Joku personal trainer oli sanonut jotain äitiyskiloista. Siitä tuli mieleen eräs anekdootti.
Juhlistimme taannoin ystävän synttäreitä kylpylässä. Mietin jo etukäteen pakosuunnitelmaa, ellei tarjolla olisi kylpytakkia. En kertakaikkiaan esiinny enää ihmisten ilmoilla bikineissä, ikinä, saati jossain spa-osastolla. Mummouikkarissani kehtaan juuri ja juuri kipittää altaaseen.
Syynä on vatsalihasten erkauma ja venynyt vatsakalvo, mikä tekee vyötäröstä perunapellon. Ja se ei tule takaisin laihduttamalla. Kirurginen korjausoperaatio taas olisi iso ja kallis.
Kaikki synnyttäneiden naisten kokema vartaloepätoivo ei siis johdu raskauden aikana syödyistä berliininmunkeista. Vaan siitä kaikesta muusta.
Raskaus, synnytys ja imetys ovat fysiikalle yleensä helvetinmoinen urakka, jossa ei protskupirtelön imeminen auta.
Kroppa voi ottaa osumia monella tapaa. Jollain repeää kymmenen sentin railo vatsalihasten väliin ja napa ajelehtii irtonaisena, jollekin tulee rypäleet sääriin, toiselle jää lörpsäkkä vyölaukku, kolmannelle hienot tiikeriraidat ja notkoselkä ja jollakin taas c-kuppi vaihtuu teepusseihin. On varmasti joku, joka on kerännyt koko suoran.
Palautuminen on yksilöllistä. Osa naisista palautuu paremmin, osa huonommin - ja siihen vaikuttaa niin synnytystapa kuin perimä, ikä, kunto ja ihotyyppikin. Ei ole kyse mistään tietoisesta no excuses -päätöksestä.
Olosuhteet - kuten se perhe - eivät ole mikään tekosyy vaan sanelevat omat ehtonsa: koliikkivauvan yksinhuoltajalla ei ole yhtä hyvät mahdollisuudet hoitaa itseään kuntoon kuin unelmavauvan äidin, jolla on tukiverkkoja muille jakaa.
Ja sitten on niitä, joille sillä kiinteytymisellä ei ole niin väliksi. Jos elimistöön on jäänyt kremppaa, joka aiheuttaa muutakin kuin esteettistä haittaa, paranemiseen menee aikaa. Pään sisäisestä tilasta nyt puhumattakaan.
Tasan eivät käy onnenlahjat tässäkään asiassa.
Mulla kaksi raskautta aiheutti kipeän selkäjumin. Ihana osteopaattti laittoi selän taas liikkuvaksi eli kaikki hyvin kun ei ole kipuja!
VastaaPoistaHyvä että sait kuntoon! Selkä on kovilla imetys- ja kanniskeluvaiheessakin. Mulla oli tokan synnytyksen jälkeen lonkka virheasennossa - fyssari sen sitten huomasi ja fiksasi.
PoistaAamen, kiitos että sanot tämänkin ääneen. Kaikki ei tosiaan ole kiinni siitä kovasta treenistä ja operaatioihin on jo isompi kynnys lähteä.
VastaaPoistaEipä mitään! Minustahan tämä on itsestäänselvyys, mutta ei sitten vissiin kuitenkaan.
PoistaTakana viisi raskautta ja viimeinen oli kasosraskaus. Minä jos kuka tiedän, mitä on olla keskivartalo hajalla. Eikä palaudu ikinä.
VastaaPoistaSepä ei vaan päin naamaa arvostelevia heilauta. Tottahan se on vaan laiskuutta, kun on ruma ja lihava.
Ohhoh, on varmasti ollut kroppa kovilla ja oma aika kortilla. Arvostelijat eivät yleensä tajua sitä, että muutama vuosi menee ihan siihen että yrittää saada nukuttua.
PoistaNormaalipainoisena ja normaalin määrän kiloja raskausaikana keräänneenä vatsani oli silti valtava, kohtu on ilmeisesti sen verran eteenpäin kallistunut ja vauva sekä istukka olivat isohkoja ja vettä reilusti. Raskausarpia tuli joka puolelle, hillitön etureppu jäi, napa näyttää räjähtäneen ja ylävatsa pömpöttää. Enkä vetänyt herkkuja raskausaikana. Kumma kyllä nämä eivät kauheasti haittaa, vauva on vaan niin paljon tärkeämpi kuin oma, uudenlainen kroppani.
VastaaPoistaKroppa tarvitsee palautumisaikaa ainakin vuoden verran raskauden jälkeen, joten jos sulla on vielä pieni vauva niin ei kannata kropalla vaivata päätä.
PoistaMulla ei ole enää toivoa kun kuopuskin täyttää kesällä viisi. :)
Allekirjoitan täysin. Kaikelle ei vaan kykene itse mitään. Kummassakin raskaudessa +20 kg enkä erityisemmin herkutellut. Normaalistikin elän aika terveellisesti ja liikun paljon. Kummassakin raskaudessa tasan samoilla raskausviikoilla tuli kahtena peräkkäisenä kuukautena +5 kg per kuukausi. Neuvolassa samaan aikaan olen molempien raskauksien aikana pohtinut ruokahaluttomuutta ja sitä, kun kaikki syöminen oksettaa/tuotu kuvottavan olotilan. Kyseisen kahden kuukauden aikana maha alkoikin kunnolla näkyä. Kummallakin kerralla sairaalaan jäi 10 kg (lapset olleet n. 3 kg) vaikka turvotusta ei ole ollut ainakaan sormissa/jaloissa paljoakaan (esim. sormukset on pysyneet sormessa koko raskausajan molemmilla kerroilla). Loput 10 kg tippuivat molemmilla kerroilla vasta lapsen ollessa 6-12 kk eli täysimetys ei tiputtanut grammaakaan vaan vasta sen loputtua kiloja katosi. En ymmärrä, miten olisin voinut itse estää painonnousun tai pienentää sitä. Munkeilla ja herkuilla en masuvauvojani kasvattanut.
VastaaPoistaSen sijaan se, että toisen lapsen ollessa nyt 4-vuotias olen huomannut kiloja kertyneen 8 kg ylimääräistä verrattuna ennen raskautta olevaan aikaan ei liity mitenkään raskauskiloihin, koska molempien jälkeen olen ollut ns. alkuperäisessä painossani. Kilot ovat tulleet väsymyksen/ruuhkavuosien/hektisen elämän tuloksena, jossa ainakin minulla on ollut vaikea etsiä sopivaa rytmiä ja tasapainoa uni-työ-ruoka-perhe-harrastukset rumban ympärillä.
Juuri näin, tarinoita on yhtä monta kuin synnyttäjiäkin. Ei ole mikään sattuma että naisten painonnousu osuu ruuhkavuosiin - siihen on ihan syynsä.
PoistaKävin muutama vuosi sitten säännöllisesti Pilates-tunneilla ja siellä vetäjä sanoi, että joillain tietyillä pilates-harjoituksilla voi vaikuttaa positiivisesti tuohon vatsalihaksen erkaumaan. Silloin oli myös (valitettavasti Järvenpäässä) oma kurssi "pömppämaha pilates" ja juuri nimenomaan tuota vatsalihaksen erkauman poistamiseen. En tiedä sitten mahtaako Espoossa olla (luultavasti on) Pilatekseen keskittyneitä saleja, joilla saattaisi olla tämän tyyppistä harjoitusta. Koska tuo vatsalihaksen erkauma on hyvin tavanomainen ongelma raskauden (sekä ihan tavallisen lihavuuden aiheutamana).
VastaaPoistaPömppäpilates! :D No, mä yritin ihan PT:n avulla keskivartaloa koota, mutta eihän se auttanut: syvät vatsalihakset kyllä löytyivät ja treenasin ne kuntoon ettei selkä kipeytyisi, mutta erkauma on ja pysyy.
PoistaHieno teksti. Sinä osaat rohkaista! Sitä paitsi minä en ole ikinä oikein tajunnut bikinien ideaa. Onhan ne nätit ruskettuneilla nuorilla ja hoikilla tytöillä, mutta... Mitä väliä sillä on, onko vatsan iho ruskea vai valkoinen? Hyvin suunniteltu kokouimapuku on ihan vetävän näköinen vaate, usein sellaisellakin, jolla sen alle kätkeytyy vähän löysempää nahkaa. Mua säälittää naisurheilijatkin, kun niiden nykyään on pakko pukeutua niin niukasti. Yhtenäinen asu olisi paljon paremman näköinen kuin ylä- ja alaosan välissä värjöttelevät kireät vatsalihakset. Koko tämä trendi, että paljasta ihoa pitää näkyä niin paljon kuin mahdollista, on minusta yksinkertaisesti tylsä ja usein epäesteettinen. Muistatteko muutaman vuoden takaisen muodin, kun vatsan piti housujen ja paidan välissä olla paljaana parinkymmenen sentin verran, talvipakkasellakin? Ihan karmeaa katsottavaa. Suututtaa, mihin naiset alistuvat muodin nimissä. String-muoti oli käsittämättömimpiä esimerkkejä. Maksaa nyt siitä, että annat pitsinarun porautua sisällesi! No niin, nyt meni överiksi. Anteeksi. Yritän hiljentää sisäisen mummoni nyt!
VastaaPoista:D Täysin samaa mieltä stringeistä, en ole koskaan suostunut siihen muotiin.
PoistaVoihan ne bikinit ostaa ja painua rannalle! Ei kai se sen isompi ongelma ole, kaiken kokoisina niitä myydään ja mikäli jollain muulla rannalla olijalla on ongelmaa niin sitten se on hänen ongelma :) Kyllä sinne sekaan mahtuu, jos rannalla bikineissä viihtyy! Veikkaanpa silti, että enemmän sitä peukkuja ja hymyjä kerää kun rohkeasti menee röllykkänsä kanssa sinne kuin jäämällä kotiin.
VastaaPoistaToki voi - ja niin kannattaakin tehdä jos siltä tuntuu. :) Mä vaan häiriinnyn itse mahastani. Se ei ole sellainen mihin olen tottunut enkä todennäköisesti totu siihen ikinä.
PoistaTäytyy sanoa, että tykkään bikineistä, koska silloin voin edes teeskennellä, että mulla olisi kahden raskauden/imetyksen jälkeen tissit jäljellä. Koko uikkarissa näytän ihan 8-vuotiaalta, kääk! Ylimääräisiä kiloja ei kyllä jäänyt ja vatsakin on ihan kelpo, että ristinsä tosiaan kullakin...
VastaaPoistaMä näytän manaatilta kokouikkarissa, mutta sekin on parempi vaihtis kuin michelin-bikinit. :´D
PoistaKova treeni synnytyksen jälkeen tekee vaan hallaa tuolle erkaantumiselle ja saattaa railoa kasvattaa ja muuttaa pysyväksi. Itsellä kolme raskautta, joista yksi hätäsektioon päätynyt (arpi pystyyn siis) ja laihdutus 140 kg tähän 70 kg. Joten, tätä kroppaa ei korjaa kun kirurgin veitsi, julkiselle en pääse ja yksityiseen ei varaa. Toisaalta, ikääkin jo niin paljon, että hällä väliä. Mun vatsa näyttää lähinnä kastroidun urosnorsun kivespusseilta, ainakin konttausasennossa. Kaksi löysää, tyhjää nahkapussia, siinä välissä se leikkausarpi! Harmittaa muut kun esteettiset seikat, eli ihan toiminnallinen haitta tuo löysä nahka, joka rullailee sinne tänne ja on jumpatessa tiellä! Naapurin lapsen, neljävee sanoin, sulla on aika surullinen nahka" :)
VastaaPoistaHannaHoo
Jestas mikä huikea laihdutus! Mutta kyllä tästä vatsanahan kuvailusta pitäisi antaa jonkinlainen rehellisyyspalkinto.
PoistaNo näinpä! Mulla olis ehkä ekojen viiden raskauden jälkeen ollut vielä vähän toivoa, mutta kun kuudes pitikin ottaa perätilan takia leikkaamalla ulos, niin se oli viimeinen niitti. Se arpi ja sen päälle kapuava raskauksista löystynyt nahka on vaan jotain jota en itsekään haluaisi nähdä, saatikka että sitä näyttäisi ikinä kenellekään. Missään. Eli en ui, ja jos uin niin mummouikkareissa ja mielummin ehkä jopa joku toppaliivi siihen päälle :-D
VastaaPoistaKyllä, samoilla linjoilla! Olen etelässäkin aina kiltisti t-paita päällä altaalla, koska ei pysty. :D
PoistaEkana kesänä synnytykseen jälkeen ostin tyylikkään kokouikkarin. Sitten vaan siirryin bikineihin kun tykkään niistä enemmän. En ole koskaan ollu teini-iän jälkeen "bikinikunnossa" niin mitä väliä. Jos miehetkin menee rannalle kaljamahat tanassa niin saa luvan kanssaihmiset kestää mun raskaudessa venyneen röllykän. Väirikkäät bikinit vie katseen pois vyötäröltä :-)
VastaaPoistaMut mun ongelma on se että se maha häiritsee mua itseäni, en yksinkertaisesti hyväksy sitä, joten laitan mieluummin piiloon. Uikkareissa on muuten tullut kaikenlaisia paita-housu -yhdistelmiä, varmaankin juuri tähän tarpeeseen. :D
PoistaHm, ja mistäs nyt sitten tällainen tavis tietää onko vatsalihasten erkauma vai muuten vaan laajentunut keskivartalo :D
VastaaPoistaSiihen on sellainen tunnustelutesti (googlaamalla löytyy) ja tietyt oireet viittaavat siihen. Ultralla sen sitten saa viimeistään selville.
PoistaRaskauksistasi on tietysti jo jonkin verran aikaa, mutta onko varma, ettei asialle ole enää mitään tehtävissä (muuta kuin liian kallis kirurginen toimenpide)? Itse jumppasin synnytyksen jälkeen fyssarin (Ira Rissanen) avustuksella erkauman kuntoon. Tuo homma vaan vaatii oikeasti asiaan perehtyneen fyssarin. Ainakin itse omasta kokemuksesta voin suositella Iraa.
VastaaPoistaTuskin on. Mulla oli vuosi Snadin syntymän jälkeen PT, jonka kanssa kasattiin tätä keskikroppaa. Ei se tuohon erkaumaan auttanut kokonaan, mutta syvät vatsalihakset sain taas käyttöön.
PoistaKiitos rehellisistä ja sopivan tummasta huumorista sun kirjoituksissa :) Mäkin takerrun nyt tuohon erkaantumaan. Omasta synnytyksestä ei ole vielä kuin 10kk aikaa ja erkaumaa on saatu kurottua yhteen hiljalleen. Olen kuitenkin kuullut myöskin, että jopa 8v synnytyksen jälkeen on saatu isoja erkaumia kurottua osaavan fyssarin avulla. Ira Rissasen perään kuulutan minäkin ja suosittelen isosti ottamaan yhteyttä sinne jos hommaan oikeasti löytyy intoa. Osaavat PT voi olla hyvä, mutta se ei todellakaan ole monen PT:n erityisalaa. Ira myös kouluttaa fyssareita ympäri Suomen, joten vähitellen niitä alkaa olla muuallakin kun pk-seudulla.
PoistaSiis...pt ei todellakaan ole mikään valvottu ammattinimike ja monella heistä ei ole alkeellisintakaan haisua esim. kehon virheistä -nimimerkillä siksi itsensä rikkonut. Just eilen katsoin salilla peilistä mun luontaista seisoma-asentoa (jos en mieti miten seison) ja se on ihan HIRVEÄ. Puuttuu siis tuki kaikista mahdollisista ryhtilihaksista ylhäältä aloittaen ja jatkuen vatsan syviin. Mun vaiva juontaa juurensa justiinsa tähän ja nyt kun itse tiedän monen vuoden "opiskeluiden" jälkeen niin en voi mitenkään ymmärtää että tällainen on mennyt valmennuksessa täysin ohi.
PoistaNoh, tarkoituksenani on sanoa, että todellakin kannattaa käyttää tuon tyyppisissä ammattilaista ja fyssari voisi olla sellainen. Toki moni fyssari on myös PT ja se auttaa paljon. Mäkin voin ryhtyä pt:ksi kun paljon tiedän, mutta joo, se kertoo kaiken huonon puolen alasta että kuka tahansa voi sitä hommaa tehdä. Munkin valkkaamalla oli ns, meriitit kunnossa mutta kun eteen osuu viallinen yksilö ohjattavaksi niin siinä se ammattitaito testataan.
Itse jouduin opettelemaan kaiken väärin opetetun uudestaan ja se tapahtui fyssarin kanssa, joka oli myös pt.
Tää mun pt oli ammattivalmentaja ja perehtynyt synnyttäneiden naisten keskivartalon entisöintiin, mutta toki voi olla että hän ei osannut. Harvemmin kai kukaan kuuluttaa sitä että kaikkien kanssa ei onnistu.
PoistaMä synnytin niin vanhana (33 & 37 v) että sekin vaikuttaa lopputulokseen.
ymmärrän kirjoituksen pointin, mutta on sääli että tässä maailmassa alkaa tilanne olla se, että jos et näytä mallilta, niin sulla ei oo oikeutta kulkea vähissä vaatteissa missään. ja kun nuoret näkee vaan median ihannekuvia ja niitä lähes täydellisiä tavisvartaloita, niin unohtuu se, että kaikki me ollaan erilaisia ja silti ihan ok.
VastaaPoistajust se, että jengi suostuu verhoutumaan tai ei edes mene julkisille paikoille vähissä vaatteissa edistää sitä ajattelutapaa, että se ei jotenkin ole kaikille sallittua tai suotavaa.
en nyt sano että sun pitäs omalta mukavuusalueelta joksikin lähettilääksi ruveta :)
Joo, tämä on ihan totta. Ja ymmärrän hyvin sen, että pitäisi olla häpeämättä tätä kroppaa, mutta kun se on hirveä enkä halua *itse* nähdä sitä. Se on kuin kutsumaton vieras, josta ei pääse eroon. Silloin on ainut vaihtoehto katsoa muualle. Säärifobiasta sen sijaan olen päässyt eroon - on kai sekin jotain. :)
PoistaItse olen kolmen raskauden ja alatiesynnytysten jälkeen kroppaani melko tyytväinen. Tiedän, ettei se ole "täydellinen", ei missään nimessä timmi eikä sellainen kuin ennen, mutta kelpaa minulle ja saa siis kelvata muillekin. Mutta… lapsen suusta sen totuuden kuulee… 4-v tyttäreni aamulla "äiti sulla aika hassut tissit, kun ne on niin alhaalla, yleensä tissit on ylempänä" :D
VastaaPoistaLapset, nuo pienet totuuden torvet! Uimahallit on pahoja paikkoja kyllä näille kommenteille.
PoistaJotenkin tästä tuli masentava olo. Jos sinun näköisesi nainen ajattelee noin, niin mitä tässä pitäisi ajatella omasta ulkonäöstään ja kehtaako sitä liikkua enää minkäänlaisissa uikkareissa. :/
VastaaPoistaEi minun komplekseistani pidä mitään johtopäätöksiä vetää - muuta kuin sen että ai tuolla on tommoinen kompleksi. Minun kohdallani vyötärönseudun muutos verrattuna siihen minkä kanssa olin elänut jo yli 30 vuotta oli aika iso. Ja minun tapani käsitellä asiaa on kieltäytyä hyväksymästä muutosta ja piilottaa se. Ei siinä sen ihmeempää.
PoistaMulla on vähän samat fiilikset eli yritän tyytyä näihin epäkohtiin ja kukaan ei varmasti usko, että mulla olisi jotain komplekseja :/ Ei se ulkonäöstä ole kiinni ja näen sen hyvin duunissa mitä silloin tällöin teen - näen paljon vähäpukeisia naisia ja vaikka itse olen monesti samanlainen niin toisen suusta se kuulostaa ikävältä. Eli vähätellään omaa vartaloa, hävetään sitä vaikka omaan silmääni on täydellinen, juuri sellainen mitä voisi kadehtia jos edes sen osaisi.
PoistaSitten on tietty tää jonkinlainen fitness-buumi (olkoonkin, että vain lööpeissä, onhan se pienen piirin puuhaa) ja näin vastakkaisen sukupuolen edustajana ihan liikaa törmää niihin miehiin jotka sitten arvostelee kun suominaiset on niin läskejä. Ei ehkä kadulla, mutta somehan on näitä täynnä - ei se paikka ehkä omiaan nostamaan kenenkään fiilistä omasta vartalostaan vaikka tavallinen vartalo on aina ollut se normi ja niitä on eri mallisia :)
Moni äiti on saanut apua erkauman kuromiseen Tupler´s Technique ohjelmasta ja olen itse nähnyt kuinka suuria erkaumia tällä saatiin korjattua. Itsekin kuroin neljän-viiden sormen levyisen erkauman tällä umpeen. Treenit oli helppoja ja ne aloitetaan istualtaan. Paljon simppliä toistoa.
VastaaPoistaOman tulevaisuuden kannalta se kannattaa kuroa umpeen.
https://diastasisrehab.com/
Marjaana Siivola
Synnytyksen ABC
Hyvä että näitä konsteja löytyy! Mun tulevaisuus on niiin takanapäin, mutta toivottavasti joku muu saa apua.
PoistaJokaisella on varmasti joku niitti, josta ei pääse yli. Minulla se on toisella puolella kasvojani oleva tuliluomi. Luulin jo olevani asian kanssa sinut, mutta sitten näin itseni videolla ja kauhistuin, ovatko kasvoni todella noin toispuoleisen näköiset. Auts. Että ymmärrän.
VastaaPoistaOlen ollut iloinen, että nuoret tuntuvat käyttävän minihameita jne. kiloista välittämättä. Minun nuoruudessani isokokoisille oli tarjolla vain kaapuja.
Tässä muuten on varmasti isot sukupolvierot - vaikka kauneusihanteet ovat kärjistyneet myös se kapina on voimakkaampaa. Veikkaan että jokaisella on joku juttu ja se saattaa olla sellainen että muut eivät sitä juuri huomaa.
PoistaErkauman saa kuntoon osaavan, lantioseudun lihaksiin erikoistuneen fysioterapeutin avulla!
VastaaPoistaMoni on täällä kehunut Ira Rissasta, niin minäkin. Iran avulla sain puolessa vuodessa kuntoon 7cm erkauman. Mulla erkauma aiheutti pahat selkäkivut ja esti juoksuharrastuksen, joten ihan oman hyvinvoinnin takia se oli hyvä saada kuntoon.
Kirjoitin juuri kokemuksista blogiini http://ehdoton-ehka.blogspot.fi/2016/04/vatsalihakset-kuntoon-kahden-raskauden.html. Rohkeasti apua etsimään vain!
Hyvin tsempattu! Hauskaa että sait kimmokkeen tähän Vuoden mutsiin kirjoittamastani jutusta! :)
PoistaPakko vielä kommentoida vanhaa juttua, että itse sain oman kolmen sentin erkaumani umpeen viisi vuotta kakkosen syntymän jälkeen. Reseptinä vuosi pilatesta kerran viikossa (erityisesti vinot vatsalihakset) ja lisäksi se, että istumaannousut oli KIELLETTY ennen kuin erkaantuma on umpeutunut. Eli oman kokemuksen perusteella arvelisin että merkitystä on paitsi sillä mitä tekee, myös sillä mitä jättää tekemättä (esim. kovat vatsarutistukset).
VastaaPoistaJos joku vielä eksyy lukemaan tätä, Rissasen lisäksi hyvä fysioterapeutti on Mari Camut. Itselläni oli kolme vuotta toisen muksun syntymästä, kun päätin tehdä jotain muutaman sentin kololle vatsalihasten välissä. Siihen kolmeen vuoteen mahtui mm. punttarilla tehtyjä linkkareita ja lankutusta (mitä ei saisi tehdä, jos syvät vatsalihakset eivät ole kunnossa), minkä seurauksena selkä oli kestojumituksessa. Mari tsekkasi tilanteen koko kropan ryhdistä lähtien ja antoi ohjeet jatkolle. Mikä parasta, treenejä pystyi tekemään myös mm. lapsen kanssa sängyllä pötköttäessä, joten niitä tuli oikeasti tehtyä. Nyt erkauma on alle sentin luokkaa ja paikoitellen hävinnyt kokonaan.
VastaaPoistaMinulla takana 4 raskautta, ja jo lapsena minulla oli pömppämaha, johtuen notkoselästä ja runsaasta askitesnesteestä (ei tiedetä miksi sitä minulla on). Nyt yli 4-kymppisenä näytän kroonisesti siltä kuin olisin seitsemännellä kuulla :D Vatsakalvo venynyt, vatsalihakset erkaantuneet, kaikki 15 ylikiloa tulleet myös omenaisesti vatsaan. Ja arvatkaa mitä? En voisi vähempää välittää :D Menen uimaan ja ratsastamaan ja vaikka minne, enkä ajattele, mitä muut minusta ja muodoistani ovat mahd. mieltä. Ei liikuta sitten tippaakaan. En myöskään omista yhtäkään merkkivaatetta, en meikkaa, en ole ikinä käynyt kosmetologilla tai lakannut kynsiäni. Ja - olen niin pirskatin onnellinen, aidosti :) Blogiisi eksyin etsiessäni tietoa selän tukivöistä. Selkäni on leikattu useaan kertaan nääs.
VastaaPoista