Uusi alku ja halloumi-pinaattipasta

Tämän elämänmuutokseni myötä olen sellaisen uuden tilanteen edessä, että minulla on aikaa. Sitä on niin paljon, että kotityöexcel pitää kaivaa esiin ja tehdä jonkinlainen uusjako. Ajattelin nimittäin ottaa käsittelyyn vanhan tutun: ruoanlaiton.

Kun muutama vuosi sitten ruuhkavuodet alkoivat toden teolla kaatua päälle ja pistimme kotityöt halki, poikki ja pinoon, tunnistimme kaksi isoa kokonaisuutta: ruoanlaitto (incl. kaupassakäynti) sekä vaatehuolto (kattaa koko elinkaaren hankinnasta pesuun ja kierrätykseen). Valitsin vaatehuollon. Sen jälkeen en ole pahemmin patoihin ja pannuihin koskenut. Koti-insinööri on hoitanut sen puolen meillä suvereenisti.

Tämä oli tavallaan harmi. Tykkäsin tehdä ruokaa, silloin joskus. En ole ikinä ollut mikään intohimoinen kulinaristi, mutta kokkailu oli hauskaa silloin vanhoina hyvinä aikoina kun sain tehdä kastikkeita, kypsentää kasviksia ja läträtä chilillä ja valkosipulilla. Silloin kun kukaan ei kitissyt, nyrpistellyt tai ronkkinut annosta, jossa oli jotain vihreää. Eräänkin sihtaajan takia ruoanlaitosta ja ruokailusta ylipäätään tuli aika raskas tapahtuma ja aloin vältellä koko aihetta. Kun valituksen kuuntelemisen kiintiö tuli täyteen siirryimme suosiolla einesperheeksi. Ja aikuiset todellakin söivät välillä jotain muuta kuin makaronilaatikkoa.

Mutta nyt sekin on muuttunut. Kersat ovat kehittyneet. Pyöritämme tietenkin niitä samoja lapsiperheklassikoita kuin kaikki muutkin mutta nyt saattaisi olla saumaa uusillekin kokeiluille. Ilman että sen jälkeen vituttaa viikon.

Teen ruokaa samalla tavalla kuin kaikkea muutakin, korvakuulolta. Olen aika suurpiirteinen ja silloin kun jaksa katsoa reseptiä, oikaisen mielelläni kaikista ikävistä vaivaa, tarkkuutta ja/tai kärsivällisyyttä vaativista kohdista. Onnistun silti useammin kuin feilaan. Paitsi leivonnassa. Taikinahommiin nämä piirteeni sopivat kuin sika satelliittiin, mutta ehkä voisin testailla vähän sitäkin.

Tänään oli uuden alkuni lanseerauspäivä. Tein kostoksi sen kunniaksi halloumi-pinaattipastaa, joka ihme kyllä upposi ipanoihin hyvin nätisti.

Reseptin jaoin jo instagramin puolella, mutta laitetaanpa tännekin:

Halloumi-pinaattipasta

Laita pasta (käytin tagliatellea, koska kersat jostain syystä pitävät siitä eniten) kiehumaan ja tee sillä välin pannulla kastike.

Paista sipulia ja valkosipulia öljyssä, heitä sekaan pilkottu halloumi. Ruskista hieman ja lisää sitten pussi pakastepinaattia ja noin 2 dl (kaura)kermaa. Keittele hetki kasaan ja mausta vähintään suolalla ja pippurilla, mutta voit kokeilla lorauttaa myös tilkan valkoviiniä tai minttua, jos uskallat.

Kun pasta on al dente miinus, valuta se ja heitä pannulle hetkeksi. Kierittele niin, että kastike tarttuu kunnolla pastoihin eikä mitään ronkkimisen mahdollisuutta ole. Hahaa! Sitten vain parmesan-raastetta päälle ja ipanoiden ilmeitä ihailemaan.