Eilen tuli taas muistutus siitä, kuinka kauas mukavuusalueensa ulkopuolelle ihminen voikaan eksyä. Kävimme nimittäin tutustumassa studioon, josta maaliskuussa alkava radio-ohjelmamme lähetetään. Ohjelmasarjan sisältönä on 102 minuuttia - korostan, että se on vähän vajaa kaksi tuntia - puhetta, suorana. Ei kusitaukoja, ei mainoksia, ei musiikkia. Otamme studioon toimittajakollegani Nooran minisähköpianon, jolla soitamme itse jotain hätämusiikkia jos menee jauhot suuhun.
Eniten pelottaa kuitenkin se, miten ihminen voi simultaanisesti seurata ajolistaa, ottaa puheluita, viittoilla äänitarkkailijalle, kuunnella vieraita ja puhua itsekin jotain järkevää - varsinkin kun parijuonto kuulemma on itsessään jo aika haastavaa. Äänitarkkailijaa ei käy kateeksi, tyyppi joutuu kehittämään Ben Johnsonin refleksit pysyäkseen messissä.
Toiseksi eniten jännittää kesäkuun lähetykset, jolloin Noora on viimeisellä kuulla paksuna. En ole ollenkaan valmis a) kätilöksi ja b) soololähteykseen.
Olen kuitenkin valmis nolaamaan itseni ihan siksi, että radio on loppujen lopuksi aika siisti kanava. Siinä on jotain maanläheistä, ryhdikästä ja vahvaa - kun ulkonäöllä ei ole väliä joutuu oikeasti liikkumaan sisältö edellä. Radio oli mulle lapsena ihan yhtä tärkeä kanava kuin tv. Saman ikäpolven edustajat muistanevat ainakin Noita Nokinenän! Lapsille tehdään edelleen radio-ohjelmia: Pikku Ykkönen tarjoaa lauantaisin musiikkia, kuunnelmia, kirjallisuutta ja toivekonsertteja. Pitänee opetella uudestaan tämä media, ipanan kanssa.
Ps. Mikä helvetin eetteri?
Toiseksi eniten jännittää kesäkuun lähetykset, jolloin Noora on viimeisellä kuulla paksuna. En ole ollenkaan valmis a) kätilöksi ja b) soololähteykseen.
Olen kuitenkin valmis nolaamaan itseni ihan siksi, että radio on loppujen lopuksi aika siisti kanava. Siinä on jotain maanläheistä, ryhdikästä ja vahvaa - kun ulkonäöllä ei ole väliä joutuu oikeasti liikkumaan sisältö edellä. Radio oli mulle lapsena ihan yhtä tärkeä kanava kuin tv. Saman ikäpolven edustajat muistanevat ainakin Noita Nokinenän! Lapsille tehdään edelleen radio-ohjelmia: Pikku Ykkönen tarjoaa lauantaisin musiikkia, kuunnelmia, kirjallisuutta ja toivekonsertteja. Pitänee opetella uudestaan tämä media, ipanan kanssa.
Ps. Mikä helvetin eetteri?
Ihan siltä varalta, että todella halusit besserwisserin vastauksen: menneinä vuosisatoina oletettiin, että maailmankaikkeudessa on näkymätön väliaine (=eetteri), joka täyttää avaruuden ja välittää esim. valon ja sähkömagneettisen säteilyn. Eli teorian mukaan myös radioaallot kulkisivat tämän eetterin kautta /avulla. Sanonta on jäänyt käyttöön, vaikka teoria on nykytieteessä hylätty.
VastaaPoistaJaa Noora on paksuna?!!
VastaaPoistaVaikea uskoa, että sulla menis jauhot suuhun tai muuten sanattomaksi :)
VastaaPoistaHyvin se menee, hyvä hyvä!
Onna, kiitti!!! :D
VastaaPoistaHanna, onpi kyllä. Tuli ns. julkiseksi sen Vihreän Langan jutun kautta joten uskallan mainita. :)
Paulis, kiitti luottamuksesta! :)
VastaaPoistaJa mun suosikki radiossa oli "Knalli ja sateenvarjo" silloin, kun olin koululainen ;)
VastaaPoistaMukavuusalueen ulkopuoli, heh. Hauska sanonta. Mun mielestä ihmisen pitäisi kyllä mahd. usein mennä alueensa ulkopuolelle kokeilemaan rajojaan ja kokemaan uutta.
VastaaPoistaRadiosta tykkäsin silloin, kun oli Radio Mafia ja Teppo Turkin yöohjelmat. Nykyiset soittolistakanavat on ihan perseestä.
Mahtava aluevaltaus, onnea sille! Uskoisin että homma hoituu loistavasti, vaikka tietty jännittää jo pelkkä ajatus :)
VastaaPoista"Besserwisseröinti" valotti asiaa, enpä tiennytkään eetteri-termin taustaa. "Knalli ja sateenvarjo" oli muuten omakin suosikkini vaikkei ikää paljon ollutkaan - se löytyi muuten ainakin joku aika sitten YLE Areenan arkistoista...
PS. Eipä tullut sisäkenkähölinöiltä mainittua, että sivujen uus leiska on hieno!
No mutta sehän on hienoa! Onnittelut Nooralle :)
VastaaPoistaOlin näköjään missannut ton jutun :) Ja siellä mammat ensimmäisenä tarttuvat kommenteissaan imetykseen - hiukan väsynyttä!!!
Radio oli todellakin telkkaria tärkeämpi kanava lapsuudessa. Tulee toisinaan vähän liikuttunut olo kun muistelee miten radion ääressä päivystettiin listaohjelmien alkamista sormi herkeämättä kasettisoittimen record-nappulan päällä. Ja kuinka kiroiltiin kun juonnot vaan jatkuivat kovasti odotetun hittibiisin päällä minuuttitolkulla. Silloin omaa mielimusiikkia joutui oikein odottamaan kieli keskellä suuta tiettynä päivänä viikossa tiettyyn kellonaikaan ja sitä keskityttiin kuuntelemaan, nyt kaikki on helposti saatavilla missä ja milloin vaan ja musiikki toimii enemmän taustana muulle tekemiselle.
VastaaPoistaJos sulla on asiasubstanssi hallussa niin kaksi tuntia menee nopeasti. Draaman kaarta kannattaa miettiä, jotta homma etenee eikä junnaa paikallaan tai mene lässytykseksi. Radiotyö on haastavaa mutta ihan parasta. :) Ja ekan kerran jälkeen helpottaa. :)
VastaaPoistaVoi, Noita Nokinenä!!! Saiskohan niitä jaksoja vielä jostakin?
VastaaPoistaAnonyymi, mäkin muistan Knallin ja sateenvarjon, kuuntelin sitä muistaakseni autossa.
VastaaPoistaHelena, en voi ottaa krediittiä comfort zonesta, kyseessä on ihan yleisesti psykassa käytetty termi. Ja oppimistahan tapahtuu vain mukavuusalueen ulkopuolella. :)
Polly, kiitokset! Huom. sinne lähetykseen saa SOITTAA joten jos on painavaa asiaa niin eipä muuta kuin yhetys studioon. :D
Hanna, jes. :D Ei imetysfanaatikot oo mihinkään kadonnu. Noora kiitti onnitteluista.
Sofia N, omatekoiset kasetit! <3 Miettikää näinä iPod aikoina, millainen äänenlaatu oikeasti riittää!
Nina, näin muakin lohdutettiin että vika lähetys sujuu jo ihan kivasti. ;)
Dona, kyllä saa, YLE Shopista! Laita hakukenttään avainsanaksi nokinenä niin johan löytyy!
Hyvä Katja! Onnea matkaan. Anna sen sun täydellisen, syntymälahjana saadun radioäänesi vain hoitaa hommat niin kaikki sujuu hyvin.
VastaaPoistaVirittelen täällä jo radiotaajuuksia kuntoon.
B. Sharp, kiitos! Radioääni ei taida ihan yksistään riittää, mutta aina voi toivoa. ;) Muista myös studion numero 09-144800!
VastaaPoista