Ongelma on tiedostettu ja nyt on aika aloittaa uusi elämä. Olenkin siirtynyt sitkuttelemaan, pitäisi-moodiin. Siirrän aloituksen deadlinea koko ajan eteenpäin.
Oikein naurattaa tämä etukäteen lannistunut olo. Usko onnistumiseen puuttuu eikä mitenkään jaksaisi. Olisi niin paljon mukavampaa ja helpompaa olla tekemättä mitään.
Entäs jos ei tekisi? Keksin tekosyitä ryhtiliikkeen lykkäämiselle vaikka kuinka paljon.
En stressaannu kovin helposti, mutta syyskuu on sille otollista aikaa. Vähenevän valon (josta muuten kärsivät erityisesti iltavirkut) lisäksi syyskuu on minulle vuoden kiireisin kuukausi, mikä aiheuttaa paitsi keskimääräistä pahempaa kalenterisäätöä myös huonoja yöunia.
Ryhdistäytyminen sopii todella huonosti väsymykseen, koska siihen pitää motivoitua ja keskittyä - viiskakkosellakin pitää muistaa rytmi ja suunnitella paastopäivän eväät.
On selvää, että huonoista yöunista johtuva väsymys on ihan oikea fysiologinen tila, joka ei katoa kahvilla tai positiivisella ajattelulla. Jos ei jaksa, ei jaksa. Silloin on laitettava kaikki paukut siihen, että tunnelin päässä näkyisi valoa.
Mutta sitten on epämääräistä energiattomuutta, aloitekyvyn puutetta ja epäonnistumisen pelkoa - sellaista psykologista vellontaa. Jos motivaatio puuttuu, ei mitään tapahdu. Vaikka tiedän ihan hyvin, että kun saan sen ensimmäisen askeleen otettua, alan taas uskoa pystymiseen, mikä motivoi.
Mutta mikä on se tapa, jolla saa sen ensimmäisen askeleen otettua?
Minulle toimii itseni yllättäminen.
Pääsin jumppaan, kun pinkaisin hetken mielijohteesta aamutunnille.
Toiseksi päätin viime viikolla, että viimeinen irtispussini on nyt ostettu. En kieltäydy sokerista kokonaan, mutta karkkien syömislakko saa nyt jäädä toistaiseksi voimassaolevaksi tilaksi. Aika paha, mutta näillä mennään.
Lopetin pari vuotta sitten stressaamisen näistä asioista. Mitä aiemmin lopettaa, sen parempi mielestäni. Teen, mitä jaksan, siinä se.
VastaaPoistaMua ottaa niin pannuun oma saamattomuuteni, että en vaan voi antaa olla. Ja näin paskoilla geeneillä hyvä niin.
PoistaEnsimmäinen viikko tai kaksi on vaikeaa, sitten helpottaa eikä irtiksiä enää edes muista. Tsemppiä!
VastaaPoistaVoi kun toi pitäisikin paikkansa. Testasin vuosi takaperin kuukauden verran kokonaan sokeritonta elämää, mutta kun lakko loppui huomasin ainoastaan että pienempi määrä riittää, sokerinhimo oli kyllä tallella. :( Salmiakkiufot, neva foget.
PoistaVoin lämpimästi suositella astangajoogaa!
VastaaPoistaSiinä tavoitellaan kropan ja mielen balanssia - omien voimavarojen ja omaan elämänrytmiin sopivalla moodilla.. Kummasti se vaan yhä " koukuttaa" viiden vuoden jälkeen. ;)
Kylla kannattaa pitaa huolta kropasta. Kuten tiedat, kaikki ruoka mita sinne tuuppaa vaikuttaa terveyteen varsinkin pitkassa juoksussa!
VastaaPoistaSokerinhimohan on vain energiataloudellisen elimistomme himoa nopeaa energiaa kohtaan ja sita yllapitaa monet muutkin elintarvikkeet, esim. hedelmat tai kaikki valkoisesta vehnasta tehdyt tuotteet vaikkei niissa olisi lisattya poytasokeria. Paahtoleipa vastaa palamistuotteena noin parin teelusikallista sokeria. Jos ruokavalioosi kuuluu nopeita hiilihydraatteja tai vaikka tarkkelysta, niin sokerihimo ei taltu pelkastaan karkkihyllya kiertamalla. Lisaksi kyltymattoman sokerinhimon taustalla voi olla suolistoflooran epatasapaino. Endersia mukaillen, siella valtaan paasseet sokerinhimoiset suolistobakteerit huutaa "lisaa sokeria" ja manipuloi sun aivot toimimaan :-)
Pikamotivaatioksi lue siis Giulia Endersin Suoliston Salaisuus > ruoka, ruuansulatus, suolistofloora ja aineenvaihdunta vaikuttavat laajalti paitsi immuniteettiin myos mielenterveyteen ja aivojen toimintaan.
Itseltani todella katosivat sudennalka-kohtaukset seka sokerinhimo vasta taysin viljattomalla ruokavaliolla. Viljattomalle "jouduin" muista syista pahojen allergioiden ja ihottuman takia, jotka lievenivat ruokavaliolla, mutta sivutuotteena tuli muutakin hyvaa.
Jos tarvitset enemman motivaatiota niin lue vaikka sokerin vaikutuksista syopien kehitykseen tai mene kaymaan ravintovalmentajan luona. Suosittelen myos Paula Heinosen kirjoja, Biohakkereiden podcasteja tai vaikka Pronutrionist-sivuja lisamotivaation hakemiseen.
Sokerille ON myos hyvia vaihtoehtoja. Esim. leivonnassa karppisokeri, koivusokeri, agavesiirappi. "Makeisina" voi syoda esim taateleita, kuivattuja marjoja tai tummaa suklaata, jossa on hyvin vahan sokeria.
Tsemppia!!
Iik, en mä sokeria ole hylkäämässä vaan *karkkipussit* - lähinnä siksi että suurin osa turhasta sokerista tulee just niiden kautta, suklaa ja keksit ei himota samassa määrin. Ja mun makunystyrät huomaa kyllä selvän eroon tervapirujen ja kuivattujen taateleiden välillä, mutta varmasti toimii jollekin muulle. ;)
PoistaVoin olla etta se ei onnistu, koska elimistollehan on sama missa muodossa se sokeri tulee. Jos sita kuitenkin tulee se saattaa yllapitaa eapatasapainoa suolistossa ja siita syysta koet sokerinhimoa...
VastaaPoistaTassa mielenkiintoinen dokkari tanaan: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/08/toiset-aivomme
Jotenkin multa unohtui se mun paapointti kun eksyin tuohon sokeriin :-) Nythan sanotaan etta suolisto on meidan toiset aivot (Endersin kirjassa on tasta, varmaan tossa dokkarissa kans). Eli epamaaraiset oireet kuten energiattomuus, vasymys, heikko unen laatu, jopa depressiiviset tunteet, aloitekyvyttomyys jne. saattavat juontaa juurensa sinne suolistoon aivojen sijaan. Sokerinhimo voi olla yksi niista lukuisista oireista, jotka kertovat suoliston terveydesta.
VastaaPoistaJoo, toi oli hyvä dokkari, olen sen tänne blogiin jo linkittänytkin. Kiinnostavaa nähdä mitä alkaa löytyä kun aihetta tutkitaan lisää.
PoistaNiinpä! Suolistoa tuhoavista elämäntavoista vaan on tullut niin normaaleja että paradigmanmuutos on vaikea. Tarkoitan tässä sitä mitä yleisessä keskustelussa ja suosituksissa nimetään "terveelliseksi". Olen ihan koukuttunut noihin biohakkereiden podcasteihin juurikin koska he edustavat vastavirtaa.
PoistaMä suhtaudun kyllä kaikkiin "vastavirran" itseoppineisiin ravitsemusasiantuntijoihin hyvin kriittisesti. Luotan vain ja ainoastaan tieteellisiin tutkimuksiin ja toivon että saan lukea suoliston hyvinvoinnista tieteellisistä julkaisuista kuin superfood-kauppiaiden blogeista.
PoistaNuo mainitsemani ovat itse asiassa kaikki hyvinkin virallisesti oppineita lääkäreitä ja tohtoreita, eikä yhtäkään superfood kauppiasta (?). Tarkoitin sitä, että pitkään on pidetty terveellisenä nimenomaan vähärasvaisuutta, ei niinkään vähähiilihydraattista, mutta tämä katsantokanta on jo muuttunut
PoistaTsemppiä karkkien hylkäämiseen! Alku on se vaikein, mutta kuukauden jälkeen helpottaa ja kahden vuoden jälkeen et edes muista niiden olemassaoloa. Itse lopetin karkin mussuttamisen reilu 2 vuotta sitten. Keksejä, leivonnaisiam jäätelöä syön edelleen mutta en makeisia.
VastaaPoistaKatsotaan kuinka käy! Pari todella pahaa päivää ollut, mutta olen samalla linjalla että sokerista en kokonaan kieltäydy mutta karkkia ei elimistöni todellakaan tarvitse.
Poista