Kirjoittaminen (ainakin minun tapauksessani) on kummallista hommaa. Kirjaideoita tulee useampi vuodessa. Toteuttamiskelpoisia näistä on noin 0,5%. Kun suurin piirtein luulee tietävänsä, mikä idea lentää, ihminen ottaa yhteyttä kustantajaan ja esittelee tämän omasta mielestään kivan idean.
Kustantaja sanoo, että juu, kuulostaa hyvältä, milloin saisit aikaan?
No, ihminen ei saa. Menee vuosi ennen kuin on ensimmäinen ajankohta, että ihminen ehtii yhtään miettiä koko asiaa. Kirjoitusinspiraatio ei liity mihinkään järjellä perusteltavissa olevaan asiaan, mutta mielen joutilaisuutta se edellyttää. Ja jonain yönä sitä vain kirjoittaa ensimmäisen luvun. Jes!
Seuraavana iltana ihminen huomaa, että ensimmäisen luvun jälkeen pankki on tyhjennetty. Ei hääppöinen romaani, mutta minkäs teet kun pää on ihan tyhjä. Kun riittävän kauan koneen ääressä istuu, alkaa näppiksestä kuitenkin irrota jotain.
Luonnollisesti ei ollenkaan sitä mitä piti.
Sitten ihminen ottaa taas yhteyttä kustantajaan, että heippa muistatako vielä. Ja sitten on pakko tunnustaa, että nyt ei kirjasta tule sitä mitä yhdessä kuvittelimme. Kustantaja sanoo, että on positiivisesti yllättynyt, että tulee edes jotain, ja kehottaa jatkamaan.
Ihminen jatkaa. Nyt on sitten jonkinlainen lasten kasvamisen vertaistukiromaani pienellä tietokirjatwistillä ja luontosuhdepsykologialla ja tematiikkaan liittyvällä lautapelillä tulossa. Pääosassa mörököllit. Joutunee samaan rajatiedon hyllyyn kuin Vuoden mutsit.
Lähetän raakaversion kustantajalle tänään tsekattavaksi. Jos ei tule hylsy, aloitan uudelleen lenkkeilyn.
Ps. Tässä vaiheessa haluaisinkin haastatella teitä, että minkä näköinen on mielestänne mörökölli? Ihme kyllä, netistä ei löytynyt mitään järkevää. Tassut vai kädet? Ihmismäinen vai eläinmäinen? Häntä? Viikset? Nenä vai kuono? Koti-insinööri oli sitä mieltä että lähin referenssi olisi Haisuli.
Täällä toinen koti-insinööri sanoo kanssa, et Haisuli, mut kookkaampana.
VastaaPoistaJa jatkan vielä, että siis kuulostaa hyvältä kirja! Odotan. :) pää hieman sumussa... :)
VastaaPoistaMörököllissähän on jotain Haisulista, Mörkylistä ja Mollista (Katri Kirkkopellon mainio tunnekasvatuskirja). Palleroinen, omistaa tassut, vähän hapsuinen.
VastaaPoistaNo sä olet kyllä kirjoittanut nopeasti - siis tää ei ole ironiaa. Jos kerta vasta aloitit ja nyt jo eka draft valmis. Hurraa!
VastaaPoistaMörökölli näyttää mun mielestä majavalta jolla on epäonnistunut afropermanentti.
Mörököllillä on mun mielestä ehkä vähän haisulimainen ilme, mutta ihmisen ruumis ja sellaien Haisulin piikkien tapaan piirretty leijonanharja. Suht pieni, n. 3-vuotiaan kokoinen. Ja röllimäiset vaatteet, ehkä rusehtava paita ja rusehtavanvihreät housut. Hännästä en osaa tehdä päätöstä :D
VastaaPoistaOlipas kinkkinen kysymys! Kaikki on varmasti kuulleet mörököllistä, mutta en ainakaan itse ollut varsinaisesti miettinyt, minkä näköinen se on ;)
Uiih! Täysin vahingossa löysin kuvaamani tyypin :D https://www.youtube.com/watch?v=hLKuBn7_Clw kohdassa 0.15/0.16 suunnilleen se vihreäpöksyinen, ja uudestaan vielä vähän harmahtavampana 0.26. Vähän tuota jurompi ilme, niin ah, minun mörököllini siinä! No okei, en tuosta kuonosta ole ihan varma, mut anyway.
PoistaEi missään nimessä Haisuli!! Haisuli on pieni, musta ja äkäinen. Mörökölli "vie" sinut, joten sen on oltava kookas ja enemmän peikon tai jonkinsortin jättiläisen sukua.
VastaaPoistaMinä kysysin asiaa lapsilta. Niiltä saa parhaat ja varmimmat vastaukset. Etenkin kun kyseessä on lasten kirja.
VastaaPoistaMulla tulee mörököllistä mieleen lapsuudesta se Jöröjukka. En muista miten itse satu meni, mutta joku rimpsu oli, että "Mörökölli Jöröjukka, pitkäkynsi takkutukka!" Mörökölli ei tosiaan hakusanana tuottanut tulosta, mutta pelkän jöröjukan kun googlaa niin siinähän se onkin. Takkuinen tukkapehko ja ylipitkiksi kasvaneet kynnet. Hyi.
VastaaPoistaMinusta mörökölli on kuitenkin pieni, luulen, että se vieminen on joko kahvimainoksen keksintöä tai sitten mörökölli osaa käyttää siihen taikoja. Mörökölli on vähän perustyytymätön tyyppi, ja karvaisempi ja pyöreämpi kuin Haisuli, mutta ei siis ilkeä. Juro paremminkin. Väriltään se on mielestäni musta ja jos kuono on, niin tylppä ja matalahko. Sormia ja varpaita voi olla ja jonkun sortin käsivarretkin, mutta ne ovat saman karvan peittämät. Enemmänkin kuitenkin sellaiset torsosta lähtevät tassut ja kätöset näen, etten mitään pitkiä raajoja. Jonkunmoinen häntäkin sillä kyllä on, se on vahva fiilis, ei ehkä sekään kauhean pitkä, vaan jöpäkkään olemukseen sopiva napakka töpö (muttei mikään pupumalli). Niin ja aika lempeä katse on hänellä, vaikka jörö onkin. Toivottavasti tunnistat, kun näet!
VastaaPoistaPitkälti samaa mieltä! Nimenomaan enemmän sellainen isompi, pyöreämpi, tylppä, matalahko, pehmeä, karvainen, eikä lainkaan pitkä tai hoikka tai luiseva. Lyhkäinen häntä, jos on ollakseen. Mielestäni Mörökölli on ulkomuodoltaan ikään kuin Slender Manin vastakohta.
PoistaHaisulin tassut on liian "sormimaiset", pitää olla pyöreyttä ja pehmeyttä.
VastaaPoistaHaisuli mullakin tuli ensimmäisenä mieleen, mutta pyöreämpi ja luoteeltaan röllimäisempi. Ei niin ilkikurinen vaan enemmänkin ehkä ujo ja kömpelö pallukka.
VastaaPoistaMörökölli on minusta aikalailla peikon oloinen :) Epäsiisti ja vähän epäsivistynyt tyhmeliini. Ei pahansuopa, mutta usein jurottava synkeä otus. Tumma väritys.
VastaaPoistaOlen tainnut piirtää mörököllin!
VastaaPoistahttp://aukea.net/nayta.php?teos=74269
Mörökölli on mörön ja röllin risteytys. Tosielämässä mörököllejä edustavat ns. konesalimiehet mustine t-paitoineen, kännykkä vyöllä.
VastaaPoistaJoku rölli-peikon näköinen mutta juro ja vähän vihainen.
VastaaPoistaJotain Haisulin ja Mörön väliltä. Kuono ja tassut, pörheän karvainen. Vähän muodoton möykky.
VastaaPoistamusta mörrimöykky on sellai karvapallo, mistä ei erotu kun nenä ja silmät, mörökölli olisi ehkä sellainen karvaisen peikon näköinen vähän kivimäinen jolla karvapeite sammaleesta :) vähän jotain röllin ja frozenin kivipeikkojejn sekotusta :)
VastaaPoista