikäisenä taipaleensa aloittaneet. En myöskään näe eroa mitä väliä sillä on, onko syynä työ vai vauva? Henkilökohtaisesti tuollainen synnytysväli olisi ollut lataamokeikka.
PoistaMutta kasvatuslaan ammattilaisena sinulla varmaankin on kauhistelun ja paheksunnan sijaan ratkaisuehdotuksia? Teillähän se arki on parhaiten näpeissä. Miten työpaikkaanne voisi kehittää, mitä puuttuu, mitä on liikaa, missä tarvitsee koulutusta / tukea? Onko kommunikaatioväylät vanhempiin kunnossa?
Johan se ratkaisuehdotus on moneen kertaan esitetty: subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus!
PoistaTämän viimeisen anonyymin syvällisen kommentin perusteella ei ole ihme että ei työpaikka kehity.
PoistaKoska tässä keskustelussa on otettu esiin yhteiskunnan varoen käyttö arvoperusteisesti, niin otetaanpa vielä näkökulma, joka poikkeaa tästä subjektiivinen oikeus koko- vs. puolipäiväinen hoito, mutta kuitenkin vahvasti sivuaa aihetta.
VastaaPoistaKun otetaan helikopterinäkymä eli vähän etäisyyttä tähän subjektiivisen kokopäivähoidon juupas-eipäs-keskusteluun, niin aiheellisesti voitaneen kysyä, että miksi yhteiskunnan pitää osallistua, kun on saatu (yleensä vielä useampi) lapsi, mutta ei silloin, kun pari haluaisi lasta eikä sitä saa? Julkisen puolen lapsettomuushoitoihin kun on pitkät jonot ja paljon rajoituksia.
Eli onko yhteiskunnalla velvollisuuksia VAIN lapsia saaville?
Kuitenkin lapsettomat osallistuvat yhtä paljon, tai oikeastaan enemmän, tämän yhteiskunnan rahoittamiseen, he kun maksavat yhtälailla veroja, mutta eivät toisaalta saa/käytä lapsien myötä tulevia tukia/palveluja.
Yhteiskunnan arvoperusteita kannattaa siis katsella hiukan isommasta perspektiivistä kuin vain, että voiko kotona oleva vanhempi vielä lapsensa hoitoon neljäksi vai kahdeksaksi tunniksi päivässä. Keskusteluun voitaisiin tuoda samantien myös vanhukset ja vammaiset jne. mutta pysytään nyt lapsissa ja niiden puuttumisessa.
Vaikka pidän subjektiivisen päivähoidon rajausta ymmärrettävänä, vaikkakin hankalana käytännössä kaikkien poikkeusperheiden takia, mutta toisaalta odotan, että yhteiskunta osoittaa vastuutaan myös lasta haluaville eikä ainoastaan niitä saaneille.
Off topic, mutta lyhyt kommentti: yhteiskunnalla on tietenkin velvollisuuksia kaikkia jäseniään kohtaan, rajanvetojahan tässä tehdään. Mutta tämän lapsettomuusaiheen tiimoilta on varmasti keskusteluja muualla netissä.
PoistaNot off topic, vaan täysin relevantti, jos subjektiivisen päivähoidon rajauksella kustannettaisiin hoito toisaalla. Näinhän ei tietenkään käy, mutta tässä ollaan nimenomaan perimmäisten arvovalintojen äärellä.
PoistaEi ole mitään suoraa rahaputkea päivähoitosäästöistä hedelmättömyyshoitoihin. Lapset tarvitsevat päivähoitoa, olivatpa ne saaneet alkunsa ihan miten tahansa.
PoistaNiinhän ne tarvitsevat, mutta samaa perustetta voi käyttää lapsettomista; hekin tarvitsevat hoitoa. Nyt siis balanssoidaan kuinka paljon kukin saa. Ja kyllä, tiedän varsin hyvin, että yhtään senttiä enempää ei liikene lapsettomille (aivan kuten edellä jo sanoin!), vaikka päivähoito rajattaisiin kylmästi ihan jokaiselta lapselta, jonka toinen vanhempi on kotona. Mutta ei päivähoito ja sen ratkaisut silti tapahdu missään tyhjiössä, jossa mitään ympärillä tapahtuvaa ei tarvitse miettiä. Ei minulla ole mitään subjektiivista päivähoitoa vastaan, ja kannatan myös vanhusten inhimillisempää hoitoa, mutta kun kakku, josta ne rahoitetaan, on rajallinen, on minusta älyllistä katsoa isoa kuvaa ja jakaa sitä kakkua mahdollisimman oikeudenmukaisesti - vaikka se tarkoittaisi nyt sitten päivähoidon rajausta.
PoistaMeillä on lapset 4v, 2v ja 5 kk. Vanhin on päiväkodissa kokopäiväisesti, käytännössä 8-16, pyrin hakemaan aikaisemmin noin kahdesti viikossa. Lapsi aloitti ryhmässä ollessani työelämässä ja isän ollessa kotona keskimmäisen kanssa. Vauvan synnyttyä olisi ollut harmi ottaa touhukas lapsi pois päiväkodista ja kaverien seurasta. Tärkeänä puoltavana seikkana oli myös se, ettei lapsen ikäisiä kavereita juurikaan ole puistoissa tms, eikä pikkusisaruksen seura aina niin nappaa. En myöskään itse jaksa suunnitella jumppaa, askartelua ja musiikkihetkiä, mistä isompi lapsi nauttii.
VastaaPoistaMeidän perheellä ei myöskään ole ollenkaan tukiverkkoja, joten päiväkoti on tärkeässä asemassa meidän vanhempien jaksamisen turvaamiseksi kun vietämme 24h/vrk pienempien lasten seurassa, ilman toivoakaan lapsivapaasta illasta tai vaikka kahvitauosta. Vaikka näennäisesti me aikuiset vain lorvimme kotona, olemme todella onnellisia esikoisen ihanasta päiväkotipaikasta, jossa tälle järjestetään mukavaa tekemistä ja lapsi nauttii sillä olosta. Olen siis itse vanhempainvapaalla ja mies opiskelee täyspäiväisesti.
Malliesimerkki subjektiivisen oikeuden väärinkäytöstä. "En jaksa, en viitsi". Miksi teit kolme lasta, jos resurssit eivät riitä? Itselläni on 4-vuotias ja hänelle 8 tunnin hoitopäivät olisivat liian pitkät melun ja hälinän takia (jota ihan kaikissa päiväkodeissa on), saati sitten että hänet dumpattaisiin hoitoon samalla kun sisarukset saavat olla äidin kanssa kotona. Ei ihme, ettei "pikkusisaruksen seura aina niin nappaa".
PoistaAnonyymi on malliesimerkki empatiavaurioisesta suomalaisesta. Olisi päiväkodin tunnetaitojen opettelu tehnyt terää. Ehkä ei ole vielä liian myöhäistä. :)
PoistaMahtava kysymys kun kysyit joltakin kommentin jättäjältä, mitä parannusehdotuksia sillä on tilanteeseen varhaiskasvatuksen työntekijänä. Kun se oli tän rajaamisen puolella. Jäin oikein pitkäksi aikaa asiaa miettimään kun itsekin sitä ammattikuntaa edustan. Ja omat lapset 1,5v ja 4v on menossa syksyllä päikkyyn niin tässä nyt arvotaan mihin hoitolaitokseen ne laitetaan.
VastaaPoistaSanoisin, että dialogin puute työntekijöiden ja vanhempien välillä on suurilta osin todella puutteellista. Arvaillaan mitä nekin vanhemmat ajattelee/ovat tekevinään kun lapsi on pitkän päivän päiväkodissa, mutta ei kysytä suoraan. Tukiverkostoa kartoitetaan ohimennen kerran vuodessa vasu-keskustelussa, mutta mitä niistäkin muistaa. Sanoisin, että 90% hoito on tarpeellista niissä tapauksista että vanhempi tai molemmat on syystä tai toisesta kotona ja lapsi silti hoidossa. Hoidon rajauksella ei tule olemaan muita positiivisia vaikutuksia kuin byrokratian lisääminen. Saadaan lisää työpaikkoja kunnalle.. Nuiva heh.
käsittämätöntä, että nykyistä hallitusta ei ole hajotettu. Leikkauksia pitää tehdä joo, mutta järki ohi älä jätä
No kun tämä on se minunkin tuntumani. Vaikeat asiat on vaikeita ja vaatii amattitaitoa ottaa niitä esiin asiallisesti.
PoistaÄh, vaihdetaan päiväkodin nimi esikouluksi / vsrhaiskouluksi tai joksikin varhaiskasvatusta ja koulutusta vastaavaksi. Annetaan jokaiselle lapselle oikeus osallistua varhaiskoulutukseen. Päiväkodissa oppii niin erilaisia taitoja kuin kotona ja päiväkoti on lapselle ja muulle perheelle hyväksi. En kieltäisi keneltäkään!
VastaaPoistaNyt vasta ymmärrän tämän kun on omia lapsia. Esikoinen todellakin jatkaa päiväkodissa kun vauva syntyy.
Ei huono idea. Belgiassa esim. koulu alkaa 2,5v iässä (eli hoito on osan päivöstä ilmaista). Päiväkotitouhuista homma ei poikkea. Itse sain vaikean burn outin kun nuorin oli 1,5 (olin palannut töihin) ja vanhin 5v. Jäin pitkälle sairaslomalle ja olisin ollu ihan pulassa ilman päivähoitoa. Monissa perheissä pikku vauva on itkuinen jolloin päivähoitoqpu on ene,män kuin tervetullut. Ja olen samaa mieltä et tarhassa oppii paljon semmoista jota kotona ei. Nykyisin ollaan kotona eristyksissä niin paljon et sosiaaliset taidot ei samalla tavalla pääse kehittymään. Mut kivahan se on jos jotkut pystyvät ja jaksavat kasvattaa lapsikatraan kotona alle kouluiässä.
VastaaPoistaMeillä esikoinen pääsi ihanaan ryhmikseen vähän alle kaksvuotiaana kun olin itse töissä ja mies alkoi myös etsiä puolen vuoden koti-isyyden jälkeen aktiivisesti töitä. Nyt meillä on pieni vauva ja esikoinen (kohta 3v ) jatkaa hoidossa monestakin syystä.
VastaaPoistaLapsi viihtyy hoidossa hyvin ja on tykästynyt kavereihinsa, jotka löytyvät pääosin hoitopaikasta. Hän on vilkas ja ikäisekseen paljon toiminnallisia virikkeitä vaativa lapsi, ja turhautuminen alkaa näkyä yleensä viikon sisällä, jos ollaan oltu keskenään kotona. Viihdymme toki hyvin yhdessäkin, ja tätä yhdessäoloa kertyy meille tosi paljon, mutta lapsi selvästi hyötyy hoidossa saamistaan virikkeistä ja on rauhallisempi.
Itse olen oman lapsuuteni tapahtumien vuoksi taipuvainen perfektionismiin ja uupumiseen. Olen nämä asiat käsitellyt terapiassa ja koen eläväni ihan normaalia elämää. Pärjäisin ilman päivähoidon tuomaa helpotustakin.
Tunnistan kuitenkin rajani ja koen että esikoisen hoidossa käynti ehkäisee kohdallani uupumisen mahdollisuutta. Olen mieluummin se onnellinen äiti, joka ottaa yhteiskunnan tukea vastaan kuin se onneton ja väsynyt, joka pitää kaikki pallot vaikka väkisin ilmassa.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä syynä esikoisen hoitoon on se, että mielestäni kuopuskin ansaitsee välillä jakamattoman huomioni ilman, että se on heti joltain pois. Voimme käydä vauvaharrastuksissa ja olla möllötellä kahdelleen. Se antaa mukavaa vastapainoa sille hektisemmälle lapsiperhearjelle, jota yleensä sitten mennään isomman ja vilkkaamman ehdoilla. Ja tottakai tilanne olisi aivan eri jos esikoinen ei viihtyisään hoitopaikasssaan.
Mielestäni tähän hoitokuvioon on olemassa yhtä monta tarvetta ja ratkaisua kuin on perheitäkin. Jokaisella on varmasti omat syynsä toimia niin kuin toimivat, en lähtisi tässä hirveästi kyseenalaistamaan vanhempia, koska niitä varsinaisia järjestelmän hyväksikäyttäjiä on varmasti marginaalisen vähän.
Lisäyksenä edelliseen, että mies on meillä siis töissä ja minä vauvan kanssa kotona.
PoistaMeillä on kaksilapsinen, keskituloinen perhe. Subjektiivista päivähoito-oikeutta on käytetty tilanteessa, jossa jäin sairauslomalle pari kuukautta ennen kuopuksen laskettu aikaa. Esikoinen jatkoi päiväkodissa 4 h/pvä, kolmena päivänä viikossa muistaakseni. Sitten syntyi kuopus. Oltiin kotona koko perhe kuukauden päivät Sen jälkeen isä palasi töihin ja esikoinen palasi tuttuun päiväkotiin. Hän oli hoidossa n. 6 h/pvä, 2 päivää viikossa. Esikoinen oli tällöin 3-vuotias ja jatkoi päikyssä, jotta pääsisi leikkimään ikäistensä kanssa. Muuta toimintaa oli meillä kotonakin muina päivinä (askartelua ym.), mutta ikätovereiden seuraa en niin paljon pystynyt tarjoamaan kuin olisi ollut syytä. Emme myöskään siirtäneet häntä kerhoon tms. koska on temperamentiltaan erittäin hitaasti lämpeävä ja herkkä. Toisaalta tiedostettiin myös se, että lapsi ei varsinaisesta tykännyt päiväkodista, vaan leikkikavereista. Että jos siis samat kaverit olisivat olleet tavattavissa päivisin puistossa tms. niin hänen mielestään ei olisi ollut mitään syytä mennä päikkyyn. Kuopus myös nukkui hyvin. Jos ei olisi nukkunut, niin tilanne olisi varmasti tuntunut vähän toiselta. Meille siis olisi riittänyt tuo 20 h/vko tuolloin. Työssäni (varhaiskasvatus) näen kuitenkin päivittäin perheitä, joille se ei riittäisi. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on ennen kaikkea lapsen oikeus.
VastaaPoista