 |
| Perheen ei-nirso duunaa salaattia. |
Suosikkikommenttini ovat seuraavat.
"Lastenlistat ovat turhia."
Tämä listoihin tuijottaminen johtaa harhaan. On ihan sama, miltä listalta sopiva ruoka löytyy, kunhan se löytyy. Annosten puolitus ja tuunaus pitäisi olla ihan default-hommaa (myös aikuiselle), on ihan sama, valitaanko annos aikuisten vai lasten listan kautta. Palveluasenne ratkaisee: jos maistuva ruoka järjestyy jollain tapaa, ravintola on bisnesideansa sisäistänyt.
"Kotonakin lapset ja aikuiset syövät samaa ruokaa."
Joissain perheissä syödään, joissain ei. Saman perheen lapset voivat olla ruokailun suhteen kuin yö ja päivä - vaikka heitä kuinka yhtälaisesti osallistettaisiin ruoanlaittoon ja tarjottaisiin monipuolisia makuja. Kun perheessä on tarpeeksi nirso lapsi, ei jokaisesta ruokailusta jaksa eikä kannata tehdä koko perheen kidutustuokiota pakottamalla kaikille erikoismakuja "tottumiskoulutuksen" nimissä, vaan säilyttää ruokailutilanne miellyttävänä.
Näillä asioilla on nimittäin tapana tasoittua vuosien mittaan. Jonain päivänä ennakkoluulot voivat hälvetä joko kavereiden aiheuttaman sosiaalisen paineen tai henkilökohtaisen kehityksen tuloksena. Mutta jos koko ruokapöytää kohtaan on syntynyt kammo, vahinkoa voi olla vaikea korjata jälkeenpäin.
"Jotain ollaan tehty oikein, kun lapsi tilaa karitsaa munakoisohillokkella."
Tätä kuulee yllättävän usein: vanhemmat ottavat omaksi kasvatusansiokseen ruokaan ennakkoluulottomasti suhtautuvan lapsen. Ihan kuin kuin jokainen luonteenpiirre ja valinta olisi kasvatuksen tulos. Olen äärimmäisen kateellinen kaikille, joiden lapset eivät ole nirsoja, mutta en itse kehtaisi väittää, että kyllä lapset nukkuvat aamulla kymmeneen kun heidät siihen vain määrätietoisesti ohjaa.
"Miksi aina lapsille on nakit ja ranskiksia?"
Hyvä että on. Jos vaikka joku haluaa niitä, koska kotona ei ikinä saa. Nakeista en piittaa mutta tykkään itsekin hyvistä, rapeista ranskiksista ja napsin ipanoiden lautasilta aina muutaman. Naminami!
"Leikkipaikatkin ovat turhia!"
Miksi ihmeessä olisivat? Vain (jotkut) aikuiset tykkäävät jököttää paikallaan pari tuntia. On tosi hyvä jos lapsille on tarjolla lasten viihdykettä.
Mutta tämä nyt on tätä. Tuntuu, että ruokailuun ylipäätään suhtaudutaan nykyään lähes uskonnollisella kiihkolla - koska se on mahdollista. Minulle ravintolaruokailu lasten kanssa on enemmän palvelukokemus, johon vaikuttaa yhtä lailla hyvät penkit ja nopea palvelu kuin ne täydelliset ranskikset.
Meidän lapselle se leikkipaikka on se juttu. Aina ravintolaan/kahvilaan mentäessä ensimmäinen kysymys on, että onko siellä leikkipaikka. Ja täytyy myöntää, että itsekin tykkään leikkipaikoista - saa omaa rauhaa tovin :)
VastaaPoistaJoo, hyvä leikkipaikka on monella tapaa hyödyllinen. Vaihtoehtona on nimittäin sen alkupalaleivän puputtaminen, mikä vie sitten Skidiltä nälän täysin. Argh.
PoistaSamaa mieltä. Ruokapöydästä on turha tehdä taistelutannerta, varsinkaan reissussa. Matkalla ja vieraissa paikoissa omat lapseni haluavat yleensä syödä tuttua ja turvallista ruokaa. Jo pienikin vivahde-ero maussa voi olla liikaa pienelle ihmiselle: korsi, joka katkaisi kamelin selän. Lisäksi iän mukana lapsi voi kulkea kohti nirsoutta ja pois siitä: 1-vuotiaana raakaa sipulia ja oliiveja syövä saattaa 5-vuotiaana saada slaagin ne nähdessään.
VastaaPoistaAlekirjoitan! Meillä esikoinen oli äärimmäisen allerginen kolmevuotiaaksi asti, siten tapahtui jokin ihme ja yksi kerrallaan ruoka-aineet alkoivat sopia. Olin varautunut siihen että kolmella ruoka-aineella elänyt lapsi protestoisi kovasti uusia makuja kohtaan mutta näin ei käynyt, maisteli ennakkoluulottomasti ja tykkäsi lähes kaikesta. Nyt kuusi vuotta täytettyään ei suostu maistamaan mitään uutta, lempiruoka vaihtuu viikoittain ja edellisen viikon lemppari on suoraan hanurista... Nautin sitä kun saan mennä ravintolaan, tilata lapsille ne takuuvarmat suosikit (esim. meillä ei kotona syödä ranskalaisia joten ne ovat erikoisherkku) ja nauttia sitä että kukaan ei kiukuttele mun tekemästä ruoasta. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, pääasia on että ravintolalla on halua ja mielenkiintoa toteuttaa myös lapsiperheasiakkaiden toiveita jotta ruokailu on miellyttävä kokemus kaikille osapuolille :)
PoistaJep, mulle on henkisesti liian raskasta tapella joka aterialla. Syököön mitä syö. Mutta säännöt on nirsoilijalle selvät:
Poista- maistaa pitää kaikenlaisia ruokia koska ikinä ei tiedä jos vaikka olisikin hyvää
- rohkeampaa pikkusiskoa ei vedetä mukaan pelleilyyn vaan kaikki nirsoilut esitetään todella diskreetisti eikä koskaan yökitä.
Mä kartan leikkipaikallisia ravintoloita, kun silloin harvoin kun tätä porukkaa voi viedä ulos syömään, on tavoitteena ns. tapakasvatus, istutaan kaikki pöydässä ja jutellaan mukavia, sitten noustaan kun viimeinenkin on valmis. Leikkipaikka vetäisi tenavat pöydästä (tai antaisi niille ns. turhan kiukuttelun aiheen) ja toisaalta tuo muita lapsia ravintolaan juoksentelemaan ympäriinsä, jolloin on kahta vaikeampaa pitää kiinni omasta linjasta (Miks noi saa ja me ei). Leikkipaikkakeikat on sitten omansa, jossain Hesburgerissa se on oikeasti aika yhdentekevää, muksut voi melskata siellä jos tahtoo.
VastaaPoistaVarmaan riippuu vähän iästäkin tämä. Me mennään ravintolaan ihan syömään, varsinainen tapakasvatus (pöydässä istuminen) hoidetaan kotona kun tiedetään milloin safka tulee. Mä lähden siitä, että kun leikkipaikka lakkaa kiinnostamasta on se pöydässä istuminen luonteva ja mieleinen vaihtoehto, ei mikään pakko. Onneksi on monenlaisia ravintoloita.
PoistaMeillä käydään ravintoloissa ihan molemmilla asenteilla ja lapset on verrattain helppo psyykata oikeaan mielentilaan tapakasvatuksellista ruokaluakin varten. Lisäksi voisin tässä vetää esiin rutiinikortin, kun tapakasvatuksellisesti lähdetään syömään vedetään päälle vähän siistimmät vaatteet ja homma on yleensä suunniteltu, jos vaan mennään tempaisemaan jotain apetta naamaan ei sitä niin erityisemmin pohjusteta. Lapset oppii aika äkkiä yhdistämään tietyt toimintamallit tiettyyn seuraukseen ja siistimmästä pukeutumisesta tulee luonteva aasinsilta siihen että nyt vähän skarpataan. Ihan hyödyllistä perhejuhliakin ajatellen, eikä nuo ainakaan vielä ole mitään protestoineet.
PoistaJos leikkipaikka on, sinne saa mennä kun ruoka on tilattu. Kun ruoat on saatu niin syödään yhdessä ja sen jälkeen 'keskustellaan' jälkkärin odotuksen verran (jos jälkkärille vielä on tilaa...). Yleensä jaksavat täydellä vatsalla ja herkkujen siintäessä horisontissa odotella paljon positiivisemmalla mielellä. Jos vanhemmilla venyy omien kahvien nauttimisen kanssa niin toki saa mennä jatkamaan leikkejä, jotenkin tuntuisi hölmöltä istuttaa lapsia ihan istuttamisen ilosta jos ovat jo jälkkäreistään syöneet sen mikä maistui.
Meillä ei kotona juurikaan syödä ranskiksia eikä muutakaan rasvakeitinruokaa koska ei niistä uunissa/pannulla vaan tule niin hyviä kuin ravintoloissa. Välillä lapset tilaa niitä, välillä jotain aikuisempaa. Itse ajattelen että ravintolareissun pitäisi olla lapsillekin kiva kokemus eikä mikään esittelykierros siitä kuinka keskiluokkaisen ideaaliin istuvia lapsia olen onnistunut kasvattamaan...etenkin kun se mikä tänään maistuu tuntuu monasti olevan kiinni lähinnä jostain kuun ja saturnuksen suhteellisesta asemasta.
Aivan loistava kommentti ja ajattelumalli. :)
PoistaLoistava kommentti ja malli leikkipaikan suhteen. Kerran on käyty selkeästi fiinimmässä ravintolassa lasten kanssa (silloin 2 ja 4). Lapsetkin tajusivat ilman erillistä ohjeistusta, että kyseisessä paikassa käyttäydytään vähän paremmin. Kai sen teki paikan sisustus, tyylikäs ja tavallisuudesta poikkeava kattaus ja ennen kaikkea tyylikkäät tuolit, jotka näyttivät lasten mielestä ihan prinsessan valtaistuimilta ;) lapset eivät ole koskaan ennen keskittyneet ravintolassa syömiseen yhtä paljon, vaan nauttivat selkeästi ruuasta. Mutta olihan se hyvääkin! Mentiin paikalle ennen varsinaista illallisaikaa, jolloin saatiin olla aika rauhassa.
PoistaOnhan tää toki niin kiinni lasten luonteesta ja iästä. Kuuteen mahtuu monenluonteista ja ikähaarukkakin sen 1-13 vuotta... Mua ne leikkipaikat ahdistaa siinä missä prismakin perheiden suosimaan aikaan, kiljuvia ja törmäileviä lapsia, ilman mustelmia ei sivulliset selviä. Meitä aikuisiakin on moneen junaan :)
PoistaTapakasvatusistuttamista ruokapöydässä harrastetaan meillä vain kun syödään ns. hienommin... eli käytännössä ulkona tai jouluna. Pitäisi varmasti useammin, mutta helpompi mennä sieltä, mistä aita matalin, arki on arkea. Muita pöytätapoja noudatetaan kyllä arjessakin.
Annosten puolittaminen ei ole tosiaankaan default vieläkään ja lasten ruokalista on välillä typerryttävän lyhyt ja aineksiiin nähden kallis. Hyvä ruoka, parempi mieli - kaikilla.
VastaaPoistaTämä on totta!
Poistase on muuten iso slaagi, kun se kaikkiruokanen 1-2-3 ja 4 vee keksii 5 veenä, että en muutes syö muuta kuin spagettia ketsupilla..mun kaikkiruokanen esikko totes tuossa maagisessa iässä pyöriteltyään ruokaa lautasella, että kyllä tästä vielä löytyy jotain mitä ei voi syödä..että joo...nyt 9 veenä syö taas asiallisesti suht kaikkee kun taas 4.5 vee suhtautuu kaikkeen mikä ei ole makaronia, mahdollisena myrkytysyrityksenä..syö kyllä kun saa maistamaan..meidän ravintolakeikat keskittyy siihen, että kaikilla on kivaa ja osataan istua pöydäs..suht harvoin kun käydään..leikkimestakeikat on sit erikseen..leena
VastaaPoistaOn varmasti hiukan hankalaa! Samaa puljausta nähtävissä kyllä meilläkin: tällä viikolla joku maistuu ja ensi viikolla ei. Mutta Skidi otti multa niin luulot pois tässä aiheessa että on pitänyt opetelaa ihan uudenlainen rentous. Onneksi tuli Snadi, joka puolestaan vakuutti siitä, että mun laittamissa safkoissa ei varsinaisesti ollutkaan mitään vikaa. :D
PoistaMeidän mainiossa lähikahvilassa on leikkipaikka. Siisti piirustelu ja värityspaikka. Lelujakin on; meidän lapset ottaa jotain ja kipaisevat sohvalle leikkimään.
VastaaPoistaMinun asiani siis on, että leikkipaikallisessa ravintolassa tai kahvilassa voi ja on syytäkin opettaa tapoja. Otetaan toiset ihmiset huomioon, ei mellasteta missään ihmistenilmoilla miten sattuu.
Ei meidän lapset jaksa istua paikoillaan edes kahvikupillisen tai ranskalaisten verran. Sen vuoksi rakastan leikkipaikka ravintoloissa, ja lastenlistaa... Minulle ei lasten käytös ole kuitenkaan koskaan tai missään yhdentekevää.
Pinna kehittyy pikku hiljaa, nuorimmaisella menee jo vartti odottelua. :D Meidän leikkipaikallisessa vakioravintolassa on ihan viihtyissää ja rauhallista kun leikkipaikalla piirretään luetaan ja tutkitaan uusia leluja.
PoistaMikä mesta??? Nimim. Casa Mareen kyllästynyt leikkipaikallisten ravintoloiden fani superaktiiviset lapset 1v ja 4v! :)
PoistaJotenkin tuntuu, että monilla unohtuu se, että muilla on eri ikäisiä ja eri luonteisia lapsia. Kyllä meilläkin otetaan lapsille miten ravintolassa tulee käyttäytyä. Ja alle 2 v. ja alle 4 v. istuivat nätisti yli tunnin laivan buffetissa, mutta silti suosin ravintoloissa leikkipaikkoja. Ne antavat kuitenkin meille aikuisille vähän pidemmän ruokarauhan. Ja mitä tulee lastenlistoihin, jos ei löydy mieleistä niin kai sitä jok kysyä saako jonkun aikuisten annoksen pienempänä. Siinä punnitaan ravintola palveluhenkisyyttä. Ei kai aina tarvitse vetää palokasveja sieraimiin, vaikka listalla olisi myös ne nakit ja ranskalaiset, niitä kun kuitenkin kysellään. Meille yleensä paras on jos listalta löytyy muussia ja kalaa. Arvostan enemmän sitä, että on edes joku "terveellisempi" vaihtoehto, mutta pitkien reissupäivien ruokailuun takuuvarma nakit ja ranskalaiset tuovat helpotuksen.
VastaaPoistaPuhelimella on niin erikätevää kirjoittaa 😄 pahoittelut virheistä 😊
PoistaOlen ihan samaa mieltä, ravintolabisnes on ihmisten ruokkimista. On huonoa liiketoimintaa yrittää olla palvelematta parhaalla mahdollisella tavalla.
PoistaMeille on annettu lapsi, joka ei edes vauvana suostunut syömään perunasosetta, jonka mielestä ravintolan nakit ja lihapullat ovat liian suolaisia, joka inhoaa ranskalaisia, sanoo suolavedessä keitetyistä perunoista pahaa eikä juuri rajoita äänenkäyttöään, jos eteen kannettu ateria ei miellytä.
VastaaPoistaYleensä ravintolassa tilaamme hänelle vain tyhjän lautasen ja juotavaa.
:D Siinä joutuu sitten vähän totuttelemaan että asiat eivät mene niinkuin kuvitteli. Ja siis Skidi samanlainen. Olin pari ekaa vuotta aivan hiilenä kun mikään paitsi värittömin, mauttomin ja silein purkkiruoka ei mennyt alas.
PoistaTälle taas ei se purkkiruoka maistunut. Peruna otettiin jo nelikuiselle kattilasta ja muserrettiin haarukalla. Tätä ei myöskään voinut imettää julkisella paikalla. Otti kyllä niin luulot pois, kun esikoisen kanssa vauva-aika oli ollut helppo. Ei sit juuri reisattu.
PoistaHese on tän kansaa kyllä aika varma juttu, jos muistaa pyytää hampurilaisen ilman suolakurkkua ja vaihtaa ranskalaiset porkkanapussiksi...
Viime ravintolakeikalla lapset (3 ja 5) valitsivat ruokansa listalta ja jäivät odottelemaan tarjoilijaa. Isompi kertoi tarjoilijalle ruokansa, mutta pienempi vaihtoikin hetkessä mieltänsä ja ilmoitti tarjoilijalle: "lihapullat ja perunamuussi". Kyseistä settiä ei löytynyt listalta, mutta tarjoilija vastasi 3-vuotiaalle kysyvänsä voisiko kokki sen tehdä. Ja lapsi sai mitä halusi ja oli tyytyväinen! :D
VastaaPoistaLeikkipaikoista en itse tykkää. Meidän lapsiin sillä on suora vaikutus sen suhteen, että lautaselle jää enemmän ruokaa kuin yleensä, kun eivät malta keskittyä. Usein lasten kanssa jätetäänkin alkuruoka ottamatta, jotta aikaa ei menisi niin paljon.
Ihan loistavaa palvelua!
PoistaMut meillä ei tuota jättämisilmiötä oikeastaan esiinny ollenkaan leikkipaikan takia. Ehkä se ei sitten noita niin kauheasti kiinnosta. Leikkipaikka kyllä helpottaa meillä pitkän kaavan kautta syömistä.
Pakko lisätä tähän oma henk.koht. suurin ärsytyksen aiheeni lasten ravintolaruokailuun liittyen. Mikä ihmeen pakko on tuoda lasten ruoka-annoksen pahimmillaan kymmeniä minuutteja ennen aikuisten annoksia? Lapset hotkaisee sen minkä haluaa noin vartissa ja sitten kun aikuisten ruoat tulee niin lapset on joko tylsistyneinä vinkumassa tai leikkipaikalla. Jotenkin katoaa se perheen yhteinen ravintolaelämys. Tämä on käynyt monta kertaa ja ainoa tapa estää on erikseen pyytää että koko seurue saisi ruokansa samaan aikaan.
VastaaPoistaEi aikuistenkaan kesken ruokaillessa tuoda ruokia valmistumisjärjestyksessä.
Onpas kummallinen metodi! Mä en ole törmännyt moiseen. Joskus on kyllä kysytty että onko tarjoilujärjestystoiveita, mikä on tietysti huomaavaista. Jotkut haluavat ottaa lasten annokset ensin jos ipanoita joutuu jossain määrin auttamaan.
PoistaJooh no tuota on enimmäkseen tullut vastaan ketjupaikoissa kun ollaan oltu reissunpäällä eikä aika, energia tai budjetti ole riittänyt kaupunkien uniikimpaan tarjontaan perehtymiseen.
PoistaMielenkiintoinen keskustelu. Täällä en nyt het muista yhtään ravintolaa jossa olis leikkipaikka, mutta lapsille tuodaan pöytään lähes poikkeuksetta vähintään paperia ja värikyniä, usein niissä papereissa on tehtäviä ja saattavat nuo saada jotakin muutakin puuhaa.
VastaaPoistaMe syödään ravintolassa usein - viikoittain - ja lapset on pienestä tottuneet syömään ravintolassa. Kun perheessä on kolme erilaista syöjää on hyvä että saa katsoa ruokaa niin lasten kuin aikuistenkin listalta. Yksi tilaa ruokansa lastenlistalta, ja siltäkin karsittuna... ei perunaa vaan hedelmiä, ei sitä eikä tätä. Toinen löytää ruuan lastenlistalta ja syö en sellaisenaan ja kolmas taas valitsee aikuistenlistalta puolikkaan annoksen. Sen kolmannen kanssa tulee kieltämättä ajatelleeksi että kyllä me ollaan jotain oikein tehty, kun edes yksi nauttii vähän monimutkaisemmistakin mauista. Ei niin että ne kaks muuta olis jotenkin mokattu, mutta jotakin hyötyä on siis ollut siitäkin että niille on aina ollut tarjolla myös niitä ei niin perinteisiä lastenruokia.
Ravintolat ovat lapsimyönteisiä ja annoksia muokataan aina pyydettäessä. Tilaahan monia aikuinenkin täällä kalaa ja vihanneksia, ilman kalaa ja vihanneksia. Harvemmin mennään ns. hienoihin ravintoloihin ja jos mennään mennään yleensä ennen sitä virallista päivällisaikaa jotta noi mahtuu häsläämään. Toisaalta myös ravintolat tuntuu sijoittavan lapsiperheet yleensä tavallaan samaan ryhmään.
Leikkipaikka, parasta mitä (ravintola)maailma päällään kantaa. On edes joku teoreettinen mahdollisuus sille, että voi 3 minuuttia keskittyä itse syömiseen. Ilman leikkipaikkaa sitä tulee usein mietittyä ravintolasta poistuessaan, tuliko itse syöneeksi ollenkaan. Piirustusvehkeet pöytään olisi myös hyvä idea! Tosin meillä niin pienet lapset, että toinen söisi paperin ja kynät ja toinen jaksaisi keskittyä ehkä minuutin.
VastaaPoistaTämä ravintolasyöminen lasten kanssa on kai niitä juttuja jotka muodostuvat joillekin kynnykseksi sietokyvyn rajoilla. Käyn lasten kanssa neljästä viiteen kertaan viikossa syömässä ravintolassa. Joissakin meidän suosimissa ravintoloissa on lasten lista ja lapset otetaan erityisesti huomioon, joissakin ei, eivätkä nämä paikat myöskään puolittele annoksia ellei siitä erikseen listassa ilmoiteta. mutta lapsille voi ostaa yhden annoksen jaettavaksi ja pöytään tuodaan sitä varten erikseen pienet lautaset:) Joskus käy tietyissä ravintoloissa kuitenkin niin että koska mä jaksan syödä vain 1/3 annoksesta itse niin tytöt syövät usein samasta annoksesta mun kanssa (amerikkalainen annoskoko on melko iso) ja sitä varten saavat omat lautaset ja aterimet.
VastaaPoistaMun ymmärrys loppuu yritystoimintaan vasta siinä vaiheessa jos ravintola kieltää aikuisen annoksen jakamisen kahden lapsen kesken tai aikuisen annoksesta ei voi antaa vaikka vaippaikäiselle (ymmärrän jos ravintola ei halua että aikuinen jakaa annoksen vaikka mun tyttöjen ikäisten lasten kanssa). Tähän politiikkaan olen tosin törmännyt vain Suomessa. Sen sijaan ymmärrän jos ravintola ei järjestä viihdykettä pikkulapsille vaikka kiva bonus se voi olla. Ne värityskynät ja vihot ja leikkifiguurit voi tuoda itsekin mukanaan. Mä olen niin pöpökammoinen ettei meidän lapsilla ole Suomessa vieraillessamme ollut edes mahdollisuutta tutustua ravintoloiden leikkipaikkoihin jotka useimmiten ovat aaaika likaisia:/
Mitä ravintoloiden lastenannosten sisältöihin tulee niin mä valitsen ravintolat sen mukaan että niistä löytyy meille hyvät vaihtoehdot eli tsekkaan netistä menun jo etukäteen että viitsitäänkö edes mennä jos on uudesta paikasta kyse. Anyway jos mun lapset sais ihan vapaasti valita niin toinen teineistä söis vaan jätti-ison pihvin ilman lisukkeita ja toiselle kelpaisi pelkkä spaghetti tomaattikastikkeella ja kummallekin monta litraa maitoa palanpainikkeeksi. Tytöt tilaisivat kulhollisen minitomaatteja ja patonkia ja isot tuoreappelsiinimehut. Nakkeja täältä ei taida saada mistään ravintolasta...Kun mietin asiaa niin itse tilasin kakarana aina ranskikset ja lehtipihvin niin pienestä kuin muistan ( ja colan!) ja mun veljelle kävi vaan nakit ja muusi:) Veli ei näet syönyt lapsena muuta kuin leijonan lihaa ja sitähän ei useimmista ravintoloista löytynyt;)
Nakit ja ranskalaiset on ihan ok vetää joskus, mutta siinä kohtaa nuo epäterveelliset ja uppopaistetut ruoat lastenlistoilla alkaa ärsyttää kun ollaan esim viikko reissussa eikä haluaisi joka päivä syöttää lapsilleen niitä ravintoarvottomia ranskalaisia. Ja yleensähän tosiaan listalta toki löytyy se terveellinenkin vaihtoehto, täällä Suomessa, mutta monessa Euroopan maassa ei näin ole.
VastaaPoistaMua kyllä ärsyttää lastenlistojen aina identtisinä toistuvat vaihtoehdot, mutta lähinnä sen vuoksi, että kun nyt ollaan kasvisruokien kanssa siinä pisteessä, että omaa ruokaa ei tarvi aina säätää vaikeimman kautta, niin lapsen ruokailusta tuleekin ongelma.
VastaaPoista3-vuotiaani on vaihtelevasti hyvinkin kokeilunhaluinen (rakastaa mm. oliiveja ja linssejä), mutta välillä vetää useamman päivän puhtaasti perunalinjalla. Leikkipaikka häiritsee liikaa syömistä, mutta energinen tapaus ei pysy mitenkään tuntia (tai edes puolta...) paikoillaan. Syöminen ollaan ratkaistu siis tilaamalla itselle joku mahdollisesti lastakin kiinnostava annos (toivoen kokeilunhaluista vaihetta...) ja lisäksi alkuruoaksi jotain melko varmasti maistuvaa (aika monista ravintoloista saa ihan hyvää leipää oliiviöljyllä ja marinoiduilla kasviksilla) tai sitten niitä ranskiksia. Intialaisissa ravintoloissa annokseen kuuluu usein muutamaa erilaista soosia, joten tilaan yhden annoksen ja ekstra naan-leivän. Ajatuksena siis, että lapsi saa käydä maistelemassa mun lautaselta, mutta voi täyttää vatsansa myös pelkillä lisukkeilla, jos maku ei maistu sinä päivänä. Mukaan pelejä älypuhelimesta ja piirrustusvihko värikynillä.