Modernin naisen raivolle - sellaiselle kämmenpohjissa kihelmöivälle, korvissa kohisevalle ja nielun kuivattavalle tykytykselle - on hirvittävän vähän soveliaita purkautumisteitä. Tavaroiden paiskominen on ikävää, sillä ne tuppaavat menemään rikki, ja huutamisessa taas pitäisi olla jotain asiaa. Joskus tarvitaan simppeli fyysinen toimenpide. Ovi.
Massiivipuiset ulko-ovet ovat paiskomiseen parhaimpia - riittävän raskaita, niissä on jämäkkä kahva ja loppupamauksessa on ääniraitoina ihanasti postiluukun metallista kolinaa että ovikellon helähdystä. Samalla pääsee poistumaan asunnosta ulos vetämään happea ja etsimään hallintaa kostoa vannovista liskoaivoista.
Sisäovissa efekti on paljon huonompi: kevyt ovi ei ehkä sulkeudu kunnolla ja lopputuloksena olet jumissa jossain huoneessa. Tärkeintä olisi yrittää saada mukaan vähintään läheisten taulujen tai verhojen heilahdus.
Kiitänkin Koti-insinööriä lämpimästi tämän biisin sanoituksesta.
Koska välillä siinä tosiaan käy niin, että ihminen löytää itsensä sieltä pihalta esimerkiksi ilman kenkiä. Ja avainkin on kaikessa tohinassa jäänyt sisälle. Sitten sitä joutuu muina miehinä pimpottelemaan ovikelloa ja pahimmassa tapauksessa pahoittelemaan omaa käytöstään, että pääsisi takaisin sisälle. Jos siis joku suostuu enää avaamaan.
Kyllä tästä biisi piti tehdä. On ilo tarjota taiteelle inspiraatiota!
Ystäväni kertoi aikoinaan tehostaneensa parisuhderiitaa heittämällä mukin seinään. Hän kuitenkin korosti tehneensä sen mahdollisimman rakentavalla tavalla: Valitsemalla rumimman mukin ja tähtäämällä ohi miesystävästä. Siitä huolimatta ovien paiskominen lienee maltillisempi mielenosoitus. Ja loppuu kai ne rumat mukitkin jossain vaiheessa.
VastaaPoistaHyvä startegia! Olen kertaalleen vähän koeluontoisesti yhden mukin myös mäjäyttänyt lattiaan, mutta siitä tuli kamala sotku. Ei nähdäkseni yhtä hyvä kuin ovi.
PoistaHaha, en ehkä kestä :D
VastaaPoistaArvasin et diggaat. Olen kyllä vähän päässyt eroon tästä tavasta jonka mestari teini-ikäsenä olin. Mutta valehtelisin jos väittäisin että se pamaus ei olisi edelleen tyydyttävintä ikinä.
PoistaAijjai :D Toivottavasti liskoaivosi saivat helpotusta ;)
VastaaPoistaKyllä se aina hetkeksi helpottaa.
Poistaen aijo pakkokuunnella rakkaan miehesi kappaletta joten sanat jäävät hämärän peittoon, tosin tökeröä pakkomainontaa...ootko aatellu mennä mainostoimistoon töihin ku oot noin laskelmoiva, kiero ja luova ;D
VastaaPoistaSe on ihan ilmainen youtube-linkki joten rohkeasti vaan kuuntelemaan. Pahimmassa tapauksessa tykkäät biisistä ja haluat ostaa levyn - ja kas, olet elättänyt kotimaista artistia ja saanut levyn josta pidät. :) Ei kovin paha.
PoistaHaha, joskus mietinkin, että minkälaisia tarinoita on sanoitusten takana. Tää oli hyvä - pisteet muusallekin ;)
VastaaPoistaOnhan niitä. :) Se on aina vähän pelottava hetki kun kuulee uusia biisejä. Onneksi solisti sanoittaa suurimman osan.
PoistaOvien paiskominen aikuisten toimesta oli lapsena minusta ehkä pelottavinta ikinä. En tietenkään kyllä koskaan osoittanut sitä. Edelleen säpsähdän ja ahdistun, kun kuulen oven paiskautuvan kovaa kiinni. Toivottavasti teidän lapset ei ole yhtä herkkiä, mutta kannattaa ehkä miettiä tätäkin puolta.
VastaaPoistaRaivo on extreme-tunne, joten sen ilmaisemiseen on hyvin vähän ei-pelottavia keinoja. Kuten tuolla yllä jo totesin olen huomattavasti vähentänyt teini-iästä. :)
PoistaHyvä biisi.
VastaaPoistaKoti-insinööri kiittää. :)
PoistaHyvä tarina biisin takana!
VastaaPoistaKannatan kyllä tuota ulko-oven paiskomista - ainakaan nykyiset puristelevystä tehdyt sisäovet ei oikein kestä paiskomista. Siskoni sai sellaisen halkeilemaan yhden raivarin aikana.
Oho, siskohan on ihan pro. Se kevyen oven aiheuttama onneton lehahdus ei oikein toimi.
PoistaLoistava tarina, löysin niin sieltä teini-ikäisen itseni :D :D :D Kyllä korvien kohina lakkasi kun pamautti menemään :) Onneksi ei oo tämä tapa periytynyt omalle jälkikasvulle. Kerran tippui kello oven päältä pamautettuani ja rikkihän se harmikseni meni... Ja biisikin oli hyvä ��
VastaaPoistaJoo, odotan innolla mitä omien kersojen teini-ikä tuo tullessaan. Olen nykyään anger managementissa paljon parempi, osaksi koska tuo vahingonkorvausvastuu on mukana: jos jotain menee rikki, joutuu ITSE ostamaan uuden...
PoistaTyynyyn huutaminen on hyvä aggression purkukeino. Se myös pelästyttää koko perheen perinpohjin.....ekalla kerralla :)
VastaaPoistaNiin joo, totta! Tuossahan ei tarvitse olla asiaa, voi vain mölistä. :D
PoistaLiskoaivot, tsih - todellakin :D Itse en ole ovien paiskoja mutta muistuipa mieleen kaveri joka joskus teinivuosina hermostui dvd-soittimeen joka ei toiminut ja veti pirulaisen hyllystään, sitten hyppi sen päällä :D
VastaaPoistaOma itsehillintä on aika hyvää jo näin reilu 4-kymppisenä, kolmen pojan perheessä, mutta yllättäen liskoaivot muistutti olemassaolostaan pari viikkoa sitten kun hävisin monta kertaa putkeen miehelle sanapelissä. Suu vaahdossa irvistellen raivosin ja suolsin kaikki kirosanat ilmoille mitä osaan, puhelinta hakkasin kypsästi sohvaan ( oli pakko perkeleen kapinetta rankaista jotenkin ). Kyllä 8-vuotiaan ilme oli kovin hämmästynyt, otti kuitenkin ihan lungisti kun totesin että näin äidilläkin menee joskus hermot, ei olis tietysti tarvinnut noin rumasti kiroilla :)
Muutaman pelin voittoputki siippaa vastaan oli myös balsamia haavoille.
Vesterinen löytyi jo alkuaikoina kun kaveri tuntee porukoita :) Tykätään ja täähän tuo lisää mielenkiintoa kuunteluun!
t. Meeri
:D Mäkin oon huono häviäjä!! Mut sattuuhan noita kilahtamisia joskus, olen huomannut hormonitilanteella ja väsymysindeksillä olevan osuutta asiaan. ;) Mun superrauhallinen pikkuveli heitti eräänä aamuna maitopurkin seinään koska se ei auennut suosiolla.
PoistaTaiteen muusana toimiminen on aina kunniakasta :D joskus muinoin ennenkuin ymmärsin parisuhteista mitään, suutuin serkulleni ja heitin kengällä. Serkku väisti ja kenkä lensi ikkunaan joka hajosi. Sen jälkeen olen turvautunut lähinnä huutamiseen mikä ei englantilaiselle puolisolle toimi niin hyvin kun ei ne solvaukset tule englanniksi ihan selkäytimestä. Ehkä kokeilen seuraavalla kerralla ovien paiskomista.
VastaaPoistaNo juu, yleensä noista sitten jossain määrin oppii ihan kokemuksenkin myötä pidättäytymään. :)
PoistaPs. Ai kamala, miten kaksikielisessä parisuhteessa riidellään? Ottaahan sitä toistakin päähän kun toinen alkaa solkata jotain kummallista kieltä kun riidellä pitäisi. ;)
Mun mies tietää, että oon vihainen kun alan puhua suomea ;) (hän ymmärtää kyllä suomea melko hyvin, mutta yleensä kommunikoidaan englanniksi. Suomeksi on helpompi raivota. Mikään ei oo niin ärsyttävää, kun suutuksissa sanojen sekaisin meneminen. Mies ei onneks välttis huomaa, vaikka hermoilenkin kieliopillisesti epäpuhtaasti:D )
PoistaOi toi sanojen sotkeminen on NIIN raivostuttavaa raivotessa. Pistää ihan uusille kierroksille koko raivoomisen.
PoistaOi toi sanojen sotkeminen on NIIN raivostuttavaa raivotessa. Pistää ihan uusille kierroksille koko raivoomisen.
PoistaTyydyttävin raivon ilmaisu ikinä oli paiskata marenki suoraan miehen otsaan. Meillä oli vieraita, mies heitti typerän seksistisen kommentin. En ajatellut vaan nappasin tarjoilulautaselta marengin, heitin ja osuin parin metrin matkan päästä tosiaan keskelle otsaa. Marenki hajosi tyydyttävästi kappaleiksi ja vieraat hiljeni. Olen yleensä hyvin rauhallinen ja keskusteleva, sekä kahden kesken ja varsinkin jos läsnä on muita, joten tuo tapaus on jäänyt hyvin mieleen.
VastaaPoistaUh, on varmasti jäänyt molemmille mieleen! Onko vitsejä kuultu enää?
PoistaEi ole onneksi yhtä huonoja tullut :) Ja miestä ei siis sattunut ollenkaan
PoistaMinä olen löytänyt itsestäni lapsen vaatteiden lattiaan paiskojan.. Yhdistyy tilanteeseen, jossa ne eivät millään ole menneet lapsen päälle. Ei sitten millään.
VastaaPoistaMinä myös. Tähän yhdistyy minulla kovaääninen verbaalinen kommenttiraita tilanteesta.
PoistaTunnistan. Tähän yhdistyi n. vuosis sitten myös puettaessa rimpuilu ja jatkuva pakoon juokseminen. Voi hyvä luoja että olin kyllästynyt siihen etenkin aamuisin. Itse asiassa se taisi loppua juuri siihen että paiskasin kaikki vaatteet takaisin vaatekaappiin, kaapin ovet kiinni ja menin sänkyyn hengittelemään.
PoistaLuin, että "sänkyyn heittelehtimään" ja ajattelin, että kappas, joku muukin harrastaa sitä :D
PoistaTunnustan...täällä toinen ovien paiskoja... tosin nykyisin aika harvoin.
VastaaPoistaJoskus on pakko kanavoida raivo johonkin... ;)
Nuorempana olin enemmänkin tavaroiden heittelijä... heitin murkkuna systeriäni halolla... ei osunut kuin vähän jalkaan ja tuossa parinkympin korvilla ollessani heitin broidia krokettimailalla, sekään ei osunut...
Valitettavasti olen onnistunut siirtämään tämän ovien paiskomistavan perintönä myös vanhimmalla 18 v tyttärelleni. Onneksi toi kamojen heittäminen ei ole mennyt eteenpäin...;)
Kahden nuoremman tytön osalta en ole vielä samaa taipumusta huomannut...
Biisikin oli hyvä... sanat ja tykkäsin myös skitta soundista !!
Hah... nythän mä vasta tajusin.. Näköjään Vesterisen toinen kitaristi on tuttu tuolta nuorimman tytön musiikkiopistosta... =)
PoistaEspoo on pieni kaupunki...!
Heh! Kumpi? Molemmat ovat skittamaikkoja.
PoistaPetri Kivimäki... ei ole tytön varsinainen opettaja mut on yhden bändin opettaja, jossa tyttö on ollut välillä esityksissä solistina.
PoistaTyttö opiskelee tuolla pop jazz laulua jo kolmatta vuotta ja on aina innokas esiintymään jos mahdollisuus tarjoutuu. =)
Kiva juttu! Esiintymistaidosta on muuten elämässä paljon hyötyä.
PoistaVoi taivas.. Kiitos vertaistuesta, taas. Oon nyt viikon verran kuunnellu kun 4-vuotias komentaa ja kiehuu ja kuohuu pikkuveljelle ihan mun äänellä, mun (typerillä) sanonnoilla ja ihan kauheesti huutaen.. Komentaminen päättyy yleensä mojovaan oven paiskaamiseen. Voin kertoa että samaan aikaan hävettää ja ihmetyttää että mites tästä nyt pois opitaan. Vinkkejä..? Ihana kohta biisin kertsissä tuo "huuuuudan"
VastaaPoistaUuh, parhaat parodiat tulee juurikin lapsilta. Vinkkejä ei ole, paitsi ehkä jälkiseuraamusten käsittely. Mä käyn yleensä kiltisti pyytämässä anteeksi (etenkin kaikilta alaikäisiltä osapuolilta) kaikista hermojen menetyksestä. Me ollaan kaikki niin nollasta sataan -sakkia että ei ole muita vaihtoehtoja.
PoistaHyvä biisi :) Lapsuudenkodissa oli ihan mahtava täyspuinen ulko-ovi jonka sai pamahtamaan tosi lujaa. Bonuksena siinä oven vieressä sellanen keraaminen koriste jota korjailtiin sitten liimalla ehkä n. 20 kertaa kun se aina tippui. Enkä ollu ainoa ovien paiskoja :D
VastaaPoistaEih, koriste-parka! :D Joo, jotenkin tää taipumus tuntuu kulkevan suvussa. O_o
PoistaKoti-insinööri kiittää kehuista!
Ovien paiskominen tekee toisinaan hyvaa eika siita kukaan mene rikki, maailmassa tulee monia ovia eteen ja paikottuina, ihan loisto biisi!!!!
VastaaPoistaNäin on. Jos sattuu olemaan kuumakalle on hyvä oppia kanavoimaan raivonsa jollain tavalla ja ovi on aika hyvä uhri. :)
PoistaMeillä on lapsuudenkodissa yläkerrassa painava väliovi, ilmeisesti jonkin sortin palo-oveksi suunniteltu. Sen karmi on edelleen säpäleinä, mun raivarista lienee nyt jokseenkin tarkasti 25 vuotta aikaa :D
VastaaPoista-NiinaS
On hienoa voida jättää kädenjälkensä maailmaan. Omalla tavallaan. :)
PoistaMä paiskon äärest harvoin, usein heitän jotain johonkin. Koskaan en ole mitään hajoittanut, kerran tosin osuin isäntää kasseille tohvelilla en toki tähdännyt häneen. Lapsi paiskasi oven kiukuspäissään ekan kerran kolmi vuotiaana, katsottiin miehen kanssa toisiimme ja purskahdettiin nauruun 😁. Kun suutun niin huudan niin että kitapurjeet näkyy, siitä ei vaan pääse eroon.
VastaaPoistaMutta biisi oli mahtava. Kevyttä sisäpiiripiruilua =)
Mä paiskon äärest harvoin, usein heitän jotain johonkin. Koskaan en ole mitään hajoittanut, kerran tosin osuin isäntää kasseille tohvelilla en toki tähdännyt häneen. Lapsi paiskasi oven kiukuspäissään ekan kerran kolmi vuotiaana, katsottiin miehen kanssa toisiimme ja purskahdettiin nauruun 😁. Kun suutun niin huudan niin että kitapurjeet näkyy, siitä ei vaan pääse eroon.
VastaaPoistaMutta biisi oli mahtava. Kevyttä sisäpiiripiruilua =)
Onkos nyt varmaa, ettet tarjonnut perspiraatiota inspiraation kylkiäiseksi :D
VastaaPoistaIhana biisi <3