Huomenna starttaavan valtakunnallisen pyöräilyviikon teemana on Pyörällä kulkee kaikki. Niin kulkeekin. Mutta se edellyttää sitä, että pyöräily on mukavaa.
Kesti noin 20 vuotta tajuta, että olen mukavuudenhaluinen ihminen myös fillaroitsijana. En ole ollenkaan reipas enkä varsinkaan ulkoilmaihminen. Tämän havainnon jälkeen olen pyöräillyt enemmän kuin koskaan: minä haluan nauttia maisemista enkä kiroilla vastatuulta etureidet tulessa. Paitsi että hommasin sähköpyörän aloin kiinnittää huomiota muuhunkin ajomukavuuteen.
Ipanoilla ajomukavuus on myös turvallisuustekijä. Jos peffaa hankaa tai kypärä valuu silmille, saattaa muu liikenne jäädä liian vähälle huomiolle.
Mukavuuden eteen on tehtävissä paljon asioita, piti fillarointia liikuntana tai liikkumisena. Itse olen priorisoinut nämä viisi asiaa.
1. Pyörän ei tarvitse olla tuliterä, mutta kumien pitää olla täynnä.
Fillarointi on tavattoman raskasta, jos kumit ovat löysät, mutta joskus (erityisesti aamuisin) vaakakupissa painoi rullaavaa ajoa enemmän kiire, hermot ja välilevyt. Pumppaaminen oli 20 vuotta vanhalla käsipumpulla joko mahdotonta tai vihonviimeistä hommaa. Eräänä aamuna löysin ihan sattumalta pyörävarastosta naapurin jalkapumpun. Ja kas: sain renkaat täyteen minuutissa. Kunnon pumppu on fillaroitsijan paras ystävä.
2. Kypärän pitää sopia päähän
Olen ajanut ilman kypärää suurimman osan kilometreistäni. Vasta vuonna 2009 alkaneen työmatkapyöräilyn kautta tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että pään suojaaminen voisi olla järkevää. Mutta kun sopivan kypärän löytäminen oli vaikeaa. Päät ovat aivan tavattoman eri muotoisia! Skidi on hyvin pyöreäpäinen mutta Snadilla on samanlainen kapea puikula kuin minulla, Koti-insinöörillä taas on pylväs. Sama kypärä, mikä toimii Skidille, ei toimikaan pikkusiskolle. Kokeilkaa siis monia eri malleja ja kokoja, ja tuunatkaa sitä istuvaa mallia tarroilla ja tusseilla esteettiseen silmään sopivaksi.
3. Panosta takapuolen hyvinvointiin
Sopivan satulan etsiminen saattaa viedä jonkun aikaa, mutta kannattaa. Ei ole tarkoitus, että persukseen palaa tunto lounaan tienoilla. On tosi yksilöllistä, millainen satula tuntuu hyvältä - leveä, kapea, pehmeä, kova? Huonoa satulaa voi parannella irrotettavalla geelityynyllä.
4. Älä lähde pyöräliikkeestä ennen kuin ajoasento on kunnossa.
Polkijan pituuden perusteella valitaan vain rungon koko, sen jälkeen alkaa säätö. Tämä pätee erityisesti lapsiin. Kinusin teininä käyräsarvista pyörää useamman vuoden, mutta kun sain sen, petyin. Olen lyhytselkäinen ja pitkäjalkainen, joten niska puutui ja kyynärpäihin sattui, mutta pidin sitä sosiaalisen tyylikkyyden hintana.
Kun sitten asioin fillariliikkeessä aikuisena, minulta kysyttiin ensimmäistä kertaa, millaisesta ajoasennosta pidän ja millaisella satulalla haluaisin istua. Breaking. En ollut ollenkaan tajunnut, kuinka paljon liikkuvia osia pyörässä on ja miten paljon niillä on vaikutusta mukavuuteen. Kun tankoa nostettiin ylemmäs ja pystyyn ja satulaa säädettiin eteenpäin ja nokkaa alaspäin, olo oli kuin bussissa istuisi. Paitsi että piti muistaa polkea.
Kasvavan lapsen säätöjä pitää tsekkailla kasvuvauhdista riippuen pari kertaa vuodessa. Yhdellä työkalulla saa hoidettua kaikki veivaukset.
5. Helppo lukko.
Ja sitten vain mukavuutta maksimoimaan:
Baiksin verkkokaupasta saa nyt 20% alea koodilla projectmama kaikista tuotteista - myös fillareista!!! Koodi voimassa 15.5 asti. Sinne siis!
Anteeksi mut on pakko: se on kyynÄrpää. :) :) tästä aiheesta on väännetty joskus jollain radiokanavallakin juttua varmaan vartin edestä.
VastaaPoistaMäkin olen vasta viime vuosina hoksannut että pyörissä ja pyörissä tosiaan on eroja. Ja sentin muutos stemmin pituudessa voi tehdä ajoasennolle ja -mukavuudelle ihmeitä. Ja lukkopolkimia suosittelen kaikille (ehkä eivät ole kuitenkaan sähköpyörissä käytössä).
Mulla kesti aikaa ennen kuin kehtasin myöntää että mä haluan pyöräillä selkä pystyssä enkä sellaisessa maantiekiitäjäasennossa. Mut lukkopolkimia en ota koska vedän satavarmat pannut johonkin risteykseen ja kuolen. O_o
PoistaJa juu, onhan se kyynärpää. Mutta kun suu sanoo kyynerpää. :D
Höpöhöpö. Lukkopolkimia oppii käyttämään parilla testikerralla. Ne voi säätää alkuun "löysiksi" niin irtoavat helposti polkimista. Kandee kokeilla!
PoistaNo en tod. Eikä niitä lukkopolkimia mihinkään tarvii kun on sähköpyörä. <3
PoistaMä lisäisin kohdan 0, että osta hyvä, lapsille suunniteltu pyörä. Sen ei tartte olla uusi (käytetty & huollettu voi olla ihan yhtä hyvä kuin uusi), mutta jos pyörä painaa lähellekään yhtä paljon kuin lapsi, niin pieleen menee (esim. aikuiselle 20kg fillari on aikuisten mallissa sellainen normi (minusta raskas) yksilö ja se on silti alle 1/3 tyypillisen aikuisen painosta, omani painaa about 10kg, lapsille myytävät voivat painaa hyvinkin 10-15kg ja käyttäjät on painoskaalassa 15-25kg, arvioisin). Meille löysi tiensä 12" fillari, joka painoi yli 10kg...ei toivoakaan että pieni polkija olisi nauttinut sen kanssa pyöräilystä (ja sen käsijarrua ei saanut käytettyä edes aikuisen sormin, liian jäykkä ja lapsen käsi ei yltänyt mitenkään, vaikkei olisi ollut jäykkä).
VastaaPoistaViisastuimme tästä ja ostimme lapselle lapsille tehdyn pyörän (16" renkailla, painoa alle 6kg). Pyöräilemään (potkupyöräilytausta) lapsi oppi viikossa ja sen jälkeen 4v. pyöräili arjen matkat (alle 5km) ihan itse. Lapselle tehty näkyy siinä, että esim. jarrukahvat on lapsen käsiin sopivat, samoin satula ja ylipäänsä kaikki.
Nyt kun lapsi oli kesän aikana venähtänyt, vaihdettiin (saman merkin) kokoa isompaan. Käytetyn pyörän jälkimarkkinat oli hyvät, 15 minuuttia ilmoituksen laitosta, oli uusi ostaja löytynyt ja sain noin 100 euroa vähemmän kuin mitä fillari oli uutena maksanut. Nyt on suhteellista, että onko vuoden käyttö 100 euron arvoista (meille ehdottomasti, sillä pyöräily on meille ykköskulkuvaihtoehto ja kyllä lapsi ansaitsee hyvän pyörän siinä missä aikuinenkin, jos se on kulkuväline, eikä lelu).
Tuon kohdan 0 jälkeen loput kohdat on asiaa! Meille kotiutui kunnon pumppu viime vuonna ja voi että se tekee elämästä parempaa. Siis täydet kumit käsipumpulla on ihan jotain muuta kuin täydet kumit kunnon pumpulla. Kypärässä meillä on suosittu kevyttä mallia, silloin kun ostin yksivuotiaalle kypärää järkytyin kuinka painavia trendikkäät pottamalliset kypärät on (tyyliin 700-800g). Silloin löytyi hyvä ja kevyt kypärä taaperolle noin 180g ja kun kypäriä on uusittu (vuosittain, koska lapsen kypärä kolisee sinne sun tänne) on keveys ja säädettävyys (=istuu päähän oli alla kypärämyssy tahi pelkät hiukset) ollut tärkein kriteeri.
Joo kyllä, se on ihan totta, että lapsille suunniteltua kevyttä fillaria on paitsi hyvä ajaa myös superhelppoa taluttaa ja nostaa ylös, jos välillä käydään jorpakossa. :) Harva vaan jaksaa niin paljon panostaa lasten pyöriin jos käyttö on vähäistä. Kunhan ne kumit on täynnä niin kyllä tuon päiväkotimatkan sotkee. :)
PoistaOlen Leelan kanssa aivan samaa mieltä. Tuo painoasia on todella oleellinen. Eihän ne lapset minnekään jaksa pyöräilläkään jos alla on huono ja painava pyörä. Me on ostettu laatupyöriä käytettyinä ja ovat maksaneet vähän enemmän kuin uusi huono kaupasta. Käytetyn jos onnistuu löytämään niin jälleenmyyntiarvo voi olla parin vuoden päästä sama tai pari kymppiä vähemmän kuin ostohinta. Sen uuden huonon jälleenmyyntiarvo on tosi huono, ehkä pari kymppiä. Eli tulee kyllä halvemmaksi panostaa laatuun. Vähän vaivaa sen käytetyn löytäminen vaatii mutta näissäkin markkinat ovat kasvaneet kun Suomessa on alettu myydä paria hyvääkin merkkiä.
PoistaOmakin lapsi oppi tosi varhain polkemaan kevyellä pyörällä mutta ei silti pystynyt polkemaan kaverin painavammalla.
Ja kypäristäkin aivan sama kokemus. Ei ole niitä trendikypäriä meilläkään näkynyt. Niissä on aika huono ilmanvaihtokin. Mutta oli kypärä mikä hyvänsä niin soisin vanhempien katsovan että lapset oppivat laittamaan kypärän oikealla tavalla päähän (otsalle, ei takaraivolle) ja kiristämään remmit riittävän tiukalle. Välillä näkee kypärien heiluvan päässä miten sattuu. Suoja saattaa sitten olla törmäyksessä vähän niin ja näin.
PoistaEi se kyllä oleellinen ole, nuo on molemmat oppineet ihan perushuonoilla pyörillä ajamaan. Kuusivuotiaasta eteenpäin on sitten ollut paremmat, mutta ei mitkään huippupyörät nekään.
PoistaJälleenmyyntiarvosta olen täysin samaa mieltä, ei tämä ole hintakysymys meille ollut vaan monen sattuman summa.
Kyllä fillarilla kuin fillarilla oppii varmasti ajamaan (naapurin 5v ajelee juurikin semmoisella pyörien "traktorilla" ja hänkin oppi pyöräilemään about saman ikäisenä kuin meidän lapsi). Ero on vaan se, että meidän 5v:lle fillari on aidosti kulkuväline (ikävuonna 4-5 mentiin päiväkotiin ja muut lähiseudun arkimatkat 3km säteellä kodista fillarilla, tai siis lapsi omallaan ja aikuiset omallaan aina tuonne marraskuulle asti ja nyt kun lapsi on isompi ja sillä on isompi (=isompi renkainen, rullaa paremmin) pyörä, niin tarkoitus olisi että vähän pidemmätkin matkat lapsi ajaa itse). Jossain muussa perheessä jossa fillarilla ei ole tarkoitus ajaa kun lyhyitä matkoja, ei asialla ole varmasti niin suurta väliä. Naapurit esim. liikkuvat pääosin fillareilla niin, että lapset ovat pyöräkärryssä, joten 5v:n pyörä ei ole niinkään aktiivikäytössä. Mutta tosiaan eri perheillä on eri preferenssit. Meillä kun ollaan aktiivisesti pyöräilevä perhe (hmmm, elämäntapapyöräilijöitä ehkä, siis liikutaan fillarilla kaikki mahdolliset matkat maaliskuusta joulukuuhun ja loppuosa vuodesta kiroillaan julkisten kanssa, ei niinkään tehdä mitään pyörävaelluksia, eli fillarointi on kiva tapa päästä nopeasti ja helposti paikasta toiseen), niin satsataan sitten pyöriin, lapsenkin kohdalla. Kyllähän sitä itsekin pystyy ajamaan vaikka millaisella fillarinrohjolla, mutta en silti sitä mielellään tekisi päivästä toiseen...
PoistaJoo ja pilami on oikeassa, eli tosiaan hyvän pyörän käytettynä löytävä saa sen oikeasti nollahintaan (koska esim. 1 lapsella käytetty pyörä maksaa käytettynä about saman kuin 2 tai useammalla lapsella käytetty pyörä näissä). Mulla ei vaan riittänyt hermo kytätä (kun noi menee minuuteissa ilmoituksen ilmaannuttua), vaan suosiolla päädyttiin uuteen (ja iloitaan siitä tiedosta, että jälleenmyyntimarkkinat on hyvät).
Yksi pointti myös vielä lastenpyöriin: ei jalkajarruja vaan käsijarrut. Lapsen on paljon helpompi lähteä esim. loivassa rinteessä liikkeelle kun voi käsijarrun avulla pitää fillarin paikallaan. Meillä oli käsijarru jo potkupyörässä.
PoistaMusta tuntuu että suuri osa vanhemmista ei vain tule funtsineeksi lapsen pyöräasioita vaan kävelee sinne urheiluliikkeeseen tai marketin fillariosastolle ja ostaa sen mitä siellä myydään. Ei ne halpoja sielläkään ole. Mutta käyttökokemus oleellisesti huonompi. Moniin ei edes voi vaihtaa mitään osia.
Näinhän se on. Mulla syy oli se, että me saatiin kaikki lasten fillarit sukulaisilta eli ei tarvinnut ostaa mitään. Samalla hinnalla ne lähtevät eteenpäin. :) Potkupyörän sen sijaan ostin ja sillähän Snadi ei tietty suostunut ajamaan metriäkään. >.<
PoistaLaadukasta pyörää voi myös säilyttää ulkona ilman että kaikki osat ruostuu viikossa.
Mulla on täysin sama historia tuon käyräsarvisen pyörän suhteen - paitsi etten edes ollut enää teini-ikäinen vaan ostin sen ihan itse. Luulin että se oli jotenkin kamalan hienoa. Harmitti sitten vuosikausia - ei todellakaan ollut mukava ajettava.
VastaaPoistaEi ollut ei, mutta jotkut selvästi tykkää! Ehkäpä tämä mukavuuden varmistaminen esim koeajoilla etenee käsi kädessä pyöräilykulttuurin kanssa.
PoistaHei! Mua kiinnostaisi tietää, mitkä ovat niitä hyviä pyöriä.
VastaaPoistaEsim. Islabikes ja Frog Bikes (nuo taitavat olla ne kaksi tavallisinta, muitakin on kyllä). Ekaa ei taida päästä Suomessa kokeilemaan (sitä saa tilattu Briteistä merkin omasta verkkokaupasta), jälkimmäisellä merkillä löytyy jälleenmyyjiä Suomesta, eli pääsee kokeilemaan jos haluaa (ainakin Hkissä, mutta uskoisin että muualtakin). Meillä ollaan oltu äärimmäisen tyytyväisiä Islabikesiin ja hyvää olen kuullut myös Frogeista. Käytettyjä löytyy fillaritorin lasten pyörien myyntiosastolta (pitää vaan olla oikeaan aikaan paikalla, ne nimittäin menee todella nopsaan kaupaksi).
PoistaMyös saksalainen KUbikes kuuluu tähän sarjaan! Nykyään löytyy suomalainen jälleenmyyjäkin. Meillä kokemukset Islasta täysin samanlaisia kuin Leelalla.
PoistaKypäristä: "-- tuunatkaa sitä istuvaa mallia tarroilla ja tusseilla esteettiseen silmään sopivaksi."
VastaaPoistaEsikoisen kypärän käyttöohjeissa varta vasten kiellettiin kaikki tarrojen liimailut ja maalailut! Ajattelin, etteivät tavallisten tarrojen liimat varmaan liuota hirveästi pintaa (ja jos irtoavat, laitetaan uusi), mutta olen silti kiltisti ollut koristelematta kypärää. Tylsää.
Hmm, en ole koskaan lukenut kypärän käyttöohjetta! :D Miksi se pinta on siinä olennainen?
PoistaMä lisäisin vielä kohdan n+1:huolla pyörääsi. Oli pyörä uusi tai vanha, kallis tai halpa, sitä pitää huoltaa. Kuluvia osia on yllätävän paljon, niitä toki pystyy vaihtamaan itsekin. Sen lisäksi esim. navat ja laakerit olisi syytä avata ja putsata joskus.
VastaaPoistaLasten pyörien osalta paino on aika tärkeä asia, jos pyörällä on tarkoitus ajella yhtään pidempiä matkoja. Joustokeula on lasten pyörässä melko lailla turhake, lähinnä ulkonäköseikka. Se tuo kuitenkin noin kilon ylimääräistä painoa verrattuna jäykkään keulaan.
Monet aikuiset kammoaa jostain syystä jalkajarrutonta lastenpyörää, mutta käsijarruissa, varsinkin levyjarruissa, on paljon parempi jarruteho kuin jalkajarrussa.
Totta! Mä korjaisin vaan muotoon "huollata", koska itse en fillareita ropaa. ;)
PoistaHyvä lista! Ja sitten kun vielä opetellaan pukemaan kypärä niin, että se peittää otsan eli suojaa kasvot, niin vielä parempi. Motivaatioksi voi hetken miettiä mitä tapahtuu, kun ihminen tulee fillarin päältä naamalleen ja nenäluu painuu sisään..
VastaaPoistaKuinaks se tehdään? Mun kypärästä ei jää takaraivolle mitään jos vedän sen silmille.
PoistaEttei olisi liian pieni. Kiinnitiin vaan huomiota, kun lapsella on kuvassa kypärä, mutta kypärän etureuna on hiusrajassa eikä silmien yläpuolella.
PoistaTässä yksi ohjeistusvideo: https://www.youtube.com/watch?v=IyhyrITHDgw
Myös googlen kuvahaku sanoilla kilpapyöräily tai kilpapyöräilijä kypärä antaa hyviä kuvia oikein päässä olevasta kypärästä.
Isommat pyörii päässä. Kersa taas ei suostu pipoakaan laittamaan niin että otsa olisi peitossa. :D Olen lähinnä tyytyväinen, että se käyttää kypärää.
Poista