22.12.2014

Todistus

Onnellinen koululainen.
Lauantaina oli koululaisella jännä paikka: ensimmäinen todistustenjako.

Vaikka ekaluokan todistukset ovatkin aika pehmeä lasku palautteen maailmaan, kyseinen aanelkku oli loppujen lopuksi hyvin monipuolinen.

Todistuksessa arvioitiin osaamistaso kuusiportaisella asteikolla osaan hyvin - en osaa vielä mm. seuraavissa taidoissa:
  • Kohtelias ja ystävällinen käyttäytyminen,
  • sääntöjen noudattaminen, 
  • työrauhan antaminen, 
  • ohjeen mukaan toimiminen, 
  • itsenäinen työskentely, 
  • ryhmässä toimiminen ja 
  • koulutyöstä huolehtiminen.
Opettaja lähetti vanhemmille myös linjanvedollisen infon, mitä eri tasot tarkoittavat.

Pidän tästä kannustavasta tyylistä. Mihin oikeastaan tarvitaan numeroita, kun osaamistaso kertoo oikeastaan kaiken olennaisen? Vertailulta tuskin voi välttyä mutta kun puhutaan enemmän siitä, missä oppimisen vaiheessa tyyppi on menossa, huomio kiinnittyy juuri oikeaan asiaan: tavoitteenahan on nimenomaan hallita / osata jotakin (vaikka siihen menisikin vähän pitempään), eikä olla jonkun numeron arvoinen.

Eikä tämä lista ole helppo nakki suorittaa. Nämä kaikkihan ovat myös työelämätaitoja, jotka ovat monelta aikuiseltakin hukassa. En ole ihan varma, ovatko työrauhan antaminen ja itsenäinen työskentely taitoja, jotka osaa aina kertaalleen opittuaan. Enkä ole itsekään ihan varma, mitä saisin sääntöjen noudattamisesta tai ryhmässä toimimisesta. Voisi olla hyvä pitää näitä arvioinnissa mukana koko peruskoulun ajan.

Hauskinta on se, että todarin perusteella Skidissä on kaksi eri persoonaa. Se koko ajan (myös unissaan) pälättävä, kaiken hukkaava unelmoija ja näsäviisasteleva kotiSkidi. Ja sitten kouluSkidi: säntillinen, toiset huomioiva, ohjeita noudattava ja huolellinen koululainen. Ehkä paperia juuri siksi kutsutaan todistukseksi.

Likka oli tietenkin riemuissaan. Oli kiva kuulla ihan virallisesti, että homma on hallinnassa.

Mutsi oli myös riemuissaan. Ihan kuin olisin itse saanut äikästä kiitettävän.

16 kommenttia:

  1. Meidän kuopuksella on myös kaksi persoonaa: huolellinen ja rauhallinen Koulupoika ja sitten kovaan ääneen puhuva, koko ajan liikkeessä oleva Kotipoika. Edes jonkinlaisen joulurauhan takia toivon, että jouluna, edes hetken aikaa, meillä olisi edes vähän rauhallisempi kotipoika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on vissiin aika monella! Toivomme rauhaa samalla tietäen että jouluna tärisevät ne rauhallisetkin lapset... :)

      Poista
  2. Kyllähän nämä tärkeät taidot tulevat peruskoulun varrella myöhemminkin arvioitua. Kaikki niputetaan vain myöhemmin sanan "käyttäytyminen" alle, mutta samat osa-alueet siihen sisältyvät. Tarvitseeko käytöstä tai mitään muutakaan oppiainetta arvioida numeroarvosanalla, no ei minunkaan mielestä. "Osaan hyvin - en osaa vielä" -asteikko riittäisi kaikkeen. Liikunta ja taideaineet eivät tarvitsisi sitäkään. Tai ehkä kyseisiin aineisiin voisi laittaa "teet parhaasi - menet siitä mistä aita on matalin" -asteikon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Käyttäytymisessä ja huolellisuudessa on tosiaan paljon alaotsikoita, jotka saattavat jäädä numeron saajalle epäselviksi.

      Mutta toihan olisi loistava idea että joissain aineissa arvioitaisiin yrityksen määrää. Olisiko se epäreilua sitten niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat hyviä? Kysyn ihan filosofiselta kantilta.

      Poista
    2. Teoriassa kaunis idea, mutta itselläni oli kyllä ainakin liikunnassa niin paha pärstäkerroinarviointi yläasteella että oli ihme ettei liikunnasta mennyt kokonaan maku. (Onneksi siinä vaiheessa jo tykkäsin, joten totesin vaan että ope on paska ja annoin seiskan sitten komeilla todistuksessa ihan tyynesti.) Sain siis huonon arvosanan, koska kuulemma en vaikuttanut niin innostuneelta, vaikka sain kaverin kanssa samat tulokset kaikesta (koska treenasimme yhdessä huvikseen myös vapaalla) ja olin mielestäni ihan yhtä mukana. Kaveri siis sai kolme numeroa paremman arvosanan.
      Tästä syystä ymmärrän sitä, miksi joskus käytetään niin nillittävän tarkkoja mittatikkuja monessa asiassa. Mielivalta voi mennä joskus tosi pahasti pieleen.

      Poista
    3. Joo, mikään arviointikeino ei pelasta epäreilulta opelta. Olisikohan jo hybridimalli hyvä? Että tietty osa arvosanasta tulee sen tuloksen kautta mutta sinnikäs on ansainnut aina tietyn numeron. Tai jotain.

      Poista
    4. Niin kauan, kun käytetään numeroarviointia, joillekin oppilaille se liikunta/kuvis/köksä/musiikki/kässä saattaa olla ainoa aine, jossa saa loistaa. Heille on tärkeää saada numero siitä aineesta, jossa on hyvä. Siksi en kannata sitä, että taito- ja taideaineissa siirryttäisiin pois numeroarvioinnista ja arvioitaisiin esimerkiksi yrittämistä ja asennetta.

      Mutta numeroarviointi noin yleensä on kyllä vähän kummallinen tapa, muuten elämässä kun palaute ei enää tule numeroina joka joulu ja kevät. Opetan itse yläkoululaisia, ja koitan totuttaa heitä jatkuvaan palautteen saamiseen, mutta osa on tosi kiinni niissä numeroissa. On ysin oppilaita, joiden on vaikea ymmärtää, miksi vaikka hyvää esitelmää pitää vielä työstää "koska ysihän on hyvä numero" (taidot voisi riittää ihan huikeisiin tuotoksiin!) ja on kutosen oppilaita, jotka eivät nää onnistumistaan jollain osa-alueella, kun kokonaisarvosana on heikko. Siksi kannatan "osaat - vielä pitää harjoitella" -asteikkoon siirtymistä.

      Poista
  3. Tampereella ei ekaluokkalaiset saaneet mitään todistusta! Ehkä keväällä kuitenkin!? Vanhempainvartti kyllä oli ennen joulua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, että tässä on näin paljon vaihtelua. Kaipa koulut saavat itse päättää jaetaanko välitodistukset vai ei.

      Poista
  4. Helsingissä (ainakin lapsen koulussa, en tiedä onko kaupungin sisällä eroja) arvioitiin ekaluokkalisen väliarvioinnissa käyttäytymistä kolmella eri alakohdalla, työskentelytaitoja peräti seitsemän eri kohdan osalta, matematiikkaa kolmen ja äidinkieltä neljän eri alakohdan osalta. Lisäksi oli sanallinen yleisarvio positiivisimmista asioista oppilaassa sekä missä voisi kehittyä.

    Lisäksi oppilas oli arvioinut osaamistaan itse ja opettajalta saatiin kotiläksyksi vertailla opettajan ja oppilaan arviota yhdessä ekaluokkalainen ja vanhemmat.

    p.s. Meidän lapsen luokalla käsitykseni mukaan kukaan ei saanut kaikista osa-alueista aivan täysiä, kehittämisen varaa siis jäi kevääksi (esim. tietojeni, ja Wilman, mukaan lapselta on kerran jäänyt yksi kotitehtävä tekemättä ja sai "huolehdit kotiläksyistäsi" vain toiseksi parhaan :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäyksenä: Matematiikassa arvioitiin siis erikseen päässälaskut,mekaaniset laskutoimitukset ja soveltavat tehtävät.

      Äidinkielessä lukemista arvioitiin asteikolla sujuvasti, mekaanisesti, lauseita, sanoja, äänteitä ja tavuja. Kirjoittaminen, suullinen ilmaisu ja kirjallisuus omilla asteikoillaan.

      Poista
    2. Olipas varsin perinpohjainen arvio ekaluokkalaisesta! Ilmeisesti ihan "normaali" koulu kuitenkin? Meilläkin oli kyllä toi itsearviointi ja sen läpikäynti yhtenä osana prosessia ja opettajat olivat ainakin meidän koulussa keskenään käyneet läpi kriteerit jotta olisivat kaikille ekauokille tasapuoliset.

      Poista
    3. Aika tiukkaa, että yksi unohdus vaikuttaa noin. Tulee sellainen vaikutelma, että jotain muutakin on tässä takana.

      Poista
    4. Vastaus:
      Ihan normaali kunnallinen ala-aste, lapsen lähikoulu.

      Ja en tosiaan tiedä mitä arvostelussa voisi olla takana (arvailuna: kotiläksyistä huolehtiminen voi tarkoittaa myös sitä miten hyvin ne merkitsee ilman opettajan apua alunperin kirjaan tms. mistä minulla ei ole tietoa. Wilmamerkintöjä on tullut kuitenkin tasaiseen tahtiin hyvinsuoritetuista tunneista jne. ja vain tuo yksi läksyunohdus, mutta voihan se olla, ettei aina ole merkitty?).
      Lähinnä tarkoitukseni oli vain mainita, että vaikutti tosiaan siltä, ettei lapsille kovin herkästi annettu niitä arvosteluasteikon parhaita arvioita _kaikissa_ kohdissa (toki monissa). Mutta tokaksi paras on jo yli keskiarvon eli ihan hyvä!

      Hieno todistus Likalla, ei ihme että Mutsikin on innoissaan!

      Poista
  5. Meillä kolmasluokkalainen ei tuonut koulusta todistusta: hän toi itsearviointilomakkeen täytettäväksi. Vanhempainvartti on vasta joulun jälkeen. Opettaja joskus syksyllä sanoi yrittävänsä pitää ne ennen joulua, mutta sanoimme siihen miehen kanssa yhteen ääneen, että älä suotta yritä. Tässä joulun alla on töissä kaikkein kiireisin aika.

    VastaaPoista
  6. Mä tykkään tästä ruksisysteemistä myös. ihan parasta mun mielestä, kun 3- ja 4- luokkalaisillani on edelleen ruksit, ja äikkä, matikka ja enkku jaettu useampaan osa-alueeseen. Mahtavaa, kun ei kuitata yhdellä ruksilla osaamista vaan oikeasti näkee mikä osa-alue sujuu mallikkaasti ja missä on kehitettävää vielä :)

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...