Aktiiviloma ladulla – jatkoon!

Ensimmäistä hiihtolomaani, johon liittyy hiihtoa, on takana jo useampi päivä. Minulla ei ollut reissun suhteen sen enempää odotuksia kuin ennakkoluulojakaan. En odottanut tätä lomaa samalla tavalla kuin odotan aurinkoon pääsyä, mutta olin päättänyt antaa tälle mahdollisuuden ja sen myös tein. No, miltäs tällainen setti nyt sitten amatöörin näkökulmasta vaikuttaa?

1. Automatkailu ei ole enää ongelma

Tämä on tärkeää: hyvästi yrjöfestarit! On yllättävän kivaa, ettei kertaakaan tarvinnut pysähtyä siksi että takapenkki muuttuu naamastaan vihreäksi, jahuu! Ja kiitos myös kaikille kommentoineille, jotka suosittelivat ottamaan Vuokattiin oman auton. Kyllä se on ollut ihan tarpeen, vaikka välimatkat eivät ole olleet kuin muutaman kilsan luokkaa. (VR:lle vinkkinä, että autojuna Kajaaniin olisi myös ihan hyvä.)



2. En ole koskaan kuluttanut näin paljon kaloreita yhdellä lomalla.

Blogitauko johtuu siitä, että olen ollut iltaisin niin puhki, etten ole kertakaikkiaan jaksanut kirjoittaa – aktiivilomailu on vienyt mehut täysin. Pari tuntia pertsaa mäkimaastossa on minun kropalleni aivan optimaalinen treeni: en väsy suorituksen aikana, joten jaksan paljon pitempään kuin kunto todellisuudessa riittää.  Ourakin ilmoitti kolmen päivän jälkeen, että otahan vähän rauhallisemmin.

Ja tämä onkin tosi kiinnostava näkökulma: näyttäytyykö pohjoisen lomakohteissa hieman toisenlainen Suomi kuin Kanarialla? Tänne on selvästi tultu liikkumaan, mikä tietysti on aktiiviloman tarkoituskin. Siinä missä etelänlomalla tärkeimmät liikuntasuoritukset ovat aurinkotuolin varaaminen ja kirjan sivujen kääntely, täällä jengi tähtää ladulle/rinteeseen viimeistään kymmeneksi ja kylpylään iltapäiväksi. Kääk. Epäaamuihmisen on helpompi pitää pötkötysoikeuksistaan kiinni Kanarialla.

3. Travel light ei oikein toimi

Yritän aina pakata mukaan mahdollisimman vähän kamaa. Rantaloman olennaisin asukokonaisuus on bikinit, joissa asutaan koko päivä, joten vaatteita menee yleensä vähemmän kuin kuvittelen. Lisäksi katastrofin sattuessa paikan päältä saa korvaavan tuotteen ja kohteissa on yleensä jonkinlainen pesupalvelu, johon voi pistää pyykit jos tarpeen tulee. Lumilomalle olisi pitänyt käytännössä tyhjentää koko vaatekaappi. Olisin tarvinnut perävaunun erilaisille kerrastoille ja toisen kengille! Nyt ymmärrän, miksi ihmiset valitsevat huoneistohotellin, jossa on pesukone. Ja koska menomatkan akuutein huolenaihe oli kuskin silmän puhkeaminen mutkissa, hankintalistalle lisättiin yhteistuumin SUKSIBOKSI. Pakkausvinkkejä otetaan vastaan!

4. Omat sukset vai vuokrakamat?

Skidin hiihtokamat olivat jääneet pieniksi, joten hänelle piti vuokrata koko pertsasetti monoineen päivineen. Mutta tuota... en ollut tullut ajatelleeksi, että kun hyväkuntoiselle 12-vuotiaalle laitetaan jalkaan kilpatasoiset skinisukset, hänestä näkee ladulla lähinnä perävalot. Omat sukseni olivat sen sijaan odottaneet varastossa pari vuotta lunta ja muutenkin huollon tarpeessa (kuten tietysti kunto ja tekniikkakin). Onneksi hän odotteli kiltisti mäkien päällä eikä edes pyöritellyt silmiään kovin paljoa. Mental note: Välineurheilussa ne välineet ovat aika kova juttu, ja jos ei omista kamoista osaa/jaksa pitää huolta, vuokraaminen on mukavuustekijä monessakin mielessä.

5. Joudun uudelleenarvioimaan suhteeni lumeen

Koska eteläisen Suomen talvi on ollut sanalla sanoen täysin perseestä, ilahduin, kun Kuopion jälkeen maa alkoi olla enemmän valkoinen kuin musta. Vaikka en ole kaupungissa lumifani ihan käytännön syistä (työmatkoista tulee yhtä helvettiä), lomaolosuhteissa olen. Lumella on yhtäaikaa sekä viihdyttävä että rauhoittava vaikutus, kumpaa nyt ikinä sitten hakeekaan. Ja kun väsyy hiihtämiseen, voi hangessa jatkaa vapaalla möyrimisellä ja luovuusharjoituksilla.

Mutta siis lumilomat siirrettiin yhteistuumin jatkoon! Aktiivilomaa ja löhölomaa ei tarvitse laittaa vastakkain, sillä ne tulevat vähän eri tarpeisiin ja molemmille on paikkansa. Kersat innostuivat myös laskettelusta (hiihtokoulu ammattiopen johdolla oli loistovalinta), joten yhtäkkiä meillä onkin talvikaudelle lähimatkailuvaihtoehtoja vaikka kuinka. Luonnollisesti myös kesäsesonki alkoi kiinnostaa. Saariston mökkihommat virtaavat edelleen vahvana suonissa, mutta mieli alkoi tehdä myös vaellusretkille. Ehkä seuraavaksi joku kansallispuisto? Ehkä ne kaikki? Näköjään keski-ikäisetkin koirat oppivat uusia temppuja niin halutessaan (ja laskiaispullalla motivoituna).

Ps. Ajoimme myös Talvivaaran ohi. "Mikä Mordor tuo on", kysyttiin takapenkiltä. Niinpä.