Tiedätte. Lihavuus periytyy (jopa 40-70% lihavuudesta voi olla perinnöllistä) ja ihminen lihoo helpommin kuin koskaan (eikä kukaan varmasti tiedä, miksi).
Laihduttaminen taas on hankalaa. Yksi tutkimusryhmä vahvisti havaintoni, että kaloreiden laskeminen on liian vaikeaa. Tavalliselle pulliaiselle, joka ei omista grammavaakaa, ei aina jaksa tehdä omia eväitä duuniin eikä muista sujuvasti elintarvikkeiden energiapitoisuuksia, tämä pitää paikkansa. Ryhmä ehdotti ratkaisuksi suupalojen laskemista. Jotenkin jälkimmäinen ei vaikuta yhtään sen helpommalta tavalta.
Erityisesti nilkkaani kalahti tieto siitä, että sokerirakkauteni ei laannu. Ihminen tottuu vähäsuolaiseen ruokaan ja alkaa pitää sitä paremman makuisena kuin runsassuolaista, mutta sama ei päde sokeriin. Sokerittomuuteenkin toki tottuu, mutta mieltymys säilyy entisellään.
Ja ei, en yllättynyt. Jouluaattona huomasin, että karkit eivät olleet muuttuneet kolmessa kuukaudessa ollenkaan pahanmakuisiksi. Rimpuilen ehkä niistä eroon koko loppuelämäni.
H-u-o-h.
Koska epätoivoon ei ole varaa ja ehkä joku teistäkin kaipaa tsemppihenkeä, kokosin tähän kolme tuoretta, positiivista laihdutukseen liittyvää tiedeuutista.
Laihtumisen salaisuus saattaa piillä suolistossa. Tutkimuksessa havaittiin, että yksilöiden verensokeri vaihteli laajasti syömisen jälkeen vaikka tutkittaville tarjottiin aivan sama ateria - ja syy saattaa johtua ihmisen omasta mikrobikannasta. Niinpä siis kaikille laihduttajille sopivaa syömisohjetta on aika mahdotonta laatia vaan ruokavaliota pitäisi räätälöidä yksilöllisesti. Lisäksi erityisesti laihojen ihmisten - hmh - suolensisällön maailmanmarkkinahinta lienee nousussa.
Makeanhimoon en ehkä löydetty vastamyrkky. Näläntunteen säätely on monimutkainen prosessi johon osallistuu myös maksan tuottama hormoni. Tutkijat havaitsivat, että erityisesti FGF21-hormoni säätelee maksan sokeriaineenvaihduntaa ja insuliiniherkkyyttä, ja muun muassa makean syöntiä. Itse ottaisin tätä mielelläni lusikallisen kolmen aikaan iltapäivällä.
Ruokailun rytmittämisellä on väliä. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kirjoitti hyvin kiinnostavan jutun siitä, miten samalla määrällä samanlaista ruokaa eri aikaan nautittuna saadaan painonhallinnan kannalta eri lopputulos. Luonnollisesti juuri se minulle luontaisin iltaan ja yöhön painottuva syöminen on juuri se pahis, mutta voisin kokeilla raskaampaa aamupalaa kuin veteen tehtyä pikapuuroa.
Näitä uusia läpimurtoja odotellessa jatkan karkkilakkoani ja aloitan sen viime vuonna toimivaksi havaitun kurinpalautuskuurin, koska glögipainotteinen joulukuu teki tehtävänsä. Viiskakkosella mennään siis ainakin tammi-helmikuu.
Kuinka moni teistä aikoo jonkinlaista elämäntaparemonttia tehdä? Mitä muutoksia on mielessä?
Heh, minä tarvitsisin sitä vastamyrkkyä ainakin pari desiä iltapäivällä... Jotain tarttis tehdä, kun kaikki vaatteet kiristää ja puristaa. Ehkä tämä tästä, kun mieskin lupasi tsempata herkkujen vähentämisessä. Pienin askelin...
VastaaPoistaTsemppiä! Kyllä se auttaa kun on tuki kunnossa! Mutta kannattaa ottaa joku konkreettinen tavoite ja riittävän pitkäksi aikaa, jotta vaikutuksia voi seurata. :)
Poista2 vuotta sitten laitoin fb-päivityksen :" Pidän herkkulakkoa niin monta päivää kuin tämä saa tykkäyksiä" ja kaksi kuukautta sitten tuli päiviksi... kaksi ekaa viikkoa oli kammottavat, mutta kun siitä pääsi, aloin tuntea oikeaa nälkää ja kylläisyyttä. Tajusin, että olin syönyt ihan liikaa lounaalla ja päivällisellä, ja iltapäivä tuli puputettua salaisia herkkuja! Kunnon aamupala, pienempi lounas, hedelmävälipala, päivällinen ja mini-iltapala sekä kahvia päivän mittaan. Lakko jäi puolivuotiseksi, kun oikein innostuin, tosin herkkuja on taas tullut, mutta on tässä 15 kiloa jäänyt ja energiaa on muille jakaa! Paras tapa aloittaa on nimenomaan kuuluttaa siitä Katjan tavoin julkisesti, niin ei pokka anna periksi lopettaa liian aikaisin ;)
VastaaPoistaIhan mieletön saavutus tuo 15 kg! Ja ehdottomasti julkinen lupaus niin ei ensimmäiseksi mene vessasta alas kun tulee heikko hetki. :)
PoistaMeinasin aloittaa jonkin sortin ruokaremontin heti sen jälkeen, kun lopetan rintaruokinnan (vesseli on nyt 9,5-kuukautinen ja haluan vielä muutaman kuukauden jatkaa imettämistä). Raskaudenjälkeisiä liikakiloja ei ole onneksi kuin pieni kourallinen, mutta sitä enemmän mua vaivaavat iho-ongelmat (yli vuosikymmenen kestänyt ekseema) ja viime vuosina ilmenneet vatsavaivat. Muutin reilut 4 vuotta sitten Alankomaihin, minkä jälkeen olen kärsinyt suhteellisen usein siitä, että pakki on TO-DEL-LA sekaisin ja pahimmassa tapauksessa kunnon ripulista (yh!). Se on vielä pienehkö mysteeri, mistä niin iso ero voisi johtua, koska Suomessa en pahemmin kärsinyt mahavaivoista, mutta epäilisin Hollannin leipäkulttuuria, esim. aamupalaksi ja lounaaksi syödään poikkeuksetta aina voileipiä (ja se leipä sitten on hyvin usein sitä valkoista pullamössöleipää...)
VastaaPoistaTsemppiä remppaan! Ruokailumuutokset toki voi aloittaa vaikka heti. :) Imetys pitää oman hormonitoiminnan myös aika alamaissa - kannattaa katsoa tilannetta ainakin hetki imetyksen lopettamisen jälkeen.
PoistaItsekin olen ihmetyksellä lukenut, kun jotkut sanovat, että ei tee mieli sokeria pitkän lakon jälkeen tai vaikka viiniä. No viiniä en itse juo, mutta ei ne juomani alkoholilaadut tauon jälkeen kyllä yhtään pahalta maistu :D Nytkään ei toki sokeria tee yhtään mieli (suklaata tms.) mutta tuskinpa pahoin voisin vaikka söisin ;) Tasan ei käy onnen lahjat, jotkut meistä joutuu välillä tekemään töitä sen eteen ettei käsi käy herkuissa. Pitkäänkin saattaa mennä ettei tee mieli, mutta se mieliteko siellä jossain aivolohkossa lymyää.
VastaaPoistaNo niinpä! Juuri kun luulen että tämä tästä helpottaa, jossain postin kassalla on asiakkaille pieni karkkitarjoilu ja tunnen kuinka vesi herahtaa kielelle. Saakeli.
PoistaMulla olis tästä järjettömästä sokerikoukusta ja iltasyömisestä irtautuminen. Tänään juuri 2kk täyttäneen vauvan imetys+yöheräilyt ei varsinaisesti auta projektissa... ja kun 4v on kotona myös niin tadah. Aseena pidän ruokarytmin remontointia; tällä hetkellä aika normikaava on aamupala-ehkä joku hätäbanaani, yleensä ei-päivällinen-meganälkään syöty iltapala, oujeah. Aion nyt skarpata kunnolla ja oikeasti syödä sen nelivuotiaan kanssa kaikki ateriat, enkä esim. viikkailla pyykkejä tmv.
VastaaPoistaLiikunta mulla on jo palannut osaksi arkea, ilman tulisin hulluksi. Joku kysyy että miten ihmeessä jaksan liikkua yöheräilyjen kanssa, mä vastaan että miten ihmeessä itse jaksat arkea ILMAN liikuntaa. :)
No tsemppiä siihen! Mun elämä ilman karkkia (TM) on nyt neljännellä kuulla. :) Sulla on niin pieni vauva vielä, että ei kannata liian kovia haasteita heittää. Hyvä kuitenkin jos olet saanut tuon liikunnan pidettyä mukana!
PoistaElämäntaparemontti tiedossa! Minun on nyt otettava itseäni niskasta kiinni ja aloitettava liikunta. Tämän taaperoiden perässäjuoksemisen lisäksi haluan tehdä jotain oikeaa, semmoista hikiliikuntaa. Lapset eivät voi olla ikuinen tekosyy. Otin tavoitteekseni 100 oikeaa liikuntakertaa vuoden aikana. Sokeria vähennän myös.
VastaaPoistaTsemppiä, tuo numeerinen tavoite on hyvä! Lapset ovat muuten yleensä syy vain äidin liikkumattomuuteen. ;)
PoistaKiinnostaisi tietää, miten selität tytöille ne paastopäivät? Syöttekö yleensä yhdessä iltaruokaa arkena? Miten kerrot heille laihduttamisesta?
VastaaPoistaEmme oikeastaan puhu laihduttamisesta. Syömme yhdessä vaihtelevasti eikä kukaan kysele, jos en syö.
PoistaTäällä blogisi uskollinen lukija, kommentoin nyt ekaa kertaa. Nämä laihdutusjutut ovat aika tylsiä lukea. Homma on simppeli, syö vähemmän, ole vaikka pienessä nälässä koko ajan. Ei siinä ole mitään vaikeaa. Ennen ja jälkeen urheilua tilanteeseen sopivat ruoat. Tämä laihdutushomma ja sen vaikeudesta valittaminen on niin kummallista, koska kaikki tietävät, miten ihminen laihtuu. Teippi vaikka suun eteen :) Tsemppiä!
VastaaPoistaNiin ja itse olen päinvastainen tyyppi, minun on vaikea syödä tarpeeksi. En jaksa lappaa koko ajan ruokaa suuhun, karkkeja en voi syödä koska lapset. Eli tämä oli vain minun näkökulmani asiaan.
No mutta, eihän kaikki voikaan aina kiinnostaa ja me olemme selvästi aivan erilaiset ihmiset aineenvaihdunnaltamme. Laihduttaminenhan ON ihan tunnetusti suurimmalle osalle vaikeaa, eikä se helpotu sillä että siitä ei puhu. Päinvastoin, on etsittävä ne itselle sopivimmat tavat toteuttaa sitä totuutta jonka kaikki tietävät. :)
PoistaMä ainakin lisäisin tähän vielä sen että laihdutus voi jopa olla helppoa, loogistakin (joillekin)jos vaan omaa hyvän itsekurin, vaan kun aikuinen ihminen on monesti parkkiintunut niihin omiin tapoihinsa jotka ylimääräiseen painoon on johtaneet, niin sen painon poissa pitäminen onkin sitten jo ihan oma lukunsa. Siitä ikuinen jojoilmiö, harva kun jaksaa kuitenkaan lopun ikäänsä todella vahtia niitä syömisiään, ja monella se jatkuva vahtiminen vaan olisi ainoa keino jolla kilot pysyisi pois.
PoistaMä ainakin tykkään näistäkin postauksista, jatka toki!
Mitenköhän tuo toimisi, jos vastaava ohje annettaisiin esim. alkoholisteille: "Se on helppoa, älä vain juo sitä viinaa. Laita vaikka teippiä suun eteen!"
PoistaEi pahalla, mutta jos ruoan ja herkkujen kanssa ei ole itse joutunut tappelemaan, on vähän jäävi antamaan tuollaisia neuvoja. :) Me olemme yksilöitä, toisille jotkut asiat ovat vaikeampia kuin toisille. Itselläni esimerkiksi oli lastenleikkiä lopettaa alkoholin käyttö täysin, mutta enpä odota, että se olisi kaikille yhtä helppoa.
Kaikilla on omat haasteensa! Toisten on vaikea syödä tarpeeksi, toisten vaikea olla syömättä. Minä rakastan karkkia. Kiloja on tullut kolmen lapsen myötä n. 10-13 ylimääräistä. Nyt isot lapset. Sain vuosi siten puhtia juuri tästä blogista ja aloitin 5:2 - dieetin. Ikinä ennen en ole onnistunut pudottamaan painoa yhtä helpolla ja paljon (vaikka ei se niin helppoakaan aina ollut)...yrityksiä on ollut muutama. Dieettiä pidin kevään ja loppukesästä toinen pieni rupeama. Välillä oli taukoviikkoja. Silti en ole jättänyt karkkeja! 5 kiloa olen saanut pidettyä (pysyvästi) pois ja nyt olisi tarkoitus ottaa toinen spurtti ja toiset 5 kiloa. Kummasti nostaa itsetuntoa, kun joku huomaa tai saa käydä ostamassa pienemmät farkut. Oma hyvä olo on paras palkinto. Ja liikunta menee nyt rinnalla (sauvakävelyä ja kahvakuulaa). Tosi vaikeaa on yrittää nelikymppisenä oppia terveellinen elämäntapa kaikkinensa - mutta olen toiveikas. Ja kaikki alkoi tämän blogin lukemista. KIITOS ♡
VastaaPoistaSiis kaikki alkoi tämän ihanan blogin lukemisesta ♡
PoistaOlipa ihana palaute ja loistosuoritus! Hyvä olo todellakin on paras palkinto, mikä motivoi elämänmuutoksen jatkamisessa! Mä muuten huomaan että nyt taas karkkihimo nostaa päätään kun kroppa kärsii kalorivajeesta, mutta yritän olla ratkeamatta.
Poista