Ensimmäinen viikko sähköpyöräilijänä

*Yhteistyössä Helkaman kanssa

Sain sähköavusteisen Helkamani jo pari viikkoa sitten, mutta karseasta flunssasta johtuen fillari on ollut aktiivikäytössä vasta viime viikosta. Pidin ensimmäisen viikon ajan päiväkirjaa havainnoista - ja kas, päiviin mahtui kaikenlaista.
 

Maanantai

Aamu helvetistä. Sää +8, tuulee ja sataa. Illalla valtuuston kokous, joten reppu painaa tonnin kun läppäri piuhoineen on mukana, lapsen ja päiväkotirepun lisäksi. Bonuksena karsea yskä, päänsärky ja menkat - biorytmijackpotista puuttuu vain krapula.

Jos pyörässä ei olisi sähköä, olisin aivan salettiin valinnut bussin. Tartun kuitenkin ohuen toiveikkaana fillariin. Päiväkodin pit stopin jälkeen tajuan, että tarvitsen lisää kerroksia yläkroppaan - koska en hikoile! Olen myös ennätyksellisestä vatuloinnista (omasta ja kersojen) huolimatta jo varttia yli yhdeksän konetta käynnistelemässä, koska suihkukeikkaa ei tarvita. Woohoo!

Matka-aika ei merkittävästi muuttunut, mutta ratkaisevaa oli keveys. On kummallinen tunne siirtyä suoraan pyörän selästä työpöydän ääreen. Tukka on kyllä koko päivän huonosti.

Illalla pyörä jää töihin, kun siirryn junalla Espoon keskukseen, joten otan akun irti. Ehkä mahdollinen pölliminen olisi vähemmän kiinnostavaa, kun kallein osa puuttuu.

Miehet ovat erittäin kiinnostuneita lähtemään testiajolle.

Tiistai

Kokous päättyy 00:10. Kotona olen puoli yksi, nukkumassa yhdeltä. Koko perhe yskii yön. Töttöröö. Menen töihin bussilla, joten en oikeastaan herää koko päivänä.

Kotimatkalle säntään sairaassa kiireessä, sillä päiväkodin kevätjuhla alkaa 15:30. Olisin saanut takuuvarmasti sydärin 10 m/s vastatuuleen, mutta pistän avustuksen täysille. Kiitollisuuteni akkua kohtaan kohoaa uusiin sfääreihin kun kaarran pihaan vain 10 minsaa myöhässä.

Samalla tajuan, että olen ihan turhaan mennyt sähköpyörällä vanhaa reittiä. Alunperinhän suunnittelin pyöräilyreittini siten, että kierrän Tapiolan törkeimmän ylämäen. Voisin mennä nyt suoraan kun ei tarvitse pelätä maitohappoja reisissä ekan viiden minuutin jälkeen. Hassua, etten edes muistanut, miksi aikoinaan valitsin pitemmän kiertoreitin.

Keskiviikko

Pienestä tihkusta huolimatta pyöräilypäivä. Mutta jumankekka: Otaniemen kohdalla näytön valot alkavat vilkkua. Iiik. Toden totta, en ole ladannut akkua vielä kertaakaan ja eilinen meno taisi kuluttaa aika paljon energiaa! Ei auta itku markkinoilla, poljen duuniin ilman avustusta. Onneksi on vaihtopaita mukana.

Kotimatkalla helpottaa alamäki ja se, että uusi pyörä on aina uusi pyörä. Kun renkaat on täynnä ja ketjut ei-mutaiset, polkeminen on sujuvaa, vaikka painoa onkin enemmän.

Lihasmuistiin jää tästä keikasta kuitenkin sen verran kirkas merkintä, että muistan helposti laittaa akun illalla lataukseen. Viikon anaerobinen treeni check.

Torstai

Alan tottua pyörään, painopisteeseen ja löydän ajotekniikan. Testaan täpinöissäni avustuksen ja eri vaihteiden roolia -- ja olen ajaa auton alle. Argh, tekniikasta huolimatta on keskityttävä liikenteeseen.

Huomaan olevani avustuksesta erityisen iloinen ylämäkien lisäksi matkan muissa hidasteissa kuten risteyksissä, työmaa-alueilla ja mutkissa - ja niitä on yllättävän paljon. Matka-ajassa ja hiki-indeksissä yksi iso muutostekijä on se, että kiihdytys takaisin matkavauhtiin sujuu nopeasti ja helposti. Pyörä suorastaan nykäisee matkaan valoista.

Perjantai

Yrittäjäpäivä, presentaatio kaupungilla joten läppäri mukana. Ilman sähköpyörää olisin mennyt taksilla. Nyt rullasin paikalle palaverivaatteissa tismalleen ajoissa ilman punaista naamaa, läikkää selässä ja läähätystä. Prese plakkariin ja takaisin kotiin. Paluumatkalla nautiskelen ja vedän kevättä henkeen täysin siemauksin. Parikymmentä kilsaa parin tunnin sisään ei tee heikkoakaan.

Summa summarum.

Kun kerron hankinnastani, ensimmäinen kommentti on yleensä se, että sähköpyörä vähentää liikuntaa ja leventää persettä. Voin jo yhden viikon perusteella todeta, että asia ei ole aivan niin mustavalkoinen. Kun kynnys pyöräilyyn madaltuu, pyöräily lisääntyy.

Ja kuten broidini totesi, tätäkin pitää polkea. Kalorivertailuun palaan vielä.