"Äiti lipitti kaljaa kuten tavallista."

Yhteistyössä ånni-hanke

Otsikossa on lainaus ala-asteen kouluaineestani, jossa kerroin perheemme joulusta. Mutsi sai sanavalinnasta kohtuullisen hepulin. Hän oli tapansa mukaan juonut yhden pullon kaljaa, mutta asia oli käsitettävissä myös toisin.

Tästä hepulista tajusin, että alkoholiin liittyy jotain kummallista. Kaljasta ei voinut puhua normaalisti. Aikuisten juomien päällä oli näkymättömyysviitta ja ihan tarkoituksella. Pullot olivat aikuisten juttuja vähän niin kuin laskut, työpaikan vastoinkäymiset ja naapuririidat. Ei niistä lapsille puhuttu.

Minun kanssani ei siis koskaan keskusteltu alkoholista. Ei, vaikka perheessämme ei ollut ongelmia ryyppyputkien muodossa. Kaljaa kyllä juotiin ja toki joskus oli myös myöhään jatkuneita juhlia. Silloin aamulla oli olohuoneen pöydällä kaljapulloja ja isi vähän väsynyt, mutta pelkoa tai traumoja ei noihin kokemuksiin liity.

Vasta yläasteella hiljalleen tajusin, että alkoholi oli harvinainen ja himoittu juoma, jota piti yrittää saada käsiinsä joko löperöiden aikuisten avulla, väärillä papereilla tai vanhemmilta pöllimällä. Keskusteluikkuna vanhempien kanssa oli sulkeutunut.

Jos en halua tehdä samaa virhettä omien lasteni kanssa, Skidin kanssa pitäisi keskustella aiheesta jo nyt, alakouluiässä. Keskustelenko?

No, kuinka ollakaan, kävin vastikään Skidin kanssa ranskalaisessa ruokakaupassa. Kyseessä oli Monoprix, ihan tavallinen paikallinen marketti, jossa oli tuoreita hedelmiä, haisevia juustoja ja tietenkin viinihylly, ihan siinä croissanttien vieressä.

Skidi huomasi sen ja tunnisti pullot heti. "Miksi meidän marketista ei saa viiniä?"

H u o h. Olemme kyllä käyneet läpi sen, mitä aikuisten laseissa on, mutta tämä oli vaikea kysymys.

Miten ihmeessä selitän alakouluikäiselle koko kompleksisen kuvion suomalaisesta juomakulttuurista ja alkoholipolitiikan lainalaisuuksista? Minun alkoholinkäyttöni on hallinnassa, mutta Suomessa on paljon ihmisiä, joilla ei ole. Päihdeneuvontapuhelimeen tulee yli 5000 puhelua vuodessa. Kerronko näkökulmista tasa-arvoisina? Miten perustelen sen, että alkoholin kanssa pitää olla tarkkana, vaikka väestön kymmenesosa juo noin puolet kaikesta kulutetusta alkoholista, ja suuri osa käyttää alkoholia ihan fiksusti? Alkaako herkkä lapsi pelätä viinilasillisiamme?

Jo hyvin pienet lapset huomaavat syy- ja seuraussuhteita ja kiinnostuvat niistä. Vaikka oma suhteeni alkoholinkäyttöön on mutkaton, tarkkanäköiselle lapselle puhuminen on kimuranttia.

Minun alkoholinkäyttööni ei liity häpeää enkä halua tehdä asiasta mitään numeroa. Viini (en juuri koskaan juo mitään muuta) näyttelee elämässäni pientä, mutta säännöllistä osaa eikä siihen vaikuta markkinointi eikä hinta. Pääkaupunkiseutulaisena saan pulloni ihan helposti Alkosta ja ostaisin sen, vaikka se maksaisi tuplaten enemmän.

En tuonut Tallinnan laivaltakaan yhtään mitään. Miksi olisin niin tehnyt? Ulkomailta haikailen lähinnä kakkosolutta ja 0,25 dl pulloja.

Lopputulos on kuitenkin sama kuin omien vanhempieni näkymättömyystaktiikalla: sorrun ylimalkaisuuteen ja vastaan mutkia oikoen. Se nyt vaan on silleen ei kuitenkaan ole mikään vastaus eikä varsinkaan kovin hyvä keskustelu. Vaikeneminen ei toiminut erityisen hyvin kuolemankaan kanssa.

Yhtä lausetta vihasin lapsena yli kaiken. "Kerron sitten, kun kasvat vähän isommaksi." Se oikea hetki ei tullut ikinä. Ja joissain aiheissa isompana on liian myöhäistä. Jos en skarppaa, alkoholikeskustelun puheenjohtajuus jää lapsen yläasteen kaveripiirille. 

Minä voin luottaa fiksuun lapseeni, joka varmasti kysyy lisää, jos vain annan tilaisuuden.

Varoittelusta ja salailusta seuraa vain hämmennystä ja epätietoisuutta. Avoimuudella puretaan alkoholin ja muidenkin päihteiden käytön mystiikkaa. Kouluikäiselle, joka on vetänyt karkkiöverit, on helppo selittää, miksi mitään ei pidä syödä tai juoda liikaa. Ja se, joka on maistanut chiliä, ymmärtää mitä tarkoittaa vahva aine.

Jos tuntuu, että omat rahkeet eivät riitä eikä tiedä, mistä pitäisi aloittaa, apua on tarjolla. Ånni-hanke järjestää perheille suunniteltuja keskustelutuokioita, joissa voi keskustella ilmiöstä omien tarpeiden mukaan. Juttutuokio sopii paitsi pienryhmiin myös koulun vanhempainiltoihin ja harrastusseuroihin, jos perheen kesken pidettävä tilaisuus tuntuu liian intiimiltä.

Ehkä siinä vaiheessa, kun Skidi on täysi-ikäinen, tilanne on monella tapaa muuttunut. Nuorten humalajuominen on vähentynyt koko 2000-luvun ajan. Ehkä sosiaalinen paine kohdistuu vuonna 2025 ennemminkin kohtuukäyttöön kuin övereihin. Ehkä lähikaupassamme on kaksi hyllymetriä Pirkka-viiniä.