Haista keidas eli retki kasvitieteelliseen puutarhaan

Suhasin Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta ohi monta vuotta, joka arkipäivä. Työmatkani varrella oleva aidattu alue on ollut paikoillaan jo vuodesta 1829, mutta jostain syystä en koskaan tajunnut, että sinne voisi myös mennä. Ja vielä lasten kanssa.

Lummehuone oli monen suosikki.

Kun etsiskelin koko perheen viikonlopputekemistä, puutarha tuli mieleeni. Puistohan sekin on, ja täynnä jänniä istutuksia. Sitäpaitsi olin käynyt jos useaan otteeseen menestyksekkäästi luonnontieteellisessä museossa, miksi en kokeilisi vaihteeksi kasveja.

Koska en ollut kaveripiirini ainoa keltanokka, lähdimme tutustumaan kasvitieteeseen seurueessa, jossa oli mukana kolme aikuista, kaksi nelivuotiasta ja yksi koululainen.

Palmuhuonetta kiertää katon rajassa kiinnostava terassirakennelma, mutta sinne ei saanut mennä.

Kaakao! Tunnistin HayDayn perusteella.

Kupintäytettä tosiaan tulee tällaisesta puskasta.

Hämmentävä kannukasvin taustalla näkyy vähän kasvihuoneen arkkitehtuuria.

Joissain huoneissa oli ihon sileyttävä kosteusprosentti, mikä tekee paikasta myös terapeuttisen talvikohteen.

Keltainen pioni! Ja paikallinen pölyttäjä, joita Kaisaniemessä myös kasvatetaan!

Sant paulioille omistetussa huoneessa oli toivomuslammikko.

Osa ulkopuutarhan kohteista on remontissa mutta nähtävää riittää kyllä.

Nuo isot lumpeenlehdet kuulemma kannattelevat jopa kaksi aikuista ihmistä. Täydellinen päiväunipaikka!

Yllätyimme iloisesti! Paikka on aivan uskomattoman hieno rauhan, hiljaisuuden, silmiä särkevän väriloiston ja huumaavien tuoksujen keidas keskellä vilkkainta Helsinkiä.

Isossa ulkopuutarhassa voi kävellä maksutta, kasvihuoneisiin on pääsymaksu (kuukauden ensimmäisena torstaina talvella klo 16–18 ja kesällä klo 15–17 on ilmainen sisäänpääsy). Aluetta uudistetaan paraikaa, mutta nähtävää riittää silti. Uusittu, kasvien kehityshistoriaa mukaileva alue avataan vuoden päästä.

Koska kasvihuoneita on monta -- vaihdellen erilaisista ilmastoista kasviheimoihin -- paikka on sadepäivän tekemiseksikin aivan loistava.

Kahvilaan eme päässeet, mutta tämäkin on kuulemma aika kiva. Poutasäällä ei tarvitse sisällä istuskella.

Me aikuiset arvostimme ehkä eniten sitä, että nenä virisi tuoksujen keskellä kesäkuntoon. Snadin mielestä parasta oli (ratikkakyydin lisäksi) toivomuslähde, mutta Skidi osasi arvostaa jo kylteistä löytyviä tuttuja (stevia, kaakao, kahvi) ja tuntemattomia lajeja (impatiens zombensis = kärsimätön zombie = äiti aamulla) sekä eläviä fossiileja.

Pieni varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: jos olet tekemässä kesällä pihaistutuksia, saatat saada kummallisia inspiraatiopuuskia. Meidän pihalle tulee ainakin keltaisia pioneita ja se aistipuutarhassa esillä ollut karhunpehmeä havu.