Sähköpyöräilijä voi ottaa liikenteessä rennosti

Kaupallinen yhteistyö Helkaman kanssa

Lähdin viime viikolla ystävän kanssa Helsinkiin brunssille, fillarilla tietenkin. Ystävä lähti sillä ehdolla, että saisi tulla paluumatkan sähköpyörälläni. Suostuin tietenkin.

Luonnollisesti sinä aamuna kun sain testipyöräni, oli satanut 10 senttiä lunta.
Ja oli niin superkirkasta, että verkkokalvoni räjähtivät tästä kuvasta.

Vaihtokaupan myötä muistin taas, miksi en ole tavispyörääni koskenut kahteen vuoteen: Lauttasaaren sillalla (joka palaa taas työmatkaani) menee hermo!

Ystävä odotteli tyynenä sillan päässä, kun minä sotkin vastatuulessa perille naama punaisena. Hän ei enää ihmetellyt, miksi sähköpyöräilen. Kahden pikkupojan äiti ilmoitti välittömästi haluavansa äitienpäivälahjaksi samanlaisen. Ipanoiden ja ruokaostosten vetäminen peräkärryssä on paljon miellyttävää, kun moottori jeesaa.

Todellakin on!

Sähköpyörää voi rakastaa monesta syystä, mutta ehdottomasti parasta tässä lajissa on rentous. Sähköpyöräilijän pipo ei kiristä. Ei ole mitään syystä tuskastua. Kiertoreitit, ylämäet, vastatuuli, ruuhkat, punaiset valot ja muut pysähdykset ja hidasteet eivät haittaa, koska kahdella polkaisulla olen taas normivauhdissa. Minulla on varaa jarruttaa. Saavun perille naama ihan tavanomaisissa väreissä ja puuskuttamatta. Aamuverkkaisena ihmisenä minusta on ihanaa heräillä kaikessa rauhassa fillarin selässä ja keskittyä polkemisen sijaan maisemiin.

Moottorointi on myös pidentänyt pyöräilykauttani niin, että suhailen fillarilla 10 kuukautta vuodessa, yli 3000 kilometriä. Tammi-helmikuussa vaihdan julkisiin, lähinnä epävarman aurauksen takia. Talvella akku kestää vähän vähemmän aikaa pakkasen ja nastarenkaiden takia, mutta hyytymisongelmia en ole kohdannut. Johtunee varmaan siitä, että hyydyn itse ensin.

Olen ilokseni huomannut, että sähköpyöriä on ruvennut näkymään liikenteessä koko ajan enemmän. Sama näkyy myös sähköpyörien myyntitilastoissa. En ole ainoa, jonka mielestä on siistiä, kun pyörällä ajaminen onkin liikkumista eikä liikuntaa. Sama pyöräilyn leppoistamistrendi näkyy muissakin Pohjoismaissa. Viime vuonna sähköpyörien myynti kasvoi Ruotsissa 34 % ja Norjassa huimat 100 %.

Mutta jos liikuntaa pitää pyöräilyn etuna, voi ryhtyä sekakäyttäjäksi. Testiajossani ollut Helkaman uusin malli on niin kevyt, että sitä ajaa helposti ilman avustustakin. Tällä mallilla voisi ottaa käyttöön yhdistelmän, jossa mennään avustamalla töihin, mutta tullaan avustamatta kotiin.

Ja kehitys kehittyy nopeasti. Valikoimaa on moneen makuun: on mummomalleja, sporttisia, laatikkopyöriä ja paksurenkaisia läskipyöriä. Akutkin kestävät pitempään (viitisen vuotta sitten yksi lataus riitti n. 70-90 kilometriin, nykyään matkaa voi tulla yli 150 km) ja rungot ovat keventyneet.

Testaamaankin pääsee. Helkaman e-Bike Experttien sähköpyörien koeajokiertue alkaa tällä viikolla ja testipaikkoja on ympäri Suomea. Käykää kokeilemassa, miten leppoisaa voi pyöräily olla!