Palauttava papu-fajitas

Palkokasvimissioni etenee! Nyt kun linssit ja kik-herneet on saatu ystävälistalle, olen käynyt papuihin liittyvien ennakkoluulojeni kimppuun. Aloitin säilykepapuihin tutustumisen (siis niihin valmiiksi liotettuihin) valkopavuista, joista oli jo hyviä kokemuksia. (No joo, ehkä tällä instant-fat-blast jutulla oli myös vaikutusta valintaani.)

Koti-insinööri kävi sunnuntaina kirmaamassa puolimaratonin, joten päätin tehdä palautumissafkaksi valkopapu-fajitaksia. Valkoiset pavut, jotka kuulemma jeesaavat kolesteroli- ja verenpaineongelmaisiakin, ovat loistavaa urheilijaruokaa: hitaita hiilihydraatteja, kuituja ja proteiinia sekä kaliumia ja magnesiumia.

Halusin myös haastaa kasvisruokiin yleisesti liitetyn uskomuksen, että vegesafkalla vatsa ei tule täyteen. Parikymmenen kilsan pinkomisen jälkeen saattaa muutenkin olla jopa extranälkä.

Myth busted! Heitin paprikaa, sipulia, valkopapuja ja seesaminsiemeniä pannun kautta maissiletulle, päälle tomaattisalsaa, hapankermaa ja guacamolea. Lopputuloksena oli värikäs ja superterveellinen koko perheen safka, jonka annoshinta ei päätä huimaa. En keksi annoksestani mitään kritisoitavaa, tavanomaisen valkosipulilla liioittelun lisäksi.

Voimantuntoa uhkuessani päätin ottaa vastaan myös Docventuresin Riku Rantalan haasteen lihattomasta lokakuusta! Vaikka en keskivertosuomalaiseen verrattuna syö lihaa juuri lainkaan (suomalaisen lihankulutus huitelee keskimäärin vajaassa 80 kilossa per vuosi), haaste on vaikea. Ei siksi, että en itse siitä selviäisi, mutta perheen päivällisen sumpliminen onkin jo haastavampi juttu. Maukkaita kasvisreseptejä ei ole takaraivossani liikaa. Hyviä (ja helppoja!) reseptejä saa heittää kommenttilootaan!

Docventuresissa esitetään keskiviikkona Food Inc. Suosittelen kaikille ruoan alkuperästä kiinnostuneille.