Mikron nappula 150€

Mikroaaltouunin käynnistysnappula putosi keittiön pöydälle kuutisen viikkoa sitten. Namiska oli alkanut hieman löystyä jo vuosi takaperin, mutten osannut arvata, että se kokonaan luovuttaisi. Laite oli sen jälkeen käyttökelvoton. Ensin ajattelin että noh, onneksi onneksi hajosi vain mikro eikä esimerkiksi pesukone, mutta aloin perua puheitani viikon jälkeen.

Tajusin tarvitsevani aktiivisesti tuota mustanpuhuvaa kapistusta, joka räjäyttää poikkeuksetta puurot seinille, jättää pakastepullat toispuoleisen jäisiksi ja jonka kello edistää niin, että ajan lapset kouluaamuisin ovesta ulos aivan liian aikaisin. Teemme yleensä isoja satseja ruokaa, jota sitten lämmitetään annos kerrallaan treeniaikojen mukaan. Mikro sulattaa pakastepinaattikeiton 10 minuutissa ilman pohjaanpolttamista, lämmittää kaakaon minuutissa ja eilisen tähteet kahdessa. Kalakeitto menee täydelliseksi soseeksi, kun se on kolmatta kertaa liedellä. Ymmärsin suhteeni intensiivisen luonteen viimeistään kaivaessani murentunutta karjalanpiirakkaa leivänpaahtimen sisuksista.

Kattilapoppareita en uskaltanut edes kokeilla. Lähinnä siksi, etten tiedä, missä sammutuspeitto on.

Odotimme nappulaa kuusi viikkoa. Ja kun asentaja tuli tänään sen vaihtamaan, kävi ilmi, että vika ei ollutkaan nappulassa vaan taustalevyn takana olevassa säätimessä, joka oli vain "pudonnut" kannattimiltaan. Tyyppi paikkasi systeemin nippusiteillä ja laskutti vartin projektista 150 euroa.

Kun kysyin, että mikäs homma, tyyppi totesi, että kyseinen valmistaja käyttää jonkun toisen merkin tekniikkaa eikä taustaviritys ole kummoinen. Mahtavaa, keskinkertaista laatua kauniissa kuorissa.  Kun keittiötämme silloin muutama vuosi sitten suunniteltiin halusin nimenomaan laatua. Jos joskus vielä joudun kodinkoneostoksille, design-merkit ovat nyt minun puolestani nähty nappuloineen. 

Tästä laskusta oli kuitenkin se hyöty, että tajusin, kuinka paljon rakastankaan kodinkoneita, kaikkia niitä. Ne vapauttavat mielettömät määrät aikaa, helpottavat, nopeuttavat, sujuvoittavat ja mahdollistavat elämän, jossa ehtii tehdä kaikenlaista.

Yritin miettiä, mistä kodinkoneesta luopuisin, jos yhdestä pitäisi luopua. Jos telkkari lasketaan, niin siitä. Toiseksi sitten kuivuaskaapista, vaikka sekin on tuikitarpeellinen juuri minun pyykkäystaktiikalleni (yhtenä päivänä viikossa kolme koneellista) ja noin 9 kuukautta vuodesta.

Pienempien kojeiden kanssa sama homma. Olen jopa ruvennut tekemään viikonloppuisin smoothieita, joten blenderikin on aktiivikäytössä. Vain silitysraudan töpseli näkee harvoin pistorasiaa. Sen voittaa vain raclette-pannu.

Mikä tämän tarinan opetus oli? Jos olet hankkimassa kodinkoneita, juttele korjaajan kanssa. Hän ehkä osaa kertoa jotain sellaista, mitä kodinkonekauppias ja google ei.