Peräpyörällä rengastielle ja Paljasjalkapolulle

Duunikaverini totesi, että mökillä alkoholisoituu ja tylsistyy, veneellä vain alkoholisoituu - ja lähti veneilemään.



Myönnetään, osittain. Tykkään mökkeilyn ei-mitään-tekemisestä, mutta kun siitä on saanut tarpeekseen (mikä on tavallaan lomailun tarkoitus), voi vilkaista merikarttoja. Lounaissaaristossa, varsinkin Saariston rengastien tuntumassa, mökkeily on siitä kivaa, että kun kyllästyy omaan saareensa, voi lähteä seuraavalle. Ja kun kyllästyy siihenkin, on seuraava lossimatkan päässä.

Lisäksi saaristossa on vaikka kuinka paljon erilaisia luontopolkuja, majakoita, luolia, tapahtumia (kuten maratoneja), puutarhoja, taideateljeita ja (meri)museoita. Erityisesti kiinnosti Korppoon ympäristötaidenäyttely, Barfotastigen, jossa saisi haahuilla metsässä paljain jaloin modernin taiteen äärellä. Kuulosti lapsiystävälliseltä taidenäyttelyltä, joita ei ole tarjolla liikaa.



Kun surffailin kivoja lähikohteita, törmäsin iloiseen pyöränvuokrausuutiseen: tarjolla on nykyään monenlaista menopeliä, myös peräpyöriä ja sähköfillareita. Hemmetti. Peräpyörähän sopisi juuri meidän perheelle täydellisesti! Viisivuotias osaa jo pyöräillä, mutta ajokokemus ja liikennesilmä riittävät maantien reunaan aikaisintaan muutaman vuoden päästä. Peräpyörässä Snadi pysyisi turvallisesti mukana täysillä kokemuspisteillä. Koko perheen saaristofillarointia, jipii!

Tuumasta toimeen.

Kun Korppoon hotellimajoitus löytyi, hyppäsimme autoon ja hurautimme Rymättylästä Hankaan, johon auto jäi parkkiin. Yhteysalus kyyditsi meidät Nauvoon, jossa etukäteen varatut fillarit odottivat, ja aloitimme matkan saaren läpi Pärnäisten lossille.



Konsepti käytiin etukäteen läpi tarkkaan. Matkaa saaren läpi tulisi noin 13 km + 3 km Korppoon osuus vielä päälle ja tie olisi aika vilkkaasti liikennöity -- jonossa olisi pysyttävä eikä saisi säikähtää ohittavia autoja. Sovittiin, että Koti-insinööri ja Snadi määräävät vauhdin ja Skidi tauot. Repussa oli liioiteltu määrä nopeita hiilareita tankkausta varten.

Retki sujui yli odotusten! Vaikka maasto oli alkuun aika mäkistä, kahvitaukopaikka oli kiinni ja ilona oli vielä helvetillinen vastatuuli, lossirannassa heittelimme yläfemmoja.



 

 

Perillä Korppoossa majoituimme hotelli Nestoriin. Vanhaan navettaan remontoitua hotellia pyöritti taitelijapariskunta, joten taidetta oli jokaisella seinällä. Noin 2 km mittainen Paljasjalkapolku lähti hotellin lähimetsästä ja matkan varrella sai taputella lampaita.



 

 

 

Retken parasta antia oli kuitenkin nähdä, kuinka kersat voimaantuivat. Olivat ensin vähän jännittyneitä ja epävarmoja, ja miettivät kuinka tästä selvitään, mutta halusivat kuitenkin lähteä. Ja perillä hihkuivat onnistumisen riemusta ansaitun jäätelön ääressä.

Pieni retki maailmalle, mutta iso askel meidän perheelle. Näitä lisää: reissuja, jotka haastavat, mutta ketään ei itketä liikaa. Kerrassaan liikuttunut olo.